Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput
Millaisia varoitusmerkkejä huomasit suhteen alussa ja luotitko intuitioosi vai ohititko punaiset liput heittäytymällä suhteeseen?. Miten kaikki päättyi vai jäitkö suhteeseen? Kokemuksia tästä.
Kommentit (1108)
Vierailija kirjoitti:
Puhui että "mä meen bileisiin", "mä meenkin kaverien kanssa tänään", ei mitään ajatustakaan siitä, että olisi kysynyt multa, että haluanko tulla mukaan tai muistanut, että meillä olisi ollut yhteisiä suunnitelmia. Näitä omia suunnitelmia ei myöskään voinut koskaan perua mistään syystä. Siitä tuli koko suhteeseen sellainen kierre, että minä joustin aina, koska "pitäähän miehen päästä". Sama jatkui, kun lapsia tuli. Uuvahdin siihen, ero tuli.
Jätit sitten selvät varoitusmerkit huomiotta ja teit lapsiakin sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se alun rakkauspommitus on yksi pahimpia varoitusmerkkejä. Usein tähän liittyy myös tunne siitä, ettei kaikki kuitenkaan ole niin kuin pitäisi, teot ja sanat ovat ristiriidassa. Ihminen jaksaa vetää roolia ja peitellä huonoja puoliaan yleensä max puolisen vuotta, ja usein jo ennen sitä mahdolliset isot varoitusmerkit puskee kyllä läpi, esim. vihanhallintaongelmat tai muut tunnesäätelyn ongelmat, itsekkyys jne.
Juuri näin. Jatkuva tavanomaisesta poikkeava jatkuva julkisessa somessa tapahtuva rakkauspommitus on iso varoitusmerkki. Vielä isompi se on jos tällainen tyyppi on aiemmin tehnyt samaa muillekin ja suhteet rikkoutuneet hänen vuokseen useasti.
Ei se välttämättä ole julkista. Myös ihan kahden kesken tapahtuva rakkauspommitus on ihan yhtä hälyttävä merkki. Liian pian tulevat rakkaudentunnustukset, kun ei oikeasti vielä tunnetakaan yms.
Kyllä. Rakkaus syntyy ajan kanssa. Teot puhuvat paljon enemmän kuin sanat.
Olet ihan erilainen kuin muut naiset. Et ole mustasukkainen normaaleista asioista, et yritä kontrolloida ja rajoittaa, et nalkuta, sinua ei haittaa vaikka mies ottaa joskus kaverin kanssa oluen, pidät ulkonäöstäsi huolta. Näistä kehuista olisi ollut aika hyvin luettavissa, että mitä on tulossa.
Ex:n leimaaminen hulluksi ja hankalaksi.
Ei tietenkään 100% tapauksissa päde, mutta saisi minut miettimään asiaa tarkemmin ja haistelemaan, että onko kaikki muutenkin ihan niin kuin pitäisi.
Ongelmainen äitisuhde ja suoranainen halveksunta omaa äitiään kohtaan. Ajattelin vaan sitä sivusta katsoessa, että jos ikinä kohtelee mua yhtä huonosti niin lähden menemään. Alussa kuitenkin piti mua kuin kukkaa kämmenellään. Sitten ei enää pitänytkään ja niinhän mä lopulta lähdin. Nykyään en enää edes yrittäisi saada toimivaa tasavertaista suhdetta miehen kanssa, joka vihaa äitiään. Näin se elämä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex:n leimaaminen hulluksi ja hankalaksi.
Ei tietenkään 100% tapauksissa päde, mutta saisi minut miettimään asiaa tarkemmin ja haistelemaan, että onko kaikki muutenkin ihan niin kuin pitäisi.
Naisista palstalla suurin osa väittää exiään narsisteiksi, varmaankin aika iso varoitusmerkki siinä. Mahdollisesti narsisti itse siirtää omia syitään toiseen.
Tekisipä kovasti mieli kysyä tämän uudelta puppelilta, että onko hänkin nyt paras mitä koskaan ollut ja tullut kaikki ne samat mitä itsekin sai kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoi jo ekana yhteisenä iltana ruman kommentin ulkonäöstäni sen jälkeen, kun oli pussailtu ja kerroin että en voi lähteä hänen luokseen yöksi koska mulla oli aikaiseen aamuvuoroon meno.
Kun ekan kerran vei mut kavereidensa illanviettoon, sanoi sinne lähdettäessä jotenkin, että saat olla tosi kiitollinen että esittelen sut.
Ilmiselviähän nämä nyt on, mutta silloin olin niin ihastunut, että aattelin vaan että hänellä on huonot sosiaaliset taidot.
Omassa suhteessa tuli myös näitä "saat olla kiitollinen" ja "sulla kävi hyvä tuuri" kommentteja. Ajattelin myös että henkilö on vaan sosiaalisesti kömpelö ja kaikkihan me sanotaan joskus tökerösti. Nykyään en enää ymmärrä miten huono itsetunto itselläni piti oikein olla että kuuntelin moista alentamista. On kiva jos ihmisellä on hyvä itsetunto mutta se että pitää itseään oikein aarteena muille, vähän liian hyvänä, josta toisen ressukan sitten pitää olla oikein kiitollinen, on oksettavaa. Mulle kävi myös selväksi näistä ettei hän pitänyt mua oikeasti vakavasti otettavana kumppaniehdokkaana kenellekään ja hän ajatteli että en saa ketään muutakaan. Myöhemmin mulle perusteltiinkin että huonoa suhdettamme kannattaisi jatkaa että mullakin "olisi edes joku". Huh huh.
Tämähän se on ihmisillä on vaikeuksia tunnistaa hyvä itsetunto. Yleensä erehdytään luulemaan isoa egoa hyväksi itsetunnoksi, mutta todellisuudessa se on merkki juuri siitä huonosta itsetunnosta. Ihmisen jolla on hyvä itsetunto ei tarvitse nostaa itseään ylös, varsinkaan toisten kustannuksella.
- Traagisen henkilöhistorian korostaminen heti ensitapaamisella
- Itsensä korostaminen toisia kritisoimalla
- Arvostuksen kerjääminen puhumalla jatkuvasti omasta työstä
- Ulkoa opetellut, kliseiset fraasit
- Rakkauspommitus
- Nopean etenemisen haluaminen
- Passiivisaggressiivinen kommunikointi
- Kyvyttömyys itsereflektointiin
- Marttyyrius
- Kontrollointi syyllistämällä
- Kertomatta jättäminen
- Suora valehtelu
- Pettäminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää silmään kun aina puhutaan miehistä narsistisina pommittajina, no itse miehenä olen moneen samanlaiseen naiseenkin törmännyt joten sallin epäillä että narsismit koskettaisi enimmäkseen miehiä. Naiset vain ehkä osaa peittää omat huonot puolensa paremmin, onhan autismin toteaminenkin jopa ammattilaisilta naisista paljon vaikeampaa kuin miehistä.
Itselläni ehkä isoin punainen lippu alussa olisi pitänyt olla se, että silloinen seurustelukumppani oli niin pirun hullaantunut itsestäni: kehui maasta taivaisiin sekä minulle, että kaikille jotka vain sattuivat kuuloetäisyydelle. Olin täydellinen. Tämän lisäksi halusi viettää kaiket vapaat kylki kyljessä ja suuttui ja murjotti, jos halusin viettää yhden yön omassa kotonani. Eksät eivät kuulemma ikinä olleet ymmärtäneet häntä samalla tapaa, kuin mitä minä. Tämä tilanne kuitenkin sitten neljän kuukauden jälkeen kääntyi ihan päälaelleen, en ollutkaan enää ihmeellinen ja täydellinen: en ollut mitään. Kun asiasta yritti hänen kanssaan keskustella, sain vastauksen, että mikään ei ollut muuttunut: kuulemma kohteli minua ihan samalla tapaa kuin ennenkin. Kyllä sitä sen vuoden katseli ja toivoi, että pääsisi taas jalustalle, mutta ei. Selvisi myös suhteen aikana, että oli rakkauspommittanut kaikki entisetkin seurustelukumppaninsa ja ei huomannut itse sitä, että se juuri oli syy ollut aiempiinkin eroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa miten sinisilmäinen olin aiemmassa pitkässä parisuhteessa, jossa kaikki varoitusmerkit alkoholismista olisi olleet nähtävissä jo ensimmäisten 3kk aikana. Minulla oli niin huono itsetunto, että sivuutin ne kaikki ja pysyin suhteessa vuosia.
- Kaikki ensimmäisten kuukausien treffit oli baarissa tai jossain muussa paikassa, missä voi juoda.
- Ei halunnut että olen missään tekemisissä hänen kavereidensa kanssa tai lähden heidän mukaansa mihinkään.
- Laittoi kaverit aina etusijalle, vaikka oltaisiin jo ehditty sopimaan muuta tekemistä, jos joku kaveri laittoikin viestiä, niin ampaisi baariin kuin salama.
- Jos valitin edellisen kaltaisesta kohtelusta niin syytti minua kontrolloinnista ja siitä että "ei koskaan saa tavata kavereitaan, vaan aina pitäisi istua kotona". Juu ehkä minustakin olisi ollut kiva tehdä poikaystäväni kanssa jotain muutakin kuin katsoa häntä kaikki viikonloput sohvalla krapulassa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin 20, kun sitouduin kontrolloivaan mieheen. Hän oli eka poikaystäväni, enkä muusta tiennyt.
Minulle oli vahingollista se, että puhutaan, että parisuhteen eteen pitäö tehdä töitä ja että parisuhteen tarkoituksena on hioa särmiä. Ymmärsin, että olen itse niin kulmikas ihminen, että tämä on vain minun luonteeni koulimista.
Oma osuutensa, varmaan suurin osuus, oli siinä, että isäni oli dominoiva. Miehen malli.
Uskoin pitkään sanontaa, että ei ole yhden syy kun kaksi riitelee. Vanhempana sitten ymmärsin, että tietyt ihmiset (narsistit) saavat riidan aikaiseksi ihan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ehkä isoin punainen lippu alussa olisi pitänyt olla se, että silloinen seurustelukumppani oli niin pirun hullaantunut itsestäni: kehui maasta taivaisiin sekä minulle, että kaikille jotka vain sattuivat kuuloetäisyydelle. Olin täydellinen. Tämän lisäksi halusi viettää kaiket vapaat kylki kyljessä ja suuttui ja murjotti, jos halusin viettää yhden yön omassa kotonani. Eksät eivät kuulemma ikinä olleet ymmärtäneet häntä samalla tapaa, kuin mitä minä. Tämä tilanne kuitenkin sitten neljän kuukauden jälkeen kääntyi ihan päälaelleen, en ollutkaan enää ihmeellinen ja täydellinen: en ollut mitään. Kun asiasta yritti hänen kanssaan keskustella, sain vastauksen, että mikään ei ollut muuttunut: kuulemma kohteli minua ihan samalla tapaa kuin ennenkin. Kyllä sitä sen vuoden katseli ja toivoi, että pääsisi taas jalustalle, mutta ei. Selvisi myös suhteen aikana, että oli rakkauspommittanut kaikki entisetkin seurustelukumppaninsa ja ei huomannut itse sitä, että se juuri oli syy ollut aiempiinkin eroihin.
Minulla on ihan samanlainen kokemus, tosin tipuin jalustalta jo 2 kk jälkeen. Neljän kk jälkeen mies alkoi saada raivareita. Selvisi, että on saanut sellaisia koko edellisen, pitkän parisuhteensakin ajan niin puolisolleen kuin lapselleenkin. Oli todella raskas mutta opettavainen suhde se.
Joo, samoja mitä täällä on jo mainittu. Halu muuttaa yhteen nopeasti, suuttuminen ihmeellisistä asioista, esim stressaantuneisuudesta ja kiireestä syyllistäminen, vaatiminen että lepytän hänen suuttumistaan seksillä, piikittely ja vittuilu, valtava läjä eksiä joiden syy oli se, että erosivat, jatkuva juopottelu, kiristämällä kihloihin. Manipulointi, esimerkiksi väitti kerran että minä olen manipulatiivinen. Olin aivan solmussa, kun yritin miettiä, miten olen muka manipuloinut. Itse olin päihdekuntoutuksessa ja valtavan masentunut kun tapasin tämän upean helmen, siinä vähän vihjettä näille ketkä ihmettelevät, miksi kukaan katsoo tuollaista puolisoa (ja myös minkälaisia tapauksia he etsivät kohteikseen). Pistin myös sen piikkiin että oli aika eksentrinen ja taiteellinen tapaus. Yhteinen kaveri vielä kuvaili tätä "hyväksi mieheksi", vaikka on itse myös saanut joskus osansa tuosta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin 20, kun sitouduin kontrolloivaan mieheen. Hän oli eka poikaystäväni, enkä muusta tiennyt.
Minulle oli vahingollista se, että puhutaan, että parisuhteen eteen pitäö tehdä töitä ja että parisuhteen tarkoituksena on hioa särmiä. Ymmärsin, että olen itse niin kulmikas ihminen, että tämä on vain minun luonteeni koulimista.
Oma osuutensa, varmaan suurin osuus, oli siinä, että isäni oli dominoiva. Miehen malli.
Uskoin pitkään sanontaa, että ei ole yhden syy kun kaksi riitelee. Vanhempana sitten ymmärsin, että tietyt ihmiset (narsistit) saavat riidan aikaiseksi ihan yksinkin.
Riitaan tarvitaan kaksi! Tätä mies aina hoki. Kun fyysinen käsiksikäyminen alkoi, hän sanoi vain suojelevansa minua vahingoittamasta itseäni.
Se mikä tuntuu epätodelliselta on sitä. Normaalit ihmiset eivät rakkauspommita. Heillä ei ole tarvetta sellaiseen.
Mies patosi tunteitaan, oli jotenkin surumielisen oloinen ja pohdiskeli paljon menneisyyttään. Varoitusmerkkinä oli, että hän ei ollut halukas tekemään asialle mitään, vaikka ehdotin hänelle avun hakemista. Suhde päättyi, kun miehellä puhkesi erittäin vaikea mielenterveysongelma ja hän teki i_tsem_urhan.
Vierailija kirjoitti:
Mies patosi tunteitaan, oli jotenkin surumielisen oloinen ja pohdiskeli paljon menneisyyttään. Varoitusmerkkinä oli, että hän ei ollut halukas tekemään asialle mitään, vaikka ehdotin hänelle avun hakemista. Suhde päättyi, kun miehellä puhkesi erittäin vaikea mielenterveysongelma ja hän teki i_tsem_urhan.
Ratkaisu oli varmasti paras kaikille, terapia tutkitusti on melko tehotonta.
Ei se välttämättä ole julkista. Myös ihan kahden kesken tapahtuva rakkauspommitus on ihan yhtä hälyttävä merkki. Liian pian tulevat rakkaudentunnustukset, kun ei oikeasti vielä tunnetakaan yms.