Lue keskustelun säännöt.
Lapsen luokan lapsista noin 75 % eroperheistä!
22.06.2023 |
Kyseessä on pääkaupunkiseudulla oleva alakoulun luokka. Alueella on tavanomaista koulutetumpaa ja paremmin tienaavaa väestöä, minkä tulisi vanhojen tutkimusten mukaan suojata avioerolta. Myös lasten saaminen suojaa tilastojen mukaan avioerolta. Mutta ei näytä enää suojaavan.
Myös toisen lapsen luokalta yli puolet lapsista tulee eroperheistä. Päiväkoti-ikäisenä juuri kenenkään lapsen vanhemmat eivät olleet vielä eronneet, mutta jotain tapahtunut, kun lapset aloittavat koulun. Erosuma tulee siinä, kun lapset noin 2-4-luokkalaisia. Omassa nuoruudessa jos vanhemmat erosivat, niin yleensä siinä vaiheessa, kun lapset olivat teini-ikäisiä.
Tunnistavatko muut ilmiön? Mistä tämä johtuu vai kurittiko korona-aika jotenkin tavanomaista enemmän parisuhteita? Täällä ehdottomasti yleisin muoto on viikko-viikko-vanhemmuus, varsinaiset yksinhuoltatilanteet harvassa. Ydinperheet jo vähemmistöä.
T. Itsekin eronnut, joten en kauhistele ulkopuolelta, vaan olen hämmentynyt tästä ilmiöstä.
Kommentit (133)
Arvelen että kondomin käyttö suojaa vielä paremmin eroilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä mutta itse hain eroa kun ex-vaimo jäi toistamiseen kiinni valehtelemisesta ja pettämisestä. Lapset olivat silloin 2 ja 6v
M39
Ei ne syyt oikeasti mitään kevyitä ole, niitä ei vaan huvita kertoa kaikille. Oma ex-mieheni eli kolme vuotta kaksoiselämää selkäni takana ja käytti yhteiset säästöt 100 000€ omiin riippuvuuksiinsa. Ei tuollaisen kanssa vaan voi yhteistä elämää elää. Kun ei ole enää luottamusta, ei ole mitään minkä varaan rakentaa.
N43
Mulla ei vois vähempää kiinnostaa lapsen luokkakaverien vanhempien suhdestatuksia, ellei nyt sitten itse olis uutta siippaa ettimässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastavaa monelle perheelle on saattanut olla sekin, että koululaitos on pakottanut lapset käyttämään monen kuukauden ajan maskia, painostanut rokotusohjelmaan, karsinoinut välitunneilla, jne. eli tietynlaisen tyrannian varjo, jossa erimielisyys oli helposti paheksuttavaa.
Kuinka paljon koronatoimet ovat johtaneet avioeroihin. Ja ihmisten syntymättä jäämiseen... Sikäli "henkien viemiseen". Ironista!
Kyselytutkimusten mukaan jopa neljä viidestä kertoo korona-ajan vahvistaneen liittoaan, ja itsekin koen että poikkeusaikana oman perheen arvo korostui.
Tilastollisesti katsoen avioerot vähenivät, mutta niin myös solmitut liitot ja syntyneet lapset. Eli korona suosi niin sanotusti valmiita perheitä.
En ole lukenut tuosta kyselystä. Millä tavalla liitto vahvistui? Tarvittiin perusoikeuksien viemistä, jotta jäljelle jäisi oma perhe? Ei se nyt ole ihan paras tapa pärjätä, menettää jotain, jotta jäljelle jäävä olisi jotain...
Voisin kuvitella, että moni ei taloudellisista syistä pystynyt eroamaan, vaikka huonosti meni. Tai ei pystynyt järjestämään häitä, joissa ei saa edes hengittää vapaasti.
Toimenpiteet eivät suosineet ketään.
Useassa maassa on tehty kyselytutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia.
Useimmat ihmiset ovat kokeneet avioliittonsa parantuneen, koska heillä on ollut enemmän aikaa toisilleen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja pienenä suomalaisena bonuksena voin sanoa, että me tukiverkottomat vanhemmat olemme löytäneet yllättäviä iloja siitä, että lapset ovat olleet koulussa tai päiväkodissa ja me vanhemmat etätöissä.
Miksi heillä oli enemmän aikaa toisilleen; laskiko perheen elintaso, aiheuttiko osalle velallisista stressiä, miten kestävät rahanarvon jatkuvan laskun? Toimien pitkäaikaisvaikutus?
Toisesta kirjoittamastasi kappaleesta en ymmärtänyt yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka moni lasteni vanhemmista on eronnut, mutta sen verran moni että tilanne on hyvin tavanomainen. Ja hyvä niin. Viikko-viikko vanhemmuus ja perhe-elämä on lapsille yhtä normaalia kuin ydinperhe-elämä.
Mistä ilmiö johtuu? Varmaan yksinkertaisesti siitä, että nykyään harvan täytyy pysyä huonossa suhteessa. Myös naisilla on nykyään resursseja elättää itsensä ja lapsensa, on jopa usein helpompaa niin. Koko elämän yksiavioisuus perustuu hyvin usein toisen tai kummankin riippuvuussuhteeseen toisesta, ei niinkään mihinkään tosirakkauteen tms.
Rakkautta tai ei niin routa tulee yhä useamman ajamaan muuhun kuin yksinasumiseen. Inflaatio, korot, tukien leikkaukset, tulotason aleneminen johtaa siihen että tarvitaan kahden ihmisen tulot jotta selvitään kasvavista asuin ym menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastavaa monelle perheelle on saattanut olla sekin, että koululaitos on pakottanut lapset käyttämään monen kuukauden ajan maskia, painostanut rokotusohjelmaan, karsinoinut välitunneilla, jne. eli tietynlaisen tyrannian varjo, jossa erimielisyys oli helposti paheksuttavaa.
Kuinka paljon koronatoimet ovat johtaneet avioeroihin. Ja ihmisten syntymättä jäämiseen... Sikäli "henkien viemiseen". Ironista!
Kyselytutkimusten mukaan jopa neljä viidestä kertoo korona-ajan vahvistaneen liittoaan, ja itsekin koen että poikkeusaikana oman perheen arvo korostui.
Tilastollisesti katsoen avioerot vähenivät, mutta niin myös solmitut liitot ja syntyneet lapset. Eli korona suosi niin sanotusti valmiita perheitä.
En ole lukenut tuosta kyselystä. Millä tavalla liitto vahvistui? Tarvittiin perusoikeuksien viemistä, jotta jäljelle jäisi oma perhe? Ei se nyt ole ihan paras tapa pärjätä, menettää jotain, jotta jäljelle jäävä olisi jotain...
Voisin kuvitella, että moni ei taloudellisista syistä pystynyt eroamaan, vaikka huonosti meni. Tai ei pystynyt järjestämään häitä, joissa ei saa edes hengittää vapaasti.
Toimenpiteet eivät suosineet ketään.
Useassa maassa on tehty kyselytutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia.
Useimmat ihmiset ovat kokeneet avioliittonsa parantuneen, koska heillä on ollut enemmän aikaa toisilleen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja pienenä suomalaisena bonuksena voin sanoa, että me tukiverkottomat vanhemmat olemme löytäneet yllättäviä iloja siitä, että lapset ovat olleet koulussa tai päiväkodissa ja me vanhemmat etätöissä.
Miksi heillä oli enemmän aikaa toisilleen; laskiko perheen elintaso, aiheuttiko osalle velallisista stressiä, miten kestävät rahanarvon jatkuvan laskun? Toimien pitkäaikaisvaikutus?
Toisesta kirjoittamastasi kappaleesta en ymmärtänyt yhtikäs mitään.
Ai miksikö koronan aikaan puolisoilla oli enemmän aikaa toisilleen? Sitä kannattaa sinun pohtia, niin kuin toki jälkimmäistäkin kappaletta. Tämän enempää rautalankaa ei nyt ole mukana.
What really happened at the White House this week? | #5
Euroopankin RAPPIO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on uusperhe ja kumppanin lapset kyllä puhuvat minulle paljon kouluasioistaan ja luokkalaisistaan. Koska kumppanini lapset ovat eroperheen lapsia, niin jos luokalla jonkun vanhemmat taas eroavat siitä raportoidaan heti kotona. Ekaluokan alettua vanhempi lapsi harmitteli sitä kun monella on ydinperhe mutta pari vuotta myöhemmin useampi perhe oli hajonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastavaa monelle perheelle on saattanut olla sekin, että koululaitos on pakottanut lapset käyttämään monen kuukauden ajan maskia, painostanut rokotusohjelmaan, karsinoinut välitunneilla, jne. eli tietynlaisen tyrannian varjo, jossa erimielisyys oli helposti paheksuttavaa.
Kuinka paljon koronatoimet ovat johtaneet avioeroihin. Ja ihmisten syntymättä jäämiseen... Sikäli "henkien viemiseen". Ironista!
Kyselytutkimusten mukaan jopa neljä viidestä kertoo korona-ajan vahvistaneen liittoaan, ja itsekin koen että poikkeusaikana oman perheen arvo korostui.
Tilastollisesti katsoen avioerot vähenivät, mutta niin myös solmitut liitot ja syntyneet lapset. Eli korona suosi niin sanotusti valmiita perheitä.
En ole lukenut tuosta kyselystä. Millä tavalla liitto vahvistui? Tarvittiin perusoikeuksien viemistä, jotta jäljelle jäisi oma perhe? Ei se nyt ole ihan paras tapa pärjätä, menettää jotain, jotta jäljelle jäävä olisi jotain...
Voisin kuvitella, että moni ei taloudellisista syistä pystynyt eroamaan, vaikka huonosti meni. Tai ei pystynyt järjestämään häitä, joissa ei saa edes hengittää vapaasti.
Toimenpiteet eivät suosineet ketään.
Useassa maassa on tehty kyselytutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia.
Useimmat ihmiset ovat kokeneet avioliittonsa parantuneen, koska heillä on ollut enemmän aikaa toisilleen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja pienenä suomalaisena bonuksena voin sanoa, että me tukiverkottomat vanhemmat olemme löytäneet yllättäviä iloja siitä, että lapset ovat olleet koulussa tai päiväkodissa ja me vanhemmat etätöissä.
Miksi heillä oli enemmän aikaa toisilleen; laskiko perheen elintaso, aiheuttiko osalle velallisista stressiä, miten kestävät rahanarvon jatkuvan laskun? Toimien pitkäaikaisvaikutus?
Toisesta kirjoittamastasi kappaleesta en ymmärtänyt yhtikäs mitään.
Ai miksikö koronan aikaan puolisoilla oli enemmän aikaa toisilleen? Sitä kannattaa sinun pohtia, niin kuin toki jälkimmäistäkin kappaletta. Tämän enempää rautalankaa ei nyt ole mukana.
Missaat kokonaisuuden.
Ja hyvä, ettei sinulla ole rautalankaa aiheeseen kuulumattomien, mystisten kirjoitusten vääntämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen utelias stalkkeri pitää olla, jos ottaa asiakseen selvittää jokaisen luokkakaverin vanhemman parisuhdetilanteen.
Mistä ihmeestä sellaista edes voisit tietää? Ei taatusti kaikki vanhemmat ole sulle kertoneet, ovatko eronneet.
Tätä minäkin ihmettelen, miksi alakouluikäiset edes puhuisivat yleisesti siitä, kenen vanhemmat ovat eronneet, kuka on yksinhuoltajan lapsi ja kenellä molemmat vanhemmat.
Eroja on liikaa (vaikka prosenteista en tiedä), koska ihmissuhdetaitoja on liian vähän. Yhteiskunnat eivät pidä onnellisuutta niin tärkeänä, että panostaisivat henkisiin arvoihin - erot ja muu kurjuus ovat hinta siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä syy? kirjoitti:
What really happened at the White House this week? | #5
Euroopankin RAPPIO.
Fakta on se, että länsimaita vaivaa jonkinlainen poliittinen & tieteellinen rappio.
Ja pahemmaksi menee, ellei ryhdistäytymistä tapahdu.
Kontrollijärjestelmässä ei ole sinänsä mitään pahaa... mutta jos se tapahtuu LASTEN hyvinvoinnin kustannuksella, ollaan väärällä tiellä.
Tyttäreni menee kolmannelle ja hänen kavereidensa vanhemmista on suurin osa eronnut. Poika on yläkoulussa, mutta vanhempien suhdestatuksesta en tiedä. Johtunee osittain siitä, että poika on luonteeltaan toisenlainen eikä raportoi kotona joka asiaa. Toisekseen on mahdollista, ettei häntä kavereiden kotiasiat edes niin kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen utelias stalkkeri pitää olla, jos ottaa asiakseen selvittää jokaisen luokkakaverin vanhemman parisuhdetilanteen.
Mistä ihmeestä sellaista edes voisit tietää? Ei taatusti kaikki vanhemmat ole sulle kertoneet, ovatko eronneet.
Tätä minäkin ihmettelen, miksi alakouluikäiset edes puhuisivat yleisesti siitä, kenen vanhemmat ovat eronneet, kuka on yksinhuoltajan lapsi ja kenellä molemmat vanhemmat.
Oletko tosissasi? Lapsiahan, tyttöjä ainakin, kiinnostaa juurikin kaikki yksityiselämä. Politiikkako pitäisi ala-astelaisia kiinnostaa?
Aikoinaan luokallani tiesimme tytöt ihan jokaisen perhetilanteen ja oli myös todella oleellista, että minkälaisia ne vanhemmat olivat. Erot tai yh-äitiydet olivat suuria tragedioita ja silloin todella isoja puheenaiheita.
Ja en usko, että erot ovat nykyään lapselle yhtään sen helpompia. Aikuiset vaan eivät halua myöntää asiaa. Ihmeen vähän tästä puhutaan. Vaikka ihan yhtä traagista se on varmasti lapselle edelleen. Tämä on juuri niitä asioita, että joka sukupolvella on omat vikansa, joille ovat sokeita ja joista sitten lapset aikuisina syyllistävät.
Kun itse olin alakoulussa, olin luokkani ainoa eroperheen lapsi. Nyt oman vanhimman pojan (menossa vitoselle) luokalta valtaosa vanhemmista on eronnut, vain kolmen (!) lapsen vanhemmat ovat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen utelias stalkkeri pitää olla, jos ottaa asiakseen selvittää jokaisen luokkakaverin vanhemman parisuhdetilanteen.
Mistä ihmeestä sellaista edes voisit tietää? Ei taatusti kaikki vanhemmat ole sulle kertoneet, ovatko eronneet.
Tätä minäkin ihmettelen, miksi alakouluikäiset edes puhuisivat yleisesti siitä, kenen vanhemmat ovat eronneet, kuka on yksinhuoltajan lapsi ja kenellä molemmat vanhemmat.
Oletko tosissasi? Lapsiahan, tyttöjä ainakin, kiinnostaa juurikin kaikki yksityiselämä. Politiikkako pitäisi ala-astelaisia kiinnostaa?
Aikoinaan luokallani tiesimme tytöt ihan jokaisen perhetilanteen ja oli myös todella oleellista, että minkälaisia ne vanhemmat olivat. Erot tai yh-äitiydet olivat suuria tragedioita ja silloin todella isoja puheenaiheita.
Ja en usko, että erot ovat nykyään lapselle yhtään sen helpompia. Aikuiset vaan eivät halua myöntää asiaa. Ihmeen vähän tästä puhutaan. Vaikka ihan yhtä traagista se on varmasti lapselle edelleen. Tämä on juuri niitä asioita, että joka sukupolvella on omat vikansa, joille ovat sokeita ja joista sitten lapset aikuisina syyllistävät.
En minäkään usko, että erot ovat lapsille sen helpompia kuin ennen. Hyvä asia kuitenkin on, että saavat toisiltaan vertaistukea eikä asiaan liity samalla tavalla stigmaa. Vaikea paikka se on kuitenkin, iso muutos lapselle kuin lapselle.
Oma lapseni on tyttö, ja hän puhuu erosta ja isien uusista tyttöystävistä paljon minulle ja ystävilleen. Oletan, että se on sitä asian prosessointia.
Minäkin uskon, että tämä on meidän sukupolven vanhempien sokea kohta.
Hassua ajatella, etteivät lapset tietäisi, kun se, onko kaverilla yksi vai kaksi kotia, on ihan konkreettinen lasten ja kaverisuhteisiinkin vaikuttava juttu! Mutta kyllä, lapseni on sosiaalinen ja luonteeltaan "kaikkien kaveri". Muutaman luokan pojan perhesuhteista en tiedä. Epäilijöille tiedoksi tämä. :)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin alakoulussa, olin luokkani ainoa eroperheen lapsi. Nyt oman vanhimman pojan (menossa vitoselle) luokalta valtaosa vanhemmista on eronnut, vain kolmen (!) lapsen vanhemmat ovat yhdessä.
Eli emme ole ainoita. On kyllä mielenkiintoista, kuinka joillakin vain yksi eroperhe luokalla ja toisaalla valtaosa eroperheistä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Eroja on liikaa (vaikka prosenteista en tiedä), koska ihmissuhdetaitoja on liian vähän. Yhteiskunnat eivät pidä onnellisuutta niin tärkeänä, että panostaisivat henkisiin arvoihin - erot ja muu kurjuus ovat hinta siitä.
Minä taas luulen, että henkilökohtaista onnea painotetaan vähän liikaakin. Tutkimuksen mukaan onnellisuuden tavoittelu tekee ihmisestä onnettoman. Samaa pätee varmaan avioliittoonkin ja perhe-elämään. Jos ei ole onnellinen, on lupa lähteä tavoittelemaan onnea muualta.
Samaa mieltä kyllä siitä, että nykytyöelämä vie mehut, ja se heijastuu myös kotielämään.
Ap.
Onko myös niin, että täytetään näennäisesti omat tarpeet(ehkä unelma lapsista , talosta jne.) , kun ne saavutettu, siirrytään seuraavaan. Minäaikaan. En tiedä.
Useassa maassa on tehty kyselytutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia.
Useimmat ihmiset ovat kokeneet avioliittonsa parantuneen, koska heillä on ollut enemmän aikaa toisilleen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja pienenä suomalaisena bonuksena voin sanoa, että me tukiverkottomat vanhemmat olemme löytäneet yllättäviä iloja siitä, että lapset ovat olleet koulussa tai päiväkodissa ja me vanhemmat etätöissä.