Tykkääkö joku täällä oikeasti olla kummi?

Tykkään todellakin. Vanhin "kummilapsi" täyttää kohta 40, meneeköhän pian kummin ohi ikääntymisessä???🙄

Tykkään joo tavallaan, onhan se kunniatehtävä. Mulla on kaksi kummilasta, mutta molemmat ovat vielä tosi pieniä, alle 3-vuotiaita. En ole oikein luonteva vauvojen tai pikkulasten kanssa joiden puhettakaan en ymmärrä, mutta tykkään kyllä leikkiä ja pelailla vähän isompien kanssa, joten odotan että lapset kasvaa ja olen sitten osallistuvampi kummi. Toisen kummilapsen vanhemmat vaikuttivat odottavan multa ihan perus hoitamista, syöttämistä ja vaipan vaihtoa, kun kävin heillä kylässä, ja se oli vähän kiusallista itselleni kun en ole hoitanut koskaan vauvaa. Voin ottaa hoitoon kummilapsen sitten kun hän syö, käy vessassa ja peseytyy itse. Mielestäni kummi on ekstra-aikuinen vanhempien ja muiden sukulaisten lisäksi joka muistaa ja on kiinnostunut lapsesta, ei niinkään lahja-automaatti tai ilmainen hoitaja.

Kummi on rahastusautomaatti!

Olen tykännyt olla kummi. Mulla on kolme kummityttöä, vanhin on 30 ja kaksi nuorempaa 27. Yhdelle olen myös täti, kaksi muuta ovat ystävieni lapsia. Kaikkien kanssa olen ollut koko kummoinen ajan tekemisissä ja ollaan nähty useampi kerta vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tykännyt olla kummi. Mulla on kolme kummityttöä, vanhin on 30 ja kaksi nuorempaa 27. Yhdelle olen myös täti, kaksi muuta ovat ystävieni lapsia. Kaikkien kanssa olen ollut koko kummoinen ajan tekemisissä ja ollaan nähty useampi kerta vuodessa.

Kummoinen, siis kummiuden siinä piti lukea

Ihan oikeasti ja kokemuksen tuomalla tiedolla: Valitkaa kummit lähisukulaisista.

Se on oikeastaan ainoa kantava asia kummiudessa.

Mikäli ei ole ristiäisiä, niin kummeja ei tarvita, eikä kummeiksi pyydellä. Nimiäiset on vain kahvitilaisuus, jossa voi pyytää vaikka naapuria "kummiksi."

Tykkään olla kummi. En halua omia lapsia, mutta rakastan lapsia. Koen, että kummius antaa paljon enemmän kuin ottaa.

Mielestäni tuon perinteen voisi lopettaa tai muuttaa sellaiseksi että jos vanhemmilla nyt sattuu olemaan joku läheinen ystävä joka haluaa viralliseksi kummiksi ruveta niin näin voisi olla, mutta ei olisi pakko olla joka lapsella niitä kahta kummia.

Itsekin tiedän useamman tapauksen missä kummiksi pyydetty on ollut asiasta lähinnä kiusaantunut mutta suostunut sitten kun ei kehtaa kieltäytyäkään. Onko se lapsen edun mukaista että hänellä on muka-kummeja joiden kanssa perhe ei välttämättä ole ollut enää vuosiin tekemisissä?

Luulen että kirkko ylläpitää tuota perinnettä vain sen takia että sillä saadaan muutama nuori aikuinen pysymään kirkon jäseninä. Vähintään kuvio pitäisi muuttaa niin ettei kummilta vaadita kirkon pakkojäsenyyttä.

Itsekin olen liittynyt uudestaan kirkkoon vain siksi että sisko pyysi lapsensa kummiksi ja erosin (uudestaan) kirkosta heti ristiäisten jälkeen. Ihan älytöntä hommaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kummi on nykypäivänä pelkkä lahjojen ja myöhemmin rahojen maksaja. Miten joku nykypäivänä edes voi haluta tehdä asiat vanhojen kaavojen mukaan? Kastetilaisuus, kummius, riparit, kaikki nää tällaset on jotenkin niin vanhoillista, harva enää edes on mitenkään uskossa . . .

Koen kehityksen aivan päinvastoin: minusta nykyään nimeenomaan pyydetään lapsen kummiksi sellaista, jonka varallisuus on yhdentekevä, vaan josta toivotaan lapselle hyvää aikuista ystävää, joka antaa aikaansa. Olen kahden äiti ja kolmen mummi ja pidän lasteni päätöksistä kumminvalinnoissa kovasti.

Kummius on kauhea riesa. Olin tyhmä, kun en kehdannut kieltäytyä.

Mun ainoa kummilapsi on siskoni lapsi, joka on todella tärkeä. Pari kertaa olen kieltäytynyt kummiudesta eikä kaduta.

Aika yhdentekevää teatteria tuo kummi hommakin. Nykyään ainakin omassa tuttavapiirisää on vauvoilla jopa 5 kummia, joka on aivan älytöntä. Yksi riittää ja sekin ilman suurempaa teatteria. 

Tykkään olla kummi. Minulla on 2 elossa olevaa kummityttöä. Varsinkin vanhempi heistä on rakas ja läheinen. Ensimmäinen kummilapseni, poika, on tähtenä taivaalla.

1 kummilapsi, olin lahja-automaatti, en mitään muuta.

Oman lapsen kohdalla eroan kirkosta niin tuon pelleilyn saa jättää väliin, meillä ei valitettavasti ole yhtäkään kaveria/sisarusta/serkkua kenet hommaan haluttaisiin.

Minulla ei ole kummilapsia. Olisin kovasti halunnut sellaisia mutta ei ole pyydetty. Olisin halunnut olla nimenomaan osallistuva kummi, viedä tapahtumiin ja auttaa arjessa ja harrastuksissa.

Ensimmäiset vuodet menivät ihan hyvin. Tiesin kuitenkin jo kummiksi kysyttäessä, että poikalapsen kanssa minulla ei tule olemaan mitään jutunjuurta. Äitikin tiesi tämän minut valitessaan, puhuimme siitä. Lapsuusvuodet menivät ihan hyvin, mutta pojan ollessa noin 12 v. hän lopetti lahjoista kiittämisen ja minä siten lahjojen antamisen. Näimme tämän jälkeen 1 kerran, eikä meillä ollut mitään puhuttavaa. Hän puhui autojen ja mopojen tekniikasta. Emme ole pitäneet yhteyttä tai nähneet sen jälkeen. En ole poikatyttö.

Mulla on kaksi vauvaikäistä kummilasta ja odotan innolla, että he kasvavat ja voidaan oikeasti tehdä yhdessä jotakin kivaa. Toki vauvatkin on ihania, mutta vähän vanhemman lapsen kanssa voi esimerkiksi käydä huvipuistossa ja shoppailemassa.

En tykkää.

Kaipa niihin kahteen kummilapseen voisi halutessaan luoda jotenkin läheisen suhteen, pyytää yökylään ja touhuta kaikenlaista heidän kanssaan mutta kun en ole sen tyyppinen enkä jaksa. Ei huvita. Joten olen sitten lähinnä lahja-automaatti. Varsinkin toisen kummilapsen kohdalla ärsyttää, miksi olen edes suostunut koko hommaan. 

Minkä ikäiseksi saakka olette muistaneet kummilastanne? Alkaa riittää tämä lahjojen osto, mietin onko rippijuhlat sopivat viimeinen tilaisuus johon vielä ostettava lahja.

Kamala virka. En halunnut miksikään säännölliseksi lahjan ostajaksi. En edes tykännyt lapsista. Minut vaan painostettiin kun muita ei ollut.