Miksi mies saa aina talon erossa?
En tiedä yhtään naista joka olis saanut eron jälkeen jäädä asumaan yhteiseen taloon/asuntoon. Miksi se on aina mies?
Kommentit (144)
Ei saa jos ei ole maksanut sitä. Kun minä erosin niin mies alkoi vaatimaan että saa talomme vaikka ei ollut maksanut siitä kuin 30000 euroa ja minä 10 kertaa enemmän. Oli mies väärentänyt jotain papereitakin ja joutui siitä linnaan.
Mies on maksanut asunnon ja on siksi oikeutettu pitämään talonsa. Nainen voi muuttaa asunnosta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni mies yrittää huijata naista pyrkimällä jakamaan talouden rahankäytön niin, että nainen ostaisi kaiken kuluvan kuten ruuan ja lasten vaatteet ym ja mies maksaisi taloa, autoa ym. rahanarvoista.
Mies siis säästää syömällä naisen rahoja ja syöttämällä lapsensakin naisen rahoilla. Miehen omat rahat jäävät omaisuuden kasvattamiseen. Varsinkin ennen tämä oli hyvin yleinen kuvio ja vieläkin hirvittää miten moni nainen tähän sinisilmäisyyttään suostuu. Sitten erossa naisella ei ole yhtään mitään ja kaikki omaisuus on miehen.
Olen ihan toisteppäin nähnyt että hyväksikäyttäjä suurimmassa osassa on nainen vieden miehen tienaamasta omaisuudesta kotona loikoilemalla ja kersojen synnyttämisellä vie yli puolet ja elatus laskut vielä perään.
Nainen katsoo ettei hänen tarvitse lapsiaan elättää ollenkaan muuta kuin miehen ja yhteiskunnan, veronmaksajien. Sisareni oli tämmöinen narsisti tapaus. Lapsia tuli mutta ei ollut mitään kiinnostusta itse niitä elättää. Teki vielä isättömänkin lapsen suoraan sossun elätettäväksi baari miehellä jolla oli edellisiäkin lapsia ja jättänyt kaikki elatusmaksut maksamatta. Pieni lapsi kun ei vielä mitään juurikaan kuluttanut niin siitä tulevat yhteiskunnan tuet juotiin kurkusta alas.
En tiedä kyllä ketään naista joka olisi tuollaiseen kuvioon lähtenyt. Mutta kaippa näitäkin tapauksia on.
Niin siis tiedäthän miten lapsia tehdään? Nainen ei vain synnytä kersoja pahaa pahuuttaan vaan mies on osallistunut lasten tekemiseen joten ne lapset ovat myös miehen lapsia. Siksi miehen pitää niitä osaltaan myös elättää. Jos isä ja äiti eivät jostain syystä elätä niin lapset jäävät yhteiskunnan elätettäväksi.
Kotiäiti ei myöskään loikoile kotona laiskuuttaan, vaan hoitaa niitä miehen lapsia. Tänä aikana nainen ei pysty tienaamaan töissäkäynnillä, joten miehen tienaamista rahoista kuuluukin osa naiselle. Toinen vaihtoehto toki on että molemmat käyvät töissä ja palkataan lastenhoitaja. Mutta ihan samoin sekin kuluttaa miehen omaisuutta ja niin pitääkin olla, koska edes mies ei voi pimittää rahojaan tililleen ja olettaa että muut maksavat hänen elämisensä ja lastensa hoidon.
Kuinkakohan moni mies muuten hyväksyisi sellaisen järjestyksen että mies jää hoitamaan kotia jollain pienellä yhteiskunnan maksamalla tuella, ja ostaa tällä rahalla kaiken tarvittavan sekä itselleen, naiselle että lapsille. Säästöön ei jää mitään. Mutta nainen käy sillä välin tienaamassa ja pistää kaikki tienaamansa rahat omalle säästötililleen, sijoituksiin ja omaisuuteen johon miehellä ei ole mitään oikeutta?
Naiset ei halua jäädä asumaan taloon mikä muistuttaa huonosta ja epäonnistuneesta parisuhteesta. Miehiä asia ei kiinnosta.
Oma äitini lunasti aikoinaan omakotitalomme kun isäni löysi uuden naisen ja tuli ero. Ihan hyvin siinä pärjättiin ilman miestä ja nyt kun äiti on jo eläkeikäinen, hänellä käy talkkari auttamassa lumitöissä sekä tekemässä muuta remppaa ja nurmikkoa ajaa robotti.
Asun itse myös yksin omakotitalossa ja kaiken, mitä en itse osaa tai jaksa tehdä, ostan palveluna. Googlettamalla oppii itsekin tekemään monenlaista, ja onhan se vähän välttämätöntäkin, jos haluaa omassa talossa asua.
Minä lunastin yhteisen omakotitalomme eron jälkeen itselleni.
Ero johtui siitä, että mies petti minua yhteisen kaverinaisen kanssa ja kohteli minua vuoden mittaisen uskottomuutensa aikana todella törkeästi kotona. Koska mies ei uskottomuuden paljastumisen jälkeenkään halunnut kohdella minua yhtään sen paremmin, niin pistin välit poikki ennen kuin mistään päästiin sopimukseen. Eroprosessi ja talokauppa jäi seuraavaksi vuodeksi seisomaan, ja mies joutui maksamaan tuon ajan puolet talon juoksevista kuluista, vaikkei uuden naisen vaatimuksesta saanua enää asua omassa talossaan. Itse pelasin vain aikaa, jotta persaukisella eksällä loppuu rahat ja uusi nainen saa prässättyä eksän epätoivoisiin ratkaisuihin.
Vuoden päästä eksä aloitti juristisirkuksen ja oli jo viemässä asian käräjille. Siinä vaiheessa palkkasin rakennusriitoihin erikoistuneen juristin ja teetin talosta kaverini kautta kuntotarkastuksen, jossa talo todettiin paperilla heikkokuntoiseksi. Eksällä ei ollut rahaa eikä suhteita teettää omaa kuntotarkastusta, joten talon arvo arvioitiin minun teettämieni paperien perusteella 35 000 euroa alhaisemmaksi kuin se hinta, millä talo oli kaksi vuotta aiemmin ostettu. Eksä joutui ottamaan 10 000 euron lainan, jotta pääsi eroon yhteisomistuksesta. Kaikkiaan hän otti perseilyllään 30 000 euroa takkiin.
T: Rakennusinsinööri, N33
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei halua jäädä asumaan taloon mikä muistuttaa huonosta ja epäonnistuneesta parisuhteesta. Miehiä asia ei kiinnosta.
Paitsi että tämä ei ole totta. Nainen hyvin usein jää taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni mies yrittää huijata naista pyrkimällä jakamaan talouden rahankäytön niin, että nainen ostaisi kaiken kuluvan kuten ruuan ja lasten vaatteet ym ja mies maksaisi taloa, autoa ym. rahanarvoista.
Mies siis säästää syömällä naisen rahoja ja syöttämällä lapsensakin naisen rahoilla. Miehen omat rahat jäävät omaisuuden kasvattamiseen. Varsinkin ennen tämä oli hyvin yleinen kuvio ja vieläkin hirvittää miten moni nainen tähän sinisilmäisyyttään suostuu. Sitten erossa naisella ei ole yhtään mitään ja kaikki omaisuus on miehen.
Olen ihan toisteppäin nähnyt että hyväksikäyttäjä suurimmassa osassa on nainen vieden miehen tienaamasta omaisuudesta kotona loikoilemalla ja kersojen synnyttämisellä vie yli puolet ja elatus laskut vielä perään.
Nainen katsoo ettei hänen tarvitse lapsiaan elättää ollenkaan muuta kuin miehen ja yhteiskunnan, veronmaksajien. Sisareni oli tämmöinen narsisti tapaus. Lapsia tuli mutta ei ollut mitään kiinnostusta itse niitä elättää. Teki vielä isättömänkin lapsen suoraan sossun elätettäväksi baari miehellä jolla oli edellisiäkin lapsia ja jättänyt kaikki elatusmaksut maksamatta. Pieni lapsi kun ei vielä mitään juurikaan kuluttanut niin siitä tulevat yhteiskunnan tuet juotiin kurkusta alas.
En tiedä kyllä ketään naista joka olisi tuollaiseen kuvioon lähtenyt. Mutta kaippa näitäkin tapauksia on.
Niin siis tiedäthän miten lapsia tehdään? Nainen ei vain synnytä kersoja pahaa pahuuttaan vaan mies on osallistunut lasten tekemiseen joten ne lapset ovat myös miehen lapsia. Siksi miehen pitää niitä osaltaan myös elättää. Jos isä ja äiti eivät jostain syystä elätä niin lapset jäävät yhteiskunnan elätettäväksi.
Kotiäiti ei myöskään loikoile kotona laiskuuttaan, vaan hoitaa niitä miehen lapsia. Tänä aikana nainen ei pysty tienaamaan töissäkäynnillä, joten miehen tienaamista rahoista kuuluukin osa naiselle. Toinen vaihtoehto toki on että molemmat käyvät töissä ja palkataan lastenhoitaja. Mutta ihan samoin sekin kuluttaa miehen omaisuutta ja niin pitääkin olla, koska edes mies ei voi pimittää rahojaan tililleen ja olettaa että muut maksavat hänen elämisensä ja lastensa hoidon.
Kuinkakohan moni mies muuten hyväksyisi sellaisen järjestyksen että mies jää hoitamaan kotia jollain pienellä yhteiskunnan maksamalla tuella, ja ostaa tällä rahalla kaiken tarvittavan sekä itselleen, naiselle että lapsille. Säästöön ei jää mitään. Mutta nainen käy sillä välin tienaamassa ja pistää kaikki tienaamansa rahat omalle säästötililleen, sijoituksiin ja omaisuuteen johon miehellä ei ole mitään oikeutta?
Siis ollaanpa nyt rehellisiä. Kuinka moni nainen sallisi miehen jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja ja itse menemään töihin? Minun vaimolleni se oli aivan absurdi ajatus, kun olisin halunnut pitää vanhempainvapaata.
Miehiä syytetään taloudellisesta väkivallasta, vaikka kuvion voi perustellusti nähdä myös toisin. Itse maksoin asunolainan ja elämisen ja eron tullessa hän sai pitää kaiken. Itkee vielä tulevaa pientä eläkettä, koska halusi hengata kotona. tein siis etätöitä, olin max kolmena päivänä 8 tuntia pois kotoa ja tein vähintään puolet kotitöistä ja kokkasin, illat vein skidejä harrastuksiin.
Miehelle pitää jäädä jotain, mikä antaa hänelle arvoa seuraavaan pariutumiseen. Naisella sitä on aina omistuksista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä läksin tyhjin käsin ja pari vuotta aikaisemmin rakennettu talo jäi ukolle. Tärkeämpää mulle oli päästä eroon paskasta suhteesta kuin talo ja raha, nyt olen onnellinen.
Sama. Aloitin elämän 4-kymppisenä ns. alusta hankkien kaikki uudestaan. Vastapainona pääsin eroon huonosta ja ahdistavasta suhteesta, talovelasta, ikuisesta remppakohteesta ja en joutunut jäämään roikkumaan exään tappelemaan ikuisesti omaisuuden jaosta ja rahoista. Sain oman elämän takaisin ja en ole katunut päätöstäni päivääkään näiden sen jälkeen kuluneiden 7 vuoden aikana. Tavaraa saa aina, eikä se tuo onnea, Olen jopa kokenut näinä aikoina olevani onnekas ilman valtavia lainankorkoja ja sähkömaksuja.
Mikä sitten kellekin on tärkeää. Itse en ymmärrä, mikä itseisarvo talon saaminen itselle tai ylipäänsä omistusasunnon pitäminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset harvemmin opiskelevat kovia tieteitä, vaan kevyitä humanistisia aineita.
Niin, tämä on fakta, eikä mielipide. Tosin se kiukuttaa monia.
-eri
Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, kuka jää taloon asumaan? Irrelevantti huomautus, jolla ilmeisesti vihjataan että humanistilla ei voi olla varaa taloon. Ja sehän on, suomeksi, paskapuhetta.
Kyse oli siitä mitä aloja miehet, tai naiset opiskelevat. Siihen luulin viitanneeni.
Ilmeisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä läksin tyhjin käsin ja pari vuotta aikaisemmin rakennettu talo jäi ukolle. Tärkeämpää mulle oli päästä eroon paskasta suhteesta kuin talo ja raha, nyt olen onnellinen.
Paljonko ukollesi tuli maksettavaksi lahjaveroa kun lahjoitit osuutesi hänelle? Vai etkö alunperinkään omistanut mitään?
Omistin puolet, ostin tontin jolle rakennettiin (tosin maaseudulla, joten ei kallis tontti), maksoin yksin lainanlyhennykset (ukko maksoi sähkölaskun ym. asumiskulut). Osituksessa kirjattiin, että miehen tekemä työ rakennusvaiheessa katsottiin maksuksi. Tämä siis siksi, että asianajaja oli juuri sitä mieltä, että joutuu maksamaan lahjaveroa muuten. En tiedä menikö tuo verottajalle läpi, vai joutuiko maksamaan lahjaveroa (eikä kiinnosta pätkääkään). Ja toki ukolle jäi loppu asuntovelka maksettavaksi enkä minä ollut enää velasta missään vastuussa.
Ei tarvitse edes ostaa ulos jos on omistaja ja avioehto tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä läksin tyhjin käsin ja pari vuotta aikaisemmin rakennettu talo jäi ukolle. Tärkeämpää mulle oli päästä eroon paskasta suhteesta kuin talo ja raha, nyt olen onnellinen.
Päätit rakentaa talon paskassa suhteessa? Et liene fiksuimmasta päästä.
Suhde oli vielä hyvä kun taloa rakennettiin. Ymmärtänet sen, että ihmiset ja suhteet muuttuvat milloin mistäkin syystä... eron syitä en tänne sen tarkemmin kirjoita ääliöitten riepoteltavaksi.
Eron jälkeen olin helpottunut kun ekaä halusi ostaa talon. En olisi pystynyt jäädä asumaan kaikkien niiden muistojen keskelle. Huono karma kämpällä.
Koska yleinen asenne on, että nainen ei pärjää taloudellisesti ilman miestä omassa asunnossa. Miehet kyseenalaistamatta pärjäävät kyllä, ovathan luonnostaan elättäjiä. Nainen ei pärjää vaikka saisi lääkärin palkkaa!
Minä jäin. Olen asunut omakotitalossa ilman miestä yli 15 vuotta.
En ikinä muuttaisi miehen taloon uutena rouvana, mihin hän on jäänyt jumimaan. Kun ei uskalla muuttua. Muuttaa.