Mietin avioeroa, tarvitsen apuanne (M35)
Hei. Tarvitsen apuanne. Olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja niistä viimeiset 4 vuotta avioliitossa. Kerron nyt rehellisesti tilanteeni ja toivon, että saisin asiallisia neuvoja koska olen hukassa. Ainakin haluan vain avata tämän asian.
Vaimoni on kultainen, ymmärtäväinen ja jos nyt ulkonäköä pitää kommentoida niin hän on kaunis ja viehättävä. Hän yrittää aina myönteisesti ja vilpittömästi korjata meidän yhteisiä ongelmia ja hän ei sorru halpamaisuuksiin. Hän on oikeasti parempi ihminen kuin minä. Hänellä on kuitenkin myös omia sairauksia, jotka vievät arjesta aikaa joskus ja jotka uuvuttavat minua. Hänellä on taipumus valittamiseen ja hänellä on masennus, joka vaikuttanee tähän. Väsyneisyys ja tulevaisuuden näkeminen pelottavana asiana tarttuvat joskus myös minuun ja se ärsyttää. Hän on myös varautunut ja estoinen joka näkyy joskus sellaisissa rennoissa keskusteluissa ja myös seksissä. En enää jaksa ehdottaa seksiin mitään ja seksiä meillä ei ole ollutkaan vuoteen kun minä en tahdo enää ehdottaa mitään, siitä puuttuu sellainen spontaanius ja arkinen tuhmuus mihin hän ei vain kykene. Toisaalta tämä voi oikeasti johtua siitä, että seksi ei minua kiinnosta hirveästi.
Olin valmis eroamaan aikalailla tasan vuosi sitten. Syynä oli jatkuva vaimon sairauksistaan puhuminen ja niiden meidän arkeen esiin tuominen, joka oli sitä aiemmin jatkunut jo pitkään. On varmaan epäreilua verrata häntä muihin, mutta jotenkin tuntuu että hänellä asiat junnaavat tuon kohdalla paikallaan. Päätettiin kuitenkin jatkaa.
Minulla on myönteisiä tunteita häntä kohtaan, mutta nyt viime aikoina on tullut vain inhon tunteita kun hän ei aina oikein pysy perässä. Kosketus ei myöskään aina tunnu kivalta.
En tiedä mitä tehdä. Mietin eroamista ja sitä, että eläisinkö vain jatkossa yksin.Toisaalta tiedän, että ei parisuhde kenenkään kanssa kai tämän paremmaksi muutu ja realistinen kumppanuusarki hänen kanssaan onnistuisi kyllä. Halimme ja pussaamme ja puhumme joka päivä. Ehkä haenkin erilaista juttua. Päätäni myös sumentaa se, että olen viime aikoina ollut ihastunut useampaankin eri ihmiseen, toinen erilainen kuin vaimoni ja toinen aika samanlainen. Mutta tiedän että "vaihtamalla ei parane" ja en oikeasti usko, että saisin tämän parempaa parisuhdetta (jos voi arvottaa edes ihmissuhteita). Ehkä se erilaisuus viehättää.
Mietimme nyt yhteisen asunnon ostamista ja ehkä se isona elämäntilanteena laukaisi tämän uusimman avioero-reaktion minussa, mutta toisaalta tässä projektissa on tullut taas "huonot" puolet esille: hän ei ymmärrä raha-asioita ja mieluummin kertoo omasta taloustilanteestaan liian hyvin kuin huonosti. Hän mieluummin mielistelee kuin kertoo totuuden. On raskasta elää 9 vuotta, kun ei tiedä mitä toinen aidosti ajattelee ja satuttaa, kun hän ei voi luottaa minuun joka ilmenee näissä pimityksissä ja joskus varautuneena olemisessa. Olo on myös sellainen, että ei olla missään tasavertaisessa suhteessa.
Lapsia ei ole.
Voin kertoa lisää tarvittaessa. Kiitos avustanne.
M35
Kommentit (160)
lapsia ei ole --> täydelliset olosuhteet eroon. Ilmeisesti et edes halua lapsia, joten mikä estää eroamasta?
Veikkaan että sinun kohdalla vaihtamalla kyllä paranee, jos itse olet pärjäävä ja et kärsi mielenterveysongelmista.
Käykö puolisosi terapiassa? Ei vaikuta siltä tai ei vaikuta siltä että hän olisi vielä oivaltanut masennuskierteen mekaniikan.
Siis ap: tä ei kiinnosta seksi eikä heillä ole lapsia? Sen kun eroavat.
Ero voisi tehdä molemmille hyvää. Onko vaimo koskaan oppinut itsenäiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että vaimon sairaus varjostaa suhdettanne? Eikä tuo seksittömyys kuulosta myöskään hyvältä. Älkää ostako asuntoa tuossa tilanteessa. Tietääkö vaimosi, mitä ajattelet suhteestanne?
Kyllä, voisi sanoa että se varjostaa ainakin minun näkökulmastani toisinaan. Minua surettaa kirjoittaa tämä tässä kaikkien nähtäväksi, mutta usein vertaan miten muiden, niin sanotusti pärjäävämpien kanssa, menisi.
Hän ei tiedä tämän hetkistä tilannetta mutta nämä kaikki asiat ovat suhteen aikana tulleet joissakin kohdissa esille (paitsi nämä naurettavat ihastumiseni). Tarkoitukseni on ottaa esille tämä asuntonäytön jälkeen, mutta nyt mietin että pitäisikö vaan ennen sitä.
AP
Oletteko keskustelleet rehellisesti näistä asioista?
Tee se,jos et ole vielä vaimollesi jutellut,kerrot tuntemuksesi suoraan.
Erossa ei kannata hätiköidä jos ei ole varma.Kun varmasti haluaa erota,sen kyllä tuntee.
Pitkä oli jollotus. Mutta lyhyesti. Mikään toiminto ei poista ongelmaanne. Ei vauva, koira, matka tai asunto. Ne voivat siirtää ratkaisua, mutta uutuuden viehätyksen jälkeen ongelma palaa ja korkojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
lapsia ei ole --> täydelliset olosuhteet eroon. Ilmeisesti et edes halua lapsia, joten mikä estää eroamasta?
Veikkaan että sinun kohdalla vaihtamalla kyllä paranee, jos itse olet pärjäävä ja et kärsi mielenterveysongelmista.
Käykö puolisosi terapiassa? Ei vaikuta siltä tai ei vaikuta siltä että hän olisi vielä oivaltanut masennuskierteen mekaniikan.
Minun kantani lapsiin on että tulkoon jos on tullakseen (näen elämän hyvänä myös lapsettomana mutta lapset ovat toisaalta myös ihania), mutta olen kertonut hänelle että hänen sairautensa huomioon ottaen me ei nyt mietitä lapsia. Hän ymmärsi asian. Lapsen saamisen suhteen hän kai niitä haluaisi, mutta ei ehkä ymmärrä minkälainen savotta siinä on kyseessä ja pelkään, että arki kaatuisi minulle. Hän on käynyt terapiassa koko ikänsä. ap
Olet tilanteessa jota kutsutaan "alkoi eroamaan" eli haet vastauksia kysymyksiisi ja mietit mikä on oikein.
Keskustele vaimosi kanssa tilanteesta mitä koet. Älä syyllistä.
Kerro että voit huonosti etkä oikein näe enää yhteistä parisuhde tulevaisuutta. Rakkaus on muutakin kuin pelkkä seksi, se on arjen yhteistä jakamista hyvässä ja huonossa. Oletko ajautunut tilanteeseen ettet enää pysty kunnioittamaan häntä vaikka ns. kulissit on kunnossa.
Hyvä kun avauduit. Onnea etsintöihisi.
Sinä kyllä ehtisit löytää jonkun, joka voi toteuttaa talohaaveet kanssasi ja elää enemmän sinun näköistäsi elämää. Niin se vaimokin voisi löytää jonkun, joka voi helposti sopeutua arkeen, jossa on sairauksia, joka on oikeasti siitä rakkauselämöstäkin kiinnostunut ja vieläpä parempi ihminen.
Vaihtamalla paranee. Vaimo vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsia ei ole --> täydelliset olosuhteet eroon. Ilmeisesti et edes halua lapsia, joten mikä estää eroamasta?
Veikkaan että sinun kohdalla vaihtamalla kyllä paranee, jos itse olet pärjäävä ja et kärsi mielenterveysongelmista.
Käykö puolisosi terapiassa? Ei vaikuta siltä tai ei vaikuta siltä että hän olisi vielä oivaltanut masennuskierteen mekaniikan.
Minun kantani lapsiin on että tulkoon jos on tullakseen (näen elämän hyvänä myös lapsettomana mutta lapset ovat toisaalta myös ihania), mutta olen kertonut hänelle että hänen sairautensa huomioon ottaen me ei nyt mietitä lapsia. Hän ymmärsi asian. Lapsen saamisen suhteen hän kai niitä haluaisi, mutta ei ehkä ymmärrä minkälainen savotta siinä on kyseessä ja pelkään, että arki kaatuisi minulle. Hän on käynyt terapiassa koko ikänsä. ap
Te ette oikeasti tee hyvää toisillenne. Mikä sinä olet määräämään saako toinen tehdä lapsia vai ei, no tietty jos olette suhteessa ja sinulla on oma sanasi, mutta ethän voi toisen puolesta päättää.
Samalla kun haluaisit vaimosi kykenevän itsenäisempään elämään, päätät kaiken hänen puolestaan ja mahdollistat hänen avuttomuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Ero voisi tehdä molemmille hyvää. Onko vaimo koskaan oppinut itsenäiseksi?
Kyllä hän on asunut elämänsä aikana myös paljon yksin ja käynyt töissä teini-ikäisestä saakka nyt viime vuosiin asti, mutta hänen terveytensä ei vain enää ole kestänyt. Rahat loppuu joskus tai no oikeastaan melkein aina kesken kuun. Oman osansa asumisesta on kuitenkin maksanut aina, mutta muutoin jeesin aika usein. ap
Neuvon eroamaan. Koska vaimolla on jopa useita sairauksia, ei pidä lastakaan alkaa hankkimaan.
Olette olleet yhdessä sen ajan joka näyttää tai pitäisi näyttää selvästi onko yhteistä tulevaisuutta ja sitä en näe.
Molemmille parempi, että erootte ystävinä ja alatte rakentamaan omillaan uutta elämää. Tsemppiä!
Kannattaisi käydä pariterapeutin luona juttelemassa. Teillä on paljon hyvää yhteistä. Nuo sun ihastukset ovat ihan ymmärrettäviä, enkä olisi huolissani niistä. Yhteisen asunnon ostamista miettisin vielä, koska nyt teidän tilanne on auki ja saattaa muuttua. tsemppiä, vaikutat fiksulta mieheltä!
Älkää tehkö isoja hankintoja kuten lapsi, yhteinen omistusasunto tai lemmikki nyt. Keskustelkaa ensin. Teet palveluksen teille molemmille kun otat asian esiin jo ennen asuntonäyttöä, vaikka se kurjalta tuntuukin. Ei se näytön jälkeen ainakaan sen paremmalta tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Olet tilanteessa jota kutsutaan "alkoi eroamaan" eli haet vastauksia kysymyksiisi ja mietit mikä on oikein.
Keskustele vaimosi kanssa tilanteesta mitä koet. Älä syyllistä.
Kerro että voit huonosti etkä oikein näe enää yhteistä parisuhde tulevaisuutta. Rakkaus on muutakin kuin pelkkä seksi, se on arjen yhteistä jakamista hyvässä ja huonossa. Oletko ajautunut tilanteeseen ettet enää pysty kunnioittamaan häntä vaikka ns. kulissit on kunnossa.Hyvä kun avauduit. Onnea etsintöihisi.
Kiitos. Tämä kuvaa kyllä tilannetta. Korostan, että tiedän mielestäni hyvin että rakkaus on muutakin kuin seksiä, mutta toin sen nyt tässä esille itse asiassa vain lisätietona lukijoille koska ehkä he päättelevät siitä jotain mitä itse en osaa.
Monet miehet jättävät sairastuneet vaimonsa. Ole sinä yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi käydä pariterapeutin luona juttelemassa. Teillä on paljon hyvää yhteistä. Nuo sun ihastukset ovat ihan ymmärrettäviä, enkä olisi huolissani niistä. Yhteisen asunnon ostamista miettisin vielä, koska nyt teidän tilanne on auki ja saattaa muuttua. tsemppiä, vaikutat fiksulta mieheltä!
Kiitos. Puoliso on ehdottanut pariterapiaa, mutta itselläni on vain syvä tunne että siitä ei voi olla tässä apua. Ehkä kyseessä on oma rajoittuneisuuteni, mutta en ole motivoitunut siihen. Ehkä se sitten kertoo kuinka syvällä avioerosuossa sitä ollaan. Sen sanon kuitenkin että en ole terapiavastainen, olen jutellut terapeutille ja se oli eheyttävää. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi käydä pariterapeutin luona juttelemassa. Teillä on paljon hyvää yhteistä. Nuo sun ihastukset ovat ihan ymmärrettäviä, enkä olisi huolissani niistä. Yhteisen asunnon ostamista miettisin vielä, koska nyt teidän tilanne on auki ja saattaa muuttua. tsemppiä, vaikutat fiksulta mieheltä!
Kiitos. Puoliso on ehdottanut pariterapiaa, mutta itselläni on vain syvä tunne että siitä ei voi olla tässä apua. Ehkä kyseessä on oma rajoittuneisuuteni, mutta en ole motivoitunut siihen. Ehkä se sitten kertoo kuinka syvällä avioerosuossa sitä ollaan. Sen sanon kuitenkin että en ole terapiavastainen, olen jutellut terapeutille ja se oli eheyttävää. ap
Pariterapiasta voi olla apua silloinkin kun päädytään eroon, sen päämäärä ei tarvitse olla parisuhteen säilyminen vaan myös sopuisampi ja vähemmön kivulias ero. Ainakin äskettäin eronnut tuttavaperhe on saanut jonkin verran apua ja tukea omien sanojensa mukaan pariterapeutilta eroon.
Onko siis niin, että vaimon sairaus varjostaa suhdettanne? Eikä tuo seksittömyys kuulosta myöskään hyvältä. Älkää ostako asuntoa tuossa tilanteessa. Tietääkö vaimosi, mitä ajattelet suhteestanne?