Voiko ihastus toiseen kehittyä hitaasti ja suhde lämmetä ajan kanssa?

Minulla oli miespuolinen kaveri, jolle jaoin ilot ja surut ja myös suhdeasiani. Mielestäni oltiin vain kavereita, emmekä siis esimerkiksi koskaan vierailleet toistemme luona tai puhuneet mitään pehmeitä. Useampi vuosi myöhemmin hän oli yhtäkkiä todella vihainen minulle ja vuodatti odottaneensa vuosikaudet, että alkaisin suhteeseen hänen kanssaan ja miten oli tuntunut pahalta kuunnella suhdekiemuroitani muiden miesten kanssa. Oli kuulemma ollut ihan minua varten olemassa koko tuon ajan. Tämä tuli aivan täytenä yllätyksenä ja kaverisuhdekin loppui siihen. 

Ei voi ja piste. Heti alussa pitää olla tuntemuksia.

En ymmärrä motiivia muodostaa parisuhdetta toisen kanssa, kuin ihastumisen/rakastumisen perusteella. Mikä pitäisi yhdessä, varsinkaan alussa. Erikoinen asetelma.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ja piste. Heti alussa pitää olla tuntemuksia.

Ei tällaista voi sanoa kenenkään toisen puolesta. On ihmisiä jotka eivät ikinä kykene nopeaan ihastumiseen kenenkään kanssa.

Oletteko suudelleet? Olleet muuten lähekkäin? Tuntuisiko seksi hänen kanssaan vastenmieliseltä?

Jos suuteleminen ja lähelläolo tuntuu mukavalta niin on mahdollisuuksia ihastumiseen. Jos taas jo ajatus on ihan no no, niin silloin mies ei ole oikea.

Vetovoimaa voi kehittää.

Mä en voi edes ite rakastua ennen kuin tunnen ihmisen tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vetovoimaa voi kehittää.

Mä en voi edes ite rakastua ennen kuin tunnen ihmisen tosi hyvin.

Olenpa vähän kateellinen sinulle! Minä taas ihastun päätä pahkaa ulkokuoreen ja sen perusteella kuvittelemaani ihmiseen, ja päädyn suhteisiin aivan epäsopivien kumppanien kanssa.

Osa ihmisistä kommentoi täällä, että kyllä heti alussa täytyy olla ihastusta tai muuten ei tule mitään. Ei pidä! Me ihmiset olemme erilaisia. Joku ihastuu helposti ja nopeasti, toiset tarvitsevat aikaa ja tutustumista toiseen pidempäänkin. Kyllähän rakkaus syttyy joskus yllättäen ystävyyssuhteissakin. Hitaasti lämpenevä ihminen voi tarvita aikaa tapailla ja tutustua pitkäänkin ennen kuin tietää alkaako kipinää herätä. Ihmiset on näissä eri lähtökohdissa myös elämänkokemusten takia. Eihän ihminen jota on satutettu todella pahasti voi välttämättä millään pystyä noin vaan ihastumaan toiseen vaan se voi vaatia pitkäänkin aikaa. Ei siis pidä kenenkään yleistää eikä julistaa miten asioiden kuuluisi mennä.

Joskus se hitaasti syttyvä rakkaus on lopulta kaikkein vahvin ja kestävin. Nopea roihu on monesti varoitusmerkki, ei merkki sopivan puolison löytymisestä.

Mulla on kehkeytymässä jotain tällaista. Eron jälkeen olen ollut fyysisesti yksin, kunnes löytyi ihminen, jonka kanssa halusin vain päättää kuivan kauden...hän saikin minut kiinnostumaan itsestään.

Hengessä olen viettänyt villiä sinkkukevättä. Vietit on vieneet mielikuvissa sinne ja tänne. Enää ei ole tarvetta. Yksikin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kommentoi täällä, että kyllä heti alussa täytyy olla ihastusta tai muuten ei tule mitään. Ei pidä! Me ihmiset olemme erilaisia. Joku ihastuu helposti ja nopeasti, toiset tarvitsevat aikaa ja tutustumista toiseen pidempäänkin. Kyllähän rakkaus syttyy joskus yllättäen ystävyyssuhteissakin. Hitaasti lämpenevä ihminen voi tarvita aikaa tapailla ja tutustua pitkäänkin ennen kuin tietää alkaako kipinää herätä. Ihmiset on näissä eri lähtökohdissa myös elämänkokemusten takia. Eihän ihminen jota on satutettu todella pahasti voi välttämättä millään pystyä noin vaan ihastumaan toiseen vaan se voi vaatia pitkäänkin aikaa. Ei siis pidä kenenkään yleistää eikä julistaa miten asioiden kuuluisi mennä.

Joskus se hitaasti syttyvä rakkaus on lopulta kaikkein vahvin ja kestävin. Nopea roihu on monesti varoitusmerkki, ei merkki sopivan puolison löytymisestä.

Kyllä. Jos ihastuu koko ajan, on koukussa siihen reaktioon ja/tai muista riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kommentoi täällä, että kyllä heti alussa täytyy olla ihastusta tai muuten ei tule mitään. Ei pidä! Me ihmiset olemme erilaisia. Joku ihastuu helposti ja nopeasti, toiset tarvitsevat aikaa ja tutustumista toiseen pidempäänkin. Kyllähän rakkaus syttyy joskus yllättäen ystävyyssuhteissakin. Hitaasti lämpenevä ihminen voi tarvita aikaa tapailla ja tutustua pitkäänkin ennen kuin tietää alkaako kipinää herätä. Ihmiset on näissä eri lähtökohdissa myös elämänkokemusten takia. Eihän ihminen jota on satutettu todella pahasti voi välttämättä millään pystyä noin vaan ihastumaan toiseen vaan se voi vaatia pitkäänkin aikaa. Ei siis pidä kenenkään yleistää eikä julistaa miten asioiden kuuluisi mennä.

Joskus se hitaasti syttyvä rakkaus on lopulta kaikkein vahvin ja kestävin. Nopea roihu on monesti varoitusmerkki, ei merkki sopivan puolison löytymisestä.

Ehkä olennaista on se että molempien pitäisi olla samanlaisia siinä, millä tavalla ihastuksen tunteet heräävät. Jos toinen on nopeasti ihastuvaa tyyppiä niin ei homma mitenkään toimi sellaisen kanssa, joka arpoo ja arpoo, onko tämä yhtään sellainen mitä haen. Itse olen tuollainen nopeasti ihastuva enkä todellakaan pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka epäröi haluaako olla kanssani. Sellainen "suhde" ei ole ollenkaan tasapainoinen eikä yhtään sitä mitä haen. Mulle riittää suhteen päättämiseen jo se tieto, että toisella tunteet eivät syttyneet yhtä nopeasti kuin minulla. Mä haen sellaista, jossa molemmat tietävät heti, että tämä se on.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ja piste. Heti alussa pitää olla tuntemuksia.

Nuoruuden suuri rakkaus ja nykyinen hyvä kaveri oli kouluaikojeni inhokki. Kiinnostuin hänestä vasta vuosien päästä.

Hyvin henkilöstä riippuvia on tunteet. Minullakin oli on/off tapailua mieheni kanssa aluksi, koska en ollut varma tunteistani ja siitä tuleeko niitä. Saattoi toki johtua nuoruuden epävarmuudesta. Kunnes sitten olin ja olen en ihastunut vaan rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää erottaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se että tietenkin tunteita ja vetovoimaa voi kehittyä myös ajan myötä. Mutta ihan toinen asia on se pitääkö se suhde aloittaa jo heti "varmuuden vuoksi" ja siinä suhteessa odotella niiden tunteiden tuloa. Normaalistihan ajatellaan että voidaan olla kavereita ja sitten katsoa johtaako se kaveruus myöhemmin johonkin. Ei siis niin että ryhdytään suhteeseen ja siinä katsotaan että tuleeko niitä tunteita.

Hiljan oli lehdessä juttu, jossa väitettiin, että sekä ystävyyden että rakkauden syntymiseksi pitää viettää 57 tuntia yhdessä. Tämä tapahtuunuu helposti lapsena ja nuorena aikuisena koulun ja opintojen myötä. Tosiaankin aluksi ollaan tuttuja sitten kavereita, ystäviä ja ehkä rakastettuja. En usko asian sujuvan niin että ensin ryhdytään olemaan yhdessä ja siinä odotellaan tuleeko tunteita vai ei . Joskus taas voi nähdä tuntemansa ihmisen uudessa valossa ja ihastua ja rakastua. Pakolla se kipinä ei syty.

Minulla om useampi kokemus elämän varrelta, että olen tuntenut miehen kaverina tai etäisesti useita vuosia ilman mitään kiinnostusta. Sitten ajan kuluessa olenkin ihastunut oikeasti.

Tällaista on myös tapahtunut ystäväpiirissä. Eli se on ihan yleistäkin kokemukseni mukaan. Se tunteiden herääminen vaatii yleensä kyllä jonkin pienen näkökulmaeron tai tapahtuman, joka yhtäkkiä saa näkemään miehen eri lailla kuin aiemmin. Esimerkiksi siirtyminen samalle osastolle töihin, samalla matkalla käyminen tai jotkut bileet, tms joku muutos arkirutiiniin.

N53

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä motiivia muodostaa parisuhdetta toisen kanssa, kuin ihastumisen/rakastumisen perusteella. Mikä pitäisi yhdessä, varsinkaan alussa. Erikoinen asetelma.

Jos on jokin "pakko" saada parisuhde. Ollaan valmiita väkisin vääntämään ja ottamaan joku paskakin vaihtoehto ihan vain siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Minäkään en tätä koskaan ole ymmärtänyt mutta jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että olen aiemmin ryhtynyt suhteisiin joissa on ollut kyllä sitä vetovoimaa, mutta olen lopulta tullut satutetuksi ja suhteista on puuttunut monia tasapainoisen suhteen kannalta olennaisia asioita. Yritän tietoisesti nyt olla päätymättä uudestaan myrkylliseen suhteeseen. Tässä miehessä on ne asiat joita turvallinen ja tasapainoinen suhde edellyttäisi. Mutta se vetovoima on hukassa.

Ap

Haluatko sinä ja mies seksittömän suhteen?

Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ja piste. Heti alussa pitää olla tuntemuksia.

Ei tällaista voi sanoa kenenkään toisen puolesta. On ihmisiä jotka eivät ikinä kykene nopeaan ihastumiseen kenenkään kanssa.

No tällöin ei ryhduytäkään seurustelemaan vaan sitä tutustumisjakdoa jatkuu niin kauan kunnes tietää kolahtaako vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.

Mä olen äkkirakastuja, mutta ei se tarkoita omalla kohdallani todellakaan sitä, että olisin heti hyppäämässä sänkyyn. Se tarkoittaa vain vahvaa sisäistä tietoa, että tämä on minun ihmiseni. Olen kokenut tuon elämäni aikana kerran, eli ei ole siitä kyse, että olisin koukussa siihen tunteeseen ja rakastuisin suunnilleen joka toiseen vastaantulijaan. Jännästi muuten minun tuntemistani ihmisistä pisimmät suhteet ovat niillä, joilla rakkaus on roihahtanut heti.