Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle

Vierailija kirjoitti:

Muruseni oletko täällä? Minulla on ikävä sua.

Juu, tulin vilkasemaan vaan, lähdin kylille niin illalla bäk.

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi suhun kuitenkaan luottamaan täysin koskaan. Eräälle, miehelle.

Mä luottaisin siihen mieheen, vaikka ei olla tunnettu, kuin puoli vuotta. En tiedä miksi. Näin vaan on.

💕

Vierailija kirjoitti:

Minä 🤥 ja kaivattu 🤓.

Totta tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanojasi rakastaisin, niin aikapäivää sitten olisin...

Kun sais ne sanat eka luettavaksi. Olen nainen jolle kirjoitetut sanat merkkaa. Sellainen tie naisen sydämeen voi viedä klrjoituksen kautta (myös).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä kulissista on vaikea irrottautua? 

Toinen ei halua erota, pelkäät reaktiota ja mielen pahoittamista?

Et ole valmis luopumaan, pidät yllä toiveita paremmasta?

Elät muiden, ehkä jopa vieraiden ihmisten, odotusten mukaan, "näin vaan kuuluu tehdä"? Olla samanikäisen tai vanhemman henkilön kanssa, ei missään nimessä sopivaa paljon nuoremman. Häpeää ym?

Vastaan sivusta, aihe koskettaa.

Kyllä, pelkään toisen mielen pahoittamista, reaktiota ja vielä enemmän lasten. Pelkään onko voimia kantaa kaikki sen suon yli.

Olen enemmän kuin valmis luopumaan, sillä puolella ei ole yhtään mitään haluja tai toiveita. Eikä tule.

En myöskään ajattele eläväni kenenkään muun odotusten mukaan tässä asiassa, vaikka muuten ehkä helposti niin teen. Koen jonkin verran syyllisyyttä siitä, että tiesin jo aikanaan, ettei kyseessä ole elämäni suuri rakkaus ja silti sitouduin. En tippaakaan halua miellyttää muita esimerkiksi uuden kumppanin iän suhteen. Minun valintani on minun valintani. Joutuisimme puheiden kohteeksi, se on selvä, mutta ei se haittaa.

Muutos pelottaa. Turvattomuus. Taloudellinen tilanne tulee olemaan haastava ja se heijastuu lapsiin. Tietyt asiat lisäävät epävarmuutta.

Saisko tähän jotain tunnistetta? (:

No, mä henkilökohtaisesti olisin valmis.

No, henkilökohtaisesti niin minäkin. Menemään ehkä jopa pitemmälle, kuin uskallan itellenikään myöntää. Mutta kaivattuni on mulle myös livenä sanonut, ettei voida nyt mitään, ei voi riskeerata kulissinsa kaatumista. Niin uskallapa tässä nyt sit tehdä mitään. T. Tunnisteen kyselijä

Unohdin piimän kaupasta 😐 kriisi

Pyhäpäivän galluppia: tiedätkö kaivattusi osoitteen tai edes paikkakunnan missä asustaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä 🤥 ja kaivattu 🤓.

Totta tämäkin.

Mikä muu on totta?

Vierailija kirjoitti:

Muruseni oletko täällä? Minulla on ikävä sua.

Joo piipahtamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä kulissista on vaikea irrottautua? 

Toinen ei halua erota, pelkäät reaktiota ja mielen pahoittamista?

Et ole valmis luopumaan, pidät yllä toiveita paremmasta?

Elät muiden, ehkä jopa vieraiden ihmisten, odotusten mukaan, "näin vaan kuuluu tehdä"? Olla samanikäisen tai vanhemman henkilön kanssa, ei missään nimessä sopivaa paljon nuoremman. Häpeää ym?

Vastaan sivusta, aihe koskettaa.

Kyllä, pelkään toisen mielen pahoittamista, reaktiota ja vielä enemmän lasten. Pelkään onko voimia kantaa kaikki sen suon yli.

Olen enemmän kuin valmis luopumaan, sillä puolella ei ole yhtään mitään haluja tai toiveita. Eikä tule.

En myöskään ajattele eläväni kenenkään muun odotusten mukaan tässä asiassa, vaikka muuten ehkä helposti niin teen. Koen jonkin verran syyllisyyttä siitä, että tiesin jo aikanaan, ettei kyseessä ole elämäni suuri rakkaus ja silti sitouduin. En tippaakaan halua miellyttää muita esimerkiksi uuden kumppanin iän suhteen. Minun valintani on minun valintani. Joutuisimme puheiden kohteeksi, se on selvä, mutta ei se haittaa.

Muutos pelottaa. Turvattomuus. Taloudellinen tilanne tulee olemaan haastava ja se heijastuu lapsiin. Tietyt asiat lisäävät epävarmuutta.

Saisko tähän jotain tunnistetta? (:

No, mä henkilökohtaisesti olisin valmis.

No, henkilökohtaisesti niin minäkin. Menemään ehkä jopa pitemmälle, kuin uskallan itellenikään myöntää. Mutta kaivattuni on mulle myös livenä sanonut, ettei voida nyt mitään, ei voi riskeerata kulissinsa kaatumista. Niin uskallapa tässä nyt sit tehdä mitään. T. Tunnisteen kyselijä

Millä sanoilla noin sanoi? Sivusta

Pilde on ainut asia mitä en kaipaa, sitä riittää. Mutta se kaikki muu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Pyhäpäivän galluppia: tiedätkö kaivattusi osoitteen tai edes paikkakunnan missä asustaa?

En tiedä enää, koska osoite on vaihtunut/vaihtuu.

Nyt kattoon Vera Stanhopea. Kuka tällä kertaa on kuollut ja kenen toimesta. Kaivatulle jännittävät terveiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä 🤥 ja kaivattu 🤓.

Totta tämäkin.

Mikä muu on totta?

No se, että yksi katse riittää. Hymy on jo liikaa, sitte loppuu aivotoiminta 💗

Vierailija kirjoitti:

Pyhäpäivän galluppia: tiedätkö kaivattusi osoitteen tai edes paikkakunnan missä asustaa?

Tiedän suurinpiirtein missä asuu. En tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Pyhäpäivän galluppia: tiedätkö kaivattusi osoitteen tai edes paikkakunnan missä asustaa?

Tarkka osoite tiedossa, eikä pääse unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muruseni oletko täällä? Minulla on ikävä sua.

Jos joku huutelisi näin olettaen samalla, että tulee kaksisuuntainen tunnistus, loppuisi kaikenlainen kaipaus sillä hetkellä, kun paljastuisi huutelija kaivatuksi. Ei ole pakko olla huippuälykäs, mutta aivan uuno ei saa olla.

Mä haluaisin olla ystävä ja enemmänkin, mutta hän haluaa olla etäinen tuttu. Tuskin mua ainakaan kaipaa. Tuli vaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Pyhäpäivän galluppia: tiedätkö kaivattusi osoitteen tai edes paikkakunnan missä asustaa?

En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta, ellei hän itse näkisi aiheelliseksi sitä paljastaa. Luultavasti kumminkin Kehä III:n sisäpuolella.

Jos hänellä on hyvä muisti, niin hän todennäköisesti tietää missä minä asun... Ja sekös kuumottaa.

Olen vähän katkera elämälle siitä, miten tässä kävi. Ajan oloon varmaan vielä enemmän katkera. En uskonut, että voisin katkeroitua ylipäänsä, mutta on se näköjään mahdollista, kun on tarpeeksi tukalia asioita.