Voiko ihastus toiseen kehittyä hitaasti ja suhde lämmetä ajan kanssa?

Ei vetovoima tarvitse tarkoittaa tuhoavuutta tai negatiivisia tunteita, ei missään nimessä. Se on rakkautta, kunnioitusta, huumaa ja kipinää. Jos toisesta tulee vihollinen, silloin ollaan hakoteillä ja siihen liittyy jo jotain muutakin.

Usein sanotaan, että sellainen hillitön vetovoima ja hullaantuminen alussa voi olla iso hälytysmerkki monen kohdalla, ei mikään hyvä asia. Tämä etenkin heillä joilla on esim. omasta historiastaan johtuen taipumus vetää puoleensa vääränlaisia tyyppejä. Heidän alitajuntansa tunnistaa tutun ja turvallisen (vaikkakin myrkyllisen), jolloin he kokevat mieletöntä kemiaa näihin ihmisiin, mutta lopputulos on katastrofi. Kyseessä on traumakemia. Nämä ihmiset eivät tunnista välttämättä vetovoimaa turvallisten ihmisten kanssa. Silloin on ihan oikeasti hyvä miettiä näitä pariutumisasioita myös järjellä, koska se vetovoiman tunne voi viedä todella pahasti metsään jos seuraa sokeasti sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa vain ne kipinää ja tulta tekevät jänskämiehet siksi aikaa kunnes he tylsistyvät teihin.

Ottakaa vain se kivamies kunnes itse tylsistytte häneen. Kykenette aina rationalisoimaan myöhempiä tunnepäätöksiänne, kun "kipinää" ei sittenkään riitä, eikö vain?

Rakkaus ja parisuhde on viime kädessä päätös eikä mikään Disneyn taivaalta putoava tunnetila ja useimmiten ihmisten päätökset perustuvat ihan omaan sisäiseen tilaan, eikä toisen ihmisen rakastettavuuteen.

Kivamies kylläkin ansaitsee aitoutta ja permasitoutunutta.

Miksi se "kivamies" on aina noin katkera? Aidosti mukavalla miehelle löytyy kyllä puoliso, mutta te "kivamiehet" ette ymmärrä että tylsyys ja ei-houkutteleva ulkomuoto ei vielä tee teistä "kivaa".

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että olen aiemmin ryhtynyt suhteisiin joissa on ollut kyllä sitä vetovoimaa, mutta olen lopulta tullut satutetuksi ja suhteista on puuttunut monia tasapainoisen suhteen kannalta olennaisia asioita. Yritän tietoisesti nyt olla päätymättä uudestaan myrkylliseen suhteeseen. Tässä miehessä on ne asiat joita turvallinen ja tasapainoinen suhde edellyttäisi. Mutta se vetovoima on hukassa.

Ap

Se heti syntyvä vetovoima ja nopea ihastuminen ei aina ole hyvä juttu. Varsinkin jos suhteet noudattaa aina samaa kaavaa. Silloin tavallaan alitajuntaisesti sellainen ihminen kiinnostaa joka osuu omiin haavoihin. Sellainen turvallinen ja tasapainoinen ihminen tuntuu tylsältä, kun ei olekkaan sitä jännää vuoristorataa siinä suhteessa.

Ap on hyvin havainnut omat virheensä parisuhteen etsimisessä.

Jos tykkään miehen kanssa viettää aikaa, hän tuntuu turvalliselta ja olet kiinnostunut hänestä seksuaalisesti niin kaikki mahdollisuudet on, että suhde syvenee ihastumiseksi.

Kannattaa tutustua hidasta elämään artikkeleihin tai kirjoihin. Sieltä löytyy paljon tästä asiaa.

Kannattaa myös tutustua kiintymyssuhdemalleihin.

En ole koskaan ihastunut keneenkään ensinäkemältä, vaan tunteet syttyvät aina pitkän tutustumisen kautta jos ovat syttyäkseen. Olen ihastunut ihmisiin useiden vuosien tuntemisen jälkeen, kun suhde on syventynyt ja toisesta on löytynyt uusia puolia.

En toki ala deittailemaan ilman romanttisia tunteita, joten käytännössä pitää tutustua kaverina ja kaveruudesta kehittyy parisuhde jos on kehittyäkseen.

Tekee deittailusta mahdotonta, koska ei kukaan tinder-mies jaksa treffailla kuukausia kaveripohjalta. 462

Itse kamppailen vähän samojen ajatusten kanssa. Alkuhuuma kesti tasan viikon, sen jälkeen tilalle tuli enemmänkin turvallisuus, tasaisuus, helppo olla toisen lähellä ja arvostus.

Ihmettelin, kun ihastuksen tunteet lähtivät niin pian, mutta ajattelin, että en yritä mitään enkä pakota itseäni tuntemaan mitään. En odota mitään ihania vaaleanpunaisten lasien läpi näkemistä.

Aloin näkemään kumppanissa tosiaan niin paljon arvostettavia piirteitä, toimeliaisuutta, läheistä kumppanuutta ja että voit olla toisen seurassa täysin oma itsesi, yhteisiä tekemiä asioita tms ja että arki on oikein kivaa toisen kanssa.

En edelleenkään näe kumppaniani suurena herkkupalana, keneltä voisin riisua vaatteet kappaleiksi ja että oisin palavan ihastunut, mihin olen tottunut ehkä aiemmin aikaisemmissa suhteissa.

Mutta en ole ihmisenäkään mikään intohimon perikuva, päinvastoin. Mulle riittää nämä tunteet.

En halua ketään muuta, sellaista tyyppiä ei ole.

Mielestäni nopea ihastuminen kuului nuoruuteen. Silloin jaksoi uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä.

Nyt etsin tasapainoa ja kumppania, jonka kanssa on yhteistä. Tietysti pitää olla viehättävä ulkonäkö ja miellyttävä olemus.

Yhteiset halut ja toiveet ovat pitemmän päälle tärkeitä.

Minulla menee vieläkin jalat alta, kun aviomies "katsoo sillälailla". Ollut alusta saakka. Se jokin, on ollut meidän liima myös vaikeina aikoina. Toki on muitakin tunteita, turvallisuutta, samoja mielenkiinnon kohteita ja huumorintaju yhdistää, mutta se kemia on kiistaton. Valitsisin hänet nytkin, jos tulisi tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetovoima on tärkein. Muutenhan kyseessä on kaverisuhde. Ei tarvitse valita joko tai, voi löytää tasapainoisen parisuhteen jossa kokee myös vetovoimaa. Miksi ihmiset edes harkitsee tyytyvänsä parisuhteissa noin vähään, pelkkään kaveruuteen. Ei vetovoima ilmesty jos sitä ei alun perin ole. Se on biologiaa, ihminen kokee luonnostaan vetovoimaa sopivaa kumppania kohtaan.

Samaa mieltä, sitten erotaan muutaman vuoden päästä ja entistä vaikeampi löytää mieleistä puolisoa. Sopivan puolison tullessa kohdalle pää menee sekaisin ja järki sumenee. Ei sitä tarvitse miettiä onko vetovoimaa vai ei.

Säkö menit kusemaan Turkissa olleet treffit kiskomalla mutruhuulena kaljaa?

Aapeelle. Toi suhdemalli jota meinaat pohjautuu konservatiivisiin arvoihin. Ihmeessä perehdy:

https://www.amazon.com/Marriage-Rock-25th-Anniversary-Comprehensive/dp/…

https://www.amazon.com/Love-Languages-Secret-that-Lasts/dp/080241270X/r…

https://www.amazon.com/Seven-Principles-Making-Marriage-Work/dp/0553447…

En laskisi kyllä sen varaan. Olen kerran antanut tällaisen tilaisuuden ja suhde oli loppuun asti vain mukavan kaverillinen, eikä yhtään sellainen miehen ja naisen välinen suhde, vaikka seksiä olikin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee vieläkin jalat alta, kun aviomies "katsoo sillälailla". Ollut alusta saakka. Se jokin, on ollut meidän liima myös vaikeina aikoina. Toki on muitakin tunteita, turvallisuutta, samoja mielenkiinnon kohteita ja huumorintaju yhdistää, mutta se kemia on kiistaton. Valitsisin hänet nytkin, jos tulisi tarve.

Hienoa.

Oma kokemuksesi on vain, että aika moni mies katsoo sillä laillaensi tutustumisella. Baarissa varsinkin. Tavallaan se kertoo vain himosta.

Tietystysti on hienoa, että pystyy säilyttämään intohimon vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Minulle riittäisi vähempikin. Läheisyys, turvallisuus, halu nauttia ja tuottaa toiselle nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee vieläkin jalat alta, kun aviomies "katsoo sillälailla". Ollut alusta saakka. Se jokin, on ollut meidän liima myös vaikeina aikoina. Toki on muitakin tunteita, turvallisuutta, samoja mielenkiinnon kohteita ja huumorintaju yhdistää, mutta se kemia on kiistaton. Valitsisin hänet nytkin, jos tulisi tarve.

Hienoa.

Oma kokemuksesi on vain, että aika moni mies katsoo sillä laillaensi tutustumisella. Baarissa varsinkin. Tavallaan se kertoo vain himosta.

Tietystysti on hienoa, että pystyy säilyttämään intohimon vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Minulle riittäisi vähempikin. Läheisyys, turvallisuus, halu nauttia ja tuottaa toiselle nautintoa.

Tiedostan tämän ja siksi olenkin onnellinen tilanteesta. Olemme sitoutuneet toisiimme, kumpikin saa kaiken haluamansa toisiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää erottaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se että tietenkin tunteita ja vetovoimaa voi kehittyä myös ajan myötä. Mutta ihan toinen asia on se pitääkö se suhde aloittaa jo heti "varmuuden vuoksi" ja siinä suhteessa odotella niiden tunteiden tuloa. Normaalistihan ajatellaan että voidaan olla kavereita ja sitten katsoa johtaako se kaveruus myöhemmin johonkin. Ei siis niin että ryhdytään suhteeseen ja siinä katsotaan että tuleeko niitä tunteita.

Jos toisella osapuolella on enemmän tunteita, kaveruus ei kyllä mitenkään toimi. Ja kaikkia ei välttämättä kiinnosta mikään kaveruus jos on ollut etsimässä parisuhdetta. Tuhlaa vaan aikaansa jos jatkaa ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa.

Tämä on totta siinä tapauksessa että toinen ihan oikeasti haluaa vain olla kaveri ja toinen ei. Tässä aloituksen tapauksessa taas kyllä se toinenkin haluaisi enemmän mutta ei ole varma että onnistuuko se. Silloin ollaan avoimin kortein liikkeellä jos kumpikin kertoo mitä haluaa ja mitä tavoittelee ja se voi kyllä onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee vieläkin jalat alta, kun aviomies "katsoo sillälailla". Ollut alusta saakka. Se jokin, on ollut meidän liima myös vaikeina aikoina. Toki on muitakin tunteita, turvallisuutta, samoja mielenkiinnon kohteita ja huumorintaju yhdistää, mutta se kemia on kiistaton. Valitsisin hänet nytkin, jos tulisi tarve.

Tämähän se on se unelma, mistä varmaan suurin osa ihmisistä haaveilee. Suurin osa meistä tyytyy lopulta johonkin joka on riittävän hyvä, jonka kanssa voi rakentaa hyvän elämän. Ja se on ihan ok.

Olet saanut lottovoiton elämässä.

Itselle kävi niin, että parikymppisenä oli muutama järkyttävä salamarakastuminen, jotka jokainen meni syystä tai toisesta kiville. Sitten päätin, että tämä loppuu ja yksinkertaisesti loin muutaman peruskriteerin uudelle ihmissuuhteelle.  Kriteerit liittyivät perusluonteeseen ja elämänasenteeseen ja perhetaustaan. Ei siis ulkonäköön tai vaikkapa rahaan ollenkaan, mutta halusin naimisiin ja perheen. Muutaman viikon päästä löysin hyvän nuoren miehen, josta päätin pitää kiinni. Yhteisiä suunnitelmia oli helppo tehdä ja elämäni alkoi edetä hyvään suuntaan. Olen nyt ollut naimissa vuosikymmeniä, enkä kadu. Kun miehelleni tuli muutama vuosi sitten tilapäinen terveysongelma, tajusin, kuinka paljon häntä olen oppinut rakastamaan. En usko, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Hyvä suhde perustuu samantyyppisiin arvoihin, huumorintajuun ja yhteisiin tavoitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee vieläkin jalat alta, kun aviomies "katsoo sillälailla". Ollut alusta saakka. Se jokin, on ollut meidän liima myös vaikeina aikoina. Toki on muitakin tunteita, turvallisuutta, samoja mielenkiinnon kohteita ja huumorintaju yhdistää, mutta se kemia on kiistaton. Valitsisin hänet nytkin, jos tulisi tarve.

Hienoa.

Oma kokemuksesi on vain, että aika moni mies katsoo sillä laillaensi tutustumisella. Baarissa varsinkin. Tavallaan se kertoo vain himosta.

Tietystysti on hienoa, että pystyy säilyttämään intohimon vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Minulle riittäisi vähempikin. Läheisyys, turvallisuus, halu nauttia ja tuottaa toiselle nautintoa.

Eihän noi toisiaan pois sulje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää erottaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se että tietenkin tunteita ja vetovoimaa voi kehittyä myös ajan myötä. Mutta ihan toinen asia on se pitääkö se suhde aloittaa jo heti "varmuuden vuoksi" ja siinä suhteessa odotella niiden tunteiden tuloa. Normaalistihan ajatellaan että voidaan olla kavereita ja sitten katsoa johtaako se kaveruus myöhemmin johonkin. Ei siis niin että ryhdytään suhteeseen ja siinä katsotaan että tuleeko niitä tunteita.

Jos toisella osapuolella on enemmän tunteita, kaveruus ei kyllä mitenkään toimi. Ja kaikkia ei välttämättä kiinnosta mikään kaveruus jos on ollut etsimässä parisuhdetta. Tuhlaa vaan aikaansa jos jatkaa ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa.

Tämä on totta siinä tapauksessa että toinen ihan oikeasti haluaa vain olla kaveri ja toinen ei. Tässä aloituksen tapauksessa taas kyllä se toinenkin haluaisi enemmän mutta ei ole varma että onnistuuko se. Silloin ollaan avoimin kortein liikkeellä jos kumpikin kertoo mitä haluaa ja mitä tavoittelee ja se voi kyllä onnistua.

No aika epätoivoinen saa olla jos jatkaa ihmisen kanssa, joka kertoo ettei ole ollenkaan ihastunut ja on epävarma jatkosta. Ainakin itse sanoisin tuon tiedon jälkeen välittömästi heipat. En mä etsi tuollaista suhdetta. Toki joillekin varmasti kelpaa mikä tahansa mitä tarjolla on, mutta vähän sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että olen aiemmin ryhtynyt suhteisiin joissa on ollut kyllä sitä vetovoimaa, mutta olen lopulta tullut satutetuksi ja suhteista on puuttunut monia tasapainoisen suhteen kannalta olennaisia asioita. Yritän tietoisesti nyt olla päätymättä uudestaan myrkylliseen suhteeseen. Tässä miehessä on ne asiat joita turvallinen ja tasapainoinen suhde edellyttäisi. Mutta se vetovoima on hukassa.

Ap

Voiko nyt enää tyypillisempää esimerkkiä olla renttujen/jänskämiesten perään haikailevasta naisesta, joka kerta toisensa jälkeen polttaa näppinsä. Tavismiesten kanssa ei sitten ole "kemiaa". Jätä se mies rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että olen aiemmin ryhtynyt suhteisiin joissa on ollut kyllä sitä vetovoimaa, mutta olen lopulta tullut satutetuksi ja suhteista on puuttunut monia tasapainoisen suhteen kannalta olennaisia asioita. Yritän tietoisesti nyt olla päätymättä uudestaan myrkylliseen suhteeseen. Tässä miehessä on ne asiat joita turvallinen ja tasapainoinen suhde edellyttäisi. Mutta se vetovoima on hukassa.

Ap

Lankesin itse tähän kuoppaan. Ajattele miehen tunteita ja omiasi myös, äläkä lähde tähän leikkiin. Tulet olemaan ajan myötä enemmän ja enemmän vihainen itsellesi ja katkera myös miehelle. Kuitenkin useimmat meistä naisista haluavat tuntea itsensä naisiksi ja jos vastapuoli ei tunnu mieheltä, vaan kaverilta, niin kyllä se oma naiseus siinä kuolee. Katkeruus kasvaa hirveisiin mittoihin, jos vielä sattuu esim. töissä tai muualla kohtaamaan miehen, jonka kanssa kipinöi.

Minulle kaveri hoki, että anna mahdollisuus rakkaudelle kasvaa hyvän miehen kanssa, että ei tarvitse heti kipinöidä niin että sukat pyörii jalassa. Ei olisi pitänyt kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että olen aiemmin ryhtynyt suhteisiin joissa on ollut kyllä sitä vetovoimaa, mutta olen lopulta tullut satutetuksi ja suhteista on puuttunut monia tasapainoisen suhteen kannalta olennaisia asioita. Yritän tietoisesti nyt olla päätymättä uudestaan myrkylliseen suhteeseen. Tässä miehessä on ne asiat joita turvallinen ja tasapainoinen suhde edellyttäisi. Mutta se vetovoima on hukassa.

Ap

Voiko nyt enää tyypillisempää esimerkkiä olla renttujen/jänskämiesten perään haikailevasta naisesta, joka kerta toisensa jälkeen polttaa näppinsä. Tavismiesten kanssa ei sitten ole "kemiaa". Jätä se mies rauhaan.

Ihan turha tähän on vihamielisesti suhtautua, sille ei kertakaikkiaan voi mitään, että vetovoimaa kokee tietynlaisiin ihmisiin. Se ei ole tietoisen päätöksen asia. Ap:hän yrittää tässä todella fiksusti ajatella asiaa laajemmin ja rikkoa totuttua kaavaa. Pääasia, että on rehellinen miehelle eikä johda harhaan.