Olen tyttöjen äiti
Onnellinen sellainen. Silti se tuntuu olevan joillekin läheisille ongelma, että meillä ei ole poikaa. :D Kun ilmoitimme vauvauutiset kuopuksen kohdalla kuulin kommentteja "oliskohan se NYT poika" ... "Toivotteko poikaa" "Harmittaako kun on vaan tyttöjä" ?
Sitten kun kerron olevani onnellinen näin niin eräs kaverini joka 2 pojan äiti sanoi "et sinä voi ymmärtää tätä pojan äitinä olemista, jos et itse pääse kokemaan sitä"
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat parit haluaisivat molempia.
On jopa tilastollinen korrelaatio, että kolmannen lapsen tekeminen on yleisempää jos laksi aiempaa ovat samaa sukupuolta.Meillä ei ollut kolmannen lapsen kriteerinä se, että pitäs olla eri sukupuolta. Kolmas tuli samaa sarjaa ja suku oli onnellinen meidän puolesta.
Joopa joo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja kyllä olen iloinen, että sain tytön ja pojan, kaksi poikaa olisi ollut ok, mutta kaksi tyttöä, olisin varmaan ollut hiukan pettynyt, ettei sitä poikaa tullut. Kyllä jokaisella on oikein ajatella niin kuin haluaa.
On toki oikeus ajatella näin. Mutta se, että joku kertoo olevansa onnellinen lastensa sukupuolesta ei oikeuta röyhkeään, jopa loukkaavaan käytökseen.
Ja lisäksi, jos et olisi saanut poikaa ja olisit ollut pettynyt, kannattaisi miettiä MIKSI? Miksi olisit pettynyt.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minä olisin ollut pettynyt kun ei olisi ollut poikaa. Se on se syy.
Kautta aikain on ollut taikoja miten perheeseen saataisiin poika, ei sellaisia ole tytöistä. Toki ennen se poika on tuonut turvaa vanhemmilleen.
Ei se ole syy, että olisin vain ollut pettynyt. Kannattaisi käydä juurisyy läpi päässään
Hävettää näiden vanhempien puolesta, niin epäkypsää porukkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat parit haluaisivat molempia.
On jopa tilastollinen korrelaatio, että kolmannen lapsen tekeminen on yleisempää jos laksi aiempaa ovat samaa sukupuolta.Meillä ei ollut kolmannen lapsen kriteerinä se, että pitäs olla eri sukupuolta. Kolmas tuli samaa sarjaa ja suku oli onnellinen meidän puolesta.
Joopa joo!
Uskon, että ne ketkä eivät ole saaneet lapsia helpolla, ovat jotenkin onnellisempia siitä mitä saavat. Itse kävin läpi hedelmöityshoidot. sain Kaksostytöt ja toisella kertaa tytön. Onnellinen olo, koska tiedän, että olisin voinut jäädä ilmankin
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää miten jotkut lokeroi lapsen sukupuolen ja se, että suvulla on jokin toive kumpi sieltä tulee.
No kun se vanhemmuus kasvattaa ihmistä.... tai sitten ei todellakaan!
Vierailija kirjoitti:
Hävettää näiden vanhempien puolesta, niin epäkypsää porukkaa!
Joo. Mun kaveri , jolla oli 2 tyttöä sai suostutella miestä aika kauan kolmanteen lapseen. Mies oli sanonut jo toisen kohdalla "jos ei tule poikaa niin lapsenteko loppuu siihen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja kyllä olen iloinen, että sain tytön ja pojan, kaksi poikaa olisi ollut ok, mutta kaksi tyttöä, olisin varmaan ollut hiukan pettynyt, ettei sitä poikaa tullut. Kyllä jokaisella on oikein ajatella niin kuin haluaa.
On toki oikeus ajatella näin. Mutta se, että joku kertoo olevansa onnellinen lastensa sukupuolesta ei oikeuta röyhkeään, jopa loukkaavaan käytökseen.
Ja lisäksi, jos et olisi saanut poikaa ja olisit ollut pettynyt, kannattaisi miettiä MIKSI? Miksi olisit pettynyt.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minä olisin ollut pettynyt kun ei olisi ollut poikaa. Se on se syy.
Kautta aikain on ollut taikoja miten perheeseen saataisiin poika, ei sellaisia ole tytöistä. Toki ennen se poika on tuonut turvaa vanhemmilleen.
Et kyllä ansaitse mitään lapsia sekopää. Tämmöstä sitten lisääntyy....
Kun sain tytön niin lapseni kummitäti piti häntä sylissä ja tokaisi "minä haluaisin pojan" .
Minä tulen perheestä, jossa oli 3 tyttöä. Itse sain 2 poikaa. Oli kiva, että sain poikia, kun en ollut aikaisemmin päässyt tutustumaan pieniin poikiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain tyttären mulla oli lähipiirissä 3 äitiä, jotka oli saaneet pojat. Muistan kun puin vauvalleni rusettileggingsejä joku sanoi, että epäreilua kun tytöille on paljon kivempia vaatteita. Olen usein tuota miettinyt. Että ihan kuin se vauva olis vain joku nukke jota esitellään hienoissa vaatteissa
Kuulostaa taas niin tampioilta, että oikein epäreilua.... hyvän tähden, aikuiset ihmiset. Ja nämä sitten "kasvattaa" lapsia.
Mulla on tyttö ja poika, yhtä rakkaita ja tärkeintä maailmassani.
Olisivat siltikin vaikka olisivatkin olleet samaa sukupuolta.
Ihana kokea silti vanhemmuus näin :)
Miksi vanhemmissa on niin paljon näitä mielenvikaisia???
Mä odotin tyttöä niin kaveri jolla pelkkiä poikia sanoi, että älä nyt ainakaan huonetta maalaa vaaleanpunaiseksi ennen kuin se syntyy, voi olla vaikka poika.
Ja sitten tämä oli todella hämmentävä juttu. Miehen sisko kysyi meiltä "tuota. Jos se vauva onkin poika niin mitä te teette niillä kaikilla mekoilla, jotka ootte jo ostanut"
Tuollaisia asioita lähipiirissä mietittiin
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja kyllä olen iloinen, että sain tytön ja pojan, kaksi poikaa olisi ollut ok, mutta kaksi tyttöä, olisin varmaan ollut hiukan pettynyt, ettei sitä poikaa tullut. Kyllä jokaisella on oikein ajatella niin kuin haluaa.
Tarviiko miettiä miksi meidän lapset ja nuoret voivat niin pahoin, kun tämmöset lisääntyy??
Ai kauheeta. Olen tuo aikaisemmin kommentoinut viiden tytön perheestä oleva, enkä ole kyllä ikinä ajatellut, että joku voisi pitää lapsen syntyessä lapsen sukupuolta jonain huonompana vaihtoehtona, tai olla pettynyt. Siis pettynyt omaan vauvaan? Voi luoja. Jos lapsen sukupuoli on niin tärkeä ja ilmeisesti ainoa merkityksellinen asia, että "väärää" sukupuolta olev lapsi saa tuntemaan pettymystä, niin ehkä kannattaa jättää lapset tekemättä.
En ole ikinä tuntenut, että isä olisi jotenkin pettynyt siihen, että hänellä on näin monta tytärtä. Hän on ollut ihan aidosti onnellinen jokaisesta lapsesta, varsinkin kun ensimmäisen jälkeen ne lapset ei olleet enää mikään itsestäänselvyys.
Nyt omien lasteni ja siskojen lasten kohdalla isä tekee ihan tasan samoja juttuja kun meidän kanssa kun oltiin lapsia. Ei siis eroa tytöillä ja pojilla tässäkään. Hän ei myöskään koskaan ole ilmaissut mitenkään olevansa iloinen kun "saatiin poikia sukuun", tai mitään sellaista. Hän on ollut aidosti onnellinen jokaisesta raskausuutisesta, eikä ole ensimmäiseksi alkanut tivata syntyvän lapsen sukupuolta.
Mikä siinä pojassa on se juttu, voiko joku selittää? Ymmärrän toki että joskus ennen vanhaan se on voinut olla tärkeää sukutilan tms takia, mutta kyllähän nykyisin nainenkin voi pyörittää maatilaa siinä missä mieskin.
En siis millään muotoa halua kritisoida toivetta pojasta, mutta haluaisin ymmärtää mikä siinä on takana. Kun eihän se lapsen sukupuoli kuitenkaan määritä sitä, millainen se lapsi voi olla. Tyttö voi olla sellainen, joka pelaa jääkiekkoa ja rassaa mopoja ja poika voi olla herkkä taiteilijasielu joka kirjoittaa runoja ja tanssii.
Jos on innoissaan pojasta ja sitten käy niin, että poika onkin sellainen, joka tykkää pukeutua mekkoihin ja sipsuttaa äidin korkokengissä, niin tuleeko siitä pettymys? Tai jos on iloinen tytöstä, mutta tyttö ei suostu käyttämään mekkoja eikä häntä teini-iässäkään kiinnosta mikään meikkaus ja hiustenlaitto, niin alkaako äitiä harmittaa?
Pojan myötähän tulee useimmiten miniä. Senkö takia niitä poikia haluatte, että saisitte sitten miniöitä?
Mulla on myös kolme tyttöä, en tiedä onko mies jotenkin pettynyt kun ei saanut poikaa, ei ainakaan koskaan ole sanonut niin. Itse olin lähinnä helpottunut kun kolmaskin oli tyttö. Tosin tämä kolmas tyttö on kovin poikamainen ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän nämä piirteet korostuvat mm. ulkonäön perusteella häntä luullaan pojaksi, harrastukset sellaisia joissa mukana enemmän poikia jne.
Mutta kolmannen tytön saatuani synnärillä lääkäri (mies), totesi mulle, että hänellä on antaa hyviä vinkkejä jos haluatte saada pojan. Jos en olisi ollut niin hormonihuuruissa, olisin sanonut jotain nasevaa nyt jäin ihan sanattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pojassa on se juttu, voiko joku selittää? Ymmärrän toki että joskus ennen vanhaan se on voinut olla tärkeää sukutilan tms takia, mutta kyllähän nykyisin nainenkin voi pyörittää maatilaa siinä missä mieskin.
En siis millään muotoa halua kritisoida toivetta pojasta, mutta haluaisin ymmärtää mikä siinä on takana. Kun eihän se lapsen sukupuoli kuitenkaan määritä sitä, millainen se lapsi voi olla. Tyttö voi olla sellainen, joka pelaa jääkiekkoa ja rassaa mopoja ja poika voi olla herkkä taiteilijasielu joka kirjoittaa runoja ja tanssii.
Jos on innoissaan pojasta ja sitten käy niin, että poika onkin sellainen, joka tykkää pukeutua mekkoihin ja sipsuttaa äidin korkokengissä, niin tuleeko siitä pettymys? Tai jos on iloinen tytöstä, mutta tyttö ei suostu käyttämään mekkoja eikä häntä teini-iässäkään kiinnosta mikään meikkaus ja hiustenlaitto, niin alkaako äitiä harmittaa?
Pojan myötähän tulee useimmiten miniä. Senkö takia niitä poikia haluatte, että saisitte sitten miniöitä?
Niinpä.
Isäni on syntynyt 50-luvulla katolisessa maassa perheeseen, missä ennestään oli kaksi tytärtä. Ehkä hän on aikoinaan ollut se kovasti odotettu poika. Isäni ei kyllä tosiaankaan ollut sellainen poika, mitä ehkä oma isänsä toivoi. Mitään sukutilaa tai perheyritystä heillä ei kyllä ollutkaan.
Isä kertoi joskus, että pappa oli toivonut hänestä hyvinkoulutettua, hyvässä virassa työskentelevää perheellistä miestä. No, koulutus jäi, ja työpaikat ei tosiaan ole olleet mitään virkoja, mutta ihan ok isä pärjäsi kuitenkin ja perheenkin perusti. Se joka eniten vastasi noita papan odotuksia, oli isän isosisko, siis tätini.
Tiedän kans yhden perheen, jossa 3 tytärtä. Nyt tyttäret ovat saaneet lapsia ja heitä on yhteensä 6. Kaikilla tyttärillä vain poikia