Lapsen luokan lapsista noin 75 % eroperheistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä syytä, mutta tosi ärsyttävää sopia lasten kaveriasioita kun aina pitää selvittää onko kaveri nyt isällä vai äidillä, millä paikkakunnalla ja voiko tulla synttäreille/yökylään tai edes käymään, tai voiko lähteä meidän kanssa uimaan. Lapset ei välttämättä tiedä itsekään, ja uudet äiti- ja isäpuolet voi myös päättää lasten asioista miten tykkää. On bonusmummin synttäriä ja bonuksien sitäsuntätä menoa. Lomilla on eri tapaamisrytmit eikä kukaan tajua miten ne menee. Vanhemmat suuttuvat tilannetta kyselevään lapseen, joka haluaisi vain meille yökylään. Tämä ihme souvi on johtanut siihen, että lapset hengailee mieluummin muiden ydinperheiden lasten kanssa, ihan perustapaamisesta sopiminen on heidän kanssaan niin paljon helpompaa.

Tämä. 

Kesäkuu alkaa olemaan lopussa, eikä yhdenkään lapsen luokkalaisen kanssa olla saatu sovittua ainuttakaan uimarantakäyntiä, yökyläilyistä tms. nyt puhumattakaan. Ennen kesälomaa kuuntelin kun tytöt suunnittelivat innolla, yksi oli jopa säästänyt sitä varten jos kävisivät leffassa porukalla. Jokaisella on kännykkä, ja osa on yrittänyt vanhemmiltaan kysyä, mutta mitään selkeää päivämäärää ei osata antaa. Osa on rytmittänyt koko kesän sellaiseksi, että kotona käydään vain kääntymässä, ja muu aika ollaan esim. mökillä tai ulkomailla.

Muistan omasta lapsuudestani, miten vanhemmat sopivat myös keskenään menoja, vähän sillä silmällä katsoen että saataisiin toteutettua lapsille edes jotain: kaverin iskä oli vapaalla eräänä arkipäivänä joten vei meidät (ilmais)keikalle, oma iskäni taas kuskasi sinne rannalle viikonloppuisin. Jotenkin onnistuivat keskenään sopimaan paljonkin, puhumalla. Ja toki bensaraha ym. vaihtoi omistajaansa välillä, mutta sekin ilman että aiheesta puhuttiin lasten kuullen. 

Nykyvanhemmat eivät edes halua tutustua toisiinsa: tyttäreni kaveri samalta luokalta kutsui luokseen yökylään kun nämä olivat ekaluokkalaisia, ja soitin tämän vanhemmille esittäytyäkseni. Äitinsä vastasi ja oli lähinnä huvittunut...kyllä heille saa tulla ilman soittojakin jne. No juu, mutta jossei edes tunneta? Eikä ollut mikään vuokraslummi kyseessä, ihan päinvastoin. 

Aijaa, kyllä meillä kyläillään ja retkeillään kavereiden kanssa vuorovanhemmuudesta huolimatta. Se kuitenkin vaatii sen, että kännykässä on sekä isien että äitien numerot, välillä näitä sumplitaan myös äitipuolen kanssa. Ja jonkin verran suunnitelmallisuutta vaatii myös. Tosin jos vanhempien kotien välissä iso etäisyys, voi jo mennä tosi hankalaksi. Ja tästä ehkä hahmottuu, miksi osa meistä on hyvinkin kartalla muiden perhe-elämästä. :D

Sen olen kyllä huomannut, että jotkut ydinperheelliset eivät tähän "säätöön" lähde, kun arki rytmittyy niin eri tavalla heillä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen utelias stalkkeri pitää olla, jos ottaa asiakseen selvittää jokaisen luokkakaverin vanhemman parisuhdetilanteen.

Mistä ihmeestä sellaista edes voisit tietää? Ei taatusti kaikki vanhemmat ole sulle kertoneet, ovatko eronneet.

Ei tässä tarvitse olla mikään stalkkeri, kun lapset avoimesti kertovat ja juttelevat aiheesta. Aina kun sopii jotain, pitää aloittaa siitä, onko kaveri x isä- vai äitiviikolla eli kumpaan vanhempaa ollaan yhteydessä. Tai kun lapset soittavat kavereilleen, niin aloittavat kysymällä että oletko nyt äidillä vai isällä.

Tänään lapseni kaveri kertoi ihan itse, että hänen(kin) vanhempansa ovat eroamassa ja kertoi missä ja miten tulee asumaan.

Niistä en toki tiedä, jotka eivät ole avoimesti eronneet. Kaipa niitäkin on.

Ap.

Leikkiikö lapsesi vapaa-ajalla jokaisen luokkakaverin luona tai jokainen käy teillä kylässä? Useimmiten vain osa luokkalaisista on vapaa-ajan kavereita.

Vaikuta ärsyttävältä. Jumitatko aina joka asiaan?

Miten niin lasten on hankala sopia näkemisiä, jos vanhemmat on eronneet? Taitaa olla kyse aika pienistä lapsista. Oman 10v. lapsen kaverijutut hoituu ihan lasten itsensä kesken. Ollaan eroperhe ja lapsen kavereiden vanhemmista n.puolet on eronneita. Ei vaikuta mihinkään. Vuoroviikkoja ei tietääkseni ole, mutta eipä sen väliä. Samassa kaupungissa kaikkien vanhemmat kuitenkin asuu ja lapset osaa liikkua itse. Tietysti pitää ilmoittaa, jos lähtee kaverin luo toiseen kaupunginosaan, mutta pointtini siis on, että ei vaadi yhtään mitään sumplimista saati puhelinrallia.

Tilastojen mukaan ihmiset eroavat yleisimmin 40 ikävuoden molemmin puolin.

Ehkäpä siis sattuu nykyään alakouluikäisten lasten vanhempiin, koska ovat hankkineet lapset keskimääräistä vanhempina, kun taas omassa ikäluokassasi lapset olisivat olleet jo yläasteikäisiä vanhempien ollessa lähempänä neljääkymmentä.

Nykyään erotaan liian helposti. Jos vähän riitaa tai kinaa niin heti lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään erotaan liian helposti. Jos vähän riitaa tai kinaa niin heti lusikat jakoon.

Ihmisellä on sivistyneessä maassa oikeus erota vaikka ilman mitään syytä. Kuka haluaisi elää kumppanin kanssa, joka ei aidosti halua olla kanssasi?

Kaikki ei välttämättä ole eronneet.

Esimerkiksi omat vanhempani eivät ole eronneet, koska he ei ole ikinä yhdessä olleetkaan. Heillä kuitenkin oli aina yhteishuoltajuus.

Nykyään naisen asema on taloudellisesti parempi, joten ero huonosta suhteesta on vaihtoehto. Kuitenkin moni nainen kantaa päävastuun perheestä työelämässäkin.

Olen itse eronnut neljä vuotta sitten. Tämän mahdollisti vasta se, että sain uuden ammatin ja paremmat tulot. Moni nainen sinnittelee köyhyysloukussa eikä ero ole vaihtoehto.

Onnellisia parisuhteita en ole nähnyt hetkeen, tuttavapiirini on korkeasti koulutettua. Useimmat ovat eronneet ja loput odottavat hetkeä kun voivat talouden puolesta erota.

Nykyään epävakaat ihmiset vaihtelevat suhteitaan lennosta liian helposti. Eivät hae hoitoa ongelmiinsa jotka ovat heidän oman päänsä sisällä.

Ydinperhe on normi. Muut perhemuodot poikkeavat selvästi normista. On epärehellistä sepitellä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan ihmiset eroavat yleisimmin 40 ikävuoden molemmin puolin.

Ehkäpä siis sattuu nykyään alakouluikäisten lasten vanhempiin, koska ovat hankkineet lapset keskimääräistä vanhempina, kun taas omassa ikäluokassasi lapset olisivat olleet jo yläasteikäisiä vanhempien ollessa lähempänä neljääkymmentä.

Tämä on hyvä ja looginen teoria, mutta tällä alueella moni on perheellistynyt vasta 35-40/45 välillä. Eli erojen pitäisi osua ihan pikkulapsiaikaan. Ehkä 50 on uusi 40, en tiedä.

Ap.

Syitä eroamiseen on varmasti yhtä monia kuin on avioerojakin. Yleisesti ottaen itsestäni tuntuu, että vanhemmuus ja terve järki on hukassa jolloin perhe-elämä on yhtä kaaosta, jolloin jompi kumpi vanhempi väsyy ja lähtee. Tajusin myös juuri, että en taida tietää juuri ketään yksinhuoltajaa, joka ei olisi myös lastensuojelun asiakas.

Lapsella on oikeus pysyvään kotiin. Vaihtakoon ne vanhemmat kotia vuoroviikoin, jos eivät mahdu saman katon alle. Eihän lapsi ole se, joka haluaa jättää perheen ja muuttaa pois.