Mitä mieltä olette: Mummo antaa hirveästi rahaa lapsenlapsille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaava tilanne hoitokodissa olevan mummon kanssa. Mä kävin siellä eniten mut sisko sai rahaa kun on lapsia . Sain mäkin jouluna kyllä mutta koin sen tosi törkeenä kun mummo ajattelematta sano ****vieppä roskat , ja jatko lausetta ****** ootas mä kaivan sulle rahaa.

Sanoin tosta mummolle et ei tuntunut kauheen kivalta nii mummo sano et no saisit säkin rahaa jos sulla olis neljä lasta. Sanoin mummolle et edelleenkään en voi saada lapsia ja mummo sano et joo tiedän mutta silti saisit rahaa myös . Eli ei ymmärtänyt miksi tuli paha mieli kun se piti mun naaman edessä tehdä.

jätät käymästä hoitokodissa?

En. Kävin silti ja sen jälkeen myös.

Aikoinaan minä ja sisarukseni kävimme mummolla aika ajoin kylässä, mutta emme saaneet rahaa. Mummo sai perinnön ja serkut alkoivat vierailemaan mummun luona. Kertoivat ottaneensa vastaan mummolta rahaa, mutta vierailut väheni kun rahanjako väheni. Ehkä tuossa ärsytti eniten se, että serkut vaikuttivat kuvittelevan meidän saaneen ennen mummon perintöä samalla tavalla mummolta rahaa, mutta asiaa ei voinut ottaa hienotunteisesti puheeksi. Eihän sitä voi kysyä, kuinka kehtaatte ottaa mummolta rahaa tai jälkeenpäin, kuinka kehtaatte lopettaa vierailut, kun mummulla ei ole enää antaa teille rahaa.

Mummon kannalta lopputulema oli, että me lopettelimme hyvällä omallatunnolla vierailut mummon luona, kun serkut aktivoituvat usein toistuviin vierailuihin. Kun heidän vierailut loppui, niin minun velvollisuuteni käydä mummua tapaamassa ei ylittänyt sitä fiffutusta, että serkut kuvittelisivat minun hakevan mummulta rahaa aivan kuten he tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"oletat", että kirjeissä on 100 tai 200, ja oletat samoin, että käyntien motiivi on raha? Kertoo vain sinusta itsestäsi.

Kummipoika kerran lipsautti paljonko saavat mummolta. 

Ennen perintöä toinen perhe ei käynyt juuri koskaan ja toinen perhe max. 2 kertaa vuodessa. Ehkä siitä pystyy jotain päättelemään.

ap

Voisiko kyse olla siitä, että sisaruksesi ovat huomanneet äidin ikääntyneen ja yksinäistyneen ja haluavat nyt olla edes vähän aktiivisemmin häntä ilahduttamassa?

Toki ymmärrän äitiäsikin. Jos hän esim 50€ kuorella saa lapsenlapsen kylään, ja hänellä on tuo raha ylimääräisenä, miksi hän ei "ostaisi itselleen seuraa ja suosiota"?

Ja ymmärrän myös häntä siinä, että "keskenkasvuiset tarvitsevat enemmän sitä perintörahaa kuin hän" ja toisaalta siitä ei sitten kenenkään tarvitse maksaa perintöveroja.

Toki ymmärrän myös sinua, että kyllä se kuori sinullekin kelpaisi, mutta varmaan me aikuiset jotenkin kuvitellaan "aikuisten lasten" tulevan toimeen omillaan ja itsenäisesti.

Lopun viimein se millä ainostaan on merkitystä on se, että äitisi saa käyttää kaiken omaisuutensa täysin miten haluaa. Ainostaan siinä tapauksessa sinun tulisi siihen yrittää vaikuttaa jos hänellä ei enää rahat riittäisi kaikkiin omiin tarpeisiin.

Eiköhän tuo aktiivisemmin paljasta totuuden, sillä se aktiivisuus lienee seurausta perinnöstä, sillä ihan sama äiti se on ollut ennen perinnön saamistakin.

Mummo säästi penesät eläkkeestään antaakseen lapsenlapsille. Kolikot eivät kelvanneet, koska saivat toisen suvun papalta seteleitä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minä ja sisarukseni kävimme mummolla aika ajoin kylässä, mutta emme saaneet rahaa. Mummo sai perinnön ja serkut alkoivat vierailemaan mummun luona. Kertoivat ottaneensa vastaan mummolta rahaa, mutta vierailut väheni kun rahanjako väheni. Ehkä tuossa ärsytti eniten se, että serkut vaikuttivat kuvittelevan meidän saaneen ennen mummon perintöä samalla tavalla mummolta rahaa, mutta asiaa ei voinut ottaa hienotunteisesti puheeksi. Eihän sitä voi kysyä, kuinka kehtaatte ottaa mummolta rahaa tai jälkeenpäin, kuinka kehtaatte lopettaa vierailut, kun mummulla ei ole enää antaa teille rahaa.

Mummon kannalta lopputulema oli, että me lopettelimme hyvällä omallatunnolla vierailut mummon luona, kun serkut aktivoituvat usein toistuviin vierailuihin. Kun heidän vierailut loppui, niin minun velvollisuuteni käydä mummua tapaamassa ei ylittänyt sitä fiffutusta, että serkut kuvittelisivat minun hakevan mummulta rahaa aivan kuten he tekivät.

Kertomuksessasi jäi ihmetyttämään se seikka, ettekö te sisarustesi kanssa käyneet siis silloin mummun luona kun hän olis saanut perintöä ja anteliaasti jakoi lapsenlapsilleen saamaansa ylimääräistä? ja miksi ette? serkkujen tkia jostain syystä? Vai kävitte ensin, mutta hän antoi vain serkuille? Vai mikä siinä oli ongelma, että lopetitte käymästä?

Sitä en ymmärrä, miksi serkkujen oletusten pitäisi määrittää minkälaista suhdetta itse haluat ylläpitää mummoosi. Jos itseäsi harmittaa epätasa-arvoinen kohtelu, niin sen ymmärrän, että vaikuttaa mummolavierailuihin, mutta en sitä, että serkkujen virheelliset oletukset määrittäisivät asiaa. Ja jos asia vaivaa noin paljon, niin kyllä voi ihan hyvin mainita sopivassa yhteydessä sen, ettei itse ole ottanut mummolta rahaa tms. (tai mikä se asian ydin nyt tässä sitten onkaan, mikä ei minulle täysin nyt valjennut) ja sen voi ihan hyvin kertoa sopivassa yhteydessä asiaa sen kummemmin alleviivaamatta... Miksi siis lopetitte omat vierailunne silloin, kun serkut alkoivat vierailla ilmeisesti rahan takia enemmän...?

Tuskinpa lastenlapset käyttävät rahojaan mihinkään välttämättömyyteen, eli ei säästä sisarusten rahoja.

Itse olen vela, sisaruksilla lapsia joihin kaikki äitini eli lasten mummon rahat (ja aika) kuluvat vaikka nämä vanhemmat ovat kaikki vähintään maistereita, asuvat omassa asunnossa, lomailevat ulkomailla, ajavat kivalla autolla jne.

Valehtelisin, jos sanoisin että ei harmita, koska itse olen köyhä opiskelija vuokralla. Mutta olen muutenkin huomannut noiden lasten syntymän jälkeen että velana olen perheessäni nyt kakkostason kansalainen poikineisiin verrattuna.

Niin se on, että mummo saa laittaa rahansa mihin haluaa. Mutta minä suunnittelen myös tulevaisuuteni sillä tavalla, että mummon ei kannata olettaa että minä autan häntä, kun mummo itse on vanha. Jospa nämä maisteri-tohtoriperheet sitten jeesivät häntä vastavuoroisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hänen kuuluisi jakaa rahaa vain lapsilleen. Ne lapset voi sitten harkintansa mukaan käyttää rahat omiin lapsiinsa.

Hänen "ei kuulisi" jakaa yhtään mitään muiden mielipiteen perusteella.

Antajan rahat, antajan harkinta. Toki jos isoja summia hassaa (yhtensä yli 5000eur/3v aikana) juuri ennekuin potkaisee tyhjää niin se pitää mahdollisesti ottaa huomioon perinnönjaossa.

Ainut asia mikä kuviossa voisi kuulua muille on se, että ne vanhemmat voisi kieltää antamasta liikaa rahaa (lapsen)lapsille.

 

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on 2 lasta, vaimon kanssa hyvä virka. Minä tein pätkätöitä ja asuin sinkkuna.

Kerran vanhempani luona äitini avasi lompakon ja antoi lapsenlapsille sataset ja veljelleni bensarahaa 50 e.

Mä olin suu auki ja kysyi mitä tapahtui. Äiti sanoi antaa mullekin, kun tulen lastenlasten kanssa.

En mennyt pitkään aikaan käymään, sanoin ei ole vieläkään lastenlapsia. Äidilleni yritin puhelimessa sanoa kuinka minua loukkaa se, että he saavat 250 e vain poikkeamalla. Minun pienistä palkkatuloista menee iso osa busdilippuun ja jään vaille tukea, koska en ole äiti.

Sain sitten joululahjaksi tilille summan, mitä voi antaa verottomasti ja saman summan käteisenä seuraavana jouluna. Ymmärrän eriarvoisuuden, jos toiset tarvii rahaa. Heillä oli, minulla ei

Sataset? Pitää käydä nostamassa pankissa jos haluaa satasen tai isompaa seteliä?

Nykyään ei saa pankistakaan rahaa kuin etukäteen sopimalla. Ei ainakaan meidän pankista.

Pitää nostaa automaatiota josta saa 50e seteleinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minä ja sisarukseni kävimme mummolla aika ajoin kylässä, mutta emme saaneet rahaa. Mummo sai perinnön ja serkut alkoivat vierailemaan mummun luona. Kertoivat ottaneensa vastaan mummolta rahaa, mutta vierailut väheni kun rahanjako väheni. Ehkä tuossa ärsytti eniten se, että serkut vaikuttivat kuvittelevan meidän saaneen ennen mummon perintöä samalla tavalla mummolta rahaa, mutta asiaa ei voinut ottaa hienotunteisesti puheeksi. Eihän sitä voi kysyä, kuinka kehtaatte ottaa mummolta rahaa tai jälkeenpäin, kuinka kehtaatte lopettaa vierailut, kun mummulla ei ole enää antaa teille rahaa.

Mummon kannalta lopputulema oli, että me lopettelimme hyvällä omallatunnolla vierailut mummon luona, kun serkut aktivoituvat usein toistuviin vierailuihin. Kun heidän vierailut loppui, niin minun velvollisuuteni käydä mummua tapaamassa ei ylittänyt sitä fiffutusta, että serkut kuvittelisivat minun hakevan mummulta rahaa aivan kuten he tekivät.

Kertomuksessasi jäi ihmetyttämään se seikka, ettekö te sisarustesi kanssa käyneet siis silloin mummun luona kun hän olis saanut perintöä ja anteliaasti jakoi lapsenlapsilleen saamaansa ylimääräistä? ja miksi ette? serkkujen tkia jostain syystä? Vai kävitte ensin, mutta hän antoi vain serkuille? Vai mikä siinä oli ongelma, että lopetitte käymästä?

Sitä en ymmärrä, miksi serkkujen oletusten pitäisi määrittää minkälaista suhdetta itse haluat ylläpitää mummoosi. Jos itseäsi harmittaa epätasa-arvoinen kohtelu, niin sen ymmärrän, että vaikuttaa mummolavierailuihin, mutta en sitä, että serkkujen virheelliset oletukset määrittäisivät asiaa. Ja jos asia vaivaa noin paljon, niin kyllä voi ihan hyvin mainita sopivassa yhteydessä sen, ettei itse ole ottanut mummolta rahaa tms. (tai mikä se asian ydin nyt tässä sitten onkaan, mikä ei minulle täysin nyt valjennut) ja sen voi ihan hyvin kertoa sopivassa yhteydessä asiaa sen kummemmin alleviivaamatta... Miksi siis lopetitte omat vierailunne silloin, kun serkut alkoivat vierailla ilmeisesti rahan takia enemmän...?

Me olimme vanhempia ja serkut nuorempia. Tulimme ikään, jolloin oli erittäin mieluisaa luovuttaa vierailuvelvollisuus serkuille, jotka olivat muuttaneet vanhempineen kauempaa samalle paikkakunnalle (mummon ja meidän perheen kanssa). Jos olisimme mummon perinnön saamisen jälkeen vierailleen mummon luona, niin on epäselvää olisiko meille edes tarjottu rahaa.

Meidän kotikasvatus oli erilainen kuin serkkujen, meille rahan ottaminen ikäihmiseltä on enemmän häpeä kuin kunnia. Ei ole mukavaa kantaa rasitetta rahan vastaanottamisesta, koska sitä ei ole saatu. Kotikasvatuksen vuoksi "kissaan ei voinut nostaa pöydälle" kun serkkujen puheesta sai sellaisen vaikutelman, että he olettavat meidän saaneen ennen  mummon saamaa perintöä samanlaisia rahoja (...ja he kauempana asuneina olisivat jäänee paitsi  tästä vuosikausia jatkuneesta rahanjaosta). Hienotunteisesti annettiin vihjauksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tämäkin seurausta kotikasvatuksesta.

Mummo sai jakaa rahansa ja omaisuutensa, kuinka itse katsoi asialliseksi. Harmittaa vain se, että serkut eivät ymmärrä sen perinnön vaikutusta ja kuvittelevat meidän vastaanottaneen mummolta samankaltaisia rahasummia jokaisen vierailun yhteydessä kuin he saivat - siis ennen sitä perintöä.

Mitä taas tulee suhteseen mummoon, niin sellaista ei koskaan ollut olemassa. Jo lapsena jokaisesta vierailusta tuli paha olo, mutta ne vierailut vain oli jotain sellaista, jota kyseenalaistamatta tehtiin. Tapasin mummon muutamia kertoja aikuisena ja ne sujui ihan hyvien käytöstapojen puitteissa.

Mitä taas tulee suhteeseen mummoon, niin sitä ei koskaan ollut, mutta

Olen ns. iltatähti ja näin nuorena kuinka vanhemmat usein avustivat aikuisten sisarusteni perheitä rahallisesti. Kun sitten itse olin aikuinen en saanut tukea ja minun pyydettiin tulemaan omillani toimeen. Sisaruksetkin syyllistivät että vanhoja vanhempia ei saa rasittaa pyytämällä apua. Tuntuu että en saanut samanlaista tukea kuin sisarukseni aikoinaan minulta vaadittiin vaan ymmärrystä, no sehän sopi sisaruksille. Epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"oletat", että kirjeissä on 100 tai 200, ja oletat samoin, että käyntien motiivi on raha? Kertoo vain sinusta itsestäsi.

Kummipoika kerran lipsautti paljonko saavat mummolta. 

Ennen perintöä toinen perhe ei käynyt juuri koskaan ja toinen perhe max. 2 kertaa vuodessa. Ehkä siitä pystyy jotain päättelemään.

ap

Voisiko kyse olla siitä, että sisaruksesi ovat huomanneet äidin ikääntyneen ja yksinäistyneen ja haluavat nyt olla edes vähän aktiivisemmin häntä ilahduttamassa?

Toki ymmärrän äitiäsikin. Jos hän esim 50€ kuorella saa lapsenlapsen kylään, ja hänellä on tuo raha ylimääräisenä, miksi hän ei "ostaisi itselleen seuraa ja suosiota"?

Ja ymmärrän myös häntä siinä, että "keskenkasvuiset tarvitsevat enemmän sitä perintörahaa kuin hän" ja toisaalta siitä ei sitten kenenkään tarvitse maksaa perintöveroja.

Toki ymmärrän myös sinua, että kyllä se kuori sinullekin kelpaisi, mutta varmaan me aikuiset jotenkin kuvitellaan "aikuisten lasten" tulevan toimeen omillaan ja itsenäisesti.

Lopun viimein se millä ainostaan on merkitystä on se, että äitisi saa käyttää kaiken omaisuutensa täysin miten haluaa. Ainostaan siinä tapauksessa sinun tulisi siihen yrittää vaikuttaa jos hänellä ei enää rahat riittäisi kaikkiin omiin tarpeisiin.

Eiköhän tuo aktiivisemmin paljasta totuuden, sillä se aktiivisuus lienee seurausta perinnöstä, sillä ihan sama äiti se on ollut ennen perinnön saamistakin.

Lapsiperheen oma elämä yleensä helpottaa lasten kasvaessa.

Minulla meni ainakin viisi vuotta ihan sumussa kun lapset oli pieniä, sairaativat, töissä piti jaksaa, viikonloput meni siihen kun lauantaina nukkui ja sunnuntaina valmistautui viikkoon.

Sitten koululaisten kanssa jo taas jaksoikin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. iltatähti ja näin nuorena kuinka vanhemmat usein avustivat aikuisten sisarusteni perheitä rahallisesti. Kun sitten itse olin aikuinen en saanut tukea ja minun pyydettiin tulemaan omillani toimeen. Sisaruksetkin syyllistivät että vanhoja vanhempia ei saa rasittaa pyytämällä apua. Tuntuu että en saanut samanlaista tukea kuin sisarukseni aikoinaan minulta vaadittiin vaan ymmärrystä, no sehän sopi sisaruksille. Epäreilua.

Yleisempää on että se iltatähti paapotaan täysin piloille. Saa kaiken mistä muut lapset on vaim haaveilleet ja ne vanhemmat sisarukset velvoitetaan paapomaan lisää.

Ihan OK kunhan...

lapset saavat todella pitää rahat itse. Olen huomannut että jotkut vanhemmat ottavat lapsiensa lahjarahat välittömästi itselleen. Aika törkeetä sitä lasta kohtaan ja eihän siinä lapsi opi rahaa käyttämään jos ei koskaan saa sitä itse käyttää ja itse suunnitella ostoksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vela, sisaruksilla lapsia joihin kaikki äitini eli lasten mummon rahat (ja aika) kuluvat vaikka nämä vanhemmat ovat kaikki vähintään maistereita, asuvat omassa asunnossa, lomailevat ulkomailla, ajavat kivalla autolla jne.

Valehtelisin, jos sanoisin että ei harmita, koska itse olen köyhä opiskelija vuokralla. Mutta olen muutenkin huomannut noiden lasten syntymän jälkeen että velana olen perheessäni nyt kakkostason kansalainen poikineisiin verrattuna.

Niin se on, että mummo saa laittaa rahansa mihin haluaa. Mutta minä suunnittelen myös tulevaisuuteni sillä tavalla, että mummon ei kannata olettaa että minä autan häntä, kun mummo itse on vanha. Jospa nämä maisteri-tohtoriperheet sitten jeesivät häntä vastavuoroisesti.

Kauniistipa puhut että sisaruksesi ovat poikineet, olet ällöttävä ja kyllä, lapsellinen.

Ai, siis sana poikinut on sinusta joku kamala herja vai? Jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vela, sisaruksilla lapsia joihin kaikki äitini eli lasten mummon rahat (ja aika) kuluvat vaikka nämä vanhemmat ovat kaikki vähintään maistereita, asuvat omassa asunnossa, lomailevat ulkomailla, ajavat kivalla autolla jne.

Valehtelisin, jos sanoisin että ei harmita, koska itse olen köyhä opiskelija vuokralla. Mutta olen muutenkin huomannut noiden lasten syntymän jälkeen että velana olen perheessäni nyt kakkostason kansalainen poikineisiin verrattuna.

Niin se on, että mummo saa laittaa rahansa mihin haluaa. Mutta minä suunnittelen myös tulevaisuuteni sillä tavalla, että mummon ei kannata olettaa että minä autan häntä, kun mummo itse on vanha. Jospa nämä maisteri-tohtoriperheet sitten jeesivät häntä vastavuoroisesti.

Kauniistipa puhut että sisaruksesi ovat poikineet, olet ällöttävä ja kyllä, lapsellinen.

Ai, siis sana poikinut on sinusta joku kamala herja vai? Jännää.

Tietenkin se on ja sellaiseksi sen tarkoititkin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vela, sisaruksilla lapsia joihin kaikki äitini eli lasten mummon rahat (ja aika) kuluvat vaikka nämä vanhemmat ovat kaikki vähintään maistereita, asuvat omassa asunnossa, lomailevat ulkomailla, ajavat kivalla autolla jne.

Valehtelisin, jos sanoisin että ei harmita, koska itse olen köyhä opiskelija vuokralla. Mutta olen muutenkin huomannut noiden lasten syntymän jälkeen että velana olen perheessäni nyt kakkostason kansalainen poikineisiin verrattuna.

Niin se on, että mummo saa laittaa rahansa mihin haluaa. Mutta minä suunnittelen myös tulevaisuuteni sillä tavalla, että mummon ei kannata olettaa että minä autan häntä, kun mummo itse on vanha. Jospa nämä maisteri-tohtoriperheet sitten jeesivät häntä vastavuoroisesti.

Kauniistipa puhut että sisaruksesi ovat poikineet, olet ällöttävä ja kyllä, lapsellinen.

Ai, siis sana poikinut on sinusta joku kamala herja vai? Jännää.

Tietenkin se on ja sellaiseksi sen tarkoititkin.

Eri

Herkkää jengiä olette.

hyvin näkyi osunee kirjoitukseni  s,7/127  monta aloitusta on tehnyt  pestäkseen itsensä puhtaaksi vitussa on matoja kun noin selittelee kuppaustaan.

Mielestäni jokaiselle perheelle saman verran. Jos siis antaa kolmilapsisen perheen lapsille jokaiselle 100 euroa, niin sitten yksilapsisen perheen lapselle antaa 300 euroa. Ja jos ei perheessä ole lainkaan lapsia, sitten vanhemmat saavat sen 300 euroa.

Eihän lasten saama raha ole vanhempien rahaa. Minulla on kaksi sisarusta, toisella lapsia neljä, minulla yksi ja yhdellä sisaruksella ei yhtään. Eikö samalla logiikalla minun pitäisi kadehtia sisarustani kun hänen kaikki lapset saa yhtä paljon rahaa kuin minun yksi lapseni?