Voiko masennukseen kuulua ilkeys?

Ainakin se voi madaltaa kynnystä ilkeyteen.

Kyllä ärtyneisyys usein on masennuksen oire, mikä sitten näyttäytyy ilkeytenä muille. Kaikilla ei tietenkään, mutta joillakin näin. 

Masentuneilla on usein tapana ajatella itsestään todella negatiivista, ja oman käytöksen kautta todistavat sen. Lisäksi kun maailmankuva on musta, on helppo ajatella myös muista ihmisistä huonoa.

Ei se ilkeys nyt varmaan suoranaisesti *kuulu* masennukseen, tahallisesti ja tarkoituksella, mutta masentunut voi olla jaksamaton suodattamaan vuorovaikutustilanteessa itseään, eikä kykene olemaan positiivinen, jolloin voi syntyä vaikutelma ilkeydestä.

Kyllä voi. Masennuksen psykologinen juurisyy on vihan kääntyminen itseä vastaan, joka aina välillä se viha voi purkautua ulospäin vihan puuskina.

Riippuu varmaan ihmisen luonteesta pohjimmiltaan. Ei kaikki masentuneet ole ilkeitä, osa peittää hyvinkin vaikeankin masennuksen. Masentunut voi olla synkkä ja ärtynyt, mutta ei se kuitenkaan oikeuta jotenkin erityisesti ilkeilemään kenellekään tai vie kykyä itsehillintään. Siihen vedotessa vain yrittää siirtää vastuuta itsestään pois.

Kyllä, osa masentuneista muuttuu tosi ilkeäksi. Osaltaan tällä saa karkotettua muita ihmisiä kauemmas ja edistää sitä masentuneille tyypillistä eristäytymistä ja erakoitumista 

VOI! ikävä kyllä. jätä omaan arvoonsa. mutta huomioi myös muut sairaudet, alkavatkin,, alkaa oireilla juurikin noin. Tai ihan vaan muuten ihminen itseensä täynnä ja voi huonosti, ihminen myös muuttuu iän myötä. Niin tiedän, just elän samaa ja ihan kauheeeetaaaaaa. Hyvää kesää sulle muuten, tsemppiä

Olisko vähän psyykkisesti sairastunut? Tällöin se ilkeys korostuu, ei mitään tunneälykkyyttä löydy ja joskus ovat tarkoituksella sadistisen ilkeitä ja haluavat kiusata sekä nöyryyttää. Älä lähde auttamaan väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se voi madaltaa kynnystä ilkeyteen.

Se johtuu heikkoudesta ja ilkeydestä eikä masennuksesta. Heikot ihmiset kipuilevat kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ärtyneisyys usein on masennuksen oire, mikä sitten näyttäytyy ilkeytenä muille. Kaikilla ei tietenkään, mutta joillakin näin. 

No kaikki eivät olekaan ilkeitä. Hermostuneisuus voi hyvemmillä ihmisillä vain johtua pelkästään siitä että ei ole hyvä olotila mutta kaikki eivät sitäkään hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Masennuksen psykologinen juurisyy on vihan kääntyminen itseä vastaan, joka aina välillä se viha voi purkautua ulospäin vihan puuskina.

No nyt puhut psyykkisesti sairaammasta ihmisestä, persoonallisuus vaikuttaa käytökseen mutta tietysti koko tilanne vaikuttaa, siis myös ne muut ihmiset ja heidän käytös tätä masentunutta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, osa masentuneista muuttuu tosi ilkeäksi. Osaltaan tällä saa karkotettua muita ihmisiä kauemmas ja edistää sitä masentuneille tyypillistä eristäytymistä ja erakoitumista 

Joskus jotkut haluavat olla yksin. Pitää myös ymmärtää antaa se tila ja rauha ihmiselle jos hän haluaa sen itsellensä. Kaikki eivät pidä siitä holhoamisesta, ei se ole aina tarpeellista. Kuunnelkaa niitä tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ärtyneisyys usein on masennuksen oire, mikä sitten näyttäytyy ilkeytenä muille. Kaikilla ei tietenkään, mutta joillakin näin. 

No kaikki eivät olekaan ilkeitä. Hermostuneisuus voi hyvemmillä ihmisillä vain johtua pelkästään siitä että ei ole hyvä olotila mutta kaikki eivät sitäkään hyväksy.

No niinhän minä sanoinkin, ettei kaikki ole. Minullakin laskee ärsytys- ja vitutuskynnys masennuksessa jonnekin manalan pohjalle asti, ja silti yritän ja toivottavasti osaan olla näyttämättä sitä muille. Mutta kaikki eivät siihen pysty, ja osa saa sitten jopa jotain tyydystä siitä, että on ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ärtyneisyys usein on masennuksen oire, mikä sitten näyttäytyy ilkeytenä muille. Kaikilla ei tietenkään, mutta joillakin näin. 

No kaikki eivät olekaan ilkeitä. Hermostuneisuus voi hyvemmillä ihmisillä vain johtua pelkästään siitä että ei ole hyvä olotila mutta kaikki eivät sitäkään hyväksy.

No niinhän minä sanoinkin, ettei kaikki ole. Minullakin laskee ärsytys- ja vitutuskynnys masennuksessa jonnekin manalan pohjalle asti, ja silti yritän ja toivottavasti osaan olla näyttämättä sitä muille. Mutta kaikki eivät siihen pysty, ja osa saa sitten jopa jotain tyydystä siitä, että on ilkeä.

Joops, lisäsin vain selkeytykseksi kaikille dorkille kun eivät ymmärrä samalla tavalla asioita nykyisin.

Opetelkaa jo itse, palstalla ei tykätä opettamisesta.

Jonkin sortin persoonallisuushäiriö varmaan minkä liitännäisenä tulee masennus.

Olen itse masentunut. En ole ilkeä. Päinvastoin, jos en jaksa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, vetäydyn muista ja haluan olla yksin. 

Huomiota kartan silloin eniten. Enkä halua kenenkään saavan ikävää oloa, mikä itsellä on.

Olen itsekseni sen mitä pystyn, kokoan ajatuksia ja lepään.

Masennus + ilkeys/ kontrollointi = kaksisuuntainen tyyppi 2

Tarvii siihen tarkoitetut lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, osa masentuneista muuttuu tosi ilkeäksi. Osaltaan tällä saa karkotettua muita ihmisiä kauemmas ja edistää sitä masentuneille tyypillistä eristäytymistä ja erakoitumista 

Joskus jotkut haluavat olla yksin. Pitää myös ymmärtää antaa se tila ja rauha ihmiselle jos hän haluaa sen itsellensä. Kaikki eivät pidä siitä holhoamisesta, ei se ole aina tarpeellista. Kuunnelkaa niitä tarpeita.

Vähän masentuneen kommentti tuokin? Kaikki muuntuu masentuneen mielessä jotenkin negatiiviseksi. Lainaamassasi viestissä sanotaan, että osa ilkeilemällä karkottaa muita ihmisiä pois läheltään ja sinä johdit sen muotoon, että muut ovat holhonneet masentunutta ja siksi suunnilleen ansainneet ilkeilyn. 😲

Ja joo, tämä on ilkeilyn lisäksi yksi niistä masentuneiden ajatusmalleista, jotka saa minut kyllä välttelemään heitä mielellään. Kolmas sellainen on se, että joka ainoa asia väännetään omaan surkeuteen. Mulla oli tällainen masentunut läheinen, joka ylipäätään otti yhteyttä kymmenen vuoden jälkeen masennuttuaan. Sieltä satoi niitä viestejä, joissa saattoi lukea vaan että mitä kuuluu. Ihan mitä tahansa vastasi niin tuli se surkeuden vuodatus. Jos sanoi että tulin äsken töistä niin vastataan aiheesta mulla ei ole töitä. Jos kerron käyneeni jonkun kanssa kahvilla niin tulee vastaus että mulla ei ole seuraa sellaiseen. Taas jos sanoo olevansa menossa elokuviin tai siivoamaan tulee jatkovuodatus että mulla ei ole rahaa tai energiaa. Jos kommentoi päivän tapahtumia niin yyh mä en jaksa seurata uutisia. En siis yksinkertaisesti keksinyt mitään puheenaihetta josta voisi keskustella ns. normaalisti.