Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Ongelma on isompi. Sen juurisyy on muu kuin ruuanlaitto/kaupassakäynti/siivoaminen. Voin kertoa mikä se on. Se on perfektionismi.
Se on * tuumainen sairaus mut siitä voi parantua.
Nimim. kokemusta on
P.s. sun lapset ei kuole jos ne ei syö joka päivä kotiruokaa ja nauti järjestetystä ohjelmasta kesän läpi.
Kahvåden vanhemman perheissä sitä jaksaa vanhemmat riidellä. Oi perheonnea.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on isompi. Sen juurisyy on muu kuin ruuanlaitto/kaupassakäynti/siivoaminen. Voin kertoa mikä se on. Se on perfektionismi.
Se on * tuumainen sairaus mut siitä voi parantua.
Nimim. kokemusta on
P.s. sun lapset ei kuole jos ne ei syö joka päivä kotiruokaa ja nauti järjestetystä ohjelmasta kesän läpi.
Ongelma voi olla perfektionismi, mutta jos mies on nyt koko kesänä KERRAN laittanut ruokaa niin kyllä se ongelma on siinä miehessäkin. Ja kommunikaatiossa ainakin, koska ap:n kommunikaatio on oikein malliesimerkki siitä miten asioista ei kannata keskustella.
Kokeile ap sitä, että et tee ruokaa tai käy kaupassa. Jätät rahan pöydälle ja sanot lapsille et hakevat ruokaa mitä haluavat.
Jätä vessa pesemättä. Siihenkään ei kuole jos se pestään kerran kuussa, kuten mainitsit.
Toki voit sopia vaikka viikkorahasta lasten kanssa ja siihen kuuluu x - työt.
Älä laita itsekään tikkua ristiin.
Ongelma voi olla myös kontrollifriikki ja "liian nopea" vaimo. Vaimo tekee ja passaa, ennenkuin mies kerkee edes havaita että ruoka on loppunut tai vessa pitäisi pestä.
Älä tee. Odotan että mies ehtii ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vessanpöntön pesee minuutissa puhdistuspyyhkeillä. Olikohan kiilto merkkisiä , keltainen pakkaus. Samalla pyyhkii lavuaarin ja peilin. Valmista.
Pakkaus maksaa muutaman euro. Ja siinä on noin 20 kpl puhdistusoyyhkeitä.
Toivottavasti ei tuossa järjestyksessä kuitenkaan. :)
Jos mies ei laita ruokaa, niin sitten koko perhe ravintolaan syömään. Isi maksaa.
Kyllä oppi alkaa pian menemään perille.
Monet naiset passaa perheensä pilalle. Kun tulet töistä, mene nojatuoliin istumaan ja kerro miehellesi että ruokaa pitäisi laittaa ja pyykit pestä. Vessakin kaipaa pesua.
Älä tee niitä itse. Kommunikointi tosiaankin on avain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Jos se on niin helppoa, niin miksi mieskin ei voisi joskus tehdä sitä?
Kysy siltä mieheltä, kenestä puhut. T. Eri kirjoittaja
Joskus/ aika usein, tuntuu miehen olevan kuin yksi perheemme lapsista. Soitti peräti minulle kerran töihin: "missä mun puhtaat sukat on". Vastasin kaiken kiireen keskeltä, että pistä sit likaiset tai mene ilman sukkia. Muitakin vastaavia tilanteita oli. Kunnes - ilmoitin ukolle, että vastedes kumpikin huolehtii omista vaatteistaan. Käytti sitten haisevia alkkareita; vaati minulta tosi pitkää pinnaa olla niitä pesemättä. Mutta ukko oppi vihdoin. Miehen pito vaatii usein koulutusta.
Ostat miehelle pariksi viikoksi maksalaatikkoa. Itsellesi ja lapsille pihvilihaa, lohta, uusia perunoita ym. herkkuja. Järjestät ruokailun niin, ettei miehesi pääse herkkuapajille. Problem solved.
Kyllä se perhe varmaan nälkään kuolisi ja paskaan hukkuisi ilman marttyyri ap:tä?
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei hyvänen aika, että oikein otat puolison mukaan, tarkoititko sittenkin lapsia. Jestas, että taputin itseäni rintaan, että uskalsin erota lasten isästä .Ei oppinut 20 vuoden aikana petaamaan periä, ei laittamaan pyykkejänsä pyykkikoriin, ei vaihtamaan liinavaatteita, ei imuroimaan. Riitti kuulemma, kun kävi töissä ja loppuajan söi valmista ja makasi sohvalla. Sekin ois riittänyt, kun ei olisi sotkenut ja syönyt lasten edessä viimeisiäkin valmiita ruoanrippeitä. Minulla oli parempi palkka kuin hänellä. Lopulta romahdin, jouduin pitkälle saikulle, aivan tärisin heikotuksesta, silti minun oli sairaanakin pyöritettävä kotia. Kyllä helpotti, kun pääsin neljännestä "lapsesta" erilleen. Miksi en huomannut hyvissä ajoin, huomasin kyllä, mutta ajattelin, että kyllä se siitä, kun kiltisti pyydän ja houkuttelen.
Ei onneksi meidän perheessä. Mies teki eilen makkarasoppaa ja nyt viikkaa pyykkiä. Kaupassa käy useammin kuin minä.
Ja ei. Näin ei ole ollut aina.
Lasten ollessa pieniä koululaisia olin koko kesän töissä. Hommasin heille päiväruuiksi riisipiirakoita, jukurtteja, mikropitsoja, valmiia hampurilaisia ja hodareita, kunnollisen ruuan laitoin sitten töistä tultuani. Kumpikin lapsi lihoi monta kiloa kesän aikana ja sehän on paljon pienille lapsille. Siitä huolimatta, että he oli päivät pihalla kavereiden kanssa.
On vaikeaa tehdä, jos toinen on jo ehtinyt.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhe varmaan nälkään kuolisi ja paskaan hukkuisi ilman marttyyri ap:tä?
Niin siinä kävisi. Lapsista huolehtisi miehen äiti tai lastensuojelu, jos mies ei saisi lapsia vietyä äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa tehdä, jos toinen on jo ehtinyt.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Pitääkö kaikki jättää viimetippaan?
Vierailija kirjoitti:
Lasten ollessa pieniä koululaisia olin koko kesän töissä. Hommasin heille päiväruuiksi riisipiirakoita, jukurtteja, mikropitsoja, valmiia hampurilaisia ja hodareita, kunnollisen ruuan laitoin sitten töistä tultuani. Kumpikin lapsi lihoi monta kiloa kesän aikana ja sehän on paljon pienille lapsille. Siitä huolimatta, että he oli päivät pihalla kavereiden kanssa.
No onko mikään ihme? Sinne kaappiin kannattaa ostaa vaikka vaan yhdet hodarit/ hampurilaiset. Myös valmista makaroonilaatikkoa ja muuta "oikeaa ruokaa " saa kaupasta.
Opeta ne penskatkin tekemään jotain. Tuon ikäiset oppivat kyllä tekemään ruokaa, leipomaan, siivoamaan...