Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä kyynistyit lopullisesti?
Kommentit (71)
24 vuotiaana kun opin totuuden uskovaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyynistyminen, eli pettyminen maailmaan suhteessa omiin odotuksiin, tapahtuu lähinnä ihmisille, joilla ei ole kunnollista maailmankuvaa; perustavanlaatuista maailmanselitystä, josta johdetaan ihmismaailman ilmiöt. Esim. kristinuskon ajatus perisynnistä, ihmisen langenneesta tilasta, suojaa hyvin kyynistymiseltä ja asettaa ihmisten toilailut perspektiiviin.
En tule koskaan kyynistymään, koska en ole katkera luuseri.
25 vuotiaana. Maailma on julma ja epäreilu. Olen juoppovanhempien kasvatti jonka vuoksi myös opettajat päättivät, että minusta ei tule yhtään mitään ja näyttivät sen hyvin avoimesti.
Sinnikkäästi olen kuitenkin yrittänyt, mutta korkeakoulutusta huolimatta en ole saanut kuin vain huonosti palkattua työtä ja sekin pätkää. Tämän lisäksi sairastuin vakavasti ja ainoat läheiset ihmiset kuolivat. Ei puolisoa tai lapsia. Ei rahaa. Ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 50 kieppeillä eli muutama vuosi sitten. Kun maailma muuttui niin hulluksi, että meni loputkin uskosta ihmiskuntaan. Oma elämä on ainoa, mihin voi jotenkin vaikuttaa, eikä siihenkään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus 50 kieppeillä eli muutama vuosi sitten. Kun maailma muuttui niin hulluksi, että meni loputkin uskosta ihmiskuntaan. Oma elämä on ainoa, mihin voi jotenkin vaikuttaa, eikä siihenkään paljon.
Ei tartte kahteen kertaan laittaa samaa kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Palstan kestohäiriköt ovat nihilistisiä kyynikoita. Pitääkö joku tälläistä ihailtavana elämäntavoitteena?
Ei kyynistyminen tarkoita edesvastuutonta pahantahtoisuutta sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tapahtui ehkä 32-vuotiaana. Olin paria vuotta aiemmin palanut loppuun, joutunut lopettamaan yritykseni ja samalla aloittamaan masennuslääkityksen. Olin vuoden ajan työttömänä, kunnes pääsin uuteen työhön joka ei vastannut odotuksiani. Seks.häirintää, työvälineiden pimittämistä, lounastauolla kollegat istuivat eri pöytään ja sain puputtaa ruokani yksin. Palavereista ei joskus kerrottu ja sitten ihmeteltiin missä olin ollut. Jouduin jopa pomon puhutteluun. Lopulta en vaan jaksanut ja lähdin itse koejalla, en onneksi saanut karenssia kun lääkäri kirjoitti niin painavat lausunnot. Tasan viikkoa myöhemmin isäni kuoli yllättäen.
Alunperin se syy, miksi lähdin yrittäjäksi, oli se että mua on kiusattu kaikilla kouluasteilla, yliopistossa ja töissä. Eli kyllä jonkin sortin kyynistymistä on ollut jo siinä 25-vuotiaana.
Koeaikapurun jälkeen sain onneksi uuden työn melkein heti, mutta sekin oli määräaikainen hankehumppakeikka.
Olen nyt 39, lopen uupunut, pitkäaikaistyötön ja vttuuntunut. En usko, että tulen työllistymään enää mihinkään ja en pääse edes kuntoutustuelle, vaikka mulla on mt-diagnooseja vaikka muille jakaa.
16 vee