Kuka hoitaa yksineläjän hautaamisen ja muut asiat?

Se taho, joka hoitaa muutenkin niiden asiat, jotka muut ovat syystä tai toisesta hylänneet. Tämä taho on sosiaalitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat perivät lapsen, jos lapselta ei jää rintaperillisiä.

Niin mutta kuka hoitaa käytännön asiat kun vanhemmat ovat iäkkäitä? 

Kyllä iäkkäät osaa hautajaiset järjestää, tai sitten sosku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat perivät lapsen, jos lapselta ei jää rintaperillisiä.

Niin mutta kuka hoitaa käytännön asiat kun vanhemmat ovat iäkkäitä? 

Kuolinpesänhoitaja, useimmiten lakimies

Mutta kuka hoitaa tuon kuolinpesänhoitajan hoitamaan ne käytännön asiat? Tosi moni tässä ketjussa kertoo sen tahon joka ne hoitaa, mutta sitä ei ymmärretä yhtään että jostainhan sille pitää se toimeksianto tulla.

Ja kuka sen tekee, jos/kun vanhemmat ei enää kykene asioista huolehtimaan itsenäisesti vaikka vielä kotonaan asuvatkin ja se joka heistä sekä heidän asioistaan huolehti heidän puolestaan onkin nyt kuollut? Ei näillä ole automaattisesti mitään "varamiestä" vaan jos hän ei asioita hoida, niin sitten niitä ei hoida kukaan muukaan. Useinhan se on just alunperinkin se syy miksi lapsi joutuu ikääntyvistä/huonokuntoisista vanhemmistaan huolehtimaan, että yhteiskunnalla ei ole tarjota hoivakotipaikkaa vaan sitä joutuu odottamaan.

Tai sitten vanhemmat kyllä pärjää kaksin kotona kunhan joku katsoo päivittäin perään sekä käyttää labroissa, lääkärissä sekä kaupassa ja hoitaa nämä juoksevat asiat.

Miehen setä kuoli yksinäisenä. Mies, minä ja yksi miehen serkku hoidettiin käytännön asiat ja paperiasiat. Tyhjäsimme asunnon, hävitimme irtaimiston (toki jotain muistoesineitä jäi suvulle), teimme perunkirjat jne, järjestimme hautajaiset jne. Kuolinpesästä taisi olla osakkaita noin 16 kpl mutta osa vanhoja sisaruksia jotka eivät kyenneet enää tekemään mitään ja suuri osa jo kuolleiden sisarusten lapsia tai lapsenlapsia. Osaa ei kukaan meistä ollut koskaan nähnyt eli aivan vieraita ihmisiä ja asuivat kaukana. Osa jopa ulkomailla. Me hoidimme asiat koska olimme auttaneet setää hänen eläessään ja asuimme lähimpänä häntä. Jaettavaa ei jäänyt vaan kuolinpesä jäi velkaiseksi. Mutta asiat tuli kuitenkin hoidettua talkoo hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat perivät lapsen, jos lapselta ei jää rintaperillisiä.

Niin mutta kuka hoitaa käytännön asiat kun vanhemmat ovat iäkkäitä? 

Kuolinpesänhoitaja, useimmiten lakimies

Mutta kuka hoitaa tuon kuolinpesänhoitajan hoitamaan ne käytännön asiat? Tosi moni tässä ketjussa kertoo sen tahon joka ne hoitaa, mutta sitä ei ymmärretä yhtään että jostainhan sille pitää se toimeksianto tulla.

Ja kuka sen tekee, jos/kun vanhemmat ei enää kykene asioista huolehtimaan itsenäisesti vaikka vielä kotonaan asuvatkin ja se joka heistä sekä heidän asioistaan huolehti heidän puolestaan onkin nyt kuollut? Ei näillä ole automaattisesti mitään "varamiestä" vaan jos hän ei asioita hoida, niin sitten niitä ei hoida kukaan muukaan. Useinhan se on just alunperinkin se syy miksi lapsi joutuu ikääntyvistä/huonokuntoisista vanhemmistaan huolehtimaan, että yhteiskunnalla ei ole tarjota hoivakotipaikkaa vaan sitä joutuu odottamaan.

Tai sitten vanhemmat kyllä pärjää kaksin kotona kunhan joku katsoo päivittäin perään sekä käyttää labroissa, lääkärissä sekä kaupassa ja hoitaa nämä juoksevat asiat.

No kyllä minä olen ainakin auttanut vanhaa naapuria kun mies kuoli yllättäen.

Ja eiköhän nuo vanhemmat ilmoita sosiaalitoimelle tai terveyskeskukseen jos eivät pärjää enää kotona ilman apua. Tai voithan sinäkin tehdä tilanteesta huoli ilmoituksen niin viranomaiset selvittävät tarvivatko apua. Tai tarjoudu itse auttamaan jos tarvivat apua ja sinulla aikaa auttaa.

Niin kannattaa oottaa eläkettä loputtomiin.

Sitten kun, jos, kunhan, saattaa kupsahtaa siinä välissä.

Moni jatkaa töissä vaikka on rahaa, pääsisi jo eläkkeelle, luulee elävänsä loputtomasti.

Kerätään lisää turhaa ympärille, maksetaan seiniä tai peltiromua jotka ei loppupeleissä kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Miehen setä kuoli yksinäisenä. Mies, minä ja yksi miehen serkku hoidettiin käytännön asiat ja paperiasiat. Tyhjäsimme asunnon, hävitimme irtaimiston (toki jotain muistoesineitä jäi suvulle), teimme perunkirjat jne, järjestimme hautajaiset jne. Kuolinpesästä taisi olla osakkaita noin 16 kpl mutta osa vanhoja sisaruksia jotka eivät kyenneet enää tekemään mitään ja suuri osa jo kuolleiden sisarusten lapsia tai lapsenlapsia. Osaa ei kukaan meistä ollut koskaan nähnyt eli aivan vieraita ihmisiä ja asuivat kaukana. Osa jopa ulkomailla. Me hoidimme asiat koska olimme auttaneet setää hänen eläessään ja asuimme lähimpänä häntä. Jaettavaa ei jäänyt vaan kuolinpesä jäi velkaiseksi. Mutta asiat tuli kuitenkin hoidettua talkoo hengessä.

Miten serkku tai muu ei-aivan-lähisukulainen saa "luvan" hoitaa vainajan asioita? Millainen paperityö tähän liittyy, jollei mitään ole aiemmin sovittu? Tämä on yksi niitä käytännön juttuja, joita ei osaa äkkiseltään arvata.

ap

"Viiltävä tuuli käy aamuisin

kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä

pidä jemmarahaa pankkitilillä

seiso väkevästi sänkys edessä

aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä

pese kasvosi ja käytä pyyhettä

aamuisin

Urheilla jos jaksat

pysyt kunnossa ja nukut hyvin

hoida lasku lähikauppaan

niin saat suuret alennukset

jokainen markka jonka maksat

veroja auttaa sinua myös

lukita muista ovet ja auto

kesällä yö on valoisa yö

Viiltävä tuuli käy aamuisin

kiiltävään porttiin ja koivuihin"

Zen cafe, Aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä varaton, ilman omaisia kuoleva ja kirkkoon kuulomaton taidetaan tuhkata ja muistaakseni ainakin Honkanummella muistolehto varattomille ja ilman omaisia oleville vainajille. Voi korjata jos olen väärässä.

Kuinkahan moni vapaaehtoisesti perheettämänä pysyvä miettii näitä ikääntymiskuvioita, tai on tehnyt etukäteen järjestelyjä vanhuuden varalle?

Itselleni tulee mieleen naapurin mummo, joka oli käytännössä kotinsa vanki, koska asuimme hissittömässä talossa ja hän ei päässyt rappusissa liikkumaan, koska käytti rollaattoria, joskus auttelimme pihalle ja taksiin, mutta en tiedä miten hänen kävi kun muutimme pois.Hänellä ei siis ollut omaisia.

Minä tein testamentin melko nuorena. Se tuntui olevan yllättävän vaikea asia joillekin, ihan kuin olisin manannut itselleni ennenaikaista ja/tai kamalaa kuolemaa. Yksinhän minä tulen kuolemaan, mutta on kuitenkin olemassa joitakin sukulaisia, joista ehkä joku hoitaa homman päätökseen.

Ketjun aloituksessa mainitsemani henkilö on toisenlainen: hänen kuolemansa tuli varmasti hänelle itselleenkin yllätyksenä. Hänellä on kiinteistöomaisuutta, ja varmasti pankkitilikin on kohtalaisen pulska. Ei epäilystäkään, etteikö viimeistään valtio ottaisi näitä mielellään, mutta hänen käsinkosketeltava elämäntyönsä on se ongelmakohta, joka minua askarruttaa. Ehkäpä hän on valmistautunut, kun hän on omien vanhempiensa ainoa perijä.

Nämä asiat kannattaa kyllä hoitaa ajoissa kuntoon. Minun on edelleen mahdoton käsittää sitä, että rakas ystäväni ei enää ole olemassa, vuoroin taas minut rusentaa ajatus hänestä elottomana. Voin vain kuvitella, miten outoa olisi joutua järjestelemään hänen asioitaan tässä mielentilassa.

ap

Otan osaa ystäväsi kuoleman vuoksi ja jaksamista sinulle surussasi. Toivottavasti hänen vanhempansa saavat jostakin apuja ystäväsi viimeiselle matkalle saattamiseen ja hänen elämäntyönsä saadaan säilytettyä.

Toimin 26 vuotta vanhainkodin johtajana ja sen perään 6 vuotta sosiaali-ja terveysjohtajana. Jos vanhainkodissa kuoli henkilö, jolla ei ollut omaisia tai nimettyä edunvalvojaa, minä järjestin hautajaiset ja myöhemmin  perunkirjoituksen kunnallisen oikeusavustajan kanssa. Monet hautajaiset tuli järjestettyä uran aikana ja vielä useammissa tuli käytyä, sillä menin kaikkiin hautajaisiin, joihin omaiset kutsuivat kunnianosoituksena vainajaa kohtaan. Olen ollut monissa hautajaisissa, jossa paikalla on ollut vain pappi ja kantori sekä minun lisäkseni joku vanhainkodin hoitaja.  Maksetut kantajat myös, koska henkilökunta on ollut naisia emmekä ole kyenneet arkun kantamiseen. Joskus sattui tapauksia, että sukulaisia ei löytynyt, kun oli kyse hautajaisten järjestämisestä, mutta perinnönjakoon kyllä löysivät tiensä. Kyse ei ollut ihan lähisukulaisista, koska heidät löytää virkatodistuksesta. Ihmisten ahneus ja raadollisuus näkyi perinnönjaossa. Joskus vanhainkodista olisi pitänyt löytyä esim.villatakki tai sinipiika, joka vainajalla oli ollut vanhainkotiin saapuessaan 20 vuotta sitten. Myös sisarusten välit saattoivat mennä hyvinkin pienen asian vuoksi. Perinnönjako paljastaa ihmisen luonteen. 

Oletetaan että joku kuolee kotiinsa. Naapuri ilmoittaa häkeen, poliisit paikalle. Selvittävät sukulaiset. Jos ei ole sukua, ilmoittavat sossuun mistä asiat hoidetaan eteenpäin. Hyvin yksinkertaista.

Sosiaalitoimi ei hoida hautausta vaan kunta. Hyvinvointialueiden myötä muuttui kunnille.

Mitä väliä? Olen yksineläjä ja ainoa minkä aion eläessäni huolehtia on ettei torppani jöä valtiolle vaan jollekin paikalliselle luontoyhditykselle tai vaihtoehtoisesti kyläyhdistykselle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Olen yksineläjä ja ainoa minkä aion eläessäni huolehtia on ettei torppani jöä valtiolle vaan jollekin paikalliselle luontoyhditykselle tai vaihtoehtoisesti kyläyhdistykselle.

Väliäpä näkyy siis sinullekin olevan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa kun tuttavapiirissä on monia yksineläjiä joiden vanhemmat ovat kuolleet, eikä lapsia ole eikä sisaruksia. Kuka hoitaa perunkirjoitukset, hautajaiset ja asunnon tyhjennyksen? 

Tai kuka hoitaa vielä elossa olevan ihmisen asioita, kun ei niihin itse enää pysty ja omaisia/läheisiä ei ole? Tämä kysymys tulee aina mieleen kun kuulee sen mainoksen jossa mainostetaan edunvalvontavaltakirjan tekemistä.

Sitä siinä ei kerrota, että mistä sellaisen ihmisen saa. Jonkun kai ne pakolliset on pakko vielä silloinkin hoitaa, mutta entäs kun ei enää itse kykene?

Edunvalvoja joko viranpuolesta tai sellaisen voi ihan nimetä, usein vanhuksilla lapset, puoliso tai sitten voi olla asioidenhoitaja, joka huolehtii esim laskut maksuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen setä kuoli yksinäisenä. Mies, minä ja yksi miehen serkku hoidettiin käytännön asiat ja paperiasiat. Tyhjäsimme asunnon, hävitimme irtaimiston (toki jotain muistoesineitä jäi suvulle), teimme perunkirjat jne, järjestimme hautajaiset jne. Kuolinpesästä taisi olla osakkaita noin 16 kpl mutta osa vanhoja sisaruksia jotka eivät kyenneet enää tekemään mitään ja suuri osa jo kuolleiden sisarusten lapsia tai lapsenlapsia. Osaa ei kukaan meistä ollut koskaan nähnyt eli aivan vieraita ihmisiä ja asuivat kaukana. Osa jopa ulkomailla. Me hoidimme asiat koska olimme auttaneet setää hänen eläessään ja asuimme lähimpänä häntä. Jaettavaa ei jäänyt vaan kuolinpesä jäi velkaiseksi. Mutta asiat tuli kuitenkin hoidettua talkoo hengessä.

Miten serkku tai muu ei-aivan-lähisukulainen saa "luvan" hoitaa vainajan asioita? Millainen paperityö tähän liittyy, jollei mitään ole aiemmin sovittu? Tämä on yksi niitä käytännön juttuja, joita ei osaa äkkiseltään arvata.

ap

No mieheni, serkkunsa ja serkun isä juttelivat asiasta ja päättivät että mieheni valittiin kuolinpesänosakkaista hoitamaan asia. Minä hoidin taustalla suurimman osan paperiasioista ja selvitin mitä pitää hoitaa jne. Koska olin työttömänä kotona lastemme kanssa ja minulla oli aikaa hoitaa asiaa.

Alkuvaihheessa kirjoitin kirjeen jossa kerroin että kuolinpesä tulee olemaan todennäköisesti velkainen ja jos muuta esitystä ei tule niin henkilö x (mieheni)toimii kuolinpesänhoitajana (vai mikä se oikea sana olikaan). Pyysin että jos joku muu haluaa hoitaa kuolinpesän ja hautajaiset niin ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Samalla laitoin valtakirjapohjan jossa valtuutettiin mieheni hoitamaan kaikki kuolinpesään ja hautajaisiin liittyvät asiat heidän puolestaan ja pyysin palauttamaan valtakirjan allekirjoitettuna jos ei halua itse hoitaa hommaa itse. Kaikki palauttivat valtakirjan allekirjoitettuna ja sitten perunkirjoituksen vaiheessa lähetettiin kaikille kutsu perunkirjoitukseen ja kopio perunkirjasta.

Minä tein sukuselvitykset, kirjasin omaisuuden jne. Kun kaikki oli periaatteessa valmista pyydettiin oikeusaputoimistosta apua viimeistelyyn. Kun kuulivat kuinka paljon osakkaita ym niin totesivat ettei maallikoilta onnistuisikaan edes sukuselvitysten teko tähän. Sitten lukivat tekemäni mapin ja totesivat että tässähän onkin kaikki muuten valmista mutta tilin korot tälle vuodelle puuttuu ja joku muu pikku juttu. Eli oikeusaputoimistosta tuli vain muutamasta tunnista laskua koska kaikki oli muuten tehty valmiiksi. Mies hoiti viralliset asiat valtakirjalla ja minä muut. Homma vei aikaa noin 9 kuukautta ja työtunteja varmaan yli 500 mutta kuolinpesä oli harvinaisen työläs kun osakkaita paljon ja osa edunvalvonnassa ulkomailla ja vainaja oli hamstraaja eli jo pelkkä asunnon tyhjennys oli järkyttävän iso homma ja kaatopaikalle kuskattiin todella paljon tavaraa.

236 jatkaa kirjeet meni siis kaikille kuolinpesänosakkaille.

Eli apn tapauksessa kuolinpesän osakkaita on vanhemmat. Jos he vielä järjissään niin voivat valtuuttaa kenet vain hoitamaan kuolinpesää. Esimerkiksi ap voisi tarjoutua hoitamaan asiaa pientä korvausta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

236 jatkaa kirjeet meni siis kaikille kuolinpesänosakkaille.

Eli apn tapauksessa kuolinpesän osakkaita on vanhemmat. Jos he vielä järjissään niin voivat valtuuttaa kenet vain hoitamaan kuolinpesää. Esimerkiksi ap voisi tarjoutua hoitamaan asiaa pientä korvausta vastaan.

OK, siis kuolinpesän osakkaat. Se voikin olla aikamoinen sirkus, jos vainaja on tykännyt eristäytyä maailmasta.

Minilexistä katsoin seuraavaa: "Kuolinpesään osallisia eli osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Ennen kuin kuolinpesän varsinainen hallinto käynnistyy, täytyy kuolinpesää hallita väliaikaisesti. Väliaikaishallinnon jälkeen kuolinpesää hallitsevat sen oikeudenomistajat eli kuolinpesän osalliset yhteishallintona. Kuolinpesää voi hoitaa myös pesänselvittäjä. -- Väliaikaishallintoa hoitaa lähtökohtaisesti osakas, joka asui perittävän kuollessa tämän kanssa tai joka muutoin voi pitää huolta omaisuudesta. Kuolinpesän väliaikaishallintoa voi hoitaa myös holhooja, toimitsija tai joku muu."

Ystäväni tapauksessa vanhemmat onneksi ovat ilmiselviä osakkaita, joten riitoja ei varmaan tule. Surullista kyllä, että heidän täytyy tähänkin ryhtyä vanhoilla päivillään. Raskasta on, vaikkei urakkaa hoitaisikaan itse.

ap

Meillä erakko naapuri 95v, jolla yksi veli hengissä ja yhden veljen lapset.

Naapuri kuoli ja me hoidimme kämpän tyhjennyksen ja hautajaiset. Olimme ns läheisimmät ihmiset.

Laskun kämpän tyhjentämisestä ja hautajaisista lähetimme perikunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu, miten hänen asiansa sitten hoidetaan? Oletko vaan utelias?

Jospa tässä ajattelemme omiakin asioitamme itse kukin!

Jos rintaperillisiä ei ole, menee perintö asuinkunnalle joka alkaa tarhaamaan entisessä asunnossasi tai jopa perintötalossasi haitallisia vieraslajeja naapurien kiusaksi ja Isänmaamme vahingoksi!

Tuollaisessa tapauksessa on siis parasta aikaistaa lähtöään harkitusti ja suorittaa talossaan autokremaatio.