Kuinka rumia ihmiset on olleet 1910 - 1920-luvulla, kun kauniiksi kehuttiin täysin taviksen näköisiä?
Usein nähnyt kuvia tuon ajan naisista ja heitä on ylistetty "sukunsa kauneimmiksi" tms, vaikka eivät ole mitään kaunottaria vaan täysin taviksen näköisiä, jopa rumahkoja.
Oliko noihin ihmiset yleisesti ottaen tosi rumia, jolloin ne tavikset näytti kauniilta?
Kommentit (120)
Sophia Loren tehosto teippaamalla kasvojensa muotoa. Viittaan alun kommentteihin hänestä.
Eiköhän kasvot ole olleet samanlaisia, kuin nyt. Vai väittääkö AP evoluution jotenkin muokanneet naamoja toisen laisiksi tänä aikana?
Jean Harlow oli 30-luvun seksisymboli ja megatähti. Se kertoo aika paljon.
Typeräkö oot kirjoitti:
Eiköhän kasvot ole olleet samanlaisia, kuin nyt. Vai väittääkö AP evoluution jotenkin muokanneet naamoja toisen laisiksi tänä aikana?
Ravinto, elintavat ja ehostus vaikuttaa aika paljon ulkonäköön.
Tuo kuva Brigitte Bardot nuorena, on tavallinen nätti tyttö. Kyllä hän on kaunis, mutta on muitakin kauniita. Ja hän on kuitenkin maailman kuulu kaunis. Eli kuuluu todella pieneen joukkoon. Esim kenellä hoikalla on tuon kokoiset tissit luonnostaan?
Kauneusihanteet on muuttuneet. Eli aikansa kauniiksi tutuuleeratti, ei ehkä sitä nykyään ole.
Globalisaatio on tuonut mukanaan enemmän etnisten piirteiden sekoittumista, mikä saattaa selittää esim.kasvonpiirteiden muuttumista noista ajoista.
Myös kauneuskäsitykset vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri aikakausina.
Ravinto, elämätavat, ilmanlaatu, sairaudet...paljon muuttuvia tekijöitä.
Siihen aikaan kuvia retusoitiin todella reippaasti. Isoisänikin on ihan tuntemattoman näköinen sota-ajan kuvaamossa otetussa kuvassa verrattuna rintamalla otettuihin. Reippaasti tasoitettu ihoa ja laitettu hieman poskipunaa kuvaan. Piirteitä on kuviin vahvistettu reippaasti.
Isomummoni ainakin oli oikein näyttävä nainen. Pukeutui hyvin ja oli luonnostaan paksut, tummat hiukset sekä kulmat. 20-luvulla otetussa kuvassa näyttää todella kauniilta.
En ole nyt ihan varma hahmotanko mistä ap puhuu, mutta spekuloin kuitenkin.
Vielä 10-20-luvulla valokuva ei ollut se ensisijainen konteksti, jossa mielikuva jostain ihmisestä muodostettiin. Valokuvaus oli suhteellisen harvinainen tilanne. Sen sijaan naisten viehättävyyyttä arvioitiin vaikka päivällisillä, taidenäyttelyn avajaisissa tai tanssiaisissa. Siinä korostui karisma, keskustelutaito ja ilmeikkyys, mutta myös tapa liikkua ja kantaa itsensä.
Vielä varhaisempina aikoina ainoa kuva ihmisestä saattoi olla muotokuvamaalaus, jollaisia tehtiin harvoista.
Absoluuttinen valokuvakauneus ei pärjännyt viehättävyydelle, jos käytös oli latteaa ja pökkelömäistä.
Ihmisten ukonäkö ei ole muuttunut miksikään, mutta nykyään ulkonäköä vääristellään kosmetiikalla ja botokseilla yms. Jos ne poistaa meikit ja irtoripset ja tekotukat, niin ei kyllä yhtään kauniinpia ole kuin ne, jotka otsa hiessä pesivät miesväen pyykkiä saunanpadassa ja siinä sivussa lypsivät lehmänsä.
Laihoja olivat luonnostaan ja kova työ, ei ollut ihon alaista rasvaa niinkuin nykyään on.
Kullakin aikakaudella olleet omat ihanteensa, nyt lehmänripset, ankkahuulet ja elefanttip-rse.
Vierailija kirjoitti:
Keskipituus taisi olla 162cm noihin aikoihin. Ihmiset tekivät tuolloin ulkotöitä 12 tuntia päivässä usein, se vaikutti ulkonäköön. Ravinto oli yksinkertaista.
Ja miten pituus liittyy kauneuteen? Tässä puhuttiin kasvoista
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuva Brigitte Bardot nuorena, on tavallinen nätti tyttö. Kyllä hän on kaunis, mutta on muitakin kauniita. Ja hän on kuitenkin maailman kuulu kaunis. Eli kuuluu todella pieneen joukkoon. Esim kenellä hoikalla on tuon kokoiset tissit luonnostaan?
Kauneusihanteet on muuttuneet. Eli aikansa kauniiksi tutuuleeratti, ei ehkä sitä nykyään ole.
Jos BB:n näköinen ja vartaloinen tyttö kävelisi kadulla shortseissa ja tiukassa topissa autoilijat ajaisi ojaan. BB:llä oli kauniimpi ja sirompi vartalo kuin Marilynillä tai Sophialla.
Ihan yhtä rumia kuin tänäänkin saunan jälkeen ja ilman täytteitä.
Harlow oli kyllä niin perus että oon ihmetellyt sitä kanssa.
Tuon ajan valokuvaus nyt oli mitä oli. Aika moni nykypäivänkin kauniista tavallisista ihmisistä ei ole parhaimmillaan valokuvissa. Filmitähdet nyt ovat asia erikseen.
Ja kauneusihanteet olivat erilaiset, esimerkiksi ohuet huulet olivat 1910-1920-luvulle tyypillinen kauneusihanne.
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt ihan varma hahmotanko mistä ap puhuu, mutta spekuloin kuitenkin.
Vielä 10-20-luvulla valokuva ei ollut se ensisijainen konteksti, jossa mielikuva jostain ihmisestä muodostettiin. Valokuvaus oli suhteellisen harvinainen tilanne. Sen sijaan naisten viehättävyyyttä arvioitiin vaikka päivällisillä, taidenäyttelyn avajaisissa tai tanssiaisissa. Siinä korostui karisma, keskustelutaito ja ilmeikkyys, mutta myös tapa liikkua ja kantaa itsensä.
Vielä varhaisempina aikoina ainoa kuva ihmisestä saattoi olla muotokuvamaalaus, jollaisia tehtiin harvoista.
Absoluuttinen valokuvakauneus ei pärjännyt viehättävyydelle, jos käytös oli latteaa ja pökkelömäistä.
Valokuvaustilanteessa myös oli tyypillistä hyvin teennäinen ilme ja poseeraaminen.
(No niinhän se on nykyäänkin, mutta eri tavalla...)
"1920-lubulls nöuttelemisen"
Eli siis aloitti mitä?
Silloin ei ollut lihavia naisia kuten nyt
Siihen aikaan varmaan riitti, että oli ehjät hampaat suussa, niin oli kaunis. Tapana kun oli ostaa tekarit jo rippilahjaksi.
Ihmiset yleisesti ottaen vanhenivat nopeasti tuohon aikaan huonon ravinnon ja raskaan työn vuoksi. Ei ollut myöskään erillistä "nuorisomuotia", vaan lapsuusvaatteiden jälkeen laitettiin suoraan mummorytkyt niskaan mikä osaltaan vanhentaa ihmistä.