Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä kyynistyit lopullisesti?
Kommentit (62)
47v en ole täysin kyynistynyt, mutta kyynistymässä työelämään. Aloitan juuri lyhennetyn työajan, ettei näin tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31v epäonnistuneen avioliiton, laittomien potkujen ja mielenterveysdiagnoosin jälkeen.
Siinä 35 -vuotiaana. Sitten tuli valoa tunnelin päähän kun rakastuin ja tuli ihana mies elämääni. Tai niin kuvittelin. Meni 10 vuotta ja huomasin voivani vähän väliä huonosti enkä ymmärtänyt mistä se johtui, tunsin jatkuvaa epävarmuutta suhteestani ja aloin epäillä miestä. Olihan sillä sitten ollut koko suhteemme ajan muita naisia. Nyt olen lopullisesti kyynistynyt. Onneksi on työpaikka, mikä pitää elossa. Tappaisin itseni, jos ei olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Siinä 35 -vuotiaana. Sitten tuli valoa tunnelin päähän kun rakastuin ja tuli ihana mies elämääni. Tai niin kuvittelin. Meni 10 vuotta ja huomasin voivani vähän väliä huonosti enkä ymmärtänyt mistä se johtui, tunsin jatkuvaa epävarmuutta suhteestani ja aloin epäillä miestä. Olihan sillä sitten ollut koko suhteemme ajan muita naisia. Nyt olen lopullisesti kyynistynyt. Onneksi on työpaikka, mikä pitää elossa. Tappaisin itseni, jos ei olisi lapsia.
Älä nyt jestas sentään miehen takia edes ajattele! Elämäsi on arvokas ilman tuota kutalettakin. Jo lasten takia pyri pois kyynisyydestäkin, ihan oikeasti yksikään mies ei ole sen arvoinen, että edes kyynistyy. Sä selviät kyllä!
Aikuistumiseni alkoi varsin myöhään.Vähän päälle nelikymppisenä ja vuosien sekä aikuistumiseni myötä minusta tuli myös kyyninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen:Olen nyt 53 vuotias ja erittäin kyyninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kyynistykö, vaikka mitä tulisi. Tämä on teidän ainutkertainen elämänne.
Kymmenisen vuotta sitten, jossain 35v tienoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio kyynistyä enää viisissäkymmenissä. Olin nuorempana ehkä hieman mutta onnekseni pidin aina osan itsestäni kysymysmerkkinä. Vastamyrkky kyynisyydelle on olla reilusti eksyksissä eikä suostua lannistumaan kokemansa ikävän edessä.
En ymmärrä aloittajan oletusti siitä että kyynisyys on jotain mitä emme pysty välttämään. Tottakai ja pitäisi koska kyynisyys antaa tekosyyn olla tekemättä asioille mitään. Siis oikeuttaa kaikenlaisen laiskuuden. On henkistä laiskuutta jo itsessään.
Palstan kestohäiriköt ovat nihilistisiä kyynikoita. Pitääkö joku tälläistä ihailtavana elämäntavoitteena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen:Olen nyt 53 vuotias ja erittäin kyyninen.
Mikset kertoisi lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
41. Suurin osa ihmisistä ajaa täysin omia etujaan.
Eihän tuo ole kyynistymistä, vaan sitä ettei haihattele sinisilmäisenä sen perään etteikö noin olisi. Ihminen on lajina mikä on, se pitää vain hyväksyä (eikä masentua kun maailma ei ollutkaan sellainen kuin mitä ilman elämänkokemusta kuvitteli.)
Kyynistyminen on alkanut jo näin reiluna kolmekymppisenä. Miten lie ajattelen 10 vuoden päästä.
18 tajusin että tulen olemaan yksin loppuelämän enkä tule koskaan enää saamaan kavereita/kokemaan rakkautta. Nyt 37 v ja edelleen yksin, ei kavereita koko aikuisikänä ja romanttista rakkautta en ole kokenut koskaan.
5-vuotiaana.