Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee jostain ihmisestä tunne, että joku mättää, niin sitä kannattaa kuunnella. 

Sitten tulee joku huutamaan, että naiset jättävät hyvän miehen jo yhdestä väärästä hengityksestä.

Hän oli liian salaperäinen alusta loppuun asti. En tavannut lähes ketään hänen sukulaisistaan tai ystäviään kahden vuoden aikana. En ollut koskaan ollut hänen asunnossaan, vaikka hän asui minun. Kolmiomittaus ja kaasuvalo alusta alkaen. Hän ei koskaan pitänyt lupauksiaan.

Nainen hajoavasta perheestä. Hänet kasvattivat hänen äitinsä ja isoäitinsä. Miehiä lapsuudessa ei ollut mukana. Ei minkäänlaista kunnioitusta miehiä kohtaan.

Suuri kiinnostus horoskooppeja, noituutta ja muuta henkistä roskaa kohtaan. Hänellä oli myös suuri pakkomielle selfieistä.

Vierailija kirjoitti:

Suuri kiinnostus horoskooppeja, noituutta ja muuta henkistä roskaa kohtaan. Hänellä oli myös suuri pakkomielle selfieistä.

'Syntymäkaaviomme ovat niin harmonisia keskenään. Olemme täydellinen pari...' :-D

Kertoo että on minun TAKIANI joutunut luopumaan kaikesta. Esim vanhojen panojen puh.nrot joutui poistamaan kännykästä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vilpitön kysymys. Eikö teissä ole koskaan vikaa, miten oma käytöksenne, miksei huonosti käyttäytyvät muka koskaan tule esiin?

Itse voin myöntää, että olen ollut täynnä "red flageja" ihan syystäkin, käyttäydyin nuorena hyvinkin narsistisesti, ja haavoitin useampaa ihmistä. PItkä asian kanssa työstäminen on onneksi tuottanut jonkinlaista tulosta, ja nykyään tajuan tekoni, sekä olen pystynyt muuttumaan. Suhteeseen en ole enää vuosiin lähtenyt, juuri piirteideni takia. Vaikea uskoa, että olen täysin narsisti kuitenkaan. 

Tämä on hyvä ja liian usein unohdettu näkökulma. Ihan vasta näin ensimmäisen kerran linkin johonkin naistenlehden juttuun ajatuksella, että "oletko sinä toksinen ihminen?" Koskaan ennen en ole nähnyt asiaa käsiteltävän muuten kuin siitä näkökulmasta, että se toksinen ta narsistisesti käyttäytyvä ihminen on aina joku muu.

Vierailija kirjoitti: On/offia kokoajan. Ja kun off vaihe päällä niin katsoi oikeudekseen käydä vieraissa vaikka ei erosta oltu puhuttu. 

Miehen kaverin tyttöystävä päivitteli vasta eromme jälkeen, että olivat miettineetkin miten minä fiksun oloinen nainen jaksan vuosikausia sellaista on/off-suhdetta. Vasta siinä vaiheessa sain tietää, että olimme olleet sellaisessa! Ilmeisesti mies oli pettänyt yhtenään suht avoimesti ja selitellyt kavereille, että meillä on suhde tauolla. Minua mies ei ollut välittänyt informoida.

Jatkuva toisen puhelimen kyttääminen. Edes sellaisia elokuvia tai sarjoja ei halunnut yhdessä katsoa, joita toinen on joskus katsonut jonkun exän kanssa... Koska saattaa tulla jotain muistoja mieleen... Tai käydä sellaisissa paikoissa, joissa on exän/exien kanssa viihtynyt.

Väitän: rakkaussuhteesta on usein ylipääsemättömän vaikea tai ihan mahdotonta päästä eroon eikä se ole itsestä kiinni - ei mikään 'valinta'. Ihminen on rikki ja vaurioitunut ja sillä mennään koko elämä ja sille rakentuu kaikki myöhempi. Tämä on asia joka kuuluu nuoruuden tapahtumiin eli jo nuoresta ihminen pilalla. Älyvapaata että jo teinitkin leikkivät tulella... eikä yhteiskunta ota tästä minkäänlaista vastuuta. Sitten meillä on henkisesti vaurioitunutta ja vammautunutta porukkaa kasvattamassa seuraavia sukupolvia... Luulette vaan, että olette päässeet jostain eksistänne eroon... lastianne kannate mukananne... JA SE PAINAA...    

 

Tänään ymmärsin, että aika ja edelliset tapaukset opettavat sekä itsestä että muista. 

Kuuntelen yhä tarkemmin sitä "ensimmäistä sisäisen äänen varoitusta". Se on oikeassa tilanteesta ja ihmisestä. Loukkauksia, ilkeitä asiattomia sekavia kommentteja ei tarvitse ottaa vastaan. Estot päälle, rajat. Kiitos kanssakulkijat kaikissa tapauksissa. Opin. 

Kaikenlainen tunkeilu. Kun kävin ensimmäisiä kertoja hänen luonaan tuli vessan ovenkin taa huutelemaan: OOTKO OK? Kyttäsi koko ajan. Ihan kaikkea. Niin paljon ettei voisi edes uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vilpitön kysymys. Eikö teissä ole koskaan vikaa, miten oma käytöksenne, miksei huonosti käyttäytyvät muka koskaan tule esiin?

Itse voin myöntää, että olen ollut täynnä "red flageja" ihan syystäkin, käyttäydyin nuorena hyvinkin narsistisesti, ja haavoitin useampaa ihmistä. PItkä asian kanssa työstäminen on onneksi tuottanut jonkinlaista tulosta, ja nykyään tajuan tekoni, sekä olen pystynyt muuttumaan. Suhteeseen en ole enää vuosiin lähtenyt, juuri piirteideni takia. Vaikea uskoa, että olen täysin narsisti kuitenkaan. 

Tämä on hyvä ja liian usein unohdettu näkökulma. Ihan vasta näin ensimmäisen kerran linkin johonkin naistenlehden juttuun ajatuksella, että "oletko sinä toksinen ihminen?" Koskaan ennen en ole nähnyt asiaa käsiteltävän muuten kuin siitä näkökulmasta, että se toksinen ta narsistisesti käyttäytyvä ihminen on aina joku muu.

Itsereflektio on vaikeaa. Siihen tarvitaan vähintään aikaa ja/tai kunnon keskustelu sen kumppanin/exän kanssa.

Kehuu itseään kuinka huomaavainen, hyväsydäminen tai ystävällinen hän on muille.

Vierailija kirjoitti:

Suuri kiinnostus horoskooppeja, noituutta ja muuta henkistä roskaa kohtaan. Hänellä oli myös suuri pakkomielle selfieistä.

Ollaankohan tavattu sama naikkonen? Kirjahylly täynnä okkultistisia opuksia ja tosiaan pakkomielteisiä tapoja.. Asui itä-helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri kiinnostus horoskooppeja, noituutta ja muuta henkistä roskaa kohtaan. Hänellä oli myös suuri pakkomielle selfieistä.

Ollaankohan tavattu sama naikkonen? Kirjahylly täynnä okkultistisia opuksia ja tosiaan pakkomielteisiä tapoja.. Asui itä-helsingissä.

Ei. Vaikuttaa siltä, että se oli joku muu. Mutta heitä on monia ja heidän nimensä on legioona. :D

Oltiin vasta alettu seurustelemaan ja mies oli pyytänyt minua avecikseen työpaikan pikkujouluihin. Olimme juuri lähdössä ja mies laittoi jotain partavettä peilin edessä, vilkaisi minua peilin kautta ja sanoi kylmällä ilmeellä: Saat sitten olla ihan h**vetin kiitollinen, että otan sinut mukaan.

Kommentti oli vähän outo siihen hetkeen, enkä halunnut kai tulkita sitä ihan niin pahasti kuin mies sen taisi tarkoittaa. Myöhemmin suhteessa kyllä kävi selvästi ilmi, että mies oli kanssani jotenkin pakosta ja halveksi ja häpesi minua. Kuitenkin olimme yhdessä monta vuotta.

Sellanen ihminen josta heti alkuvaiheessa näkee se että on sarjadeittailija ja sarjahylkääjä. Ottaa vaan päältä ne parhaat ja puolen vuoden jälkeen alkaa jarruttelemaan kun epämääräinen suhde muuttuu ns.tavalliseksi tai hänen mielestään tylsäksi.  Tästä alkaa vetäytyminen ja selittelyt että ei oo valmis sitoutumaan.  Seksi ja seura kyllä silloin tällöin kelpaisi mutta mikään muu ei käy. Pahinta tässä on se että valehdellen siinä alussa kuinka valmiita ollaan vakavampaan suhteeseen ja sitoutumaan. Tämä on pelkkää huijausta ja jätetylle osapuolella asioiden selvittyä aiheuttaa vaan kärsimystä ja sydänsuruja. 

Hyvä ketju. Sain voimia lähtemiseen lukemalla tätä ketjua. Muuten en olisi kyennyt lähtemään. Niin samoja kokemuksia monen kirjoittajan kanssa että en ollut oikein uskoa todeksi. Ihan kuin oltais samasta henkilöstä kirjoitettu. Kiitos!

Yksi asia on selvä merkki mahdottomasta kumppanista jos tämä ei kykene minkäänlaiseen rakentavaan keskusteluun ongelmatilanteissa. Mielummin häipyy omille teilleen ties kuinka pitkäksi aikaa,  hiljaisuus... ja odottaa sen toisen tekevän lähentymisaloitteita jatkuvasti. Sitten tullaan takas ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan mutta asioita ei selvitetä, niistä ei puhuta. Tämä lähtijä ei itse kykene tekemään aloitetta tai on niin itsekäs että nauttii siitä kun se toinen osapuoli jahtaa ja anelee takaisin sydän särkyneen ja hylätyksitulemisen pelossa. Kysehähån on traumasiteestä mutta tuollaisen tuhoisan kaavan kierteen ylläpitäminen on hyvin tuhoisaa ja tietoista henkistä väkivaltaa. Olin tälläisessa suhteessa ja hajosin.