Sinä joka rekryät uudet työntekijät, mitkä ovat huonoja kysymyksiä? Mitkä lauseet CV:ssä/hakemuksessa saavat klikkaamaan seuraavaan? Mikä taas kiinnittää huomion?

Ap täällä:

Kiitos vastauksista! Tuleeko muilla vielä jotain mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Ööh, aika usein käytän työelämässä empatiaa ymmärtääkseni ympäröivää ihmismaailmaa. Vuorovaikutuksessa, tilanteiden lukemisessa, oman vuorovaikutukseni säätämisessä toivomani lopputuloksen saavuttamiseksi (miten minä voin vaikuttaa toiseen)... Tiesitkö, että jopa narsistin täytyy jossain määrin ymmärtää empatiaa osatakseen ns. vetää oikeista naruista? Ei se ole mitään lässyhommaa.

Enkä ole sossu vaan inssi.

Vierailija kirjoitti:

Jos rekryäjä on myös tuleva lähin pomosi, kannattaa miettiä mitä hän haluaa. Ainakin minun tapauksessani hän haluaa työntekijän, joka tekee hänen elämästään helpompaa.

Seuraavat asiat ovat plussaa, vaikka näitä ei kaikkia voi ääneen sanoa:

- Ei jatkuvasti kysele tyhmiä vaan selvittää itse

- Ei jatkuvasti heittele kehitysideoita ja viilaa pilkkua

- On halukas opettelemaan itsenäisesti uutta, jos ei jotain osaa

- Ei sooloile, vaan noudattaa annettuja ohjeita ilman kyseenalaistamista

- Omaa oman elämän eli ei elä ja hengitä töitä

- Ei ole avuton vaan osaa ratkoa ongelmia itse

- Ei ole liian urasuuntautunut eli ei halua viedä minun paikkaani työpaikan hierarkiassa

Kannattaa antaa kuva fiksausta, pärjäävästä mutta nöyrästä ja joustavasta työntekijästä joka ei kasaa stressaantuneelle pomolle uusia paineita

En tiedä miten ne tuon urasuuntautuneen jotenkin tulkitsee hakemuksesta/työhaastattelussa? Kai jokin mikä tahansa maininta tai vihje siitä, että on joko ennen ollut esimiestyössä on ehdoton EI EI tai maininta, että haluaa tulevaisuudessa esimiestyöhön tai opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Täh. Empaattinen tietää tai ainakin haluaa ymmärtää miltä TOISESTA tuntuu. Kai ny kaikki tietää miltä itsestään tuntuu.

Keskityn siihen kuinka paljon hakija on erityinen ja eroaa muista hakijoista sekä osaa markkinoida ja myydä omaa osaamistaan. Jos hakija ei erotu ja ole poikkeava, hakemus ja CV eivät ole erityisiä, eikä tällä ole mitään annettavaa yritykselle niin CV ja köhakemus menee silppuriin. Ja silppuri saa laulaa rekrytoijan työssä usein, sillä monien hakemukset ja CV:t ovat samaa harmaata massaa ja identtistä tylsää / geneeristänjargoniaa tai liirunlaarumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Ööh, aika usein käytän työelämässä empatiaa ymmärtääkseni ympäröivää ihmismaailmaa. Vuorovaikutuksessa, tilanteiden lukemisessa, oman vuorovaikutukseni säätämisessä toivomani lopputuloksen saavuttamiseksi (miten minä voin vaikuttaa toiseen)... Tiesitkö, että jopa narsistin täytyy jossain määrin ymmärtää empatiaa osatakseen ns. vetää oikeista naruista? Ei se ole mitään lässyhommaa.

Enkä ole sossu vaan inssi.

Käytät mutta kyse oli tarvitseeko sitä. Ainoastaan perustelit miten asian koet mutta et mitään konkreettista hyötyä. päin vastoin jos jatkuvasti joudut heijastamaan ympäristöä omiin tunteisiisi niin sehän kuluttaa sinua ja vie tulosta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rekryäjä on myös tuleva lähin pomosi, kannattaa miettiä mitä hän haluaa. Ainakin minun tapauksessani hän haluaa työntekijän, joka tekee hänen elämästään helpompaa.

Seuraavat asiat ovat plussaa, vaikka näitä ei kaikkia voi ääneen sanoa:

- Ei jatkuvasti kysele tyhmiä vaan selvittää itse

- Ei jatkuvasti heittele kehitysideoita ja viilaa pilkkua

- On halukas opettelemaan itsenäisesti uutta, jos ei jotain osaa

- Ei sooloile, vaan noudattaa annettuja ohjeita ilman kyseenalaistamista

- Omaa oman elämän eli ei elä ja hengitä töitä

- Ei ole avuton vaan osaa ratkoa ongelmia itse

- Ei ole liian urasuuntautunut eli ei halua viedä minun paikkaani työpaikan hierarkiassa

Kannattaa antaa kuva fiksausta, pärjäävästä mutta nöyrästä ja joustavasta työntekijästä joka ei kasaa stressaantuneelle pomolle uusia paineita

En tiedä miten ne tuon urasuuntautuneen jotenkin tulkitsee hakemuksesta/työhaastattelussa? Kai jokin mikä tahansa maininta tai vihje siitä, että on joko ennen ollut esimiestyössä on ehdoton EI EI tai maininta, että haluaa tulevaisuudessa esimiestyöhön tai opiskelemaan?

Älä turhaan mieti liikaa, ed. mainittu listaus kuulostaa inhimilliseltä mutta haisee pahasti organisaatiolta, jossa alempi porras on olemassa aina ylempää porrasta varten (johtaminen on palvelu- ja mahdollistamistehtävä, never heard?), ja pomolla on heikko itsetunto (oma asema tärkeämpi kuin yrityksen menestyminen).

Ota ihmeessä koppia jos haluat tuollaiseen... "nautin rutiineista" jne...

Miksi työnhausta on tehty teatteria?

Haastatteluun yleensä pääsen helposti eli hakemuksessa ei siis mitään suurempaa vikaa voi olla, mutta kun näkevät livenä minun naaman niin eivät palkkaa. Jälkeenpäin kun katson jos mahdollista minkäNÄKÖISIÄ ihmisiä on palkattu niin olen tullut tulokseen, että palkatut henkilöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan eli

- ulkonäöltään samankaltaiset kuin itse haastattelija ja tai asiakkaat

- minua huomattavasti lihavemmat naiset, paljon finnejä, aknea, ei meikkiä ja lähes aina tummat hiukset

- minua itseäni huomattavasti hoikemmat tiimalasivartaloiset, timmivyötäröiset naiset, meikkiä, trendivaatteet ja trendihiukset ja lähes aina vaaleita naisia

Eli ei ole mitään väliä osaako mitään, onko työntekijä ahkera vai ei jne. Tärkeintä on sopiva ulkonäkö suuntaan tai toiseen ja sukupuoli.

Kirjoitustaidon puuttuminen on yleisin syy, miksi skippaan hakemukset.

Jos ei osaa muodostaa edes muutamaa järkevää lausetta, tuskin pärjää meillä töissäkään. En nyt meinaa että ihmisen tulisi mikään Agricola olla, mutta edellytä ihan perustaitoja kirjallisessa viestinnässä.

Vuosittain tulee meinaan useita kymmeniä tämän tyylisiä hakemuksia:

"Mor oon Make kova tekee duuniin yrittäjän ptukihommis raksal,, laitoksis ja ulkomait kans. Laaserit ja tutkii ok mut e i vuokradunii vaa täysvaki duuni? Soitt ele 05013472--4)21 nii ja oon sit 42!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Ööh, aika usein käytän työelämässä empatiaa ymmärtääkseni ympäröivää ihmismaailmaa. Vuorovaikutuksessa, tilanteiden lukemisessa, oman vuorovaikutukseni säätämisessä toivomani lopputuloksen saavuttamiseksi (miten minä voin vaikuttaa toiseen)... Tiesitkö, että jopa narsistin täytyy jossain määrin ymmärtää empatiaa osatakseen ns. vetää oikeista naruista? Ei se ole mitään lässyhommaa.

Enkä ole sossu vaan inssi.

Käytät mutta kyse oli tarvitseeko sitä. Ainoastaan perustelit miten asian koet mutta et mitään konkreettista hyötyä. päin vastoin jos jatkuvasti joudut heijastamaan ympäristöä omiin tunteisiisi niin sehän kuluttaa sinua ja vie tulosta pois.

Minusta se on edellytys toimivalle yhteistyölle ja sidosryhmätyöskentelylle, ja pistää kyllä silmään, kun henkilöltä tämä taito puuttuu tai ei käytä sitä.

En ole tehnyt myyntityötä, mutta veikkaan, että empaattinen myyjä tunnistaa paremmin asiakkaan (tai neuvottelukumppanin) tarpeet ja osaa myös lukea, millainen myyntityyli tehoaa juuri kyseiseen asiakkaaseen.

Empaattisella ja ei-empaattisella myyjällä voi molemmilla olla päämotivaattorina oma provikkapalkka, mutta kummalla on kyky ja mahdollisuus tehdä enemmän (rehellistä) kauppaa.

Ja tottakai se jonkin verran kuluttaa, etenkin introverttina, kuten mikä tahansa muukin sosiaalinen kanssakäynti työssä. Suurin osa nykyajan työstä nyt vaan sattuu olemaan sosiaalista. Jopa siivoojan ja tutkijan.

Vierailija kirjoitti:

Haastatteluun yleensä pääsen helposti eli hakemuksessa ei siis mitään suurempaa vikaa voi olla, mutta kun näkevät livenä minun naaman niin eivät palkkaa. Jälkeenpäin kun katson jos mahdollista minkäNÄKÖISIÄ ihmisiä on palkattu niin olen tullut tulokseen, että palkatut henkilöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan eli

- ulkonäöltään samankaltaiset kuin itse haastattelija ja tai asiakkaat

- minua huomattavasti lihavemmat naiset, paljon finnejä, aknea, ei meikkiä ja lähes aina tummat hiukset

- minua itseäni huomattavasti hoikemmat tiimalasivartaloiset, timmivyötäröiset naiset, meikkiä, trendivaatteet ja trendihiukset ja lähes aina vaaleita naisia

Eli ei ole mitään väliä osaako mitään, onko työntekijä ahkera vai ei jne. Tärkeintä on sopiva ulkonäkö suuntaan tai toiseen ja sukupuoli.

Mihin duuniin sä haet, kun pääset perästä päin stalkkaamaan että ketä sinne valittiin?

Vierailija kirjoitti:

Minä katson ensin kuvaa. Rumat ja lihavat menevät samantien ö-mappiin.

Lisäksi kysyn, onko umpi homo/ lesbo

Vierailija kirjoitti:

Miksi työnhausta on tehty teatteria?

Liikaa työnhakijoita, liian vähän työpaikkoja. Rekryt pääsee karsimaan kermat päältä.

Vierailija kirjoitti:

Haastatteluun yleensä pääsen helposti eli hakemuksessa ei siis mitään suurempaa vikaa voi olla, mutta kun näkevät livenä minun naaman niin eivät palkkaa. Jälkeenpäin kun katson jos mahdollista minkäNÄKÖISIÄ ihmisiä on palkattu niin olen tullut tulokseen, että palkatut henkilöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan eli

- ulkonäöltään samankaltaiset kuin itse haastattelija ja tai asiakkaat

- minua huomattavasti lihavemmat naiset, paljon finnejä, aknea, ei meikkiä ja lähes aina tummat hiukset

- minua itseäni huomattavasti hoikemmat tiimalasivartaloiset, timmivyötäröiset naiset, meikkiä, trendivaatteet ja trendihiukset ja lähes aina vaaleita naisia

Eli ei ole mitään väliä osaako mitään, onko työntekijä ahkera vai ei jne. Tärkeintä on sopiva ulkonäkö suuntaan tai toiseen ja sukupuoli.

Lisään sun listaan:

- alle 30v perushäiskä, jolla on siilitukka ja ruutupaita, ei ihmeempää kokemusta, ja koulutuskin niin ja näin, mutta on varmaan vakuuttava kädenpuristus, joten hänessä on potentiaalia vaikka mihin.

Tämä on monen kohdalla automaattihylky: Työnhakemus ja CV on selkeästi kirjoitettu tai kuvattu puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastatteluun yleensä pääsen helposti eli hakemuksessa ei siis mitään suurempaa vikaa voi olla, mutta kun näkevät livenä minun naaman niin eivät palkkaa. Jälkeenpäin kun katson jos mahdollista minkäNÄKÖISIÄ ihmisiä on palkattu niin olen tullut tulokseen, että palkatut henkilöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan eli

- ulkonäöltään samankaltaiset kuin itse haastattelija ja tai asiakkaat

- minua huomattavasti lihavemmat naiset, paljon finnejä, aknea, ei meikkiä ja lähes aina tummat hiukset

- minua itseäni huomattavasti hoikemmat tiimalasivartaloiset, timmivyötäröiset naiset, meikkiä, trendivaatteet ja trendihiukset ja lähes aina vaaleita naisia

Eli ei ole mitään väliä osaako mitään, onko työntekijä ahkera vai ei jne. Tärkeintä on sopiva ulkonäkö suuntaan tai toiseen ja sukupuoli.

Mihin duuniin sä haet, kun pääset perästä päin stalkkaamaan että ketä sinne valittiin?

Minä katson Linkedinistä. Joskus löytyy, joskus löytyy viiveellä, joskus ei. Eri.

En ole rekryäjä, mutta yhden jutun olen huomannut. Vääränlainen nimi -> silppuriin ja hylsy. Suomessa työnantajat on jäätävän r.a.sistisia. Se on fakta.

t:100% suomalainen, mutta nimi ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, kirjoitin vastikään hakemukseen, että minulla on hyvä ihmistuntemus - yritin tarkoittaa, että olen empaattinen, minulla on hyvät tunnetaidot, en tee oletuksia, ymmärrän asioiden olevan yleensä muuta kuin mustaa ja valkoista...

Ja nyt joku rekry-jumala Linkkarissa julistaa, että kaikista pahin työnhakija on ihminen, joka sanoo olevansa ihmistuntija.

Ai että.

Olenkin varmaan sitten joku keittiöpsykologi-wannabe-ennustaja-ennakkoluuloinen-pissapää hakemukseni perusteella.

Hyi että.

Kannattaa mieluummin antaa konkreettisia esimerkkejä. "Empaattinen" on sanahelinää, anna joku esimerkki siitä mitä käytännössä teet kun olet empaattinen.

Missä työssä empatiaa tarvitaan? Eli missä on työtehtävä missä pitää heijastaa työtehtävä omiin tunteisiin?

Kerro sä, missä työssä ei tarvitse empatiaa, vaan saa keskittyä 100 % laput silmillä omaan asiatyöhön ja siihen, mitä on omalla työpöydällä väkerrettävänä? Voisin olla jopa kiinnostunut

empaattinen introvertti toimihenkilö

Et vastannut kysymykseen. Missä työssä pitää miettiä miltä minusta tuntuu?

Sinä et siis edes tiedä mitä empatia on.

-eri