Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Vierailija kirjoitti:

Kutsui mut illalla luokseen, että olis ihana nähdä, tuu niin lämmitetään sauna. Kun olin saunan jälkeen vielä suihkun alla, hän katsoi puhelintaan ja ilmoitti lähtevänsä kaverin kanssa baariin. Oli jo vetämässä kenkiä jalkaan, kun katsoin ihmeissäni kylppärin ovesta. Olisin kuulemma saanut jäädä hänen luokseen hengailemaan jos haluaisin, mutta lähdin tosi pettyneenä kotiin.

Kun myöhemmin vaadin selitystä tälle, hän vaan sanoi, ettei oltu sovittu että vietettäisiin ilta yhdessä ja että ei voinut käsittää miksi olisin olettanut niin. Ei ollut muuten viimeinen väärinkäsitys siinä suhteessa ja syytti minua aina kontrolloivaksi, kun koetin selvittää että mitä ihmettä milloinkin oli käsitetty muka väärin.

Tuo! Niin tuttua mullekin.

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Vierailija kirjoitti:

Puheiden mukaan exät olivat manipulatiivisia narsisteja tai sitten puhui edellisistä suhteista kylmään ja vähättelevään sävyyn. Jossain vaiheessa tajusin kaavan ja sen, että myös minut tullaan joko demonisoimaan tai mitätöimään tai sekä että.

Hyvä kun tajusit kaavan. Mä olen nyt just sellainen kamala nainen ex narsistille. Ja mua edeltävä ja sitä edeltävä on ollut ihan kamalia exän mielestä. Haukkui siis minullekin ne muut naiset. Kaava on tosiaan sama kaikille.

Osti paljon punalaputettuja tuotteita kaupasta.

Miksi en tajunnut aiemmin?

Äkkipikaisuus, ylireagointi, toisen loukkaaminen ja sen jälkeen anteeksipyynnöt. Yleensä tuollainen käytösmalli on pysyvää ja pahenee vain ajan myötä. Äkkiä karkuun.

Satunnainen piikittely ja ilkeys. Jos vahingossa esim. sulki auton oven liian lujaa, haukkui idiootiksi ja muistutti tällaisista ''mokista'' usein. Kaikki ilkeilyt tulivat pikkuasioista, enkä koskaan piikitellyt hänelle takaisin tai ollut muutenkaan ilkeä, joten se tuntui todella ikävältä. Todella kriittinen pienistä asioista ja äkkipikainen/suuttui herkästi. Olisi halunnut että laihduttaisin, vaikka olin jo melkein alipainoinen siihen aikaan. 

Onneksi lähdin ja löysin normaalin miehen.

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

Tämä! En ikipäivänä voisi kuvitella, että jatkaisin sellaisen miehen tapailua, joka löisi auton lasin nyrkillä rikki olisi syy mikä hyvänsä. No okei, jos kuumassa autossa olisi pökertymässä eläin tai vauva, niin sitten, mutta tuolloinhan ei ole kysymys agressiivisesta teosta. 

Vierailija kirjoitti:

Halukkuus muuttaa yhteen melkein heti tapailun alkuvaiheessa.

Joo ja ei, me muutettiin miehen kanssa jo kahden viikon tapailun jälkeen yhteen. Hyvin toimi (nyt jo 10. vuosi menossa) ja näkipä sitten heti, jos ei olisi toiminu. :D En siis suosittele kellekään, mutta on myös poikkeuksia. Tietysti jos joku kuudes aisti sanoo ei, niin silloin kannattaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tunne että jokin on pielessä. Liian hyvää ollakseen totta. Ja sitä se olikin, valitettavasti. En vain alussa tiennyt mikä oli pielessä. Narsistiksi häntä epäilen. Käyttäytymynen viittaa vahvasti siihen persoonallisuushäiriön. Ja loppu olikin katastrofia.

Ahaa, saanko arvata, alkuun aivan järjetöntä ylistelyä ja palvontaa, olet kaikista paras mitä koskaan ollut jne. yms. ja lopulta sitten heitettiin haukkumisvaihe päälle kun oli tarpeeksi kehuskeltu etkä ollutkaan enää niin hyvä.

8 vuotta suhteessa ja alusta lähtien on ollut järjetöntä ylistystä ja palvontaa. Kosi ensimmäisenä päivänä ja naimisiin mentiin 3 vuotta myöhemmin. Missä vaiheessa voin ruveta odottamaan haukkumisvaihetta?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä lapsia kahdesta edellisestä suhteesta.

Minun miehelläni on myös. Mutta ne eivät ole punaisia lippuja, vaikka alussa niin ounastelinkin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja aviomiehenä tämä mies on täysi timantti.

Minulla on kokemusta myös huonosta avioliitosta. Sen ensimmäinen rad flag, jonka ohitin, oli kyvyttömyys pyytää anteeksi. Siitä olisi pitänyt huomata jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

Olin 17.vuotiaana tällaisessa väkivaltaisessa suhteessa vuoden verran.. Silloin ainakin olin niin lapsi etten edes tajunnut että mitä tapahtuu, en osannut ajatella aikusen tavoin, mua oli tosi helppo manipuoloida. Sen jälkeen olin fiksumpi miesten kanssa mutta ikävä kyllä niitä väkivaltasen suhten haavoja vieläkin parantelen kolmenkympin iässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

Olin 17.vuotiaana tällaisessa väkivaltaisessa suhteessa vuoden verran.. Silloin ainakin olin niin lapsi etten edes tajunnut että mitä tapahtuu, en osannut ajatella aikusen tavoin, mua oli tosi helppo manipuoloida. Sen jälkeen olin fiksumpi miesten kanssa mutta ikävä kyllä niitä väkivaltasen suhten haavoja vieläkin parantelen kolmenkympin iässä..

Minäkin olin 20, kun sitouduin kontrolloivaan mieheen. Hän oli eka poikaystäväni, enkä muusta tiennyt.

Minulle oli vahingollista se, että puhutaan, että parisuhteen eteen pitäö tehdä töitä ja että parisuhteen tarkoituksena on hioa särmiä. Ymmärsin, että olen itse niin kulmikas ihminen, että tämä on vain minun luonteeni koulimista.

Oma osuutensa, varmaan suurin osuus, oli siinä, että isäni oli dominoiva. Miehen malli.

Puhui että "mä meen bileisiin", "mä meenkin kaverien kanssa tänään", ei mitään ajatustakaan siitä, että olisi kysynyt multa, että haluanko tulla mukaan tai muistanut, että meillä olisi ollut yhteisiä suunnitelmia. Näitä omia suunnitelmia ei myöskään voinut koskaan perua mistään syystä. Siitä tuli koko suhteeseen sellainen kierre, että minä joustin aina, koska "pitäähän miehen päästä". Sama jatkui, kun lapsia tuli. Uuvahdin siihen, ero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa jäi saman illan aikana kiinn 3 kertaai valehtelusta. Tästä tuli olo että salailee ja on epärehellinen jatkossakin. Kiire sitouttaa kumppani itseensä, johtuu kai yksinolemisen pelosta. Myöhemmin kuulin että minun jälkeeni meni uuden kanssa noin puolessa vuodessa kihloihin. Mahtaa olla tosi rakkaus kyseessä kun tapaili minua ja tätä uutta samanaikaisesti loppuaikoina.

Kiire sitouttaa itseensä johtuu siitä että koko suhde on teatteria ja on raskasta vetää teatteria. Sitten kun toinen on sitoutettu, voi ruveta pikku hiljaa paljastamaan mikä oikea todellisuus on. Kumppanille viestitään että se alku oli aito minä ja nyt on sinun syy kun homma on lakannut toimimasta. Jos olisit sellainen ja tällainen, minäkin olisin sellainen kuin alussa. Uhri metsästää seuraavaksi ihanaa alkutunnelmaa muuttamalla itseään ja olemalla toiselle mieliksi kunnes väsyy ja sanoo ettei tästä tule mitään. Silloin mies kelaa naisen taas takaisin olemalla hetken ihana, kunnes taas mennään. Jokaisen tällaisen syklin jälkeen nainen on heikompi ja enemmän sekaisin että mikä on totta ja mikä ei. Älä jää tällaiseen suhteeseen, JUOKSE.

Kyllähän se alun rakkauspommitus on yksi pahimpia varoitusmerkkejä. Usein tähän liittyy myös tunne siitä, ettei kaikki kuitenkaan ole niin kuin pitäisi, teot ja sanat ovat ristiriidassa. Ihminen jaksaa vetää roolia ja peitellä huonoja puoliaan yleensä max puolisen vuotta, ja usein jo ennen sitä mahdolliset isot varoitusmerkit puskee kyllä läpi, esim. vihanhallintaongelmat tai muut tunnesäätelyn ongelmat, itsekkyys jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä lapsia kahdesta edellisestä suhteesta.

Minun miehelläni on myös. Mutta ne eivät ole punaisia lippuja, vaikka alussa niin ounastelinkin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja aviomiehenä tämä mies on täysi timantti.

Minulla on kokemusta myös huonosta avioliitosta. Sen ensimmäinen rad flag, jonka ohitin, oli kyvyttömyys pyytää anteeksi. Siitä olisi pitänyt huomata jotain.

Kyvyttömyys pyytää anteeksi on todella iso varoitusmerkki. Minun ex-mies ei pyydellyt anteeksi, mutta huomautteli kyllä minun tekemistä virheistä ja syyllisti. Kaikki konfliktitilanteet päättyivät lopulta aina siihen, että minä pyysin häneltä anteeksi, vaikka hän olisi tehnyt ja sanonut mitä...

Kaveri kertoi että uusi miesystävä on muuttanut exän kanssa yhteisestä kodista suoraan hänen luokseen koska on saanut lähestymiskiellon... 

Ollut viitteitä alkoholiongelmasta, eli päivittäistä alkoholinkäyttöä ja ei osallistu asumisen kuluihin tai muihin laskuihin.

Toivon olevani väärässä kun pelkään että tästä ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se alun rakkauspommitus on yksi pahimpia varoitusmerkkejä. Usein tähän liittyy myös tunne siitä, ettei kaikki kuitenkaan ole niin kuin pitäisi, teot ja sanat ovat ristiriidassa. Ihminen jaksaa vetää roolia ja peitellä huonoja puoliaan yleensä max puolisen vuotta, ja usein jo ennen sitä mahdolliset isot varoitusmerkit puskee kyllä läpi, esim. vihanhallintaongelmat tai muut tunnesäätelyn ongelmat, itsekkyys jne.

Juuri näin. Jatkuva tavanomaisesta poikkeava jatkuva julkisessa somessa tapahtuva rakkauspommitus on iso varoitusmerkki. Vielä isompi se on jos tällainen tyyppi on aiemmin tehnyt samaa muillekin ja suhteet rikkoutuneet hänen vuokseen useasti.

Mielistely, kehuminen, jatkuva whats apissa kyttääminen, yhteenmuutosta puhuminen seuraavilla treffeillä. Pysykää näistä kaukana. Kesti 1,5 vuotta päästä eroon. Viestiä pukkasi kun erosta (ei siis onneksi muutettu yhteen) oli ollut vuosi.