Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Näköpuhelimesta tosiaan puhuttiin ainakin 80 luvulla ja sähköllä toimivista kulkuneuvoista.

Ns. tulevaisuuden tekniikoista 80-luvulla:

Puhelimet, jotka olivat rannekellossa. Tässä oli myös kuvapuhelu-mahdollisuus.

Laser oli aina jotain huikeaa, joko aseena tai laser-levynä (CD)

Tulevaisuuden tietokoneissa oli näppäimistö, mutta kuvaruutua pystyi käyttämään myös "valokynällä"

1980-luvulla kuukilpa oli jo rauhoittunut, mutta vielä ajateltiin ,että siinä 2000-luvulla lomailu kuussa olisi aika normaalia.

Televisiolähetysten (värillä) saaminen kannettaviin laitteisiin oli tulevaisuutta. Netistä ei osattu edes haaveilla, vaan kaapelikanavat satelliittilähetyksineen olivat tuleva megatrendi.

Faksien nähtiin yleistyvän koko kodin välineeksi.

Tulevaisuuden autot olivat omitusia muovikupuja ja äänettömiä.

Ruoka tulisi olemaan jonkinlaisia hyvänmakuisia puristeita tai sitten mikroaaltouunilla tehtäviä. Silloin 80-luvulla oli kokkikirjoja mikroaaltouuneille..

Musiikin saralla kaikki raflaava oli jotehty 60/70-lukulaisten huumehörhöjen toimesta, mutta konemusiikki syntetisaattoreineen oli tulevaisuutta.

Vaatteiden nähtiin olevan joko kokovalkoisa tai räikeän värikkäitä. Materiaali kiiltävä ja muovimainen.

Muuten tulevaisuus oli aika synkkä: Otsonikato näytti peruuttamattomalta ja AIDS tulisi leviämään joka paikkaan. Norsut, valaat ja sarvikuonot olisivat kuolleet sukupuuttoon 90-luvulle tultaessa. Ydinsotaa ei sentään pelätty vaikka Neuvostoliiton kaatumista ei odotettu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

suomenkielen eli oman äidinkielen rappio

Eräs osoitus suomen kielen rappiosta on, että juuri kukaan sitä rappiota ääneen valitteleva ei tunnu tietävän, että ilmaisu "suomen kieli" on sanaliitto eikä yhdyssana. (Adjektiivi "suomenkielinen" on sitten asia erikseen.)

Minä ja mieheni olemme kasvaneet hyvin vaatimattomissa kodeissa. Emme osanneet ajatella "paremmasta" elämästä. Nykyäänkin suoraan sanoen ahdistaa tämä kerskakulutus mitä ympärillä näkee esim. ruokakaupat toinen toistaan suurempia, ruokaa, ruokaa mielin määrin ... ahdistaa.

Joo, silloin vain odotettiin 2000-lukua ja toivottiin sen olevan jo.

Oli kasarilla jo sähköautoja, muutama lähinnä valtion käytössä. Toimintamatka 15km tai jotain, lyijyakuilla.

Keskustelussa on ollu muutamia kommentteja, että nykynuoret on tyhmiä, pilalle jne kun looginen ajattelu on tätä luokkaa. 

 

Tuollaisen kommentin kirjoittaja ei itse ole terävimmästä päästä. Olen itse suhteellisen nuori ja tiedän, että todellakaan suurin osa nuorista ei ajattele niin kuin ap. Törmään töissä jatkuvasti ihmisiin joilla looginen ymmärrys on hyvin puutteelista.  Ei silti tulisi mielenkään yleistää että esim. kaikki viisikymppiset on vajaa-älyisiä yksittäisten ihmisten perusteella. 

Eipä osannut. Elokuvien ja tv:n tulevaisuusvisiot (jotka oli aina "vuonna 2000") oli lähinnä semmoisia että ajetaan lentävillä autoilla ja kaikkien vaatteet on kiiltävän hopeisia avaruuspukuja. Näköpuhelin oli myös tulevaisuuden laite, mutta se oli aina kiinteästi kiinni jossain. Tietokoneet esitettiin semmoisina että ne osaa puhua ja tietää vastauksen kaikkeen.

Mutta ei mitään oikein osannut odottaa. Sitä vaan eli elämäänsä ja uusia asioita sitten on vuosien varrella putkahdellut elämään. Ihan kuten tänäkin päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni odotti 70-luvulla, että moderni sosialistinen talousjärjestelmä jyrää ja syrjäyttää tehottoman kapitalismin. Kokoomusnuoretkin taisivat jossain välissä ajaa pankkien ja vakuutusyhtiöiden sosialisointia.

Vuoden 2008 jälkeen tajuttiin että eihän se ole tarpeen, kun sosialismissa voidaan vain piipahtaa ja sitten taas sulloa yhteiset rahat yksityisiin taskuihin.  

Vierailija kirjoitti:

Ennustaminen on todella vaikeaa. En nyt puhu 70-luvusta, mutta esim 80-luvun lopulla ei ollut mitään aavistusta tulevasta lamasta. Ja laman aikaan ei voinut kuvitella, että joku netti tulee muuttamaan lähes koko maailman. Jne. 

Muistan sen hullutuksen, kun pankit oikein tyrkyttivät rahaa. Silloinen poikaystäväkin otti muutaman tonnin ihan vain siksi, kun lainaa tarjottiin. Ei tarvinnut sitä mitenkään erityisesti, mutta ostaa humputteli sitten kaikkea kivaa. Ja sitten rytisi.

pelättiin öljyn loppumista.kadeksankymmentä luvun alussa myös ydinsotaa.robotit vievät ihmisten työt tehtaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?

 

Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.

No mutta olihan jo Maxwell Smartilla puhelin kengänkorossa ja Mummo Ankalla oli sähköauto, Detroit Electric vuosimalli 1912. Mitäs uutta noissa nyt on?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Detroit_Electric

https://www.iltalehti.fi/autot/a/2013032216815546

Aika utopistista ajatella, että tuntuu siltä kuin jotain puuttuisi ja vielä nimetä se.

Vierailija kirjoitti:

Ns. tulevaisuuden tekniikoista 80-luvulla:

Puhelimet, jotka olivat rannekellossa. Tässä oli myös kuvapuhelu-mahdollisuus.

Laser oli aina jotain huikeaa, joko aseena tai laser-levynä (CD)

Tulevaisuuden tietokoneissa oli näppäimistö, mutta kuvaruutua pystyi käyttämään myös "valokynällä"

1980-luvulla kuukilpa oli jo rauhoittunut, mutta vielä ajateltiin ,että siinä 2000-luvulla lomailu kuussa olisi aika normaalia.

Televisiolähetysten (värillä) saaminen kannettaviin laitteisiin oli tulevaisuutta. Netistä ei osattu edes haaveilla, vaan kaapelikanavat satelliittilähetyksineen olivat tuleva megatrendi.

Faksien nähtiin yleistyvän koko kodin välineeksi.

Tulevaisuuden autot olivat omitusia muovikupuja ja äänettömiä.

Ruoka tulisi olemaan jonkinlaisia hyvänmakuisia puristeita tai sitten mikroaaltouunilla tehtäviä. Silloin 80-luvulla oli kokkikirjoja mikroaaltouuneille..

Musii

Ensimmäiset väri-TV:n koelähetykset tehtiin Saksassa jo vuonna 1936. Samana vuonna esiteltiin Volkswagen kupla, josta piti ensin tulla Kraftdurichfreudewagen, mutta jopa saksalaisesta aiottu niki tuntui kömpelöltä ja piti keksiä lyhyempi!

Valitettavasti nämäkin unohtuivat sitten muiden kiireiden alle...

Mihin olisi päästykään, jos kaikki kansat olisivat saaneet rakennella elämäänsä rauhassa!  

Kävin lukion vuosina 1980 - 1982. Muistan, että lukion viimeisen vuoden syksynä (1981) meillä alkoi uusi aine ATK. Se oli valinnainen, en ottanut sitä, kun keskityin niin kovasti ylppäreihin, mutta vuotta alemmalla kurssilla monet otti sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suomenkielen eli oman äidinkielen rappio

Eräs osoitus suomen kielen rappiosta on, että juuri kukaan sitä rappiota ääneen valitteleva ei tunnu tietävän, että ilmaisu "suomen kieli" on sanaliitto eikä yhdyssana. (Adjektiivi "suomenkielinen" on sitten asia erikseen.)

Olet väärässä ja osa äidinkielemme rappiota.

Tuo kirjoitetaan joko "Suomen kieli" ( genetiivi, erisnimi kirjoitetaan isolla ) tai "suomenkieli" ( substantiivi, kirjoitetaan pienellä, paitsi lauseen alussa ).

Ei kukaan isona massana mitään kulttuurijuttuja etukäteen kaipaa. Ihmiset kuuntelee musiikkia, joko klassisempaa tai jotain, joka on sillä hetkellä suosiossa, niinhän sinäkin teet. Se, joka kaipaa täysin uutta musiikkia, jollaista ei vielä ole, ja tietää tarkalleen millaista sen pitäisi olla, on tuon uuden musiikin luoja. Muille se tulee yllätyksenä. Sitä kutsutaan luovuudeksi, mutta vain pieni osa luodusta kiinnostaa muitakin ihmisiä isossa mittakaavassa.

Keksintöjen ja kehityksen suhteen sitä kaipaa kaikenlaista, joka lopulta toteutuu, vaikkei ihan siinä muodossa kuin ajatteli. Kyllä mä muistan toivoneeni, että voisi puhelimessa näyttää jotain pelkän kuvailemisen sijaan ja että olisi kone, jolta voi kysyä mitä vain ja televisio, jota voisi kelata ja siten vapaammin valita, mitä katsoo. Jossain muodossa tuo on nyt kaikki totta. Eivät nuo mitään tyhjiöitä kuitenkaan olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää. 

 

Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.

No, osaatko sinä kuvitella,  jotakin tulevaa "nuorisokulttuuria" koska tunnet, että jotakin puuttuu? Ja , että osaat odottaa esim jotakin ihmistä ja että kyllä se sieltä varmaan lähiaikoina tulee????

Tuskin kukaan on osannut kaivata tähtien sotaa tai Madonnaa etukäteen. Silloin on ollut sen ajan idollit ja elokuvat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suomenkielen eli oman äidinkielen rappio

Eräs osoitus suomen kielen rappiosta on, että juuri kukaan sitä rappiota ääneen valitteleva ei tunnu tietävän, että ilmaisu "suomen kieli" on sanaliitto eikä yhdyssana. (Adjektiivi "suomenkielinen" on sitten asia erikseen.)

Olet väärässä ja osa äidinkielemme rappiota.

Tuo kirjoitetaan joko "Suomen kieli" ( genetiivi, erisnimi kirjoitetaan isolla ) tai "suomenkieli" ( substantiivi, kirjoitetaan pienellä, paitsi lauseen alussa ).

Asiayhteydestä on selvää, että ei voida, koska puhe on nimenomaan suomen kielestä. Ilmaisulle "Suomen kieli", tällaisessa yksikkömuodossa, on ylipäänsä vaikea edes keksiä mitään käyttöä, koska Suomen kieliä on useita. Vähintään nyt ne viisi, joiden asemasta säädetään Suomen perustuslain 17 :ssä: suomi, ruotsi, saame, romani ja viittomakieli.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla olin lapsi ja mietin vaan viikkorahaa ja tykkääkö naapurin Markku musta. Vanhemmat tuskailivat rahasta kuten nykyään väki. Siihen aikaan oli "tili" ruoka- ja vaatekauppaan ja ne ostot maksettiin kerran kuussa, isän palkkapäivänä. Muistan myös ns. vekselit, ystävykset takasivat ristiin vekseleitä toisilleen, niin ostettiin jotain kalliinpaa, esim meille Luxor-väritv. Se olikin todella luksusta! Elettiin aika päivä kerrallaan, miettimättä sen kummemmin tulevia, vuosia tai muutakaan. Ihanaa aikaa muistoissa..

Melko samoja juttuja minulla oli 70-luvulla. Tiedonvälitys oli telkkarin harteilla, ja Anna-lehden tietenkin. Olin monista asioista autuaan tietämätön, kuten poikanikin kerran ihmetteli, että olimmeko me niin tyhmiä silloin ja mistä se johtui. Vanhempien riidat rahasta olivat ikuisia. Mitään ei olisi saanut hankkia.

Haaveilin tietenkin pääsystä pois kotoa, omaan kämppään. Joka ei toteutunut ennen kuin avioeron jälkeen. Aina oli joku siinä, sisko, siskon lapsi, joiden takia järjesteltiin asumista. Jonkun piti olla se, joka kaitsee. Sitten tyhmänä avoliittoon, liian nuorena, en tiennyt mitään ihmisten välisistä suhteista. Nykyään tietoa sentään saa.