Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit! Mitä siitä seuraa lapselle, että on 10 kk iästä täydet päivät päiväkodissa?
19.06.2023 |
Tai vaikka vuoden ikäisestä saakka päiväkodissa. Aamulla aikaisin menee, ja joskus viiden kieppeillä sitten haetaan pois. Lähes koko hereilläoloaikansa, koska nukkumaan täytyy tietenkin mennä seiskalta, sillä aamulla on aikainen herätys päiväkotiin. Kesällä parin viikon loma. Koko lapsuus menee näin. Omia vanhempia näkee vain pari tuntia päivässä, nekin kiireisiä tunteja ruoanlaittoineen, lähtökiireineen, iltapuuhineen. Päiväkodissa aikuiset vaihtuu jatkuvasti.
Kiinnostaa mitä tällainen ajallisesti vähäinen kontakti omiin vanhempiin aiheuttaa pienelle lapselle. Ja ajallisesti vähäinen vuorovaikutus äidin ja isän kanssa. Ja se, että sitä kompensoimaan ei hoidossa ole pysyviä aikuisia lapsen elämässä vaan työntekijät vaihtuu usein. Miten lapsi oppii kiintymään? Mitä tämä aiheuttaa lapsen psyykkiselle kehitykselle? Millaisia lapsia tuolla tavalla tulee? Ja jatkossa sitten millaisiksi aikuisiksi kasvavat?
Luin lukiossa psykan kurssit, ja niiden perusteella lapsen kehityksessä tärkeintä oli paljon aikaa ja läsnäoloa äidin ja isän kanssa. Siksi kiinnostaa. Että entä kun nuo ei toteudu päivähoidon takia. Mitä käy?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Tai sitten on jo 18-vuotiaana loppuun palanut jatkuvasta arkirytmistä, tajuaa miten koko työskentely on suuri huijaus ja syrjäytyy vapaaehtoisesti loppuelämäkseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muskarissa oli samaan aikaan äiti, joka oli äitiyslomalla päiväkodista, vauva oli ehkä 6-8 kk silloin. Vauva oli ahdistuneen ja takertuvan oloinen, jäi mieleen koska en ollut ennen nähnyt huonosti voivaa vauvaa. Äiti ramppasi kaikissa mahdollisissa kerhoissa kun ei pystynyt olemaan yhtään vauvan kanssa yksin ja rauhassa. Sitten alkoi julistas palaavansa töihin koska vauva oli niin "päivälotivalmis" eli mitään kiintymyssuhdetta ei näyttänyt muodostuneen. Minua kylmäsi se äiti, jäivät pian pois muskarista ja ilmeisesti juuri 10 kkn iässä vauva aloitti päiväkodin. Tuo sai minut ajattelemaan, että monet näistä varhaisista pk-aloittajista ovat vailla äitisuhdetta ja normaalia kiintymystä jo ennen päiväkotia. Tiedän, että se oli vain yksi tapaus ja moni kokee mielipiteeni syyttävänä, mutta tämän nyt näin läheltä.
Ensikodissa on olemassa pesä -palveluita, joiden ideana nimenomaisesti on pysähdyttää se äiti siihen vauvan kanssa turvalliseen kuplaan pesimään. Kaikilla ei ole siihen kykyä itsellään. Näille naisille se vuodenkin kotona olo lapsen kanssa on kärsimystä. Eikä syyllistäminen mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Tai sitten on jo 18-vuotiaana loppuun palanut jatkuvasta arkirytmistä, tajuaa miten koko työskentely on suuri huijaus ja syrjäytyy vapaaehtoisesti loppuelämäkseen
Kyllä näitä on tilastollisesti eniten työtävieroksuvilla kotiäideillä, mistä se malli taitaa olla otettukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Sepä olisi varsin typerää kun kotihoidossa olleet lapset ovat tutkitusti kaikella tapaa heikommin kehittyneitä. Ehkä siksi että tosiasiallisesti kotiäitejä ei varhaiskasvatus kiinnosta, vaan ovat elätteinä ihan vaan laiskuuttaan.
No näkeehän sen kun katsoo minkalaista nykynuoriso on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmasti myös paikasta millainen on. Stressi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen ja aiheuttaa esim masennusta ja muita mielenhäiriötä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmasti myös paikasta millainen on. Stressi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen ja aiheuttaa esim masennusta ja muita mielenhäiriötä aikuisena.
Minkähänlainen sellainen lapsilauma noin niinkö yleisesti on paikkana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Kuinka pitkät hoitopäivät tanskalaisilla lapsilla yleensä on? Ainakin naapurimaassa Ruotsissa on todella yleistä, että molemmat vanhemmat tekevät osittaista työaikaa lasten ollessa pieniä, eivätkä lapset näin ollen joudu olemaan päiväkodissa aamusta iltaan, kuten Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Kuinka pitkät hoitopäivät tanskalaisilla lapsilla yleensä on? Ainakin naapurimaassa Ruotsissa on todella yleistä, että molemmat vanhemmat tekevät osittaista työaikaa lasten ollessa pieniä, eivätkä lapset näin ollen joudu olemaan päiväkodissa aamusta iltaan, kuten Suomessa.
Suomessa ei ole haluttu kehittää osapäivätyön mahdollisuuksia, vaan suhtautuminen on, että niitä tehdään vain koska ilkeä sika työnantaja ei anna kokopäivätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. Jos ensimmäisen vuoden aikana lapsen tarpeisiin vastatataan ja hän saa ottaa kontaktia hoitajaansa, hän kasvaa ihan ok. Vanhempien työssäkäynti parantaa lapsen mahdollisuuksia elämässä muuten. Hän saa kuvan siitä, että normaalit ihmiset käyvät töissä, ansaitsevat itse rahansa ja kasvattavat siten lapsensa.
En halua avata tuota keskustelua päivähoidon vainutuksista ylipäätään.
Kiinnostaa ihan oikeasti vain tuo, että kun lapsi on jo vauvasta (10 kk) alkaen koko lapsuutensa pitkät päivät pois vanhempiensa JA muiden pysyvien aikuissuhteiden luota, niin mitä juuri se aiheuttaa.
Ap
Ei kai tällaista tutkimusta ole juurikaan tehty pitkässä juoksussa? Sitä on muutakin tekijöitä kuin päivähoito lapsen kehityksessä. Aika monessa maassa lapsi on vieraalla hoidossa jo parin kuukauden ikäisestä tai nuorempana.
Suomalainen päiväkotisysteemi ei ole mitenkään huono, vaikka sitä aina mollataan ja lapsien pitäisi muka olla kolmevuotiaksi äidin kainalossa.
Siitä on kyllä tutkimuksia, mitä tapahtuu jos lapsella ei ole riittävästi vuorovaikutusta ja tarpeisiin ei vastata. Tällaisesta lapsesta tulee passiivinen, eikä enää esim. itke. Vuorovaikutus voi olla myös huonoa kotihoidetulla, vaikka tilanne ei ole niin paha kuin jossain kehitysmaan lastenkodissa. Laiminlyöntinti aiheuttaa traumoja ja vaikuttaa persoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.
En koeta. Miten niin?
Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.
ApSinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.
Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.
Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.
ApRiittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?
Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.
ApAnteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.
Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.
En ole kirjolla. Hauska kysymys sinulta.
Yritin tuossa jo selventää, että tietenkään psykologinen tutkimustieto ei ole tyyppiä kun henkilölle tapahtuu x, niin siitä seuraa aina y. Vaan tutkimustieto on esim sitä, että jos henkilöllä on temperamenttityyppi x, elämässä asiat a ja b tavalla c ja vaikkapa sosioekonominen tilanne z, niin tietyllä todennäköisyydellä hänelle seuraa tilanteesta y tällaisia ja tällaisia laadullisia seurauksia.
Ap10 kk ikäisen temperamenttia on turha ruveta arvailemaan. Eikä sillä temperamentillä ole tässä juurikaan merkitystä.
Totta kai on! Stressaantuuhan ujo ja arka lapsi ihan eri tavalla päiväkodissa kuin vilkas ja utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin 9kk iässä hoitoon. Päivät oli pitkiä, seitsemästä viiteen hoidossa eli illalla ei tosiaan paljoa kotona oltu. Oli ysärilama-aika, joten ei ollut paljon vaihtoehtoja työn suhteen. Lisäksi äidillä oli hoidettava okt ja kesällä lampaita siellä kotona. Minusta tuli kai ihan normaali, läheiset välit äitiin joka hoiti meidät käytännössä yksin, hyvät mutta etäiset välit isään joka tuli kotiin viikonlopuiksi. Tietenkään en tiedä millaista olisi, jos olisin saanut olla kotona pidempään, 2-3v iässä tosin äiti oli hoitovapaalla siskostani ja silloin olin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Sepä olisi varsin typerää kun kotihoidossa olleet lapset ovat tutkitusti kaikella tapaa heikommin kehittyneitä. Ehkä siksi että tosiasiallisesti kotiäitejä ei varhaiskasvatus kiinnosta, vaan ovat elätteinä ihan vaan laiskuuttaan.
Niin. Tai sanotaanko, että tilastollisesti hoitovapaalle jää enemmän ne, joilla ei ole uraintohimoja. Nyt joku tulee tähän selittämään kuinka itse korkeakoulutettuna uramammana rakasti olla lapsensa kanssa mahdollisimman pitkään, mutta todellisuus vaan nyt on niin, että suurempi osa niistä kotona olevista ei ole sellaisia
Kotona on paljon myös niitä, jotka ei halua mennä sinne töihin. Ja se tietenkin näkyy tilastoissa siten, että kotona olleet lapset pärjää huonommin. Mutta jos lapsen kanssa kotona on äiti, joka jaksaa, osaa ja kykenee hoitamaan lapsensa hyvin ja tarjoamaan niitä virikkeitäkin, lapsella menee todennäköisesti hyvin isompanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Sepä olisi varsin typerää kun kotihoidossa olleet lapset ovat tutkitusti kaikella tapaa heikommin kehittyneitä. Ehkä siksi että tosiasiallisesti kotiäitejä ei varhaiskasvatus kiinnosta, vaan ovat elätteinä ihan vaan laiskuuttaan.
Niin. Tai sanotaanko, että tilastollisesti hoitovapaalle jää enemmän ne, joilla ei ole uraintohimoja. Nyt joku tulee tähän selittämään kuinka itse korkeakoulutettuna uramammana rakasti olla lapsensa kanssa mahdollisimman pitkään, mutta todellisuus vaan nyt on niin, että suurempi osa niistä kotona olevista ei ole sellaisia
Kotona on paljon myös niitä, jotka ei halua mennä sinne töihin. Ja se tietenkin näkyy tilastoissa siten, että kotona olleet lapset pärjää huonommin. Mutta jos lapsen kanssa kotona on äiti, joka jaksaa, osaa ja kykenee hoitamaan lapsensa hyvin ja tarjoamaan niitä virikkeitäkin, lapsella menee todennäköisesti hyvin isompanakin.
Tutkimusten mukaan pisimpään kotihoidontuella kotona viihtyi kaksi äitiryhmää. Persaukiset ja kouluttautumattomat, joilla ei ole työpaikkaa, johon tavata. Ja jo vähän vanhemmat akateemiset uramammat, jotka käyttävät kotiäitiylyä kaivattuna downshiftauksena, joille on jo ehtinyt kertyä turvallisen työasema ja omaisuus, että voi jo vähän löysätäkin.
No hän saa asua velattomassa omistusasunnossa hyvällä alueella.
Mutta missä oli isä?