Kumpi maksaa treffeillä kulut?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Oli lokki ja sinä olit albatrossi. 

Vierailija kirjoitti:

Pidempään kun on tapailtu, niin minäkin joskus maksan kaiken. Kuka nyt kerkeää sen kortin sieltä lompakosta ensin kaivamaan.

Se nyt ei paljon vaadi yritystä, että "heh heh, enpä ehtinyt taaskaan kaivamaan korttia esiin. Jäi taas sinun maksettavaksi, sadannen kerran". 

Mä olen naisena aina treffejä ehdottaessani sanonut, että tarjoan. Joskus mies on suostunut siihen, joskus ehdottanut että maksetaan omamme ja joskus vaatinut että saa tarjota itse. Mulle sopii noista ihan mikä tahansa. En jaksa sitä, että tällaisista asioista tehdään elämää suurempi numero. Mulla on varaa tarjota ja maksaa omani. Jos mies kutsuu treffeille, tarjoudun toki maksamaan omani.  

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Teen ohessa tarjosin tottakai myös syötävää.

Mutta ihan selvyyden vuoksi: sinun mielestäsi se ei ole tarjoamista, että tarjoaa toiselle kotona keitettyä teetä, mutta se on, jos tarjoaja maksaa kahvilalle teekupin hinnan? Molemmissa tapauksissa se ihminen saa kupillisen teetä, ei enempää eikä vähempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Teen ohessa tarjosin tottakai myös syötävää.

Mutta ihan selvyyden vuoksi: sinun mielestäsi se ei ole tarjoamista, että tarjoaa toiselle kotona keitettyä teetä, mutta se on, jos tarjoaja maksaa kahvilalle teekupin hinnan? Molemmissa tapauksissa se ihminen saa kupillisen teetä, ei enempää eikä vähempää.

Jos minä kutsun jonkun kotiini ja keitän kahvit tai teet tai teen ruuan, niin en todellakaan katso että se on tarjoamista. Ihan vain vieraanvaraisuutta.   

Nainen maksaa. Mies näkee että naisella on omatkin tulot.

Näin aluksi molemmat maksaa omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen maksaa. Mies näkee että naisella on omatkin tulot.

Eiköhän nykyään taida olla yleisempää, että miehellä ei ole omia tuloja.

Miksi miehen pitäisi maksaa tuntemattoman naisen ruuat ja juomat. Ei ekoilla treffeillä tunneta joten molemmat maksaa omat. Vai meneeko naiset treffeille ilmaisen ruuan takia.

Jos mies on kiinnostunut, se tarjoutuu maksamaan.

Pöytäseurueen vanhin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Teen ohessa tarjosin tottakai myös syötävää.

Mutta ihan selvyyden vuoksi: sinun mielestäsi se ei ole tarjoamista, että tarjoaa toiselle kotona keitettyä teetä, mutta se on, jos tarjoaja maksaa kahvilalle teekupin hinnan? Molemmissa tapauksissa se ihminen saa kupillisen teetä, ei enempää eikä vähempää.

Jos minä kutsun jonkun kotiini ja keitän kahvit tai teet tai teen ruuan, niin en todellakaan katso että se on tarjoamista. Ihan vain vieraanvaraisuutta.   

Tee ja ruoka ei maksa sinulle siis mitään, jos ollaan kotonasi? Asutko äitisi nurkissa ja äitisi ostaa ruuat kaappiin?

Kyllä minun kuluni ainakin maksaa Kela.

Kiltti mies kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi maksaa tuntemattoman naisen ruuat ja juomat. Ei ekoilla treffeillä tunneta joten molemmat maksaa omat. Vai meneeko naiset treffeille ilmaisen ruuan takia.

Harva menee illallistreffeille tuntemattoman kanssa, marginaali-ilmiö kuten tarjoaminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Teen ohessa tarjosin tottakai myös syötävää.

Mutta ihan selvyyden vuoksi: sinun mielestäsi se ei ole tarjoamista, että tarjoaa toiselle kotona keitettyä teetä, mutta se on, jos tarjoaja maksaa kahvilalle teekupin hinnan? Molemmissa tapauksissa se ihminen saa kupillisen teetä, ei enempää eikä vähempää.

Jos minä kutsun jonkun kotiini ja keitän kahvit tai teet tai teen ruuan, niin en todellakaan katso että se on tarjoamista. Ihan vain vieraanvaraisuutta.   

Tee ja ruoka ei maksa sinulle siis mitään, jos ollaan kotonasi? Asutko äitisi nurkissa ja äitisi ostaa ruuat kaappiin?

Olen asunut kolmekymmentä vuotta poissa nyt jo edesmenneen äitini nurkista. Hän opetti minulle kyllä vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden jalon taidon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo kiinnostuksen määrästä jos mies maksaa ensi treffeillä. Toki maksan aina omani mukisematta jos mies ei tarjoudu maksamaan. Mutta jos kyse ei ole oikeasti tukalasta taloustilanteesta vaan panostuksen puutteesta niin eipä niitä toisia treffejä yleensä tule.

Miten ekoilla treffeillä voi olla niin kiinnostunut, että maksaa?

Niinpä, varsinkin jos ne ekat treffit on esim kahvilassa tai baarissa, joissa mennään yleensä ensin ostamaan juomat ja ruuat ja, sitten vasta istuudutaan pöytään juttelemaan ja tutustumaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta olisi jo ennen tapaamista kysytty, että sopiiko, että molemmat maksavat omat kulunsa, niin niitä treffejä ei olisi edes tullut. Pidän itsestäänselvänä, että aikuinen ihminen pystyy kahvikupillisen tai viinilasillisen tarjoamaan ilman että se tuntuu hänen taloudessaan millään tavalla. Ja kyllä, jos mies ehdottaa tapaamista kahvilassa tai baarissa, niin odotan hänen tarjoavan. Jos hän ei sitä tee, niin maksan tottakai omani tekemättä asiasta numeroa, mutta en muista elämässäni monta kertaa niin käyneen.

Puolisolleni tarjosin itse ensitapaamisella, koska menimme kävelyn päätteeksi minun luokseni ja keitin meille siellä teetä. Oliko hän siis lokki?

Aatteletko sinä oikeasti, että jos sä keität jollekulle teet kotonasi, niin sä silloin tarjoat?

Teen ohessa tarjosin tottakai myös syötävää.

Mutta ihan selvyyden vuoksi: sinun mielestäsi se ei ole tarjoamista, että tarjoaa toiselle kotona keitettyä teetä, mutta se on, jos tarjoaja maksaa kahvilalle teekupin hinnan? Molemmissa tapauksissa se ihminen saa kupillisen teetä, ei enempää eikä vähempää.

Jos minä kutsun jonkun kotiini ja keitän kahvit tai teet tai teen ruuan, niin en todellakaan katso että se on tarjoamista. Ihan vain vieraanvaraisuutta.   

Sen näkökulmasta, jolle tarjotaan, on kyse kuitenkin aivan samasta asiasta: hän viettää aikaa mahdollisesti kiinnostavan ihmisen kanssa ja saa samalla pientä syötävää ja juotavaa. Minkä ihmeen takia se yhtäkkiä onkin väärin, jos se syötävä ja juotava tarjotaan hänelle kahvilassa?

No, joka tapauksessa, jos puolisoni olisi ehdottanut ensitapaamista kahvilassa eikä olisi tarjoutunut siellä maksamaan teekupillistani, niin olisin pitänyt häntä junttina. Mutta hänet tuntien en osaa kuvitella, että niin olisi voinut tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Harva menee illallistreffeille tuntemattoman kanssa, marginaali-ilmiö kuten tarjoaminenkin.

Mä olen viimeisten kahden vuoden aikana käynyt ensitreffeillä 24 eri miehen kanssa ja näistä treffeistä kolme oli kahvilassa ja 21 kävin syömässä ala carte -ravintolassa.

Näistä kaikista miehistä vain kaksi halusi maksaa minunkin laskuni. Ja toinen heistä ei edes halunnut tavata uudelleen. Ja kerran kun olin illallisella, pyysin tarjoilijaa tuomaan erilliset laskut, johon mies vastasi, että tuo vaan yksi lasku ja hän maksoi 75€ laskusta 50€, jolloin minun maksettavaksi jäi 25€.

Kolmesti olen tarjoutunut maksamaan miehenkin ravintolalaskun , joista vain yksi mies otti tarjouksen vastaan.

Ja siis moni näistä treffikumppaneistani on ollut minua huomattavasti isotuloisempia, esim.kaksi lääkäriä ja yksi DI, mutta silti he eivät ole halunneet tarjota. Eli sanoisin, että minun kokemukseni mukaan suurin osa miehistä haluaa, että kumpikin maksaa oman laskunsa.

Minä tarjoan miehelle aina. Teen sen niin suurieleisesti, että kaikki lähistöllä huomaavat asian. Jos mies haluaa vain kahvin, käsken ottamaan lisäksi pullaa, että "saadaan väriä sinunkin poskiin". Pöydässä luonnollisesti otan tuolin esiin ja odotan, että mies ehtii istahtaa siihen. Sitten sanon leikilläni, että teen näin aina, niin kenellekään ei tule mieleen, että hehheh, olisin perinteinen passaava nainen.