Voiko ihastus toiseen kehittyä hitaasti ja suhde lämmetä ajan kanssa?
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? Olen tavannut mukavan ja monin tavoin hyvän puolisoehdokkaan jolla on samanlaiset tavoitteet elämälle, näitä on todella harvassa. Mutta en koe olevani ihastunut. Toinen tuntuu turvalliselle, mutta en tunne kipinöitä. Voiko rakkaus roihahtaa ajan kanssa suhteen syventyessä?
Kommentit (104)
Ap tarkentaa. Olen ehkä ilmaissut itseäni vähän epäselvästi, mutta en siis ole aikomassa aloittaa parisuhdetta mikäli yhtään mitään vetovoimaa ja ihastuksen alkua ei synny. Kyse on tapailusta, joka etenee hitaasti myös siksi, että asun parhaillaan työni takia määräaikaisesti välimatkan päässä. Olen punninnut kannattaako tapailua jatkaa ja voivatko tunteet kehittyä pidemmän ajan kuluessa. En odota ihastuvani päätä pahkaa kovinkaan helposti, en ole luonteeltani sellainen. Ja mikäli niin tapahtuu on kyseessä todennäköisesti minulle täysin väärä henkilö. Näistä on kokemusta ja en haluaisi jatkossa enää toistaa virheitäni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli miespuolinen kaveri, jolle jaoin ilot ja surut ja myös suhdeasiani. Mielestäni oltiin vain kavereita, emmekä siis esimerkiksi koskaan vierailleet toistemme luona tai puhuneet mitään pehmeitä. Useampi vuosi myöhemmin hän oli yhtäkkiä todella vihainen minulle ja vuodatti odottaneensa vuosikaudet, että alkaisin suhteeseen hänen kanssaan ja miten oli tuntunut pahalta kuunnella suhdekiemuroitani muiden miesten kanssa. Oli kuulemma ollut ihan minua varten olemassa koko tuon ajan. Tämä tuli aivan täytenä yllätyksenä ja kaverisuhdekin loppui siihen.
Tyypillistä. Jostain syystä miehet olettaa, että kun ollaan vaan ystävällisiä, niin se on joku paritteluun kutsu. Ja sitten kun nainen ei lue hänen ajatuksiaan, niin myöhemmin syyllistää kuinka olet häntä odotuttanut ja kuinka paljon hän on uhrannut vuoksesi ja urgh... mitä helkkaria. Teepäs äijä selväksi mitä haluat. Ja ei, se että ollaan vaan ystävällisiä ei tarkoita, että on pujotettu näkymättömät sormukset sormiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Mä olen äkkirakastuja, mutta ei se tarkoita omalla kohdallani todellakaan sitä, että olisin heti hyppäämässä sänkyyn. Se tarkoittaa vain vahvaa sisäistä tietoa, että tämä on minun ihmiseni. Olen kokenut tuon elämäni aikana kerran, eli ei ole siitä kyse, että olisin koukussa siihen tunteeseen ja rakastuisin suunnilleen joka toiseen vastaantulijaan. Jännästi muuten minun tuntemistani ihmisistä pisimmät suhteet ovat niillä, joilla rakkaus on roihahtanut heti.
Tästähän voi päätellä vain sen, ettei kumpikaan tilanne ole toista oikeampi eikä parempi, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia. Turha vertailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Mä olen äkkirakastuja, mutta ei se tarkoita omalla kohdallani todellakaan sitä, että olisin heti hyppäämässä sänkyyn. Se tarkoittaa vain vahvaa sisäistä tietoa, että tämä on minun ihmiseni. Olen kokenut tuon elämäni aikana kerran, eli ei ole siitä kyse, että olisin koukussa siihen tunteeseen ja rakastuisin suunnilleen joka toiseen vastaantulijaan. Jännästi muuten minun tuntemistani ihmisistä pisimmät suhteet ovat niillä, joilla rakkaus on roihahtanut heti.
Tästähän voi päätellä vain sen, ettei kumpikaan tilanne ole toista oikeampi eikä parempi, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia. Turha vertailla.
Mun silmissä toinen on oikeampi ja parempi. Jokainen saa onneksi itse päättää millaista juttua hakee, eikä ole mikään pakko lähteä väkisin vääntämään jonkun kanssa, joka ei kolahda täysillä. Tai johon ei ole itse kolahtanut täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Mä olen äkkirakastuja, mutta ei se tarkoita omalla kohdallani todellakaan sitä, että olisin heti hyppäämässä sänkyyn. Se tarkoittaa vain vahvaa sisäistä tietoa, että tämä on minun ihmiseni. Olen kokenut tuon elämäni aikana kerran, eli ei ole siitä kyse, että olisin koukussa siihen tunteeseen ja rakastuisin suunnilleen joka toiseen vastaantulijaan. Jännästi muuten minun tuntemistani ihmisistä pisimmät suhteet ovat niillä, joilla rakkaus on roihahtanut heti.
Tästähän voi päätellä vain sen, ettei kumpikaan tilanne ole toista oikeampi eikä parempi, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia. Turha vertailla.
Mun silmissä toinen on oikeampi ja parempi. Jokainen saa onneksi itse päättää millaista juttua hakee, eikä ole mikään pakko lähteä väkisin vääntämään jonkun kanssa, joka ei kolahda täysillä. Tai johon ei ole itse kolahtanut täysillä.
Toki sinun silmissä voi olla, mutta se ei päde välttämättä kaikkiin muihin. Täällä jotkut julistavat ikään kuin tietty tapa olisi ainoa oikea kaikille vaikka tuollaista on mahdotonta määritellä. Ihminen on niin monimutkainen olento elämänkokemuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Mä olen äkkirakastuja, mutta ei se tarkoita omalla kohdallani todellakaan sitä, että olisin heti hyppäämässä sänkyyn. Se tarkoittaa vain vahvaa sisäistä tietoa, että tämä on minun ihmiseni. Olen kokenut tuon elämäni aikana kerran, eli ei ole siitä kyse, että olisin koukussa siihen tunteeseen ja rakastuisin suunnilleen joka toiseen vastaantulijaan. Jännästi muuten minun tuntemistani ihmisistä pisimmät suhteet ovat niillä, joilla rakkaus on roihahtanut heti.
Tästähän voi päätellä vain sen, ettei kumpikaan tilanne ole toista oikeampi eikä parempi, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia. Turha vertailla.
Mun silmissä toinen on oikeampi ja parempi. Jokainen saa onneksi itse päättää millaista juttua hakee, eikä ole mikään pakko lähteä väkisin vääntämään jonkun kanssa, joka ei kolahda täysillä. Tai johon ei ole itse kolahtanut täysillä.
Toki sinun silmissä voi olla, mutta se ei päde välttämättä kaikkiin muihin. Täällä jotkut julistavat ikään kuin tietty tapa olisi ainoa oikea kaikille vaikka tuollaista on mahdotonta määritellä. Ihminen on niin monimutkainen olento elämänkokemuksineen.
Tämä. Ärsyttää miten jotkut täällä (taas kerran) toitottaa omia kokemuksiaan jonain absoluuttisena totuutena. Ehei. Se, että on näin eriäviä kokemuksia ja mielipiteitä pitäisi kertoa siitä, että ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vetovoima on tärkein. Muutenhan kyseessä on kaverisuhde. Ei tarvitse valita joko tai, voi löytää tasapainoisen parisuhteen jossa kokee myös vetovoimaa. Miksi ihmiset edes harkitsee tyytyvänsä parisuhteissa noin vähään, pelkkään kaveruuteen. Ei vetovoima ilmesty jos sitä ei alun perin ole. Se on biologiaa, ihminen kokee luonnostaan vetovoimaa sopivaa kumppania kohtaan.
Juupajuu, onnellisimpia ja pitkäikäisimpiä ovat muuten pakkoavioliitot. Nykyinen romanttinen rakkaus on länsimaista hömppää. Mietipä nyt muuten mitä sanot biologiasta ja tututstu edes aiheeseen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetovoima on tärkein. Muutenhan kyseessä on kaverisuhde. Ei tarvitse valita joko tai, voi löytää tasapainoisen parisuhteen jossa kokee myös vetovoimaa. Miksi ihmiset edes harkitsee tyytyvänsä parisuhteissa noin vähään, pelkkään kaveruuteen. Ei vetovoima ilmesty jos sitä ei alun perin ole. Se on biologiaa, ihminen kokee luonnostaan vetovoimaa sopivaa kumppania kohtaan.
Juupajuu, onnellisimpia ja pitkäikäisimpiä ovat muuten pakkoavioliitot. Nykyinen romanttinen rakkaus on länsimaista hömppää. Mietipä nyt muuten mitä sanot biologiasta ja tututstu edes aiheeseen,
Näissäkin on kahta eri tapaa. Pakko avioliitto, jossa pariutujilta- varsinkaan naisilta ei kysellä suostumusta ja sitten avioliitot, jossa vanhemmat etsii ehdokkaat ja itse saa hyväksyä tai hylätä. Useimmissa tapauksissa on jälkimmäistä kyse.
Syy miksi nämä ovat onnellisia on a) tyytymättömyyttä ei uskalleta tunnustaa ja b) onnettomuudesta voidaan syyttää toisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Itse tiesin heti ensinäkemältä, että tuo tai ei kukaan. Mentiin nopeasti yhteen ja naimisiin. Tästä on ensi vuonna 35 v aikaa ja suhde on vaan parantunut vanhetessaan.
Kivaa sitten ollut narsistin kanssa, heillehän tuo on normaali käytäntö että vauhdilla mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Itse tiesin heti ensinäkemältä, että tuo tai ei kukaan. Mentiin nopeasti yhteen ja naimisiin. Tästä on ensi vuonna 35 v aikaa ja suhde on vaan parantunut vanhetessaan.
Kivaa sitten ollut narsistin kanssa, heillehän tuo on normaali käytäntö että vauhdilla mennään.
Erona vaan se, että narsistin kanssa pahenee parin vuoden jälkeen, ei parane, joten tuskin siitä tässä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät suhteet ovat omassa lähipiirissäni olleet juurikin niitä hitaasti lämpeneviä. Ollaan tyyliin aluksi oltu vaan kavereita merkittävä ajanjakso ja sitten alkoikin kiinnostaa vähän enemmän. Sen sijaan ne, jotka ovat sellaisia äkkirakastujia että tyyliin heti ensi tapaamisen jälkeen hypätään sänkyyn, ovat järjestään eronneet. Taitavat olla lähinnä koukussa siihen hekumaan ja sitten kun on se aika ohi ja arki koittaa, niin eipäs kiinnostakaan.
Itse tiesin heti ensinäkemältä, että tuo tai ei kukaan. Mentiin nopeasti yhteen ja naimisiin. Tästä on ensi vuonna 35 v aikaa ja suhde on vaan parantunut vanhetessaan.
Minä myös tiesin. Valitettavasti mies ei kokenut samoin. Tästä nyt 8 vuotta, enkä edelleenkään ole päässyt eteenpäin.
Ite ihastun hitaasti, sillä se johtuu, jos elämässä on tullut ikäviä kokemuksia, niin se vähän vaikuttaa rinnassa (Mikä on kauhea, mutta toki luonnollista)
Haaveilen toki tyttöystävästä, en silleen verimakuna, vaan kokeilla uusia paikkoja, jossa voi tavata uusia ihmisiä, vaikka olisi sinkku tapahtumia on hyvä kokeilla. Jos juttelen ihmisen kanssa, jonka olen vähän tuntenut pitkään (vaikka 3-8 viikkoa) niin sitten olisin halukas tutustumaan paremmin ja syvällisesti. Jos ihastun, niin tietäisin, mistä hän tykkää, mitä arvostaa ja pikku flirttiä ajan kanssa, jotta olisi yhteinen sävel.
Joten sopiva ajan tutustuminen olisi hyvä tapa, jotta yhteinen sävel ja luottamus tulisi, kunhan te molemmat hyväksytte erilaisuutenne.
Vierailija kirjoitti:
Vetovoima on tärkein. Muutenhan kyseessä on kaverisuhde. Ei tarvitse valita joko tai, voi löytää tasapainoisen parisuhteen jossa kokee myös vetovoimaa. Miksi ihmiset edes harkitsee tyytyvänsä parisuhteissa noin vähään, pelkkään kaveruuteen. Ei vetovoima ilmesty jos sitä ei alun perin ole. Se on biologiaa, ihminen kokee luonnostaan vetovoimaa sopivaa kumppania kohtaan.
Suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään sellaiseen kumppaniin, jonka kykenevät saamaan. Ainakin meidän miesten kohdalla se tarkoittaa, että suurin osa ei saa niin kaunista naista kuin oikeasti haluaisi.
Me näemme sen mitä haluamme nähdä ja näin ollen todellisuus jää ulottumattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetovoima on tärkein. Muutenhan kyseessä on kaverisuhde. Ei tarvitse valita joko tai, voi löytää tasapainoisen parisuhteen jossa kokee myös vetovoimaa. Miksi ihmiset edes harkitsee tyytyvänsä parisuhteissa noin vähään, pelkkään kaveruuteen. Ei vetovoima ilmesty jos sitä ei alun perin ole. Se on biologiaa, ihminen kokee luonnostaan vetovoimaa sopivaa kumppania kohtaan.
Suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään sellaiseen kumppaniin, jonka kykenevät saamaan. Ainakin meidän miesten kohdalla se tarkoittaa, että suurin osa ei saa niin kaunista naista kuin oikeasti haluaisi.
En ikinä haluaisi sellaiseen suhteeseen, jossa olisin miehelle kakkosvaihtoehto tai muuten sellainen, johon hän vain tyytyisi. Toisaalta en ole halunnut sellaistakaan miestä, joka tykkää minusta vain ulkonäköni ja vahvuuksieni takia. Näillä tiukoilla kriteereillä sain mitä halusin.
Mielestäni ei kannata ajatellakaan suhdetta ainakaan sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne seksuaalista vetoa. Eli jos ajatus seksistä tai suutelemisesta sen ihmisen kanssa tuntuu vastenmieliseltä. Nuorena lähdin treffeille muutaman tällaisen miehen kanssa, jotka tunsin entuudestaan. Ei olisi pitänyt lähteä ollenkaan ja herättää heissä turhia toiveita.
Vaimollakin oli tosi iso reikä kun aloimme seurustelemaan. Exällä oli kuulemma todella iso. Onneksi reikä on nyt pienentynyt ajan saatossa ja saan jo jonkinlaista kitkaa tuntumaan.
Yksi mies jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Kohtasimme sattumalta ja rakastuimme toisiimme vähän samaan tyyliin kuin elokuvassa Rakkautta ennen aamua (trilogian ensimmäinen elokuva). En halunnut enää tavata kun ajattelin, että tämä oli liian hyvää ollakseen totta. Olen miettinyt teinkö virheen kun jätin hänet, vai oliko kyse vain traumakemiasta ja väistin luodin. Löysin lopulta hyvän puolison, mutta en ole pystynyt intohimoon ja spontaaniuteen ihan suhteen alkuajan jälkeen. Ihastuin nykyiseen puolisooni vähitellen kun tunsimme toisemme samoista porukoista. Jotakin jäi minusta siihen nuoruuden aikaiseen juttuun, intohimoni tyhjeni siihen ja sitä ei vain enää ole tai se ei pääse esille.
Itse tiesin heti ensinäkemältä, että tuo tai ei kukaan. Mentiin nopeasti yhteen ja naimisiin. Tästä on ensi vuonna 35 v aikaa ja suhde on vaan parantunut vanhetessaan.