Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit! Mitä siitä seuraa lapselle, että on 10 kk iästä täydet päivät päiväkodissa?
19.06.2023 |
Tai vaikka vuoden ikäisestä saakka päiväkodissa. Aamulla aikaisin menee, ja joskus viiden kieppeillä sitten haetaan pois. Lähes koko hereilläoloaikansa, koska nukkumaan täytyy tietenkin mennä seiskalta, sillä aamulla on aikainen herätys päiväkotiin. Kesällä parin viikon loma. Koko lapsuus menee näin. Omia vanhempia näkee vain pari tuntia päivässä, nekin kiireisiä tunteja ruoanlaittoineen, lähtökiireineen, iltapuuhineen. Päiväkodissa aikuiset vaihtuu jatkuvasti.
Kiinnostaa mitä tällainen ajallisesti vähäinen kontakti omiin vanhempiin aiheuttaa pienelle lapselle. Ja ajallisesti vähäinen vuorovaikutus äidin ja isän kanssa. Ja se, että sitä kompensoimaan ei hoidossa ole pysyviä aikuisia lapsen elämässä vaan työntekijät vaihtuu usein. Miten lapsi oppii kiintymään? Mitä tämä aiheuttaa lapsen psyykkiselle kehitykselle? Millaisia lapsia tuolla tavalla tulee? Ja jatkossa sitten millaisiksi aikuisiksi kasvavat?
Luin lukiossa psykan kurssit, ja niiden perusteella lapsen kehityksessä tärkeintä oli paljon aikaa ja läsnäoloa äidin ja isän kanssa. Siksi kiinnostaa. Että entä kun nuo ei toteudu päivähoidon takia. Mitä käy?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näitä ketjuja on kaiken aikaa. Osa vanhemmista käy töissä. Se on fakta. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ajateltu, että aikuiset ihmiset käyvät töissä ja elättävät siten itsensä ja perheensä. Silti tällä alstalla on tavaton määrä ihmisiä, joilla pikkarit kostuu pelkästä ajatuksesta, että normaali suomalinen päivähoito olisi jotenkin erityisen haitallista toisten lapsille ja itse ei toki mitenkään moiseen sortuisi. Ei se päivähoito ennen eskaria ole pakollista, mutta suotavaa on, että aikuiset ihmiset kävisivät töissä.
Eli koska osa joutui käymään töissä tai haluaa käydä töissä, kun lapsi on alle kolme, niin siksi sinusta ei saisi eikä pitäisi ollenkaan keskustella päiväkodin vaikutuksista pieniin lapsiin. Haluat vaientaa keskustelun. Vaikea ymmärtää miksi. Tämähän on mitä tärkein keskustelunaihe.
Keskustelu on tympeää, kun toisella uolella ollaan mutulla liikkeellä ja asenne on, että päivähoito on paha asia. Mielekkäämmäksi keskustelu voisi mennä, jos keskusteltaisiin vaikka sitä miten päivähoito voisi olla parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näitä ketjuja on kaiken aikaa. Osa vanhemmista käy töissä. Se on fakta. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ajateltu, että aikuiset ihmiset käyvät töissä ja elättävät siten itsensä ja perheensä. Silti tällä alstalla on tavaton määrä ihmisiä, joilla pikkarit kostuu pelkästä ajatuksesta, että normaali suomalinen päivähoito olisi jotenkin erityisen haitallista toisten lapsille ja itse ei toki mitenkään moiseen sortuisi. Ei se päivähoito ennen eskaria ole pakollista, mutta suotavaa on, että aikuiset ihmiset kävisivät töissä.
Eli koska osa joutui käymään töissä tai haluaa käydä töissä, kun lapsi on alle kolme, niin siksi sinusta ei saisi eikä pitäisi ollenkaan keskustella päiväkodin vaikutuksista pieniin lapsiin. Haluat vaientaa keskustelun. Vaikea ymmärtää miksi. Tämähän on mitä tärkein keskustelunaihe.
Keskustelunaihe on tärkeä. Kertoisitko sinä oman ratkaisusi asiaan. Jätetäänkö lapset tekemättä, jos heitä ei voi viedä päivähoitoon?
-eri.
Muutetaan päivähoitoa sellaiseksi, että lapsiryhmät on pienempiä, aikuisia per lapsi on enemmän kuin nyt ja työntekijät on pysyviä. Nämä kaikki on mahdollista toteuttaa vaikka ensi vuodelle, jos poliittista tahtoa on. Viimeinen listastani on ratkaistavissa työolosuhteiden muuttamisella hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla epävarmaksi,ei luota toisiin ja hankala muodostaa ihmissuhteita. Ei ole tyytyväinen itseensä. Huono itsetunto. Sosiaaliset taidot heikot. Sosiaaliset taidot ei tarkoita sitten ekstroverttiutta. En keksi mitään hyvää.
T:ex vakalainen
Haluan vielä lisätä että paljon riippuu siitä pystyykö lapsi muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan. Nykyaikana harvemmin kun henkilökunta vaihtuu käytännössä monta kertaa vuodessa. Tällöin päivähoito on suuri riski kehitykselle ja on typerää väittää etteikö näkyisi lapsen hyvinvoinnissa myöhemmin jollakin tavalla.
Voi hyvää päivää. Tuo pitää varmaan paikkansa jossain romanialaisessa lastenkodissa. Mutta tavallisessa suomalaisessa lapsiperheessä lapsen ensisijainen kiintymyksen kohde ovat hänen omat vanhempansa, jotka ovat hoitaneet häntä joka päivä hänen elämänsä alusta saakka.
Eihän ole kun kiintymyssuhde katkeaa lapsen mennessä hoitoon vaikka olisikin ollut hyvä. Lapsi voi viettää päiväkodissa aikaa klo 7-17 ja kotona on pari tuntia hereillä ennen kuin menee nukkumaan. Siinä lapsella kyllä kiintymyssuhde kärsii ja vanhemmat ei pysy edes mielessä päiväkotipäivän ajan. Oletko yhtään lukenut kehityspsykologiaan? Esim 10 kk vanha vauva ei ymmärrä että äiti tulee joskus hakemaan.
Olen toki kuullut usein tuon väitteen, että vanhemmat eivät pysyisi mielessä päiväkotipäivän ajan. Mutta onko kiintymyssuhteen katkeaminen tosiaan tieteellinen fakta?
Omat lapseni ovat pitkään kotihoidettuja, mutta näin jälkikäteen kaikki nuo max. tunti erossa ikäkuukautta kohti -säännöt tuntuvat vähintäänkin itse keksityiltä.
Kyllä on vaikka sitä ei haluta myöntää. Vanhemmat eivät pysy noin pienen lapsen mielessä. "Se mitä ei ole ei ole olemassa. Vanhempi juuri hylkäsi minut tänne päiväkotiin". Joka päivä sama hylkäämisen kokemus. Jos kiintymyssuhde on jo muodostettu ja on hyvä,se silti katkeaa jos lapsi viedään liian nuorena hoitoon. Ja ympärillä on koko ajan vieraita vaihtuvia aikuisia. Lapsi voi myös hyvällä tuurilla muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hyvään hoitajaan . Pieni lapsi viettää hoitajan kanssa enemmän aikaa kuin vanhemman kanssa monesti.
Kiintymyssuhde ei katkea mihinkään. Se ei ole mikään muistinvarainen suhde. Se on samanlainen asia kuin polkupyörällä ajo, jos sen on kerran oppinut, sen osaa aina vaikka välissä menisi 20 vuotta.
10kk ikäisellä kiintymyssuhde ei taida olla välttämättä vielä muodostunut?
Yleensä kiintymyssuhteen muodostumisen seurauksena vauvat alkavat vierastaa noin 4-6 kk iässä. Silloin kun vierastaminen on vahvimmillaan, ei päivähoidon aloitus ole hyvä idea. Siksi Suomessa kotihoito on yleensä mahdollista noin 9 kk ikään saakka. Lapsesta on kiinni, milloin hän on valmis hoitoon, toiset aiemmin ja toiset selvästi myöhemmin.
Millaiset lapset on valmiita aiemmin? Entä millaiset lapset selvästi myöhemmin? Kerro vähän kriteerejä ja tunnusmerkkejä, lapsen ominaisuuksia.
Sisäänlämpiävä, hidas ja varautunut lapsi on selvästi myöhemmin valmis hoitoon kuin temperamentiltaan joustava lapsi. Itse näkisin että temperamentti on tässä suuremmassa osassa kuin kiintymyssuhde.
Mutta oma kokemukseni on, ettei aika edes välttämättä auta. Omista lapsistani se kaikkein sisäänlämpiävin ja kiintymyssuhteeltaan vahvin oli kotihoidossa 4,5-vuotiaaksi, eikä koskaan sopeutunut päiväkotiin. Ehkä aiempi hoidon aloitus olisi ollut jopa parempi kokonaisuuden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla epävarmaksi,ei luota toisiin ja hankala muodostaa ihmissuhteita. Ei ole tyytyväinen itseensä. Huono itsetunto. Sosiaaliset taidot heikot. Sosiaaliset taidot ei tarkoita sitten ekstroverttiutta. En keksi mitään hyvää.
T:ex vakalainen
Haluan vielä lisätä että paljon riippuu siitä pystyykö lapsi muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan. Nykyaikana harvemmin kun henkilökunta vaihtuu käytännössä monta kertaa vuodessa. Tällöin päivähoito on suuri riski kehitykselle ja on typerää väittää etteikö näkyisi lapsen hyvinvoinnissa myöhemmin jollakin tavalla.
Voi hyvää päivää. Tuo pitää varmaan paikkansa jossain romanialaisessa lastenkodissa. Mutta tavallisessa suomalaisessa lapsiperheessä lapsen ensisijainen kiintymyksen kohde ovat hänen omat vanhempansa, jotka ovat hoitaneet häntä joka päivä hänen elämänsä alusta saakka.
Eihän ole kun kiintymyssuhde katkeaa lapsen mennessä hoitoon vaikka olisikin ollut hyvä. Lapsi voi viettää päiväkodissa aikaa klo 7-17 ja kotona on pari tuntia hereillä ennen kuin menee nukkumaan. Siinä lapsella kyllä kiintymyssuhde kärsii ja vanhemmat ei pysy edes mielessä päiväkotipäivän ajan. Oletko yhtään lukenut kehityspsykologiaan? Esim 10 kk vanha vauva ei ymmärrä että äiti tulee joskus hakemaan.
Olen toki kuullut usein tuon väitteen, että vanhemmat eivät pysyisi mielessä päiväkotipäivän ajan. Mutta onko kiintymyssuhteen katkeaminen tosiaan tieteellinen fakta?
Omat lapseni ovat pitkään kotihoidettuja, mutta näin jälkikäteen kaikki nuo max. tunti erossa ikäkuukautta kohti -säännöt tuntuvat vähintäänkin itse keksityiltä.
Kyllä on vaikka sitä ei haluta myöntää. Vanhemmat eivät pysy noin pienen lapsen mielessä. "Se mitä ei ole ei ole olemassa. Vanhempi juuri hylkäsi minut tänne päiväkotiin". Joka päivä sama hylkäämisen kokemus. Jos kiintymyssuhde on jo muodostettu ja on hyvä,se silti katkeaa jos lapsi viedään liian nuorena hoitoon. Ja ympärillä on koko ajan vieraita vaihtuvia aikuisia. Lapsi voi myös hyvällä tuurilla muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hyvään hoitajaan . Pieni lapsi viettää hoitajan kanssa enemmän aikaa kuin vanhemman kanssa monesti.
Kiintymyssuhde ei katkea mihinkään. Se ei ole mikään muistinvarainen suhde. Se on samanlainen asia kuin polkupyörällä ajo, jos sen on kerran oppinut, sen osaa aina vaikka välissä menisi 20 vuotta.
10kk ikäisellä kiintymyssuhde ei taida olla välttämättä vielä muodostunut?
Yleensä kiintymyssuhteen muodostumisen seurauksena vauvat alkavat vierastaa noin 4-6 kk iässä. Silloin kun vierastaminen on vahvimmillaan, ei päivähoidon aloitus ole hyvä idea. Siksi Suomessa kotihoito on yleensä mahdollista noin 9 kk ikään saakka. Lapsesta on kiinni, milloin hän on valmis hoitoon, toiset aiemmin ja toiset selvästi myöhemmin.
Millaiset lapset on valmiita aiemmin? Entä millaiset lapset selvästi myöhemmin? Kerro vähän kriteerejä ja tunnusmerkkejä, lapsen ominaisuuksia.
Oleellistahan on myös äidin kyky olla kiintynyt lapseen. Äidillä kiintyminen alkaa normaalisti jo raskausaikana, mutta eivät kaikki äidit kykene asettumaan siihen pesään lapsen kanssa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla epävarmaksi,ei luota toisiin ja hankala muodostaa ihmissuhteita. Ei ole tyytyväinen itseensä. Huono itsetunto. Sosiaaliset taidot heikot. Sosiaaliset taidot ei tarkoita sitten ekstroverttiutta. En keksi mitään hyvää.
T:ex vakalainen
Haluan vielä lisätä että paljon riippuu siitä pystyykö lapsi muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan. Nykyaikana harvemmin kun henkilökunta vaihtuu käytännössä monta kertaa vuodessa. Tällöin päivähoito on suuri riski kehitykselle ja on typerää väittää etteikö näkyisi lapsen hyvinvoinnissa myöhemmin jollakin tavalla.
Voi hyvää päivää. Tuo pitää varmaan paikkansa jossain romanialaisessa lastenkodissa. Mutta tavallisessa suomalaisessa lapsiperheessä lapsen ensisijainen kiintymyksen kohde ovat hänen omat vanhempansa, jotka ovat hoitaneet häntä joka päivä hänen elämänsä alusta saakka.
Eihän ole kun kiintymyssuhde katkeaa lapsen mennessä hoitoon vaikka olisikin ollut hyvä. Lapsi voi viettää päiväkodissa aikaa klo 7-17 ja kotona on pari tuntia hereillä ennen kuin menee nukkumaan. Siinä lapsella kyllä kiintymyssuhde kärsii ja vanhemmat ei pysy edes mielessä päiväkotipäivän ajan. Oletko yhtään lukenut kehityspsykologiaan? Esim 10 kk vanha vauva ei ymmärrä että äiti tulee joskus hakemaan.
Olen toki kuullut usein tuon väitteen, että vanhemmat eivät pysyisi mielessä päiväkotipäivän ajan. Mutta onko kiintymyssuhteen katkeaminen tosiaan tieteellinen fakta?
Omat lapseni ovat pitkään kotihoidettuja, mutta näin jälkikäteen kaikki nuo max. tunti erossa ikäkuukautta kohti -säännöt tuntuvat vähintäänkin itse keksityiltä.
Kyllä on vaikka sitä ei haluta myöntää. Vanhemmat eivät pysy noin pienen lapsen mielessä. "Se mitä ei ole ei ole olemassa. Vanhempi juuri hylkäsi minut tänne päiväkotiin". Joka päivä sama hylkäämisen kokemus. Jos kiintymyssuhde on jo muodostettu ja on hyvä,se silti katkeaa jos lapsi viedään liian nuorena hoitoon. Ja ympärillä on koko ajan vieraita vaihtuvia aikuisia. Lapsi voi myös hyvällä tuurilla muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hyvään hoitajaan . Pieni lapsi viettää hoitajan kanssa enemmän aikaa kuin vanhemman kanssa monesti.
Kiintymyssuhde ei katkea mihinkään. Se ei ole mikään muistinvarainen suhde. Se on samanlainen asia kuin polkupyörällä ajo, jos sen on kerran oppinut, sen osaa aina vaikka välissä menisi 20 vuotta.
10kk ikäisellä kiintymyssuhde ei taida olla välttämättä vielä muodostunut?
Yleensä kiintymyssuhteen muodostumisen seurauksena vauvat alkavat vierastaa noin 4-6 kk iässä. Silloin kun vierastaminen on vahvimmillaan, ei päivähoidon aloitus ole hyvä idea. Siksi Suomessa kotihoito on yleensä mahdollista noin 9 kk ikään saakka. Lapsesta on kiinni, milloin hän on valmis hoitoon, toiset aiemmin ja toiset selvästi myöhemmin.
Niin, mutta ei kai se ole valmiiksi muotoutunut vielä tuolloin?
Ei se taida missään iässä olla valmis. Kyllähän aikuisetkin menettävät perusturvallisuuden joksikin aikaa, kun heidät petetään ja jätetään. Mutta kyllä vähän vaille vuoden ikäinen on usein valmis päivähoitoon. Jos ei ole, omat vanhemmat kyllä tietävät sen parhaiten.
Itselläni on ollut sellaisia lapsia, jotka eivät ole olleet valmiita päivähoitoon, ja olemme pystyneet tekemään tarpeelliset järjestelyt kotihoidon jatkamiseksi. Samalla olen pystynyt näkemään lähipiirin lasten olevan aivan toisenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin paljon erossaoloa vamhemmista lisää pienen lapsen stressitasoa. Vaikka lapsi näyttäisi selviävän päiväkodissa, niin hänen stressitasot on paljon korkeammalla kuin äidin tai isän kotona hoitaman lapsen (toki edellyttäen että kyseessä ei ole mikään nistiperhe tms).
Siitä kasvaa hyvä työihminen. Jo vuoden ikäisenä se tietää mitä tarkoittaa painaa duunia pitkää päivää niska limassa. Se skippaa ryömimisen ja konttaamisen ja alkaa suoraan juosta. Imetysvaihettakaan ei ole, vaan se oppii keittämään mustaa kahvia ja lussuttaa Pirkka kolmioleipiä. 5 vuotiaana se on jo edennyt urallaan keskiportaan pomoksi ja toteuttaa tehtävää viisivuotiaan vittumaisuudella. Tästä tie onkin sitten vain ylöspäin. Kaikki tuntee jonkun tällä taustalla työelämän huipulle kiipineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
Ap
En nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Taitaa olla yksilölliset vaikutukset? Minusta tuli lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
ApEn nut tähän hätään osaa laittaa sinulle tutkimustietoa, mutta jos ajattelee, että Tanskassa käytännössä lähes kaikki lapset menevät ja ovat menneet 10 kk ikäisenä päivähoitoon, tai viimeistään vuoden ikäisenä, niin eipä tuosta vissiin suurempaa haittaa ole. Olen asunut Tanskassa 25 vuotta ja usko tai älä, täällä on ihan normaaleja, hyvin toimeentulevia ihmisiä! Mielestäni paljon enemmän, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää Suomessa olevan, siellähän isolla osalla ihmisiä tuntuu olevan pelkästään ongelmia.
Onko Tanskassa päiväkodeissa pysyvä henkilökunta ja pienemmät lapsiryhmät?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Opin tosi paljon (pitkäaikaisen) päivähoidon haittavaikutuksista pienelle lapselle ja kiintymyssuhteelle.
Yhdistelmäniminen akka ei kyllä tule kertomaan mitä yksityisiä valintoja perhe saa tehdä. Liisa saa varmaan miehen jäämään kotiin? Ei tannut Liisan mies vaihtaa nimeä. On se kumma kun Järvisen nimen pitää antaa jatkua, mutta harvinaisempi nimi ei perheelle kelpaa.
Liisa voisi myös avata patriarkaalisten perheiden haittoja. Ai niin, hänhän itse kannattaa miehen valtaa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Opin tosi paljon (pitkäaikaisen) päivähoidon haittavaikutuksista pienelle lapselle ja kiintymyssuhteelle.
Yhdistelmäniminen akka ei kyllä tule kertomaan mitä yksityisiä valintoja perhe saa tehdä. Liisa saa varmaan miehen jäämään kotiin? Ei tannut Liisan mies vaihtaa nimeä. On se kumma kun Järvisen nimen pitää antaa jatkua, mutta harvinaisempi nimi ei perheelle kelpaa.
Liisa voisi myös avata patriarkaalisten perheiden haittoja. Ai niin, hänhän itse kannattaa miehen valtaa perheessä.
Johan oli purkaus sinulta. Taisi syyllisyyden tunteet alkaa kolkuttamaan luettuasi Keltikankaan tekstejä.
Jos hyvät hoitajat ei mitään. Se on ihan vanhempien oma asia, ja osa voi tehdä lyhennettyä työpäivää tai viikkoa, tai isovanhemmat hakea iltapäiväunien ja välipalan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan mun lapsille ei seurannut mitään, ovat nykyään ihan tervepäisiä aikuisia.
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen: Alle 2-vuotiaan paikka ei ole päiväkodissa
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen hoitaisi pienet lapset kotona
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-jarvine…
Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.
Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja.
Ryhmä lisää aggressiivisuutta
Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.
Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-jarvine…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla epävarmaksi,ei luota toisiin ja hankala muodostaa ihmissuhteita. Ei ole tyytyväinen itseensä. Huono itsetunto. Sosiaaliset taidot heikot. Sosiaaliset taidot ei tarkoita sitten ekstroverttiutta. En keksi mitään hyvää.
T:ex vakalainen
Haluan vielä lisätä että paljon riippuu siitä pystyykö lapsi muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan. Nykyaikana harvemmin kun henkilökunta vaihtuu käytännössä monta kertaa vuodessa. Tällöin päivähoito on suuri riski kehitykselle ja on typerää väittää etteikö näkyisi lapsen hyvinvoinnissa myöhemmin jollakin tavalla.
Voi hyvää päivää. Tuo pitää varmaan paikkansa jossain romanialaisessa lastenkodissa. Mutta tavallisessa suomalaisessa lapsiperheessä lapsen ensisijainen kiintymyksen kohde ovat hänen omat vanhempansa, jotka ovat hoitaneet häntä joka päivä hänen elämänsä alusta saakka.
Eihän ole kun kiintymyssuhde katkeaa lapsen mennessä hoitoon vaikka olisikin ollut hyvä. Lapsi voi viettää päiväkodissa aikaa klo 7-17 ja kotona on pari tuntia hereillä ennen kuin menee nukkumaan. Siinä lapsella kyllä kiintymyssuhde kärsii ja vanhemmat ei pysy edes mielessä päiväkotipäivän ajan. Oletko yhtään lukenut kehityspsykologiaan? Esim 10 kk vanha vauva ei ymmärrä että äiti tulee joskus hakemaan.
Olen toki kuullut usein tuon väitteen, että vanhemmat eivät pysyisi mielessä päiväkotipäivän ajan. Mutta onko kiintymyssuhteen katkeaminen tosiaan tieteellinen fakta?
Omat lapseni ovat pitkään kotihoidettuja, mutta näin jälkikäteen kaikki nuo max. tunti erossa ikäkuukautta kohti -säännöt tuntuvat vähintäänkin itse keksityiltä.
Kyllä on vaikka sitä ei haluta myöntää. Vanhemmat eivät pysy noin pienen lapsen mielessä. "Se mitä ei ole ei ole olemassa. Vanhempi juuri hylkäsi minut tänne päiväkotiin". Joka päivä sama hylkäämisen kokemus. Jos kiintymyssuhde on jo muodostettu ja on hyvä,se silti katkeaa jos lapsi viedään liian nuorena hoitoon. Ja ympärillä on koko ajan vieraita vaihtuvia aikuisia. Lapsi voi myös hyvällä tuurilla muodostaa korvaavan kiintymyssuhteen johonkin hyvään hoitajaan . Pieni lapsi viettää hoitajan kanssa enemmän aikaa kuin vanhemman kanssa monesti.
Vielä 1960-luvulla pikkuvauvoille tehtiin kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä ilman puudutusta, koska ajateltiin että heidän aivonsa ovat liian kehittymättömät tuntemaan kipua. Nykyään samaan tapaan hoetaan tuota mantraa, että vauvalle ei olisi olemassa sellaisia asioita, jotka eivät ole hänen näköpiirissään.
Näistä asioista ei ole olemassa tieteellistä tutkimusta, eikä sellaisia tutkimusasetelmia olisi eettistä luoda. Puolustan vauvan oikeutta hyvään hoitoon, mutta samalla totean että vauvat ymmärtävät yllättävän paljon, ja sen huomaa kun vaivautuu viettämään aikaa heidän kanssaan. Vauva viestii esimerkiksi katseen suunnalla todella paljon.
Tämä! Ennen vanhaan ei tiedetty päivähoidon pitkäaikaisvaikutuksista. Nykyään tietoa alkaa jo olla enemmän. Ja monet nykylapset oireilevat rajusti niin mitä voimme tästä päätellä? Varmasti päiväkodin aloittaminen liian nuorena monilla lapsilla on vaikuttanut ainakin yhtenä osatekijänä
Keltikangas itse meni töihin lastensa ollessa aivan pieniä, ja hoitaja hoiti lapsia kotona. Se varmasti oli hyvä malli heidän perheeseensä.
Mutta onko se nykypäivänä mahdollista kaikille, tai edes mahdollista? Perhepäivähoitajien ammattikunta on käytännössä kadonnut.
Korkean koulutuksen ja työvoiman kalliin hinnan myötä ovat kadonneet myös kouluttamattomat nuoret tytöt, jotka hoitivat lapsia muun tekemisen puutteessa. Kuinka moni nykyään edes antaisi lapsen työttömän 16-vuotiaan hoiviin?
Eikö olisi mielekkäämpää tosiaan miettiä, kuinka lapset saisivat tosielämässä mahdollisimman hyvää hoitoa, kuin ylistää vaihtoehtoja, joita ei monessa kunnassa enää ole juuri olemassakaan?
Niin, mutta ei kai se ole valmiiksi muotoutunut vielä tuolloin?