Missä iässä kyynistyit lopullisesti?

30v nyt noin kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa.

Olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

41. Suurin osa ihmisistä ajaa täysin omia etujaan.

Se on ihmisen luonne ja luonto. Kuka täällä vilpittömästi tekee hommia toisten eteen. Ei muuten tehnyt tyranni äiti teresakaan.

Oisko n. 55. Joskus vielä toivo pilkahtelee, mutta harvassa on ne hetket.

Noin 35-vuotiaana. Samalla alkoi ilo häviämään elämästä. En tiedä tosin, onko jo masennuksen puolella. Ei oikein kesäkään tunnu miltään.

99. Oon muuten paremmassa kuosissa kuin moni turha julkkis viiskymppisenä.

Jihuu!

Vierailija kirjoitti:

suosittelen vastaan taistelemista aina ja uudestaan. kyyninen tekee itselleen pahaa

"Jos ei osaa anteeksi antaa, kuolee paikoilleen..."

"Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo, rumuus ei rumalta tuu loppumaan. Jokaisen varjeltava

on omaansa, käännyn kun vielä en katkera oo. Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa,

juoksen kun vielä en vajonnut oo.."

Indica: Linnansa vanki

Työelämään ja yhteiskuntaan olen kyynistynyt, sen sijaan yksittäisiä hyviä ihmisiä löytyy maailmasta. Plus koirat jaksaa aina ilahduttaa.

30v. eli kohta 30v. sitten.

En ole vielä edes aloittanut.

M48

Olen 44 ja taputan nyt kusallanikin itseäni nyt selkään ja onnitellen itseäni, että en ole vielä kyynistynyt tai katkertoitunut vaikka en esimerkiksi ole päässyt etenemään parisuhteenseen eläessäni. Maisterina tienaan kolmanneksen siitä, mitä ammattikoulsta valmsitunut sisarukseni. En omista asuntoa saati autoa. Lapsia minulla ei ole, vaikka oman lapsen saamisesta olen haaveillut mutta pätkätyöläisenä en yksinkertaisesti ole usklatanut. Tiedän taloudellsien tilanteeni luovan varmasti kitkaa yleisemminkin sosiaaliin suhteisiini. Mitkö vielä yliapinia ei ole mutta uudet lonkat on kun jouduin onnettomuuteen e. liikkumine sujuun kuin 80 vuotiaalla mutta elämässä tulee välillä takapakkia joskus myös etupakkia, kuten Matti Nykänen asian muotoili..   

49 vuotiaana. Oli lopulta aika nopea prosessi.

Minä menetin kyynisyyteni vähän yli viisikymppisenä.

Vasta nettiaika paljasti millaista sontaa iso osa ihmisistä oikein onkaan kun sen viimeinkin pystyvät kautta rantain ilmaisemaan.

20 vuotiaana. Tajusin silloin kunnolla miten epätasa-arvoinen ja korruptoitunut maailma on. Biletin tuolloin paljon enkä aina niin hyvässä seurassa. Nykyään olen 37 ja edennyt kovalla opiskelulla hyvää asemaan työelämässä ja muutenkin elämä ns mallillaan. Edelleen silti ärsyttää ja kyynistyttää kaikenlainen vääryys , ihmisten pahuus ja luonnon tuhoaminen.

35v.kun tajusin etten saa parisuhdetta enkä uraa. Nyt 59v.eikä parisuhdetta eikä uraa.

10 vuotta sitten eli nelikymppisenä.