Kuka hoitaa yksineläjän hautaamisen ja muut asiat?

Edunvalvoja ei ole mikään kaupassakävijä.  Mutta edunvalvoja voi hommata sellaisen kunnalta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta.  

Kunnan kotihoito hoitaa tällaiset asiat.  Niistä vain tehdään kartoitus, mitä palveluita vanhus tarvitsee ja sen mukaan sitten toimitaan.  Ei sitä omaisuuttaan voi testamentata  "asioidenhoitoa vastaan."  Ei voi tehdä sellaista testamenttia, että testamenttaan kaiken veljenpojalleni siinä tapauksessa, että hän on hoitanut kaikki asiani.  Se testamentti kyseenalaistetaan aivan varmasti.  Koska kuka todistaa, että se veljenpoika on kaiken hoitanut?  Jos testamentin täytäntöönpano vaatii sen, että se veljenpoika on hoitanut kaikki asiat, niin aika hankalaa on osoittaa se asioitten hoito.  Kuka tahansa voi sen kiistää ja alkaa väittää, että eipä hoitanut sitä eikä tätä.

Ja silloin voi se veljenpoika jäädä kuitenkin näppejään nuolemaan, vaikka jotain olisi tehnytkin vainajan puolesta.  Koska testamentissa oli ehto.  Ja vain sen ehdon täytyttyä voi testamentin panna täytäntöön.

Ei noin epävarmaa testamenttia kannata laatia.  Se on tehtävä niin, että ei jää minkäänlaista arvelua, eli ei mitään vaatmuksia siitä, mitä sen eteen olisi pitänyt tehdä.  Testamenttaan omaisuuteni sille ja sille henkilölle, ja sillä siisti.  Sillä vältetään mahdolliset vuosikausien tappelut ja asianajajien jättisuuret palkkiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa kun tuttavapiirissä on monia yksineläjiä joiden vanhemmat ovat kuolleet, eikä lapsia ole eikä sisaruksia. Kuka hoitaa perunkirjoitukset, hautajaiset ja asunnon tyhjennyksen? 

Tai kuka hoitaa vielä elossa olevan ihmisen asioita, kun ei niihin itse enää pysty ja omaisia/läheisiä ei ole? Tämä kysymys tulee aina mieleen kun kuulee sen mainoksen jossa mainostetaan edunvalvontavaltakirjan tekemistä.

Sitä siinä ei kerrota, että mistä sellaisen ihmisen saa. Jonkun kai ne pakolliset on pakko vielä silloinkin hoitaa, mutta entäs kun ei enää itse kykene?

Virkaedunvalvoja hoitaa, jos ei ole tehnyt edunvalvontavaltakirjaa, eikä ole muutakaan edunvalvojaa.

Edunvalvontavaltakirjassa saa itse valita, kenet/ketkä haluaa asioitaan hoitamaan ja siinä voi määrätä/antamaan lupa tehdä kaikenlaista omaisuudella, kuten vaikka antamaan lapsenlapsille rahalahjoja tietyin ajoin tai myymään asunnon pois ilman luvan hakemista viranomaisilta. Eikä tarvitse myöskään raportoida kaikkea viranomaisille. Edunvalvontavaltakirjassa kannattaa olla useampia mainittuna, että on toinen hoitamaan, kun se ensisijainen ei pystykään enää asioita hoitamaan.

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä kuvitelma, että kaikilla olisi elämässään oikein useampiakin ihmisiä, joille antaa edunvalvontavaltakirja? Sitä saa olla tyytyväinen jos on edes sitä yhtä ja monilla ei ole sitäkään.

Ja hoitaako tämä virkaedunvalvoja sitten nämä ketjussa jo mainitut labrassa ja kaupassa käyttämiset?

Tämä kohtalo koskettaa monia lapsettomia. Kannattaa miettiä etukäteen olisiko tuttavapiirissä ketään jolle voisi testamentata omaisuutensa asioidenhoitoa vastaan. Kummilapsi kenties? Joku joka kävisi kaupassa ja kenties avustelisi käytännön asioissa.

Totta, mutta ei kaikilla lapsettomilla ole niitä lapsellisia ystäviä. On meitäkin joilla ei ole oikeasti ketään keneltä pyytää apua mihinkään ikinä. Ei voi edes jutella mistään kenenkään kanssa ja saada toisenlaista näkökulmaa vaan ihan joka ikinen asia/ongelma on osattava hoitaa ja ratkaistava ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain eläkkeellä olevat veteraanit saa ilmaisen kodin siivouksen, muut ei.

Ei muuten varmasti enää ole montaa kotonaan asuvaa suomalaissotaveteraania eli ilmankos tuollainen ilmaispalvelu on myönnetty..

Parikymppisenä rintamalla vuonna -45 jolloin vika sota loppui niin siltikin on jo liki 100-vuotias. 

Tämä ilmainen siivous ja muut ilmaiset palvelut veteraaneille on olleet olemassa jo kymmenet vuodet, jolloin veteraanit on olleet vielä ihan elossa ja hyvinkin runsaslukuisina.

Äitini kävi jo 70-vuotiaana veteraaniliiton kuntoutuksissa monet kerrat, vaikka ei ollut mitään kuntoutettavaakaan, oli hyvin terve ja reipas, mutta tykkäsi käydä kun se oli ilmaista ja siellä oli aina kuulemma hauskaa. Tanssia rytkyttelivätkin joka ilta.

Ja kaiken kustansi veteraaniliitto.

Veteraaniliitto on eri asia kuin yhteiskunta.

Valtio hoitaa hautauksen/kustannukset ja tällöin henkilön mahdollisen omaisuuden perii myös valtio.

Lakinainen kirjoitti:

Valtio hoitaa hautauksen/kustannukset ja tällöin henkilön mahdollisen omaisuuden perii myös valtio.

Mitäpä valtio tekee sille omaisuudelle? Kuka on se henkilö, joka on fyysisesti ovenkahvassa kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Lakinainen kirjoitti:

Valtio hoitaa hautauksen/kustannukset ja tällöin henkilön mahdollisen omaisuuden perii myös valtio.

Mitäpä valtio tekee sille omaisuudelle? Kuka on se henkilö, joka on fyysisesti ovenkahvassa kiinni?

Mikäli henkilöllä on lainaa, valtio maksaa. Mikäli säästöjä,valtio perii.

Tämä tarkoittaa yleensä sitä että ihmisellä ei ole OIKEASTI KETÄÄN.

Eli edes sinunlaistasi ystävää tm.

Sitten taas jos esim lapsi ja lapsi "alkaa perintöön" eli ottaa sen vastaan ja käyttää siitä senttiäkään, on tämä kaikki sen jälkeen tämän lapsen vastuulla.

Kotiinsa kuollesta yksinäisestä vanhuksesta yleensä ilmoittaa joku naapuri/terveydenhuolto/kotihoito tai muu jolloin häntä osataan edes hieman kaivata.

Mikäli menehtynyt henkilö on varaton ei hänen hautauskustannuksia tule yleensä maksaa omaisten toimesta, vaan hautajaisia järjestävä henkilö voi hakea vainajalle hautausavustusta eli harkinnanvaraista sosiaalitoimen toimeentulotukea. Useimmiten vainaja on henkilö, joka on jo ollut sosiaalitoimen asiakkaana.

Lyhyesti. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakinainen kirjoitti:

Valtio hoitaa hautauksen/kustannukset ja tällöin henkilön mahdollisen omaisuuden perii myös valtio.

Mitäpä valtio tekee sille omaisuudelle? Kuka on se henkilö, joka on fyysisesti ovenkahvassa kiinni?

Mikäli henkilöllä on lainaa, valtio maksaa. Mikäli säästöjä,valtio perii.

Tämä tarkoittaa yleensä sitä että ihmisellä ei ole OIKEASTI KETÄÄN.

Eli edes sinunlaistasi ystävää tm.

Sitten taas jos esim lapsi ja lapsi "alkaa perintöön" eli ottaa sen vastaan ja käyttää siitä senttiäkään, on tämä kaikki sen jälkeen tämän lapsen vastuulla.

Kotiinsa kuollesta yksinäisestä vanhuksesta yleensä ilmoittaa joku naapuri/terveydenhuolto/kotihoito tai muu jolloin häntä osataan edes hieman kaivata.

Mikäli menehtynyt henkilö on varaton ei hänen hautauskustannuksia tule yleensä maksaa omaisten toimesta, vaan hautajaisia järjestävä henkilö voi hakea vainajalle hautausavustusta eli harkinnanvaraista sosiaalitoimen toimeentulotukea. Useimmiten vainaja on henkilö, joka on jo ollut sosiaalitoimen asiakkaana.

Erikoinen vastaus kysymykseen siitä, kuka on fyysisesti ovenkahvassa kiinni.

Ei siis hautaamassa tai maksamassa, vaan aukomassa ovia ja kurkkimassa, mitä sieltä ovien takaa löytyy.

Helsingissä varaton, ilman omaisia kuoleva ja kirkkoon kuulomaton taidetaan tuhkata ja muistaakseni ainakin Honkanummella muistolehto varattomille ja ilman omaisia oleville vainajille. Voi korjata jos olen väärässä.

Kuinkahan moni vapaaehtoisesti perheettämänä pysyvä miettii näitä ikääntymiskuvioita, tai on tehnyt etukäteen järjestelyjä vanhuuden varalle?

Itselleni tulee mieleen naapurin mummo, joka oli käytännössä kotinsa vanki, koska asuimme hissittömässä talossa ja hän ei päässyt rappusissa liikkumaan, koska käytti rollaattoria, joskus auttelimme pihalle ja taksiin, mutta en tiedä miten hänen kävi kun muutimme pois.Hänellä ei siis ollut omaisia.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä varaton, ilman omaisia kuoleva ja kirkkoon kuulomaton taidetaan tuhkata ja muistaakseni ainakin Honkanummella muistolehto varattomille ja ilman omaisia oleville vainajille. Voi korjata jos olen väärässä.

Kuinkahan moni vapaaehtoisesti perheettämänä pysyvä miettii näitä ikääntymiskuvioita, tai on tehnyt etukäteen järjestelyjä vanhuuden varalle?

Itselleni tulee mieleen naapurin mummo, joka oli käytännössä kotinsa vanki, koska asuimme hissittömässä talossa ja hän ei päässyt rappusissa liikkumaan, koska käytti rollaattoria, joskus auttelimme pihalle ja taksiin, mutta en tiedä miten hänen kävi kun muutimme pois.Hänellä ei siis ollut omaisia.

Minä tein testamentin melko nuorena. Se tuntui olevan yllättävän vaikea asia joillekin, ihan kuin olisin manannut itselleni ennenaikaista ja/tai kamalaa kuolemaa. Yksinhän minä tulen kuolemaan, mutta on kuitenkin olemassa joitakin sukulaisia, joista ehkä joku hoitaa homman päätökseen.

Ketjun aloituksessa mainitsemani henkilö on toisenlainen: hänen kuolemansa tuli varmasti hänelle itselleenkin yllätyksenä. Hänellä on kiinteistöomaisuutta, ja varmasti pankkitilikin on kohtalaisen pulska. Ei epäilystäkään, etteikö viimeistään valtio ottaisi näitä mielellään, mutta hänen käsinkosketeltava elämäntyönsä on se ongelmakohta, joka minua askarruttaa. Ehkäpä hän on valmistautunut, kun hän on omien vanhempiensa ainoa perijä.

Nämä asiat kannattaa kyllä hoitaa ajoissa kuntoon. Minun on edelleen mahdoton käsittää sitä, että rakas ystäväni ei enää ole olemassa, vuoroin taas minut rusentaa ajatus hänestä elottomana. Voin vain kuvitella, miten outoa olisi joutua järjestelemään hänen asioitaan tässä mielentilassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain eläkkeellä olevat veteraanit saa ilmaisen kodin siivouksen, muut ei.

Ei muuten varmasti enää ole montaa kotonaan asuvaa suomalaissotaveteraania eli ilmankos tuollainen ilmaispalvelu on myönnetty..

Parikymppisenä rintamalla vuonna -45 jolloin vika sota loppui niin siltikin on jo liki 100-vuotias. 

Tämä ilmainen siivous ja muut ilmaiset palvelut veteraaneille on olleet olemassa jo kymmenet vuodet, jolloin veteraanit on olleet vielä ihan elossa ja hyvinkin runsaslukuisina.

Äitini kävi jo 70-vuotiaana veteraaniliiton kuntoutuksissa monet kerrat, vaikka ei ollut mitään kuntoutettavaakaan, oli hyvin terve ja reipas, mutta tykkäsi käydä kun se oli ilmaista ja siellä oli aina kuulemma hauskaa. Tanssia rytkyttelivätkin joka ilta.

Ja kaiken kustansi veteraaniliitto.

Veteraaniliitto on eri asia kuin yhteiskunta.

Kyllä, näin on. Eli kunta ei sitä ilmaista siivousta veteraaneille anna, vaan veteraaniliitto. Sitä kyllä haetaan kunnan kotihoidon kautta ja kunta antaa tehtävät tietyille siivousyrityksille, joista veteraani voi valita haluamansa, mutta laskun maksaa veteraaniliitto. Eli se maksaja ei ole yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa kun tuttavapiirissä on monia yksineläjiä joiden vanhemmat ovat kuolleet, eikä lapsia ole eikä sisaruksia. Kuka hoitaa perunkirjoitukset, hautajaiset ja asunnon tyhjennyksen? 

Tai kuka hoitaa vielä elossa olevan ihmisen asioita, kun ei niihin itse enää pysty ja omaisia/läheisiä ei ole? Tämä kysymys tulee aina mieleen kun kuulee sen mainoksen jossa mainostetaan edunvalvontavaltakirjan tekemistä.

Sitä siinä ei kerrota, että mistä sellaisen ihmisen saa. Jonkun kai ne pakolliset on pakko vielä silloinkin hoitaa, mutta entäs kun ei enää itse kykene?

Virkaedunvalvoja hoitaa, jos ei ole tehnyt edunvalvontavaltakirjaa, eikä ole muutakaan edunvalvojaa.

Edunvalvontavaltakirjassa saa itse valita, kenet/ketkä haluaa asioitaan hoitamaan ja siinä voi määrätä/antamaan lupa tehdä kaikenlaista omaisuudella, kuten vaikka antamaan lapsenlapsille rahalahjoja tietyin ajoin tai myymään asunnon pois ilman luvan hakemista viranomaisilta. Eikä tarvitse myöskään raportoida kaikkea viranomaisille. Edunvalvontavaltakirjassa kannattaa olla useampia mainittuna, että on toinen hoitamaan, kun se ensisijainen ei pystykään enää asioita hoitamaan.

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä kuvitelma, että kaikilla olisi elämässään oikein useampiakin ihmisiä, joille antaa edunvalvontavaltakirja? Sitä saa olla tyytyväinen jos on edes sitä yhtä ja monilla ei ole sitäkään.

Ja hoitaako tämä virkaedunvalvoja sitten nämä ketjussa jo mainitut labrassa ja kaupassa käyttämiset?

Iäkkäiden henkilöiden hoitamiset ovat sitten asia erikseen. Sosiaalitoimesta tulee kotihoito kun todetaan, että iäkkäillä on tarve apuun. (Lähtee liikkeelle huoli-ilmoituksesta). Kun kunto edelleen heikkenee, iäkkäät ohjataan palvelutaloon ja sitten kun tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa, sosiaalitoimi ohjaa tehostettuun palveluasumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko pääseväsi apajille?

Odotinkin tuota kysymystä. Ei, en odota mitään. Omakohtaistakin kiinnostusta kuitenkin on siinä mielessä, että olen itse samanikäinen yksineläjä.

Ystäväni elämäntyö on upea. Moni varmasti kuolaa jo miettiessään sitä, miten pääsisi siihen tai edes sen osiin käsiksi. Ottajia on.

Saisit hävetä letkautustasi.

ap

Minä olen myös lapseton yksineläjä jonka vanhemmat on kuolleet ja jolla ei ole sisaruksia.

Olen tehnyt valmiiksi edunvalvontavaltuutuksen ja erikseen nimennyt kuolinpesän hoitajaksi ja toimeenpanijaksi ensi- ja toissijaisen uskotun henkilön. Edunvalvojan valtuudet nimittäin loppuvat sillä sekunnilla kun valvottava heittää veivinsä.

Kotikunta ei hoida yhtään mitään, ellei vainaja ole ennestään kuoleman hetkellä sosiaalitoimen tai toimeentulotuen asiakas. Jos tällainen yksineläjä kuolee sairaalassa, sairaalan sosiaalityöntekijä laittaa kuoleman jälkeisen prosessin alulle mutta mitään omaisuudenhoitovaltuuksia hänellä ei ole. Hän hoitaa vain sairaalatapahtumien velvoitteet eli kuolintodistuksen ja siihen liittyvän ilmoitusprotokollan, joka taas ei sisällä mitään sähkösopimusten lakkautuksia jne.

Jokainen varmasti saatetaan meillä maan poveen, kauniisti. Jos yksinäinen ihminen ei ole toimeentulon tai sosiaalitoimen piirissa, miksi yhteiskunta hyppäisi hänen kuoltuaan asioita hoitamaan. Käsittääkseni juuri yksinäinen ihminen hoitaa asiansa viimeisen päälle, kymmenen lapsen äiti ehkä luottaa ainakin yhteen jälkeläiseensä.

Ja olen kuullut, että kun hoivakodissa ihminen kuolee, ilmestyy hyvin pian perijöitä jopa Amerikkaa myöten. Ekaksi tsekataan lompakko ja sitten korurasia.

- Yksinäinen henkilö voi kuolla yllättäen. Hän ei välttämättä oli ehtinyt järjestellä asioitaan. Ja nyt kun eläkkeelle jäädään myöhemmin ja työelämä kuluttaa aivoja ja jaksamista, voi olla, että asioiden hoito ei enää onnistu.

- Jos henkilö on hoivakodissa, lompakossa on vain pikkusumma rahaa. Kivat kun perijät toisensa jälkeen tulevat tarkistamaan mitä 'lähtee'. Monessa hoivakodissa huoneet ovat lukottomia. Johtajalta löytyy kassa. Korut aika pitkälle arvottomia nykyaikaan. Katso vaikka huutokauppaluetteloita. Matka Ameriikasta tulee kalliimmaksi.

Itse tulen kokemaan saman kohtalon, eikä se minua haittaa. Eikä se kiinnostakaan siinä vaiheessa koska olen kuollut. Palasin siihen missä olin ennen syntymääni, eli minua ei ole enää olemassa. Ruumiini potkaiskoon puolestani johonkin työmaan monttuun täytteeksi t. lapseton ikisinkku M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lapset tai vanhemmat. En tiedä onko sisaruksilla tällaista velvollisuutta. Viime kädessä kunnan sosiaalitoimi. Valtio saa perinnön, jos jää perittävää.

Perunkirjoituksesta huolehtii se, joka on perillinen. Jos on vain iäkkäät vanhemmat, se on näiden vanhempien kuitenkin huolehdittava. Eli hommaavat lakimiehen tmv. sen tekemään. Jos ne on jo niin huonokuntoisia, ettei siihenkään pysty, hautaustoimisto tai SRK tai vanhusten asioiden hoitaja ottaa sossuun yhteyden. Kyllä aina tavalla tai toisella asia järjestyy.

Jos ei ole yhtään perillistä, perintö menee valtiolle. Valtio sitten kaikesta huolehtiikin.

Sisarukset on perillisiä, jos ei ole elossa olevaa vanhempaa tai lapsia tai lapsenlapsia tai näiden lapsia.

Suljin testamentilla sisarukseni pois.

----------------------

Olen yksinäinen ja tekemässä aivan samoin. Testamentti sulkee siskoni. Valitettavasti. Seuraavaksi alan etsiä itselleni palvelutaloa, jossa saan ruuan ja asuminen on järjestetty. Edunvalvoja mietityttää... mutta ehkä lakitoimistossa osaavat auttaa. Aika paljon asioita, jotka pitäisi miettiä ja hoitaa. Hyvä ketju!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat perivät lapsen, jos lapselta ei jää rintaperillisiä.

Niin mutta kuka hoitaa käytännön asiat kun vanhemmat ovat iäkkäitä? 

Kuolinpesänhoitaja, useimmiten lakimies

Yksineläjänä on huojentava tieto, ettei ketään yksineläjääkään ole vielä jätetty hautaamatta.

Ei ketään kiinnosta niin vähän lehtiä tai lunta potkikaa päälle jos kuolen tuohon kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu, miten hänen asiansa sitten hoidetaan? Oletko vaan utelias?

No, hyvä ihminen. Hän huolehtii lähimmäisestään. Onko sinulle ihan vierasta? Hyvä, että on edes vielä ihmisiä, jotka välittävät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta niin vähän lehtiä tai lunta potkikaa päälle jos kuolen tuohon kadulle.

Miksi haluat tulla kertomaan tuon juuri tähän keskusteluun, joka ei käsittele tuota millään tavalla? Jos teet mielipiteestäsi oman aloituksen, saat varmasti juttukaveriksesi ne puoli tusinaa muuta, jotka ovat käyneet osoittamassa täällä samaa uhmakasta uhrimieltä.

Nyt kipin kapin "aloita uusi keskustelu" -kohtaan askartelemaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain eläkkeellä olevat veteraanit saa ilmaisen kodin siivouksen, muut ei.

Ei muuten varmasti enää ole montaa kotonaan asuvaa suomalaissotaveteraania eli ilmankos tuollainen ilmaispalvelu on myönnetty..

Parikymppisenä rintamalla vuonna -45 jolloin vika sota loppui niin siltikin on jo liki 100-vuotias. 

Tämä ilmainen siivous ja muut ilmaiset palvelut veteraaneille on olleet olemassa jo kymmenet vuodet, jolloin veteraanit on olleet vielä ihan elossa ja hyvinkin runsaslukuisina.

Äitini kävi jo 70-vuotiaana veteraaniliiton kuntoutuksissa monet kerrat, vaikka ei ollut mitään kuntoutettavaakaan, oli hyvin terve ja reipas, mutta tykkäsi käydä kun se oli ilmaista ja siellä oli aina kuulemma hauskaa. Tanssia rytkyttelivätkin joka ilta.

Ja kaiken kustansi veteraaniliitto.

Veteraaniliitto on eri asia kuin yhteiskunta.

Kyllä, näin on. Eli kunta ei sitä ilmaista siivousta veteraaneille anna, vaan veteraaniliitto. Sitä kyllä haetaan kunnan kotihoidon kautta ja kunta antaa tehtävät tietyille siivousyrityksille, joista veteraani voi valita haluamansa, mutta laskun maksaa veteraaniliitto. Eli se maksaja ei ole yhteiskunta.

Veteraanit on saaneet jo vaikka kuinka kauan ilmaiset palvelut, kuten siis siivous, fysioterapia, jalkahoidot, ateriapalvelu, kuntoutukset ym. nimenomaan sotaveteraaniliiton kustantamana. Palveluiden järjestämisestä on vastannut kunnan kotihoito, mutta kunta (eli siis yhteiskunta) ei ole niistä mitään maksanut.

Seurakunta on antanut ilmaisen hautapaikan ja sen kaivuun, mikä tietysti hyödyttää vain perillisiä, mutta toisaalta seurakunnat on myös muistaneet veteraaneja paljonkin muuten.

Takavuosina on ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia, juhlia ja huomionosoituksia veteraaneille, tiedän kun olen ollut kuskina ja seuralaisena monet monet kerrat. On ollut juhlapäivällisiä, konsertteja, olen ollut mukana panssariprikaatin juhlassa, joka oli valtavan hieno ja arvokas tilaisuus eli kyllä heitä on muistettu, eikä ole rahaa tarvittu.

Liitolta on tullut muutakin avustusta, eli veteraanien asiat on hoidettu kyllä.

Myös Lottajärjestö on ollut aktiivinen veteraaniasioissa.

Joten siitä ei pidä huolta kantaa, että yhteiskunta olisi heitä kovasti auttanut, kyllä se on ollut nämä liitot, Lottajärjestö, Sotaveteraaniliitto, Rintamamiesliitto ja sotainvalidiliitto, jotka on niitä toimijoita ja rahoittajia olleet.

Veteraani-ikäisillä on ollut vielä sekin etu puolellaan, että heidän jälkeläisillään on ollut vielä asenne kohdallaan eli vanhemmista on huolehdittu. Nykyiset nuoret ja keski-ikäiset tuntuu olevan aivan eri maata, vanhuksia haukutaan eikä heistä aiota huolta pitää vaan mielellään työnnetään heidät pelkästään yhteiskunnan avun varaan. Ei ne veteraanitkaan aina niitä parhaita vanhempia ole olleet, miehet varsinkin oli rikkinäisiä ja monet lääkitsi itseään liialla alkoholilla ja siitä aiheutui paljon ikävyyksiä ja traumoja heidän lapsilleen. Silti nämä lapset on suurimmaksi osaksi heistä huolen pitäneet.

Nykyään asiat on aivan toisin. Toivotaan vaan, että vanhukset kuolisivat mahdollisimman pian ja jättäisivät paljon rahaa perinnöksi. Muusta viis.