Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Kommentit (12534)
Vierailija kirjoitti:
Elämän kummitusjunassa.
Mistä hyppäsit kyytiin ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt, miksi mulla on kehossa kipuja ollut jonkin aikaa. Ehkä sekin tietää, että mieli suree.
Ikä tekee tehtävänsä. Onhan tässä vuosia jo kärvistelty.
Vierailija kirjoitti:
Olet käsittämättömän sitkeänä ajatuksissani. Edelleen.
Semmoista se on. Varattuna teet varmaan sen ratkaisevan liikkeen jotta voimme käsitellä keissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaivattu - tai ehkäpä ex-kaivattu - ei ainakaan ole ollut kohtelias aina. Olisi voinut valita sanansa ja tekonsa toisin, samoin tekemättömyytensä.
Pikkujutuista ei kannata loppuelämää kantaa kaunaa. Kommunikaatioon vaaditaan parannuksia.
En minä näe, että olisi kaunan kantamista. Minä vaan unohdan. Sitten kun tulee jostain mieleen niin tulee joskus, mutta kaipaus on siinä vaiheessa jo mennyttä. Mun silmissä voi mokata ja se on sitten siinä. En minä kaunaa kanna, vaan vain unohdan koko ihmisen. sivustalta
Ei se siltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Itkin illalla sinua. Enkä saanut unta.
Sama. Ei tästä mitään tule.
Mut kai sä sentään katsoit mun pebaa eilen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän kummitusjunassa.
Mistä hyppäsit kyytiin ja miksi?
Minut temmattiin junan kyytiin kotipiiristäni. Aikaisemmin juna pyöri ympyrää, nyt se putkuttaa kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Mut kai sä sentään katsoit mun pebaa eilen?
Katoin ja otin kuvannkin. Sinä se et vanhene, vaikka kaikki muut ikääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin illalla sinua. Enkä saanut unta.
Sama. Ei tästä mitään tule.
Ketä itkit? Miestä vai naista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet käsittämättömän sitkeänä ajatuksissani. Edelleen.
Semmoista se on. Varattuna teet varmaan sen ratkaisevan liikkeen jotta voimme käsitellä keissin.
Muutoksia tosielämässä, että voisi ratkaista mielikuvituselämän ongelmat?
Junatyyppien kannattaa keskittyä siihen mitä on. Mulla oli joskus kymmenisen vuotta sitten vähän juttua yhden pojan kanssa, ja käsittääkseni hänen halustaan kuivahti aika nopeasti.
Sitten useampi vuosi myöhemmin draamaili jääneensä väärällä asemalla, ja vielä nyt kymmenen vuotta myöhemminkin haikailee perään vaikka hänellä on tyttöystävä!
En tajua eikö kannattaisi keskittyä siihen, eikä haikailla jonkun nuoruuden ihastuksen perään? Kun kuitenkin on se tyttöystävä, kaikillahan ei edes ole kumppania johon keskittyä.
Ymmärrän, että hänellä leimahtelee ne tunteet kun törmätään välillä sattumalta jossain julkisella paikalla (sen oikein näkee hänen olemuksestaan, kun silmät syttyy jne.), mutta oikeasti tuosta pääsisi kyllä jos hän vain PÄÄTTÄISI keskittyä siihen mitä on nyt eli omaan tyttöystävään. Se olisi sille tyttöystävällekin oikein, vaikka mistä minä tiedän vaikka sekin haikailisi muita.
Vierailija kirjoitti:
Hätäilenhän
Mistä?
Olisi tiedättekö parin viime vuoden kokemuksella niin helppo tulla siihen lopputulokseen, että harrastuspiireistä ei vain onnistu löytämään kumppania. Että on täysin mahdotonta luoda ihmissuhteita jos toista tapaa vain satunnaisesti (ja joo, se satunnaisuus kertoo omaa tarinaansa; ne kaksi kertaa, kun olen päätynyt harrastuskaverin kanssa suhteeseen niin molemmat kyllä pidimme huolta siitä, että näimme aina, kun mahdollista). Että ympäristö ei ole otollinen parinmuodostukselle.
Mutta kun tiedän, ettei se pidä paikkaansa. Sen lisäksi, että olen itse solminut kaksi suhdetta harrastustyyppeihin niin olen nähnyt useamman suhteen saavan niistä alkunsa; avioliitonkin. Kyllä sellaista tapahtuu. Ainoa johtopäätös mihin voin tulla on se, että ikä alkaa käydä esteeksi. Olen paljon paremman näköinen kuin olin joskus nuorena mutta nuorentua en voi päivääkään. Palstamiehet ovat oikeassa. Miehille kelpaa mikä tahansa paitsi vanha nainen ja itseäni vanhemmat miehet ovat jo aikaa sitten ukkoutuneet ja lopettaneet harrastamisen.
Mä olen toivonut aivan liian kauan. Kai se pitää alkaa ostella niitä kissoja ja tulla niiden syömäksi jonain päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lounasbreikki kirjoitti:
Syön jätskiä joella ja ajattelen sua. 😊
Millä joella?
Vantaanjoella.
Mä istuin Vantaankoskella muutama päivä sitten häntä miettien. Sitä, miten kaikki nämä hetket lipuvat ohitse koskaan palaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaivattu - tai ehkäpä ex-kaivattu - ei ainakaan ole ollut kohtelias aina. Olisi voinut valita sanansa ja tekonsa toisin, samoin tekemättömyytensä.
Pikkujutuista ei kannata loppuelämää kantaa kaunaa. Kommunikaatioon vaaditaan parannuksia.
En minä näe, että olisi kaunan kantamista. Minä vaan unohdan. Sitten kun tulee jostain mieleen niin tulee joskus, mutta kaipaus on siinä vaiheessa jo mennyttä. Mun silmissä voi mokata ja se on sitten siinä. En minä kaunaa kanna, vaan vain unohdan koko ihmisen. sivustalta
Tyypillistä. Maailma on mielensäpahoitajien markkina.
Käännösapua:
Mies sanoo: En halua lapsia. Suomeksi: 'Minulla ei ole resursseja hankkia ja ylläpitää perhettä.'
Jos miehellä on riittävästi rahaa, hän haluaa aina nuoren naisen ja lapsia. Jos mies sanoo noin, on joko vakuutettava hänt siitä, ettei raha ole ongelma, tai sitten tuettava häntä sen saamiseksi. Vanhat miljonääritkin hankkivat lapsia. Eihän heidän itse tarvitse niitä vaippoja vaihtaa.
Rakkauden kohteelleni lähetän tosi paljon haleja ja pusuja. 🥰😘
🐟😻