Palstapsykologit! Mitä siitä seuraa lapselle, että on 10 kk iästä täydet päivät päiväkodissa?

Miksi osa kommentoijista suhtautuu varsin penseästi, jopa vihamielisesti aloittajan kysymykseen? Onko joku kalikka heillä nyt kalahtanut omaan nilkkaan. Vai miksi aloittajaa höykkyytetään täällä?

Suomessa lapset ensin päivähoidossa, sitten koulussa ja jo alaluokilta lähtien iltapäivät kavereiden kanssa ja illat harrastuksissa. Kasvatusvastuu tai sen puute on ihan muiden harteilla kuin omien vanhempien.

Kannattaa perehtyä suomalaiseen tutkimukseen aiheesta. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen työryhmineen tutkinut ja kirjoittanut asiasta kattavasti, lapsen kehityspsykologisesta näkökulmasta. Näitä olisi tarpeen huomioida myös laajemminkin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Fokuksessa siis lasten turvallinen kehitys ja kasvu.

Tässä Nina Mikkosen legendaarinen mielipide asiasta :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.

En koeta. Miten niin?

Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.

Ap

Sinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.

Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.

Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.

Ap

Riittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?

Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.

Ap

Anteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.

Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kommentoijista suhtautuu varsin penseästi, jopa vihamielisesti aloittajan kysymykseen? Onko joku kalikka heillä nyt kalahtanut omaan nilkkaan. Vai miksi aloittajaa höykkyytetään täällä?

Aloittaja ajattelee lapsen olevan jonkinlainen kone, joka toimii tietyllä koodilla. Tosiasiassahan jokainen lapsi on yksilö, ja jokainen lasten kanssa työskentelevä ihminen on niin ikään yksilö. Jopa se äitikin on yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.

En koeta. Miten niin?

Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.

Ap

Sinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.

Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.

Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.

Ap

Riittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?

Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.

Ap

Anteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.

Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.

En ole kirjolla. Hauska kysymys sinulta.

Yritin tuossa jo selventää, että tietenkään psykologinen tutkimustieto ei ole tyyppiä kun henkilölle tapahtuu x, niin siitä seuraa aina y. Vaan tutkimustieto on esim sitä, että jos henkilöllä on temperamenttityyppi x, elämässä asiat a ja b tavalla c ja vaikkapa sosioekonominen tilanne z, niin tietyllä todennäköisyydellä hänelle seuraa tilanteesta y tällaisia ja tällaisia laadullisia seurauksia.

Ap

Tässä tutkimustuloksia: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/parenting-translator/202109/n…

Voit googlailla ihan itse lisää.

Lapsen aivot kehittyvät voimakkaimmin varhaislapsuudessa. Aivoihin tulee painoa ja poimuja, ja ympäristön virikkeet vaikuttavat kehitykseen. Aivot tarvitsevat nähtäväkseen tutut hymyilevät kasvot. Aivot tarvitsevat kuulla tutun äänen puhetta ja laulua, tutun henkilön syliä ja sydämen sykettä. Päiväkodissa ei ole aikaa jokaiselle lapselle. Jos haluat, että lapsestasi tulee älykäs ja tunne-elämältään tasapainoinen, anna omaa aikaasi. Tämä on tutkimuksissa moneen kertaan todistettu. Kotihoidossa lapsi myös pysyy terveempänä. Leikki-iässä lapsi tarvitsee kavereita. Silloin lyhyt päivähoito on eduksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tutkimustuloksia: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/parenting-translator/202109/n…

Voit googlailla ihan itse lisää.

Tässä vielä yhteenveto: In summary, center-based care (day care) is associated with both positive and negative impacts, yet these impacts are relatively minor. Parent and family factors (such as parent education, the home environment, and the quality of the parent-child interaction) have a much greater impact on child development than the type of child care you choose. In fact, the NICHD study found that parent and family factors may have a two to three times greater impact on child development than child care. Accordingly, parents should choose the type of child care that works best for their family and their individual child.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.

En koeta. Miten niin?

Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.

Ap

Sinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.

Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.

Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.

Ap

Riittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?

Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.

Ap

Anteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.

Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.

En ole kirjolla. Hauska kysymys sinulta.

Yritin tuossa jo selventää, että tietenkään psykologinen tutkimustieto ei ole tyyppiä kun henkilölle tapahtuu x, niin siitä seuraa aina y. Vaan tutkimustieto on esim sitä, että jos henkilöllä on temperamenttityyppi x, elämässä asiat a ja b tavalla c ja vaikkapa sosioekonominen tilanne z, niin tietyllä todennäköisyydellä hänelle seuraa tilanteesta y tällaisia ja tällaisia laadullisia seurauksia.

Ap

10 kk ikäisen temperamenttia on turha ruveta arvailemaan. Eikä sillä temperamentillä ole tässä juurikaan merkitystä.

Sen ainakin aiheutti minulle, että en muista lapsuudesta juurikaan mitään vanhemmista. Muistan mitä tehtiin hoidossa, olin perhepäivähoidossa ensimmäiset 4vuotta. Kun sain oman lapsen alkoi jopa ahdistamaan oma lapsuus ja ihmettelin ja ihmettelen edelleen miten joku tekee lapsen ja hoidattaa sen muilla. Itse olin lapsen kanssa ensimmäiset kolme vuotta kotona, sitten vein pph:lle ja tein 80% työaikaa, kesällä oli aina 5vk lapsi lomalla+kaikki muut lomat. Ja ihana sosiaalinen lapsi kasvoi vaikka minun kanssani kotona olikin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.

En koeta. Miten niin?

Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.

Ap

Sinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.

Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.

Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.

Ap

Riittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?

Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.

Ap

Anteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.

Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.

En ole kirjolla. Hauska kysymys sinulta.

Yritin tuossa jo selventää, että tietenkään psykologinen tutkimustieto ei ole tyyppiä kun henkilölle tapahtuu x, niin siitä seuraa aina y. Vaan tutkimustieto on esim sitä, että jos henkilöllä on temperamenttityyppi x, elämässä asiat a ja b tavalla c ja vaikkapa sosioekonominen tilanne z, niin tietyllä todennäköisyydellä hänelle seuraa tilanteesta y tällaisia ja tällaisia laadullisia seurauksia.

Ap

Tässä ongelmaksi tulee, että on erittäin vaikeaa todistaa kausaliteettia.

Jos meillä on lapsi X, jolla on temperamentti Y, ei ole mitään keinoa todistaa että juuri päiväkoti saa hänessä aikaan vaikutuksen Z.

Aikainen päiväkodin aloittaminen on yhdistetty toisinaan aggressiivisuuteen, mutta voi myös olla niin, että alle kolmevuotiaiden aggressiivisuus ei kotihoidossa yksinkertaisesti tule näkyviin yhtä helposti.

Samoin on vaikeaa erottaa sosioekonomisia tekijöitä, koska yleensä koulutettujen ja hyvätuloisten lapset menevät aiemmin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettaako ap saada vastausta johonkin koulutehtävään? Kerro vaan kysymys ja aine suoraan niin on helpompi vastata.

En koeta. Miten niin?

Minua ihan aidosti kiinnostaa tämä aihe. Olen 39-vuotias nainen, ollut työelämässä jo kohta 15 vuotta, valmistumiseni jälkeen siis.

Ap

Sinulle on nyt muutamasti kerrottu, ettei mikään tutkimus pysty antamaan tuohon yksiselitteistä vastausta. Vaikutus riippuu lapsen temperamentista, suhteesta vanhempiin, hoidon laadusta ja niin edelleen.

Et tainnut ymmärtää mitä yritin aloituksessani kysyä.

Juuri tuohan minua kiinnostaisi, että miten vaikutus riippuu temperamentista, minkä temperamenttityypin lapsille tulee millaisia vaikutuksia, miten suhde vanhempiin vaikuttaa tuossa kuviossa tarkemmin ottaen jne.

Ap

Riittäisikö sinulle vastaukseksi, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin ja kasvaa reippaiksi koululaisiksi?

Ei tuo ole mitään spesifiä tutkimustietoa aiheesta. Joten ei riitä ollenkaan. En ole täältä hakemassa mitään lässytystä että hyvin menee. Vaan olen aidosti kiinnostunut millä tavalla asia vaikuttaa ja miksi. Olen aidosti kiinnostunut tietämään ja ymmärtämään ilmiötä syvällisesti. Ajattelin, että täällä palstalla saattaisi olla lapsipsykologiaan perehtyneitä ihmisiä, jotka tietäisi aiheesta tarkemmin. Siksi otsikosSa kysyn asiaa palstapsykologeilta.

Ap

Anteeksi mutta oletko kenties kirjolla? Ei ole olemassa sellaista spesifiä tutkimustietoa, joka kertoisi että kun lapsi on olosuhteissa x, se vaikuttaa häneen aina tavalla y.

Sen verran tiedetään, että valtaosa lapsista pärjää jopa siellä kibbutseissa, missä ei saa koskaan aikuisen jakamatonta huomiota. Mutta sinulle ei jostain syystä kelpaa tutkimustietoon perustuva vastaus, että lapset yleensä sopeutuvat hyvin. Ei, tutkimustieto on sinusta lässytystä.

En ole kirjolla. Hauska kysymys sinulta.

Yritin tuossa jo selventää, että tietenkään psykologinen tutkimustieto ei ole tyyppiä kun henkilölle tapahtuu x, niin siitä seuraa aina y. Vaan tutkimustieto on esim sitä, että jos henkilöllä on temperamenttityyppi x, elämässä asiat a ja b tavalla c ja vaikkapa sosioekonominen tilanne z, niin tietyllä todennäköisyydellä hänelle seuraa tilanteesta y tällaisia ja tällaisia laadullisia seurauksia.

Ap

Ehkä ap on vain oppimaton. Yksilöön vaikuttaa monet eri tekijät. Niitä kutsutaan suojaaviksi tekijöiksi ja riskitekijöiksi. Riskitekijöissä voi olla vaikka tisen vanhemman alkoholismi, mutta sujaavissa sitten vino pino sellaisia tekijöitä, jotka lieventävät sen riskin vaikutuksen lähes olemattomiin. Sama siihen hoitojärjestelyynkin liittyy. Ei voida näyttää, että yksi tekijä olisi sellainen, joka sysäisi veneen nurin, jos siellä lapsen elämässä on vastaavasti kymmenen hyvää. Vastaavasti, jos niitä suojaavia ei oikein ole, jo pienikin tekijä saattaa sysätä kupin nurin. Esim. valtaosaa suomalaislapsista kiusataan koulussa, mutta vain murto-osa kärsii tästä vielä aikuisenakin.

Ihan pienenä koettu hylkäämiskokemus on yksi psykopatiaa aiheuttava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tutkimustuloksia: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/parenting-translator/202109/n…

Voit googlailla ihan itse lisää.

Tässä vielä yhteenveto: In summary, center-based care (day care) is associated with both positive and negative impacts, yet these impacts are relatively minor. Parent and family factors (such as parent education, the home environment, and the quality of the parent-child interaction) have a much greater impact on child development than the type of child care you choose. In fact, the NICHD study found that parent and family factors may have a two to three times greater impact on child development than child care. Accordingly, parents should choose the type of child care that works best for their family and their individual child.

Ap, lue tämä. Tutkijoiden johtopäätös voi tosin tulla pettymyksenä: parhaaseen lopputulokseen päästään, kun vanhemmat valitsevat hoitomuodon perheen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Vinkkinä, että normaalit vanhemmat kyllä tietävät mikä heidän perheelleen ja lapselleen on paras järjestely - sitä varten ei lueta psykologian oppikirjoja. Epävarmempia tapauksia neuvotaan ja sparrataan sitten neuvolassa pohtimaan noita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan pienenä koettu hylkäämiskokemus on yksi psykopatiaa aiheuttava asia.

Paykopatia vaatii sekä geneettisen alttiuden että tietynlaisen kasvuympäristön. Erityisen vahingollista taitaa olla psykopaatin käyttäytymisen oppiminen kasvattajan mallista eli manipuloiva ja tunnekylmä kasvattaja, eli sikäli päiväkoti voi suojatakin psykopatialta, jos siellä on tavan tallaajia antamassa mallia.

Ihmeellisiä vastauksia on ap saanut. Hän yrittää kysyä tietäisikö joku aiheesta teoriaa ja tutkimustuloksia, mutta suurin osa vastaa asian vierestä jotain ihan huttua.

Minustakin tämä on kiinnostava kysymys. Osalla kirjoittajista näyttää olevan defenssit päällä vastauksista päätellen. Ovat varmaan itse laittaneet lapsen liian pienenä päiväkotiin.

Onpa asenteellinen aloitus. Tutkimuksissa, joissa selvitetään erilaisten hoitomuotojen vaikutusta lapsen kehitykseen, ei etsimällä etsitä kuvaamasi kaltaista tilannetta eli sitä, että lapsi on 10 kk:n iästä "täydet päivät" päiväkodissa, menee seitsemältä nukkumaan ja on vuoden aikana lomalla päivähoidosta kaksi viikkoa. Tämä lienee kuitenkin aika harvinainen tilanne.

Lapsen kehitykseen vaikuttavat niin monet asiat, että sellaisella yksittäisellä asialla kuin sillä, meneekö lapsi päivähoitoon 10 kk:n vai 12 kk:n ikäisenä, onko hän päiväkodissa päivittäin 8 tuntia vai 10 tuntia ja onko lomaa kaksi viikkoa vai neljä viikkoa, ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, joka tutkimuksissa pystyttäisiin osoittamaan.

Nykyistä trendiä, jossa korostetaan lapsentahtisuutta ja kiintymysvanhemmuutta, puolustetaan sen luonnollisuudella. Tosiasiassahan lapset ovat olleet suurimman osan ihmiskunnan historiaa nykynäkökulmasta melko laiminlyötyjä. Suomikin oli aina 1960-luvulle saakka maatalousyhteiskunta, ja vaikka maaseudun lapsia ei päivähoitoon vietykään, eivät he kasvaneet missään idyllisessä äiti-lapsisymbioosissa. Tilan työt piti hoitaa, ja yleensä lapset vain jätettiin töiden ajaksi pärjäämään keskenään. Alle kouluikäinen isosisko saattoi olla vastuussa vastasyntyneestä.