Miksi olet köyhä?

Olen tyhmä ja laiska. Ja rumakin vielä. Lisäksi olen muutenkin ikävä ihminen. 

Ölen köyhä ,syntyessäni ei ollut edes vaatteita päällä ja nyt sama peli jatkuu,alasti kaljaa juoden ja sipsejä syöden jauhan köyhänä täällä skeidaa.

Raaka kouluväkivalta vammautti fyysisesti ja psyykkisesti. Tämän takia syrjäydyin. Hanttihommia olen tehnyt aina, kun siihen pystyn. Viimevuosiin asti pärjäsin jotenkin taloudellisesti. Nykyisin kaikki on niin kallista ettei tästä enää nousta, eikä enää ole voimia edes yrittää, kun terveys huononee vuosi vuodelta.

'Cause the game is rigged.

Minulta puuttu fas isti pas kageenit niin en ole niin hyvä tienaanaan rahaa. Nyyh, kunpa oliin patenpaa ainesta. Nii

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhmä ja laiska. Ja rumakin vielä. Lisäksi olen muutenkin ikävä ihminen. 

No nyt syljet faktaa! Siksi minä sinut jätinkin.

Synnyin vähä-älyiselle kouluttautumille vanhemmille joilla tulikin katkera ero heti kun olin 3v. Siihen aikaan 60-70 luvulla ero perhe oli alinta kastia yhteiskunnassa ja joutui kiusatuksi koulussakin. Yh äitini ystävät häipyivät kokonaan ja meitä ei haluttu enää mihinkään juhliin kun muistelen sitä aikaa. Meidät laskettiin A- ryhmästä välittömästi kaikkein alimpaan C- ryhmään.

Jos Suomessa synnyt köyhään perheeseen köyhänä tulet kuolemaan. Suomessa raha tulee vain rahan luokse ja jos ei ole rahaa niin ei sitä rahaa ole tulossakaan. Jos ihan rahaa voisi menestyä se olisi kielletty jo aikoja sitten kun sillä ei saa ennestään rikkaille enempää rikkauksia joita ne ei hakua jakaa muille. Tietyn tulotason ylittänyt ihminen on aivan hirveä muita kohtaan ja häntä pitäisi saada metsamästää kuin eläintä kun ei inhimillisesti käyttäydy

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa synnyt köyhään perheeseen köyhänä tulet kuolemaan. Suomessa raha tulee vain rahan luokse ja jos ei ole rahaa niin ei sitä rahaa ole tulossakaan. Jos ihan rahaa voisi menestyä se olisi kielletty jo aikoja sitten kun sillä ei saa ennestään rikkaille enempää rikkauksia joita ne ei hakua jakaa muille. Tietyn tulotason ylittänyt ihminen on aivan hirveä muita kohtaan ja häntä pitäisi saada metsamästää kuin eläintä kun ei inhimillisesti käyttäydy

Tutkitusti kaikkein onnellisimpia ovat ne jotka kuolevat käyhinä eikä tarvitse ajatella ketkä jäävät jälkeenjääneistä omaisuuksista tappelemaan.

Vain alkamalla yksityisyrittäjäksi ja käyttää, hyödyntää halpa ja ilmaistyövoimaa, voi vaurastua.

Köyhien hyväksikäyttämällä voi myös vaurastua ihan kivasti ja kerätä sievoisen omaisuuden itselleen.

Olen kotoisin todella köyhistä oloista ja päätin, ettei itselleni kävisi niin. Toisin kävi. Jouduin onnettomuuteen juuri ennen valmistumistani ja vammauduin pahoin. Siitä alkoi elämä työkyvyttömyyseläkkeellä (minimieläke) eikä parempaa ole tiedossa. Töihin en enää kuntoudu. Pärjään joten kuten, mutta välillä on todella tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko köyhyyden tai edes lapsuuden yksinhuoltajan kasvattamana olevan syytä ja seurausta huono-osaisuuteeni, sillä onhan vanhimmat sisareni hankkineet ammattikoulusta ammatit hoitoalalta ja kolmas lukenut yliopistossa, hankkineet talon ja perustaneet perheen. Elämään kuuluu matkustamista ja työssä käymistä, josta itse saan vain haaveilla. Syynä on enemmänkin lapsuudessa saadut diagnoosit, jotka ovat vaihdelleet matkan varrella. Tämän hetkisiä diagnoosejani ovat autismin kirjo ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. On ihan tutkittua, että oppimisvaikeudet lisäävät riskiä syrjäytymiseen ja köyhyyteen riippuen siitä, millaisista oppimisvaikeuksista puhutaan. Minun tapauksessa ne on nimenomaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.

On niin inhottavaa olla perheessä se ainoa, joka on jäänyt kaikesta, vaikka olen opiskellut kahta tutkintoa: ravintola-ala ja l

"ÄO on merkittävä tekijä tulevaisuuden kannalta."

Tämä juuri tekee tilanteestani kimurantimman, kun ei ole rahkeita kouluttautua pidemmälle vain parempien työllistymismahdollisuuksien (tiedän, tämäkin myytti on kumottu ja nykyään on koulutettuja työttömiäkin riippuen siitä, mitä on opiskellut) toivossa. Jos oma ÄO olisi enemmän kuin 80 (tämä on karkea arvioni tulosten ollessa heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen), niin olisin hullu ja kouluttautuisin vain parempien työllistymismahdollisuuksien toivossa. En voi edes mielenkiinnon kohteiden pohjaltakaan mitään työtä luoda itselleni, eikä niitäkään ole enää yhtään luopuessani niistä, kun on pitänyt vain pettyä, ettei älylliset ja sosiaaliset taidot riitä mihinkään.

Suoraan sanottuna v*****aa kun on oppimisvaikeuksia, autismin kirjoa, atopiaa, silmäoireita, pääkipuja, väsymystä ja valonarkuutta, ja nyt keikkatöitä tekevänä myyjänä olen työpäivien jäljiltä aivan puhki altistaessani silmäparkojani liian kirkkaille näytöille ja loisteputkivaloille, joiden seurauksena aamulla herääminen vaikeaa, päähän koskee ja väsyttää herkemmin. Mitkään silmätipat ja moniteholasitkaan eivät suojele 20 vuoden iässä herkistyneitä silmiäni. Mutta jostain on rahaa saatava vuokraan, puhelin- ja sähkölaskuun, vakuutuksiin, apteekkituotteisiin, herkän ihon tuotteisiin, ruokaan ja vuokraan. Ei mitään mahdollisuuksia nousta tästä suosta pois. Vaikeaa keksiä mitään ammattia, jossa ei tarvitsisi saada käsiä haavoille, hilseileviksi ja kutiaviksi koko ajan rasvaten niitä, ei tarvitsisi käyttää matikkapäätä lukuun ottamatta perusyhteen- ja vähennyslaskuja (budjetointilaskuissa menee jo aivot solmuun, mikä konkretisoitui merkonomiopinnoissa, joten mitään asiaa ei ole kirjonpitohommiin tai taloushallinnon puolelle tällä matikkapäällä), ei tarvitsisi koko ajan kipeyttää päätä ja rasittaa silmiä sinivaloa suodattavien näyttöjen äärellä ja alla loisteputkivalojen, joka ei edellyttäisi pitkää koulutusta eikä tarvitsisi sosialisoida. Miksi minulle on luotu nämä heikon ihmisen piirteet?

Ja olen juuri tuo kommentoija, joka kirjoitti joskus tänne aiemmin ja diagnoosina on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, autismi ja Sjögrenin oireyhtymä. Tuntuu, että tässä vanhentuminen on tullut alle kolmekymppisenä, vaikken ulkoisesti näytä sairaalta. Välillä miettinyt, että pitäisikö alkaa opetella varastamaan ruokaa kulujen noustessa ja opintolainan välillä syödessä osan tuloista mikä oli kova hinta keskeytetyistä opinnoista, sillä en voi tunkea suuhuni mitä tahansa moskaa toisin kuin nuorempana nykyisten refluksioireiden takia tai muuten suuni kuivuu, puhe vaikeutuu ja syöminenkin jopa työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko köyhyyden tai edes lapsuuden yksinhuoltajan kasvattamana olevan syytä ja seurausta huono-osaisuuteeni, sillä onhan vanhimmat sisareni hankkineet ammattikoulusta ammatit hoitoalalta ja kolmas lukenut yliopistossa, hankkineet talon ja perustaneet perheen. Elämään kuuluu matkustamista ja työssä käymistä, josta itse saan vain haaveilla. Syynä on enemmänkin lapsuudessa saadut diagnoosit, jotka ovat vaihdelleet matkan varrella. Tämän hetkisiä diagnoosejani ovat autismin kirjo ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. On ihan tutkittua, että oppimisvaikeudet lisäävät riskiä syrjäytymiseen ja köyhyyteen riippuen siitä, millaisista oppimisvaikeuksista puhutaan. Minun tapauksessa ne on nimenomaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.

On niin inhottavaa olla perheessä se ainoa, joka on jäänyt kaikesta, vaikka

Eikö sulla ole mitään mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen?

"Eikö sulla ole mitään mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen?"

Jos osoitit tämän minulle, kommentoijalle nro 91, niin en ole edes selvittänyt ja tuskin heruisikaan. Jos olisi kehitysvamma-diagnoosi, niin sehän olisi isolla todennäköisyydellä helppoa - pyytämättäkin. Mutta en halua "alentaa" itseäni työkyvyttömyyseläkeläiseksi, koska se olisi muistutus aiemmin ennustamastani kohtalosta johtuen väärästä diagnoosista, jonka sain joskus lapsena kunnes se kumottiin. Olin oikeasti joskus aiemmin pelko p*rseessä väärin annetusta kehitysvamma-diagnoosista, että tämä ei saa tulla kenellekään työnantajalle ilmi tai muuten en saa oikeaa työpaikkaa, vaikka nykyään tiedän että ei terveystiedot mene eteenpäin työnantajille. Olisin oikeasti nolostellut pienellä paikkakunnalla asuvana nuorena olla kylän sekä perheen ainoa työkyvyttömyyseläkkeelle päätynyt nuori, koska siellä ei ollut lupaa olla erilainen. 

Minun haave on ollut pitkään oikea työpaikka, josta saada palkkaa keskimäärin 2000-2500 e, mitä sitten kaupan alalla voi realisesti tienata riippuen sopimuksen luonteesta. Merkonomiksi opiskellessa haaveenani on ollut pitkään ja on ollut aiemminkin työ kirpputorilla tai jossakin erikoismyymälässä (Ruohonjuuri yms. tai joku kotimaiseen designiin ja käsityöhön keskittyvä myymälä ollessani luonnonkosmetiikan ja suomalaisten käsintehtyjen korujen suosija), mutta enpä ole päässyt edes haastatteluun asti työhakemusten rustailusta huolimatta. Tuntuu vain, että haaveilu on ihan turhaa. Nyt teen keikkatöitä urheiluliikkeessä ja ruokakaupassa, mutta silmäni ovat koko ajan herkillä ja päähän koskee sekä väsyttää seuraavana päivänä. Samoin myös tullut ihoherkkyyksiä kaupan kassalla, mitä en voi tajuta, kun siellä ei tarvitse pestä käsiä jatkuvasti ellei sitten viivakoodinlukijan alle piipatut tekstiilit, joihin laitetaan ties mitä kemikaaleja tehtaalla, aiheuta minulle nykyään ihottumia saaden kädet haavoille ja hilseilemään. Ei siinä käsien rasvaaminenkaan auta.

Tällä viikolla tuntui, että silmiinkin sattui, kun urheiluliikkeessä hiljaisina hetkinä laitoin kenkälaatikoita siistiin järjestykseen ja kun piti etsiä kadonneelle kenkäparille toista samankokoista kenkää, niin tuntui että silmiin sattui kun piti lähennellä silmiä kokolappua kohden kokonumeroiden ollessa pienellä präntättyjä. Ei minua kuitenkaan luokitella näkövammaiseksi, vaikka tuntuu siltä että tarvitsen jonkun lukusuurennuslasin ja pitää käyttää tarkkaavaisuuttakin entistä enemmän. Tuntuu, että hahmotus ja tarkkuus heikentyneet näön takia, mikä korostuu entisestään kirkkaiden valojen ja sinivalojen ansiosta. Ajokorttia tuskin saan näillä silmillä.

Välillä sitä miettii, että olisikin joku introverttityö, jossa voisin keskittyä itseksekseni ja hyödyntää tarkkuuttani (tarkaksi minua on kuitenkin luonnehdittu, mutta joudun nykyään pienen pieniä kuvioita ja numeroita lähentämään lähemmäs silmiäni, yläastelaisena minulla oli lentäjän näkö terveydenhoitajan sanojen mukaan) eikä tarvitsisi koko ajan puhua, kun puhuminenkin käy kipeäksi kuivuusoireiden takia, mikä korostuu varsinkin omaisen yrityksellä tuuratessani siellä välillä. Tuntuu kuin ääni madaltuisi/käheytyisi herkemmin ja kurkkuun sattuu, jopa puhekin välillä vaikeutunut. Se vielä puuttuisi, että tarvitsisin syömiseenkin avustusta ja apuvälineitä.

Minä olen varakas. Minulla on aina ollut rahaa. Rahaa on ollut aina ja tulee aina olemaankin. Minulla on ollut rahaa jopa köyhänä opiskelijana.

Olen tehnyt huonoja valintoja. Valmistuin yliopistosta siten, että työttömyys oli kovaa ja jouduin 10 vuoden pätkätyöhelvettiin ja muuttelemaan työn perässä ympäri suomea. Sitten kun sain vakityöpaikan säästin nopeasti käsirahan ja ostin asunnon. Taloyhtiöstä löytyi kosteusvaurioita, joten kalliita remontteja tehtiin. Sitten sain potkut ja jouduin myymään rajulla tappiolla. 

Vierailija kirjoitti:

"Eikö sulla ole mitään mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen?"

Jos osoitit tämän minulle, kommentoijalle nro 91, niin en ole edes selvittänyt ja tuskin heruisikaan. Jos olisi kehitysvamma-diagnoosi, niin sehän olisi isolla todennäköisyydellä helppoa - pyytämättäkin. Mutta en halua "alentaa" itseäni työkyvyttömyyseläkeläiseksi, koska se olisi muistutus aiemmin ennustamastani kohtalosta johtuen väärästä diagnoosista, jonka sain joskus lapsena kunnes se kumottiin. Olin oikeasti joskus aiemmin pelko p*rseessä väärin annetusta kehitysvamma-diagnoosista, että tämä ei saa tulla kenellekään työnantajalle ilmi tai muuten en saa oikeaa työpaikkaa, vaikka nykyään tiedän että ei terveystiedot mene eteenpäin työnantajille. Olisin oikeasti nolostellut pienellä paikkakunnalla asuvana nuorena olla kylän sekä perheen ainoa työkyvyttömyyseläkkeelle päätynyt nuori, koska siellä ei ollut lupaa olla erilainen. 

Minun haave on ollut pi

Tässä kohdassa voit syyttää itseäsi. Ei osa-aikaeläkkeelle ole pakko jäädä. Entisen kylän vanhat sanomiset ovat yksi lysti. Eivät ne enää vaikuta mihinkään. 

Nyt juutut turhiin haaveisiin, jotka eivät toteudu. Sinuna ottaisin aikalisän miettiäkseni, mitä voisin oikeasti tehdä että pääsen mahdollisimman lähelle unelmiani. Nykymenolla terveys menee ja kuoppasi vain syvenee. Haave sen kun siirtyy kauemmas kuin kangastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikö sulla ole mitään mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen?"

Jos osoitit tämän minulle, kommentoijalle nro 91, niin en ole edes selvittänyt ja tuskin heruisikaan. Jos olisi kehitysvamma-diagnoosi, niin sehän olisi isolla todennäköisyydellä helppoa - pyytämättäkin. Mutta en halua "alentaa" itseäni työkyvyttömyyseläkeläiseksi, koska se olisi muistutus aiemmin ennustamastani kohtalosta johtuen väärästä diagnoosista, jonka sain joskus lapsena kunnes se kumottiin. Olin oikeasti joskus aiemmin pelko p*rseessä väärin annetusta kehitysvamma-diagnoosista, että tämä ei saa tulla kenellekään työnantajalle ilmi tai muuten en saa oikeaa työpaikkaa, vaikka nykyään tiedän että ei terveystiedot mene eteenpäin työnantajille. Olisin oikeasti nolostellut pienellä paikkakunnalla asuvana nuorena olla kylän sekä perheen ainoa työkyvyttömyyseläkkeelle päätynyt nuori, koska siellä ei ollut lupaa oll

Tuntuu, että olen kaikki keinot käyttänyt. Olen hakenut netistä tietoa, miten CV laaditaan ja mitä asioita (mm. asuinpaikkakunta, sukupuoli, ikä) ei tarvitse kertoa työhakemuksessa. Vaikka pääsisin haastatteluun, niin tuntuu että en silti saa työnantajia voitettua puolelleni. Ihan rehellisesti sanottuna inhoan kaikista eniten joka haastattelussa kysyttyä kysymystä: "Miksi sinut pitäisi valita tähän työhön?", johon olen oppinut vastaamaan ottaen esiin konkreettisen esimerkin oma-aloitteisuudesta, tekevyydestä ja tarkkuudestani. Pitäisikö seuraavalla kerralla todeta pokkana, että no, tarvitsen rahaa. Näkeepähän sitten eron, miten työnantajat suhtautuvat tähän vastaukseen. Kaikista eniten pilaan videohaastattelut, vaikka miten huolellisesti olen suunnitellut valmiit vastaukset. Aina kun aloitan kameran edessä puhumisen, niin lause keskeytyy ja sitten totean, että hitto ei tästä tule mitään. 

Enkä ole puhenaisia luonteeltani, eikä minusta saa sellaista tekemälläkään. Tässä esimerkkitilanne: haastattelu vaatekaupassa, joka oli ryhmähaastattelu. Tuntui, että toinen jyräsi minut jaoli sanavalmiimpi ja itse sain viimeisenä sanottuna. Hyvä, kun en antanut vastaukseksi "mmm". Samalla tehtiin koe myymälän puolella. Yritin kyllä parhaani tervehtimällä asiakkaita ja kysyen, voisinko olla jotenkin avuksi. Jospa se toinen haastateltava oli sen verran ulospäinsuuntautuneen oloisempi kuin minä. 

Haluan olla aikuinen ihminen, joka maksaa itse kulunsa. Ei olla taakkana muille ja kuluttaa yhteiskunnan yhteisiä verovaroja. Mutta kun se ei ole niin helppoa käytännössä kuin puheissa. Jos pystyisi itsensä työllistämään (epärealistista, koska en tajuaisi kirjanpidosta ja numeroiden pyörittelystä yhtikäs mitään), niin ei tarvitsisi olla kenellekään rekrytoijalle tilivelvollinen että miksi sinut tulisi valita jne. Eikö jumalauta riitä, että kiinnostaa, on tunnollinen ja tekevä. 

- 91

En ole syntynyt kultalusikka suussa ja elämässä on ollut usein epäonnea. Siinähän se, lyhyesti kerrottuna.

Hävisin geenilotossa sekä oikeasssa lotossa. Suomessa on myös asiat huonosti.

Äänestettiin vasemmistoa.100 v.