Lapseni luokalla on pilalle hemmoteltu tyttö

yläasteella. Sitten se vasta todenteolla alkaakin. PIkku mussu varastaa, kiusaa, kourii tyttöjen tissejä, mutta ei ne äidit usko, kun meidän mussu on vieläkin niin lutuinen.

Äiti tekee kyllä melkoisen karhunpalveluksen tytölleen, koska kohta koko luokka karttaa tyttöä joka tilanteessa (jos ei jo näin ole käynyt).



Minkä ikäisistä lapsista on kyse?

luokka on maalaiskoulun luokka, jossa kaikki lapset ovat tunteneet toisensa jo tarhasta asti ja ryhmä on pysynyt aika samana jo vuosia. Tarhassa vielä lapset pakotettiin leikkimään hänen kanssaan, mutta nyt kun lapsilla on mahdollisuus karttaa tyttöä, he eivät enää suostu hänen kanssan leikkimään.



Vanhemmat palvelevat tyttöä yötä päivää, suojelevat ja lellivät. Kaiken melkein mitä tyttö haluaa, hän saa. Mutta koko ajan varoitellaan, että voi olla vaarallista. Varo rappusia, varo kynnystä, varo kiipeilyä, varo liukumäkeä, ei saa juosta...

Valitettavasti näyttää siltä, että muut lapset ovat saaneet kasvaa kuin pellossa, vailla vanhempien tukea, ja ovat siksi tuolle tytölle kateellisia rakastavista vanhemmista.

Valitettavasti näyttää siltä, että muut lapset ovat saaneet kasvaa kuin pellossa, vailla vanhempien tukea, ja ovat siksi tuolle tytölle kateellisia rakastavista vanhemmista.

noin röyhkeä äiti joka jopa määräilee keitä saa ja ei saa kutsua juhliin, tulee vielä määräämään sen luokan asioista monta kertaa. Tulette saamaan mitä omituisimpia puheluita, kirjeitä "nimettömänä" ihan niin kuin ette arvais kuka se on ja vielä osallistuu kaikkiin koulun juttuihin selittäen tyttönsä asiaa. Poikani luokalla on juuri tuollainen curling vanhempi, ja jopa pituushyppy on järjestetty uudestaan sen takia kun tytön pituus ponnistusta häirittiin.



Joka vanhempain kokouksessa suuna päänä ja aina kiljumassa lapsen oikeuksia. Kaikki muut vanhemmat naureskelee selän takana, välttelee ja nöyristelee näennäisesti. Lapsi raukka saa vielä sitten äidinkin antipatiat niskaan kun meillä ainakin puhutaan vanhemapain kokouksista kotona ääneen ja naureskellaan äidille. Ehkä muuten ei pitäis... se lapsihan saa siitä lisäkiusausta.

Meidän luokalla on kaikki mukaan leikkiin idea. Saa leikkiä kahdestaan tai niin, mutta jos joku kysyy pääseekö mukaan, otetaan.



Ymmärrän kyllä jos lapsi herättää inhoa muissa lapsissa, mutta kyllä ekalla luokalla pitää vielä ottaa mukaan, jos pyydetään.

Harmi jos ei saanut kutsua synttäreille, se on aina äidistä ikävää. Annahan tytön olla rauhassa, äläkä ainakaan muita lapsia koeta saada häntä karttamaan. MIllainen aikuinen ap oikein olet???

Eli minun tyttöni ei tarvitse sietää ylimielistä pilkkaamista ja pakottamista siihen, että jotain ilkeää pitää sietää. Tytön äiti on taas sitä mieltä, että hänen ei tarvitse sietää ylimielistä ylenkatsomista tai leikeissä sorsimista.



Minusta me ollaan ihan tasoissa tytön äidin kanssa. Molempien mielestä ei lastemme ei tarvitse sietää huonoa kohtelua. Meillä on vain eri näkemys siitä mikä on huonoa kohtelua.

erikoistapaus. Sääli jos se johtuu vanhemmista, mutta näitä vaativia vanhempia, jotka palvelevat lapsensa hengiltä riittää paljon. Kaikkien kanssa on silti leikittävä.

nimim. ope

vanhempia, jotka niin kovin toivovat hyvää lapselleen, että menevät kaiken hyvän maun rajojen yli. Sitten ihmetellään kun lapsi ei kestä vastoinkäymisiä.

noin röyhkeä äiti joka jopa määräilee keitä saa ja ei saa kutsua juhliin, tulee vielä määräämään sen luokan asioista monta kertaa. Tulette saamaan mitä omituisimpia puheluita, kirjeitä "nimettömänä" ihan niin kuin ette arvais kuka se on ja vielä osallistuu kaikkiin koulun juttuihin selittäen tyttönsä asiaa. Poikani luokalla on juuri tuollainen curling vanhempi, ja jopa pituushyppy on järjestetty uudestaan sen takia kun tytön pituus ponnistusta häirittiin. Joka vanhempain kokouksessa suuna päänä ja aina kiljumassa lapsen oikeuksia. Kaikki muut vanhemmat naureskelee selän takana, välttelee ja nöyristelee näennäisesti. Lapsi raukka saa vielä sitten äidinkin antipatiat niskaan kun meillä ainakin puhutaan vanhemapain kokouksista kotona ääneen ja naureskellaan äidille. Ehkä muuten ei pitäis... se lapsihan saa siitä lisäkiusausta.

Vanhempainilloissa vaaditaan, että koulu tekee sitä ja koulun tulee kieltää tätä. Kun minä vanhempana sanon ääneen, että on vanhempien tehtävä kasvattaa ne lapsensa kotona ja toisaalta koulu ei ole vankila, vaan lapsilla on oikeuksia, niin muut vanhemmat huokaavat syvään. Seuraava väite onkin sitten se, että minä en kasvata lapsiani, koska en vaadi koulua olemaan tiukempi. Ongelma on se, että meillä on kotona hyvin tiukka kuri, mutta en oleta, että koulu olisi kasvatusta vaan opetusta varten. Siihen taas ei tarvita erityistä kieltolistaa vaan opettamista.

Minusta puhutaan hyvin paljon pahaa selän takana, naureskellaan tavoilleni kasvattaa lapset. Pilallahan ne ovat, koska opettajan on pakko antaa heille parhaat numerot minua pelätessään ja yksi lapsi meni voittamaan valtakunnallisen palkinnonkin kisassa, jossa varmaan lahjoin tuomarit.

Meilläkin koulussa on sääntö, että kaikki otetaan mukaan leikkiin. Se on mielestäni hyvä. Se sääntö ei ulotu kotiin ja ainakin meillä lapset saavat valita kaverinsa synttäreille. Tosi noloa äidiltä soitella miksei lasta pyydetty synttäreille. Pettymyksiäkin tulee jokaiselle (toivottavasti).

olkoon vaikka miten lellitty niin ulkopuolelle kouluaikana ei saa jättää. Vapaa-aika on eri juttu, mihin kuuluu synttäritkin. Meidän tyttö jätti 5 tyttöä luokaltaan kutsumatta synttäreille, koska kutsui 5 luokan ulkopuolelta (7 luokkalaista kutsuttiin). Yksinkertaisesti ei voinut kaikkia kutsua, olisi tullut liikaa, oli pakko karsia. No eikös yhden kutsumattoman tytön äiti suuttunut siitä, siis oikeasti suuttui. Ei enää tervehdi edes. Mun mielestä kyllä lapsellista touhua, ymmärrän, jos suuttuu siitä, että oma lapsi olisi ainoa jota ei kutsuta, mutta näinhän ei ollut. Miten aikuinen ihminen voi olla noin lapsellinen?

Pienissä määrissä kyllä, mutta ei sitä tarvitse kotiin kutsua jos ei halua!



Tanskalaisen psykologin Bent Hougaardin mielestä monessa perheessä tehdään todellinen karhunpalvelus, kun kaikesta neuvotellaan ja päätetään pelkästään lapsen ehdoilla. Kiireiset ja työn rasittamat vanhemmat päästävät samalla itsensäkin liian helpolla. He eivät osaa tai uskalla asettaa lapsilleen järkeviä rajoja, mutta lopputuloksena lapset eivät kunnioita sen enempää omia vanhempia kuin toisia lapsiakaan.

on tämän tytön vika, että häntä syrjitään, kun hän ei suostu leikkeihin joissa hän tunte olensa pahaksi (minkähänlaisia ne mahtavat olla? (Minäkin opetan omille lapsilleni, että sellaisiin leikkeihin ei pidä mennä, mitkä tuntuvat tyhmiltä tai ikäviltä!) Lapsella on myös oikeus oll aylpeä itsestään (kehusekija, kuten sanot) ja pelätä sitä mikä pelottaa. Hän saa myös olla pikkuvanha. Lisäksi hänen vanhemmillaan on minusta paitsi oikeus, myös velvollisuus puolustaa häntä.



Minusta sinä ap olet tässä se huono vanhempi, kannustaessasi ja asenteellisesti tukiessasi omaa tytärätsi kiusaamisessa - ei tämän tytön äiti. Eikö sinun velvollisuutesi olisi opettaa omaa lastasi tulemaan toimeen kaikkien kanssa, ymmärtämään kaikkia ja kantamaan vastuuta myös omasta kaveriyhteisöstään? Sen sijaan että kannustat syrjimään jotakuta, josta te "ette vaan tykkää"?

Haluaisitko sinä kotiisi pientä riiviötä, joka suhtautuu sinuun kuin palvelijaan, vaikka olet aikuinen. Puhuu rumasti sinulle ja lapsellesi, määrää ja jos ei onnistu, vetää itkupotkuraivarit, diivailee, kehuskelee, on koko ajan kupeellasi ja opettaa lapsillesi, että aikuisia, muita lapsia tai heidän kotiaan, tavaroitaan tai arvojaan voi rauhassa olla kunnioittamatta.



Koulussa hän haluaa määrätä leikin tai jos se ei onnistu, mököttää nurkassa ja kieliä aikuisille! Sitten äiti määrää, että koko ajan pitää lapsille olla ohjattua leikkiä välkillä, että pikku diktaattori ei jäisi yksin.



Rajansa kaikella, ja se puhelukin oli asiaton. Minun kotiini saa kutsua vain ne jotka haluaa.

Voi olla hemmoteltu tai sitten muuten vaan erilainen, ehkä sosiaalisilta taidoiltaan muita jäljessä?. Äitinsä on kuitenkin huolissaan ja kaipaa solidaarisuutta. Mikset ap kerro rehellisesti mistä on kyse (on ilkeä muille jne), niin äiti ehkä tajuaa missä mennään, ja sitten voisitte yhteistyössä koulun kanssa miettiä jonkun ratkaisun.



Jonkun ajan päästä voi olla, että itse tarvitset apua oman lapsesi suhteen...

opettaisin lapsilleni, että jos hän pyytää, otatte leikkeihin, mutta muuten saa vältellä. Häntä ei myöskään kutsuttaisi kotiimme tai omani menisi hänelle kylään. Tuollaiset curling- vanhemmat kun tuppaavat olemaan riitatilanteessa aina omansa puolella, ettei mussulle vaan tule paha mieli.

miksi häntä ei haluta mukaan? Onko kukaan kertonut että jos teet näin, toisista se tuntuu tältä, ja sen takia muut reagoivat noin.



Onke kukaan selittänyt muiden kanssa toimeentulemisen alkeita?