Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit! Mitä siitä seuraa lapselle, että on 10 kk iästä täydet päivät päiväkodissa?
19.06.2023 |
Tai vaikka vuoden ikäisestä saakka päiväkodissa. Aamulla aikaisin menee, ja joskus viiden kieppeillä sitten haetaan pois. Lähes koko hereilläoloaikansa, koska nukkumaan täytyy tietenkin mennä seiskalta, sillä aamulla on aikainen herätys päiväkotiin. Kesällä parin viikon loma. Koko lapsuus menee näin. Omia vanhempia näkee vain pari tuntia päivässä, nekin kiireisiä tunteja ruoanlaittoineen, lähtökiireineen, iltapuuhineen. Päiväkodissa aikuiset vaihtuu jatkuvasti.
Kiinnostaa mitä tällainen ajallisesti vähäinen kontakti omiin vanhempiin aiheuttaa pienelle lapselle. Ja ajallisesti vähäinen vuorovaikutus äidin ja isän kanssa. Ja se, että sitä kompensoimaan ei hoidossa ole pysyviä aikuisia lapsen elämässä vaan työntekijät vaihtuu usein. Miten lapsi oppii kiintymään? Mitä tämä aiheuttaa lapsen psyykkiselle kehitykselle? Millaisia lapsia tuolla tavalla tulee? Ja jatkossa sitten millaisiksi aikuisiksi kasvavat?
Luin lukiossa psykan kurssit, ja niiden perusteella lapsen kehityksessä tärkeintä oli paljon aikaa ja läsnäoloa äidin ja isän kanssa. Siksi kiinnostaa. Että entä kun nuo ei toteudu päivähoidon takia. Mitä käy?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Nythän uusi hallitus tahtoo juuri päinvastaista.
Olen kokenut tuollaisen lapsuuden, jossa minulle ei hirveästi oltu läsnä eikä minun kanssa oltu. Minusta kasvoi ihan normaali empaattinen ihminen, jos niin voi sanoa. Omien vanhempieni kanssa en ole kovin läheinen. En heitä oikeastaan hirmu hyvin tunne tai elämääni kaipaa. Omat lapset ovat minulle ensimmäinen oikea perhe ja koen helposti ikävää jos joudun olemaan paljon heistä erossa. Ehkä sillä tavalla vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Tai traumatisoitunut mt-tapaus jolla vakavia kiintymyssuhdeongelmia. Oman sisarukseni lapset vietiin hoitoon 10 kk iässä. Olivat ihan normaali perhe. Lopputulos: eivät isompina halunneet päästää äitiään silmistään koska pelkäsivät niin paljon erossa oloa äidistä. Toinen lapsista nukkui samassa huoneessa vanhempien kanssa vielä 10-vuotiaana (pelkäsi eroa, erityisesti äidistä)
Toinen lapsista on käynyt terapiassa (kiintymyssuhdeongelmia) vuosia ja kärsii mt-ongelmista ja omaa heikot sosiaaliset taidot (hoito ei ainakaan hänestä tehnyt sosiaalisesti taitavaa lasta/nuorta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskasvatus on täynnä sanahelinää – alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten läheisyyttä
Päivähoitoa koskevassa keskustelussa on sivuutettu tietämys lapsen kehityksestä, kirjoittaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen HS:n Vieraskynä-palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Yhteiskunnasta pitäisi kehittää sellainen, että äiti/isä voisi hoitaa lasta kotona ensimmäiset 2-3 vuotta. Yhteiskunta voisi tulla vastaan tässä. Lasten kotihoito varhaisessa iässä säästäisi kustannuksia pidemmällä tähtäimellä, kun lasten ja tulevien nuorten mt-ongelmat lähtisivät laskuun.
Arvojen yhteiskunnassa pitäisi myös muuttua niin että kotivanhemmuutta arvostettaisiin, sen sijaan että haukutaan esim kotiäitejä "eläteiksi" ja "lomakkoloi siksi"
Nythän uusi hallitus tahtoo juuri päinvastaista.
Ei olisi kannattanut äänestää Kokoomusta. Se puolue ei ole ns tavallisten ihmisten asialla, vaan kyseessä on puolue joka ajaa viimekädessä suurpääoman etua. Eli varakkaan eliitin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa kommentoijista suhtautuu varsin penseästi, jopa vihamielisesti aloittajan kysymykseen? Onko joku kalikka heillä nyt kalahtanut omaan nilkkaan. Vai miksi aloittajaa höykkyytetään täällä?
Aloittaja ajattelee lapsen olevan jonkinlainen kone, joka toimii tietyllä koodilla. Tosiasiassahan jokainen lapsi on yksilö, ja jokainen lasten kanssa työskentelevä ihminen on niin ikään yksilö. Jopa se äitikin on yksilö.
Tästä unohtuu se, että vaikka nuo asiat onkin yksilöitä, niin se tilanne on silti sama, eli pitkiä aikoja nuorena ilman vanhempia vietetty aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa kommentoijista suhtautuu varsin penseästi, jopa vihamielisesti aloittajan kysymykseen? Onko joku kalikka heillä nyt kalahtanut omaan nilkkaan. Vai miksi aloittajaa höykkyytetään täällä?
Aloittaja ajattelee lapsen olevan jonkinlainen kone, joka toimii tietyllä koodilla. Tosiasiassahan jokainen lapsi on yksilö, ja jokainen lasten kanssa työskentelevä ihminen on niin ikään yksilö. Jopa se äitikin on yksilö.
Tästä unohtuu se, että vaikka nuo asiat onkin yksilöitä, niin se tilanne on silti sama, eli pitkiä aikoja nuorena ilman vanhempia vietetty aika.
Niin eri yksilöt elävät elämäänsä erilaisissa perheissä ja päiväkodeissa, mutta kaikkia heitä yhdistää se että heillä ensinnäkin on vanhemmat ja toisekseen että heillä on päivähoitopaikka. Molemmat asiat ovat voittopuolisesti hyviä asioita kehityksen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nopea kommentti vakatyöntekijältä. Meidän ryhmässä oli tähän kesäkuun alkuun mennessä viime syksystä alkaen 1vko jolloin ei ollut yhtään omaa työntekijää töissä (ja sekin oli 4pv vko). Keskisuuri kaupunki. Ryhmässä oli myös aloitushetkellä alle 1v lapsia ja osa pärjäsi ihan kenen vaan kanssa ja osalle tuttu aikuinen oli selkeästi kiinnekohta.
On hälytysmerkki kiintymyssuhteen huonoudesta, jos pieni lapsi "pärjää ihan kenen vaan kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Jos on varaa palkata lastenhoitaja, sehän on ihanne tilanne. Itse en uskaltaisi jättää lapsiani tänä päivänä edes tunnkiksia jonkun tytösen hoteisiin, en missään tapauksessa.
Aikanaan 16-vuotias tunsi vastuunsa, nyt ei edes parikymppinen, ikävä kyllä.
Eikö meidän kansakuntana tulisi viisastua, vaikuttaa siltä että olemme taantuneet ja taannumme hurjaa vauhtia. Mistä tämä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Tanskalaiset kyllä tuntuvat pelkäävän kaikkea vierasta. Liekö puutteellisen kiintymyssuhteen syy, että ulkomaalaiset laitetaan parakkeihin odottamaan kotiin lähettämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Onko Tanskassa päiväkodeissa pysyvä henkilökunta ja pienemmät lapsiryhmät?
Vuoden 2024 alusta astuu voimaan laki, jonka mukaan on 1 hoitaja/3 lasta alle 3-v. ryhmässä ja 1/6 yli 3-v. ryhmässä. Joissain paikoissa tämä toteutuu jo nyt, kaikissa ei.
Henkilökunnasta on pulaa täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Tanskalaiset kyllä tuntuvat pelkäävän kaikkea vierasta. Liekö puutteellisen kiintymyssuhteen syy, että ulkomaalaiset laitetaan parakkeihin odottamaan kotiin lähettämistä?
Jep jep, mepä ei pelätä tervetuloa vaan, vaikka itse värjötellään leipäjonoissa eikä kaikilla edes kattoa päänsä päällä ja lapset puukottavat toinen toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Tanskalaiset kyllä tuntuvat pelkäävän kaikkea vierasta. Liekö puutteellisen kiintymyssuhteen syy, että ulkomaalaiset laitetaan parakkeihin odottamaan kotiin lähettämistä?
Jep jep, mepä ei pelätä tervetuloa vaan, vaikka itse värjötellään leipäjonoissa eikä kaikilla edes kattoa päänsä päällä ja lapset puukottavat toinen toisiaan.
Mitäs mieltä olet uudesta hallituksesta? Tulijoiden määrää vähennetään samalla kun leipäjonojen asiakkaiden määrää räjähdysmäisesti lisätään. Jokohan sinullekin silloin valkenee, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään.
Oppi lukemaan eskarin alussa ihan itsekseen. Muuten samanlainen kuin sisaruksensa, jotka olivat vähän pitempään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Tai traumatisoitunut mt-tapaus jolla vakavia kiintymyssuhdeongelmia. Oman sisarukseni lapset vietiin hoitoon 10 kk iässä. Olivat ihan normaali perhe. Lopputulos: eivät isompina halunneet päästää äitiään silmistään koska pelkäsivät niin paljon erossa oloa äidistä. Toinen lapsista nukkui samassa huoneessa vanhempien kanssa vielä 10-vuotiaana (pelkäsi eroa, erityisesti äidistä)
Toinen lapsista on käynyt terapiassa (kiintymyssuhdeongelmia) vuosia ja kärsii mt-ongelmista ja omaa heikot sosiaaliset taidot (hoito ei ainakaan hänestä tehnyt sosiaalisesti taitavaa lasta/nuorta)
Helppohan se on syyttää päivähoitoa, mutta todennäköisesti ne kiintymyssuhdeongelmat on syntyneet siellä kotona. Varsinkin jos samassa perheessä on useampi ongelmainen lapsi niin kyllä se syyttävä sormi kannattaa kääntää toiseen suuntaan kun päivähoitoon.
En minäkään meinannut äidistäni irti päästää vaan roikuin hänessä vielä aikuisena kunnes päädyin terapiaan lukuisten mielenterveysongelmieni takia, joiden juurisyy onkin tunnekylmä äiti, joka ei koskaan huolehtinut lapsistaan vaikka ulospäin näyttikin toisenlaista roolia. Oli aika raskasta herätä kuin unesta ja tajuta miten oma äiti on kaltoinkohdellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huonoahan siitä seuraa.
Ei mitään huonoa seuraa vaan siitä kasvaa työtätekevä aikuinen.
Tai traumatisoitunut mt-tapaus jolla vakavia kiintymyssuhdeongelmia. Oman sisarukseni lapset vietiin hoitoon 10 kk iässä. Olivat ihan normaali perhe. Lopputulos: eivät isompina halunneet päästää äitiään silmistään koska pelkäsivät niin paljon erossa oloa äidistä. Toinen lapsista nukkui samassa huoneessa vanhempien kanssa vielä 10-vuotiaana (pelkäsi eroa, erityisesti äidistä)
Toinen lapsista on käynyt terapiassa (kiintymyssuhdeongelmia) vuosia ja kärsii mt-ongelmista ja omaa heikot sosiaaliset taidot (hoito ei ainakaan hänestä tehnyt sosiaalisesti taitavaa lasta/nuorta)
Helppohan se on syyttää päivähoitoa, mutta todennäköisesti ne kiintymyssuhdeongelmat on syntyneet siellä kotona. Varsinkin jos samassa perheessä on useampi ongelmainen lapsi niin kyllä se syyttävä sormi kannattaa kääntää toiseen suuntaan kun päivähoitoon.
En minäkään meinannut äidistäni irti päästää vaan roikuin hänessä vielä aikuisena kunnes päädyin terapiaan lukuisten mielenterveysongelmieni takia, joiden juurisyy onkin tunnekylmä äiti, joka ei koskaan huolehtinut lapsistaan vaikka ulospäin näyttikin toisenlaista roolia. Oli aika raskasta herätä kuin unesta ja tajuta miten oma äiti on kaltoinkohdellut.
Näinpä. Itse pelkäsin myös vielä kymmenvuotiaana nukkua yksin omassa huoneessa, vaikken ollut päivääkään päivähoidossa. Olin kaksin kotona työttömän ja erittäin tunnekylmän äidin kanssa.
Muskarissa oli samaan aikaan äiti, joka oli äitiyslomalla päiväkodista, vauva oli ehkä 6-8 kk silloin. Vauva oli ahdistuneen ja takertuvan oloinen, jäi mieleen koska en ollut ennen nähnyt huonosti voivaa vauvaa. Äiti ramppasi kaikissa mahdollisissa kerhoissa kun ei pystynyt olemaan yhtään vauvan kanssa yksin ja rauhassa. Sitten alkoi julistas palaavansa töihin koska vauva oli niin "päivälotivalmis" eli mitään kiintymyssuhdetta ei näyttänyt muodostuneen. Minua kylmäsi se äiti, jäivät pian pois muskarista ja ilmeisesti juuri 10 kkn iässä vauva aloitti päiväkodin. Tuo sai minut ajattelemaan, että monet näistä varhaisista pk-aloittajista ovat vailla äitisuhdetta ja normaalia kiintymystä jo ennen päiväkotia. Tiedän, että se oli vain yksi tapaus ja moni kokee mielipiteeni syyttävänä, mutta tämän nyt näin läheltä.
Ne 3 kk iässä hoitoon menneet ovat nykyään noin 50-60-vuotiaita. Heidän oireilustaan kyllä alkaa olla jo pitempiaikaista tietoa. Kaiken kaikkiaan he ovat selvästi tervepäisempää porukkaa kuin sodan kokeneet olivat.