Lapseni luokalla on pilalle hemmoteltu tyttö

myös siellä kylässä, ja myös hyväksyntää. Jos kavereiden vanhemmat tavallasi näyttävät lapselle, että tämä ei ole mitään, tämän kanssa ei tarvitse leikkiä, hänen äitinsä on tyhmä jne. niin kai ymmärrät aikuisena, että lapsi ryhtyy "vastaiskuun". Hän ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea konkreettista näkemäänsä, ei ainoastaan pisteliäitä vihjailujasi.



Meillä onneksi äiti tietää, että kehuskelu ei ole vaarallista eikä toisaalta yksi lapsi kykene minun opettamiani arvoja kovin äkkiä horjuttamaan. Tervettähän se on, että sanoo mielipiteensä, vaikka sitten hiukan pisteliäämmin kuin pitikään.



Minä luulen ap:n kirjoituksen perusteella, että ongelmana ei ole tuo tyttö vaan ap:n suhtautuminen siihen, että vanhemmat tästä lapsesta välittävät. Miksi tyttö ei saisi arvostella kotiasi, arvostelethan sinäkin tytön äitiä.

Siinähän se hankala lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Omaan kotiin ei ole minusta pakko kutsua ketään; silti liian tökeröä on jättää vain yksi lapsi kutsumatta esim synttäreille.

on vanhemmat oikein liittoutuneet yhtä perhettä ja lasta vastaan.



Asun myös pienessä kylässä ja tiedän kuviot. Piiripienessä aletaan puhua, että eikö se Marian äiti ole vähän omituinen. Pukeutuu korkkareihin ja meikkaa ja niillä on rahaa. Se niiden tyttö on saanut kaiken ja ollut ulkomaillakin. Lellitty se on.



Heti supattaa toinen perään, että juu, se Maria oli meillä ja kyllä huomas, että on rikkaasta perheestä ja lellitty. Ei kelvannut meidän kaurapuuro ja katsoi mua ylimielisesti.



Lapset kuuntelee pienet korvat auki ja äkkiäkös siinä käy niin, että jätetään se Maria porukasta ulos kun silla on kaikki ja sen äitihän on hullu kun mun äiti sanoi niin.



Tää Marian äiti ihmettelee, että miksi kaikki kartaa häntä ja hänen tyttöään ei kutsuta mihinkään. Aina jää synttäreiltä pois.



Ja ämmät vaahtoa, että mun lapsen ei tarvi leikkiä sellaisen kurlinkikakaran kans kun se on saanut kaikki ja niillä on rahaakin niin paljon.



Pienessä kylässä on aina tällaista, että otetaan joku kohteeksi ja savustetaan sitä ulos. Tämä on niin monta kertaa jo nähty.

Vaikuttaa vähä siltä. Jos on oikein sun mielest et yhen kans ei leikitä, ei kutsuta juhliin ja olisi oikein jos muutkin seurais sun esimerkkiä.



Mietippä jos kysees ois sun oma lapsi. Etkö pitäis sen puolia?

Minä ajattelen niin, että koulu on lasten työtä, koulutunnit ovat työtä. Tunnilla ei voi sanoa, että en halua olla tuon pari tai me ei oteta noita meidän joukkueeseen.



Välitunnilla ollaan vapaa-ajalla. Minä en haluaisi opettaa tyttöäni siihen, että kaikkea pitää kestää hymyssä suin. Toinen ihminen saa mököttää, haukkua, olla ilkeä ja yhteistyökyvytön, mutta silti pitää jaksaa ja olla kaveri ja yrittää leikkiä.



En halua, että tyttöni oppii, että ihmissuhteet ovat sellaisia. Itseään saa suojella.

Siinä vaiheessa kuitenkin, kun äiti huomaa löytävänsä usein syytä ympäristöstä olisi ehkä aika tarkistaa oma pesä, omat kasvatusmetodit, oma malli jota antaa jne. Curlinglapsi syyttää helposti ympäristöään ja muita lapsia ilkeiksi tuntiessaan syyllisyyttä teoistaan jälkikäteen ja yrittäessään siirtää huomion pois itsestään siltä varalta, että sana on jo kiirinyt. Tosiasiassa hän saattaa olla juuri se ilkeä lapsi. Vanhemmat eivät halua tätä nähdä tietenkään ja todella tekevät karhunpalvelukset lapselleen.



Lapselle on hyvä opettaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa, mutta MYÖS kunnioittamaan muita lapsia sekä korostaa joustamisenkin merkitystä ihmissuhteissa.

luokan 11 tytöstä. Ainoastaan tämän lapsen äiti otti herneen nenään. En ole koulukiusaaja vaan kiusattu. Minusta tämä tyttö on tuleva kiusaaja, koska hänellä ei ole mitään rajoja siinä miten hän käyttäytyy. Mitään rangaistuksia tytöllä ei ole koskaan ollut, eikä kuulemma tule. Pitää vaan ymmärtää ja lohduttaa aina!



ap

Lapsi ei kuitenkaan ole itse syyllinen käytökseensä. Siksi curlinglastakaan ei pitäisi rangaistakaan jättämällä häntä ulkopuolelle muiden peleistä. Vastuullisten aikuisten tulisi huolehtia tästä puolesta. Lapsi voi oppia lapsijoukon sääntöjä vasta kun saa tilaisuuden leikkiä heidän kanssaan. Nämä säännöt eivät todellakaan ole me vastaan sinä -sääntöjä, vaan tiettyjä perusjuttuja: reiluus, joustavuus, muiden huomioonottaminen etc.

että palsta kääntyi ap:ta vastaan!



Minä en halua, että poikani on tekemisissä luokkakaverinsa kanssa, joka on 7 v macho: kiroilee, uhittelee, jutut on youtube-sitä ja duudsonit-tätä ja simpsonit-sitä ja pleikkari-tätä. Ihan saa vapaasti karttaa! Ei tarvitsisi tyttärenkään leikkiä tuollaisen "Pieni talo preerialla-Nellien" kanssa!



Aikuisuuden yksi parhaita puolia on se, että kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä!!

ilman, että on curlintapaus.

Me muutimme maalle ulkopuolisina kylästä. Emme olleet vanhoja sukuja yms.

Esikoinen eristettiin koulussa. Syytimme ensin itseämme ja kyselin pojalta, että mitä sinä teet, että et saa kavereita. Yritä olla sopeutuvaisempi ja anna toisille vuoro ja blaa, blaa.

Syyksi selvisi juuri juorukerho. Kylässähän kaikki on sukua toisilleen ja tuntee kaikkien suvut. Juoruilut alkoivat ihan alusta heti. Kukaan ei tuntenut meitä ja meistä leviteltiin mitä ihmeellisimpiä juttuja. Minä en kuulemma kasvattanut lapsia ja en välittänyt niistä ja olimme ihan hunningolla ja juoppojakin ja sosiaalitoimiston asukkaita jne...

Olemme asuneet täällä nyt 11 vuotta ja noloa on näille juoruajille ollut kun selvisi, että meillä kummallakin on vakituinen työpaikka. Olemme absolutisteja ja urheilemme. Meillä on oma talo ja lapset ovat saaneet koulussa hyvästä kasvatuksesta paljon kehuja, koska olen kasvatusalan ammattilainen.

Mutta se ei esikoista auttanut, koska näiden ämmien juoruilujen takia poika eristettiin kokonaan. En anna näille eukoille sitä ikinä anteeksi, vaikka nykyään yrittävät nuoleskella ja lipittää kun ovat huomanneet, että satun tuntemaan ns. päättäjiä (kuinka naurettavaa, että tällaiset asiat vaikutavat siihen, millainen arvoasteikko kylässä on) ja omaisuuttakin löytyy meidän takaa.

Suurin osa näistä juoruavista eukoista on muuten itse työttömiä tai pätkätyöläisiä ja kylän baarissa kalja maistuu. Mutta kun ollaan kylän alkuperäisiä asukkaita....

Siinä vaiheessa kuitenkin, kun äiti huomaa löytävänsä usein syytä ympäristöstä olisi ehkä aika tarkistaa oma pesä, omat kasvatusmetodit, oma malli jota antaa jne. Curlinglapsi syyttää helposti ympäristöään ja muita lapsia ilkeiksi tuntiessaan syyllisyyttä teoistaan jälkikäteen ja yrittäessään siirtää huomion pois itsestään siltä varalta, että sana on jo kiirinyt. Tosiasiassa hän saattaa olla juuri se ilkeä lapsi. Vanhemmat eivät halua tätä nähdä tietenkään ja todella tekevät karhunpalvelukset lapselleen.

Lapselle on hyvä opettaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa, mutta MYÖS kunnioittamaan muita lapsia sekä korostaa joustamisenkin merkitystä ihmissuhteissa.

että tiedän lapsen olevan curling tapaus.



He olivat aikoinaan hyviäkin tuttuja, mutta kun kaikki meni siihen, että ei saa, varo varo ja ei tarvitse jos ei jaksa/huvita/tulee paha mieli, niin vetäydyimme.



Ja on sanomattakin selvää, että lapsella oli aina niin kovin kovin paha mieli kaikesta, ettei vaan tarvinnut!

Synttärikutsuista sen verran, että en nyt menisi pahastumaan jos joku tyttöni luokkalaisista ei meidän tyttöä kutsuisi. Ja syy on hyvin yksinkertainen tyttöjä on yli kymmenen ja kavereita on muitakin kuin luokkakaverit. Joten kellä on koti johon voi kutsua liki 20 lasta ei ainakaan meillä.



Mutta tuosta leikkiin ottamisesta. Meidän tytön luokalla on yksi "pomo" joka haluaa määrätä kaikesta eli jos hän ei halua leikkiä jotain leikkiä niin sitten ei leikitä tai jos hän ei halua leikkiä jonkun kanssa niin sitten ei leikitä. Ja tämän tytön äiti on juuri kuten edellä mainittiin soittaa kaikille ja haukkuu kaikki jos hänen kullannupulla on pahamieli. Eikä heidän mussukassa varmasti ole koskaan mitään vikaa.

on vanhemmat oikein liittoutuneet yhtä perhettä ja lasta vastaan. Asun myös pienessä kylässä ja tiedän kuviot. Piiripienessä aletaan puhua, että eikö se Marian äiti ole vähän omituinen. Pukeutuu korkkareihin ja meikkaa ja niillä on rahaa. Se niiden tyttö on saanut kaiken ja ollut ulkomaillakin. Lellitty se on. Heti supattaa toinen perään, että juu, se Maria oli meillä ja kyllä huomas, että on rikkaasta perheestä ja lellitty. Ei kelvannut meidän kaurapuuro ja katsoi mua ylimielisesti. Lapset kuuntelee pienet korvat auki ja äkkiäkös siinä käy niin, että jätetään se Maria porukasta ulos kun silla on kaikki ja sen äitihän on hullu kun mun äiti sanoi niin. Tää Marian äiti ihmettelee, että miksi kaikki kartaa häntä ja hänen tyttöään ei kutsuta mihinkään. Aina jää synttäreiltä pois. Ja ämmät vaahtoa, että mun lapsen ei tarvi leikkiä sellaisen kurlinkikakaran kans kun se on saanut kaikki ja niillä on rahaakin niin paljon. Pienessä kylässä on aina tällaista, että otetaan joku kohteeksi ja savustetaan sitä ulos. Tämä on niin monta kertaa jo nähty.

Pienessä kylässä kaikki tietävät, miksi Marian vanhemmilla on rahaa. Jos se on ansaittu työllä, sitä arvostetaa, oli Marian äidillä sitten korkkarit tai ei.

luokan 11 tytöstä. Ainoastaan tämän lapsen äiti otti herneen nenään. En ole koulukiusaaja vaan kiusattu. Minusta tämä tyttö on tuleva kiusaaja, koska hänellä ei ole mitään rajoja siinä miten hän käyttäytyy. Mitään rangaistuksia tytöllä ei ole koskaan ollut, eikä kuulemma tule. Pitää vaan ymmärtää ja lohduttaa aina! ap

Älä kosta viattomalle lapselle sitä, että omat vanhempasi antoivat sinua kiusata.

Vien hänet vielä kouluun, koska hän itse haluaa niin ja mielestäni koulunaloittamisessa on jo itsessään paljon isoksi kasvamista. Hänen ei tarvitse selviytyä koulumatkoistakin yksin.



Hän on luonteeltaan vähän ujo, mutta alkuun päästyään iloinen ja seurallinen ja ujous katoaa. Hänellä on taipumusta ottaa kotona leikeissä johtajanrooli. Yritän kasvattaa häntä myös epäonnistumaan, erityisesti siksi, että hänellä on taipumusta perfektionismiin. Hän sietää kyllä pettymyksiä, mutta itse hän haluaa tehdä aina parhaansa. Hän on esikoisemme.



Muistutankin häntä säännöllisesti, että koulussa puhutaan toisille kauniisti, eikä määräillä kavereita. Samaa opetellaan kotonakin, mutta käsitykseni mukaan hän käyttäytyy koulussa paremmin kuin kotona. Hän leikkii monesti sitä mitä toiset haluavat, koska itse ei pidä ihan kaikista leikeistä ja ymmärtää, että enemmistön mukaanhan sitä yleensä mennään. Omat mielipiteensä on silti uskallettava sanoa ääneen.



Hän on monesti ylpeän näköinen. Hän oppii nopeasti noudattamaan opettajan antamia ohjeita ja haluaakin noudattaa niitä. Kaveripiirissä sääntöjä noudattamalla saa kyllä hieman tylsän maineen. Monesti hän ei haluaisi leikkiä jotain juuri sen vuoksi, että on todennäköistä, että se leikki vie kiellettyihin asioihin. Hän on arka joissakin asioissa, mutta onneksi suojaa itseään noudattamalla sääntöjä. Hän ei ole se lapsi, joka haluaa tutkailla koulun rajoja välitunnilla, vaan se, joka pysyy rajojen sisäpuolella ja ahdistuu, kun kaverit tekevät jotain, josta välituntivalvoja tulee kieltämään. Hän näyttää silloin ylpeältä, kun ei ole itse mennyt ryhmän mukana tekemään kiellettyä.



Vapaa-ajalla hänellä on kaksi pienestä asti tuttua ystävää, mutta ikävä kyllä he käyvät toista koulua. Tiedän, että minun pitäisi jaksaa kannustaa häntä ystävystymään paremmin jonkun samassa koulussa olevan lapsenkin kanssa.



Kavereista onkin kova kilpailu. Vanhempana minun täytyisi jaksaa ottaa lapsia monta kertaa viikossa meille leikkimään, vaikka iltapäiväkerhossakin he jo leikkivät yhdessä! Hänet otetaan mukaan leikkeihin, mutta hänellä ei ole sitä parasta ystävää koulussa. Toivon, että tytötkään eivät hakeutuisi kovin tiiviisti aina sen parhaimman ystäävänsä seuraan kahdestaan.



Tyttäreni on ylpeä ja kaunis, mutta myös reilu ja viimeiseen asti hyviä ystäviään puolustava, kunhan ystävyydestä on kehittynyt syvempi. Kauneudesta voi olla haittaakin, kun jopa toisten lasten äidit ovat välillä kateellisia lapseni ulkonäöstä ja siirtävät ajatteluaan helposti lapsiinsa. Ensimmäisellä luokalla tämä ongelma ei ehkä ole kovin suuri, mutta olen varautunut siihen, että omanarvontuntoinen (näyttää ylpeältäkin) ja kaunis yriteään tehdä "vaarattomaksi" alistamalla ja uskottelemalla hänen olevan oikeasti "ruma" ja mielellään "tyhmäkin". Tälläkin palstalla joku saattaa nyt ryöpyttää minua, kun kehtaan sanoa omaa lastani kauniimmaksi kuin ehkä hänen. Osa muistakin tytöistä on kauniita omalla tavallaan, mutta lapseni on sitä länsimaisella mittapuulla eli sellainen kaunis gasellimainen lapsi, josta saattaa tulla mallinmittainen nainen. Sukuvika! En kyllä kannusta häntä mallin uralle, vaan enemmän käyttämään älyään ja saamaan ystäviä ja onnellisen elämän!



En ole pyytänyt opettajalta mitään erityiskohtelua tytölleni. Tulemme hyvin toimeen hänen kanssaan.

on juuri samanlainen tyttö ja hänen äitinsä. Tyttö on ilkeä, julma, empatiakyvytön ja pikkuvanha nillittäjä, joka saa niskakarvani pystyyn. Oikea silmänpalvoja jos sillä saa mitä haluaa tai sitten purskahtaa itkuun jos ei saa mitä haluaa. Äiti oikein juoksee lohduttamaan!



Äiti on soittanut meillekin useasti ja halunnut selvittää sitä sun tätä ja kauheasti määräillä opettajia, rehtoria, kuraattoria ja muita lapsia.



Tein julman päätöksen. Oma poikani halusi pitää juhlat, joten en halunnut kutsua tyttöä. Jätin ihan pokkana kutsumatta. Oli kesä, kaikki muutkaan eivät päässeet, mutta kaikki muut oli kutsuttu. Laskin päässäni, että osa on kuitenkin lomilla ja mökeillä. Tiesin, että tyttö oli kaupungissa, mutten kutsunut. Hänen palvelemisensa olisi vienyt juhlista terän, enkä olisi ehtinyt mitenkään olla hyvä emäntä jos tämä pieni tättähäärä olisi tullut vaatimaan erikoiskohtelua ja aikuisen seuraa ja suojelua.



Kyllä koti on sellainen paikka, minne kutsutaan ainoastaan ihmisiä joista pitää. Toki synttäreille kutsutaan aina kaikki luokan pojat, vaikka kaikki eivät olekaan kivoja. Sekä muutama kiva tyttö, ettei kukaan tunne jäävänsä ulkopuolelle.

ja käyttäytyä kotona, miten hän osaisi sen koulussa?



Opettakaa niille räkänokille sääntöjä!

Siis miten noita täydellisiä esikoisia voi saada?

Ihmiset, jotka eivät ymmärrä AP:tä eivät varmaan ole tavanneet tällaisia lapsia. Tottakai lapsi saa olla "hemmoteltu", ylpeä ja kaikkea muutakin mitä lapset ovat aina enemmän tai vähemmän. Ja tottakai jokaisen vanhemman mielestä oma lapsi on se paras lapsi, jota kuuluu puolustaa - järjen rajoissa.



Meillä ennen naapurina tällainen poika. Minun kävi poikaa sääliksi, sillä hän oli pohjimmiltaan ihan mukava, ja leikkikin meillä silloin tällöin. Mutta entäs vanhemmat? 4-luokkalainen poika tuotiin ja haettiin koulusta joka päivä. Luokan ovelle ja luokan ovelta. Äiti oli aina haukkana kiinni pojassa, kun siihen oli tilaisuus koulussa. Joka tapahtumassa seurasi kannoilla ja HUUSI muille lapsille, jos he olivat muka olleet tuhmia pojalle (eli esim. siis pojan pari yhdessä juhlassa, jossa piti kävellä parijonossa, oli käynyt vessassa ja jättänyt tämän poikaparan ihan yksin siksi aikaa!!) Valitti muille vanhemmille ja opettajille alati kuinka hänen Pikku-Reimaansa taas oli kohdeltu kaltoin.



Ei, pojalla ei ole mitään sairautta tms. Meillä leikkiessään poika pillahti useammin kuin harvoin itkuun. Jos joku ei halunnut leikkiä leikkiä hänen tavallaan niin itku tuli ja poika tuli meille kantelemaan. Kerran oman poikani ollessa 3 v ja tämän naapurin ollessa 6 v, minun poikani ei enää halunnut leikkiä, sanoi, ettei halua enää leikkiä vaan menee nyt huoneeseensa. Taas kauhea itku naapurin pojalta. Yritin selittää, että meidän kuopus on vasta pieni eikä jaksa niin kauaa, ei kannata pahastua. Myöhemmin pojan äiti tuli mua valistamaan, että hänen kultaansa oli kiusattu meillä.



Kerran äiti tuli mulle sanomaan että "oli niin ihanaa kun te olitte poissa kuukauden niin meidän XXX leikki tuon toisen naapurin kanssa koko ajan". Tämä toinen naapuri ja meidän esikoistyttö olivat aina olleet kuin bestiksiä, siskoksia, ja leikkivät siis yhdessä joka päivä. Poika aina tuijotti ikkunastaan, ja meidän tyttö välillä viittoi, että tule mukaan leikkimään, mutta ei tullut.



Luulen, että kukaan ei halunnut olla pojan erityisen hyvä kaveri siksi, että äiti oli niin hirveä ja aina valittamassa ja huutamassa ja kyttäämässä. Vuosien varrella tilanne vaan paheni, ja poika esim. kakkasi housuihin koulussa ym ongelmia. Miten ne vanhemmat ei tajunneet mitä tekevät?!



Lopuksi, kotiinsa ei todellakaan ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua, emmehän me aikuisetkaan tee niin.

Niin, minun mielestäni tyttöä ei pitäisi hemmotella, aikuisena se ei sitten pärjää.