Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??

Ei ne tarjottimella tule. Itse sun pitää taiteilla itsellesi sopiva työ.

Minulla on kaksi taidealan koulutusta ja lopulta rahat elämiseen olen hankkinut siivoamalla, en taiteella. Tällä hetkellä opiskelen ammattikorkeassa mutta sellaista alaa jolla on töitä ja on ns. perusduuni. Taidetta voi harrastaa vapaa-ajalla ja tehdä halutessaan sivubisneksenä muun työn ohella. Vaihtoehtoja on paljon mutta samaan koriin ei kaikkia munia kannata laittaa.

Taideterapeutiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly nostaa päätään, ja kyllä minua harmittaa kaikkien taiteilijoiden puolesta. Toisaalta kyllähän kaupoissakin on nykyään itsepalvelukassat korvanneet ihmiset, että ehkä tämä suuntaus on vain hyväksyttävä.

Tekoäly varastaa elementtejä olemassa olevista taideteoksista luodakseen sekamelskateoksen jossa on vielä yleensä virheitä koska tekoälyllä on hankaluuksia ymmärtää kuinka monta sormea ihmisellä esimerkiksi on. Itsepalvelukassat ei sentään varasta toimintoaan, vaikka työpaikkoja saattavat viedä.

Vierailija kirjoitti:

Taideterapeutiksi?

Muuten hyvä mutta koulutus on helvetin kallista, ja ilman psykoteraputin tutkintoa alla voi olla vaikea saada tulta alle uralle.

Työ valitaan siten, että otetaan vähiten epämieluinen siitä joukosta, johon omat rahkeet riittää ja josta joku on valmis maksamaan. Se on hyvää onnea jos ala sattuu olemaan oma intohimo, muussa tapauksessa sitten työ työnä ja kivemmat jutut harrastuksina.

Mitä jos kiinnostaa iso tissiset blondit hyvällä perällä, mutta ei oikein natsaa, niin pitääkö tyytyä naapurin Marjattaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kiinnostaa iso tissiset blondit hyvällä perällä, mutta ei oikein natsaa, niin pitääkö tyytyä naapurin Marjattaan?

Kyllä se niin on, että joskus ne isopalkkaiset hyvät duunit ahkerille verokoneille menee sivusuun muille ja joutuu tyytyä olemaan pennitön taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kiinnostaa iso tissiset blondit hyvällä perällä, mutta ei oikein natsaa, niin pitääkö tyytyä naapurin Marjattaan?

Se on siinä ja siinä. Jos ei ota eteen Marjatan kanssa, niin ei kai sen varaan voi laskea. Kannattaa yrittää isotissisiä blondeja, mutta alemman tason baareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kiinnostaa iso tissiset blondit hyvällä perällä, mutta ei oikein natsaa, niin pitääkö tyytyä naapurin Marjattaan?

Se on siinä ja siinä. Jos ei ota eteen Marjatan kanssa, niin ei kai sen varaan voi laskea. Kannattaa yrittää isotissisiä blondeja, mutta alemman tason baareista.

Vähän niinkuin taiteilija etsii gallerioita. Ei nyt heti näyttelyitä pääkaupungin ykkösgalleriaan. Kyllä se on laitakulmilta aloitettava ja sitten mentävä kohti keskustaa.

Mun entinen opiskelukaveri, lukiosta, on piirustusope yläkoulussa.

Meidän ope antoi hyvät ohjeet. Valmistu opettajaksi ja sellaiseen, jossa on töitä,

Pääsi valmistumisen jälkeen töihin jonnekin pienelle paikkakunnalle ja sitten haki isompaan jne.

Ja lopulta pääsi kuvaamataidon opeksi, mutta meni kouluun, jossa ope oli jäämässä eläkkeelle ja sai hoidettua mm hänen sijaisuuksia.

Piirtää kaikki lomat ja niitähän opella riittää

Vierailija kirjoitti:

Mun entinen opiskelukaveri, lukiosta, on piirustusope yläkoulussa.

Meidän ope antoi hyvät ohjeet. Valmistu opettajaksi ja sellaiseen, jossa on töitä,

Pääsi valmistumisen jälkeen töihin jonnekin pienelle paikkakunnalle ja sitten haki isompaan jne.

Ja lopulta pääsi kuvaamataidon opeksi, mutta meni kouluun, jossa ope oli jäämässä eläkkeelle ja sai hoidettua mm hänen sijaisuuksia.

Piirtää kaikki lomat ja niitähän opella riittää

Olen paljon miettinyt juurikin tätä asiaa. Aina sanotaan, että kannattaa hankkia joku muu ammatti ja siinä sivussa taiteilla.

Minusta se ei mene ihan niin. Ei se oikeasti käytännössä toimi.

Kuvisopettaja ei ole kuvataiteilija. Graafinen suunnittelija ei ole kuvataiteilija. Jne. Niinkuin vaikkapa rakennusinsinööri ei ole arkkitehti.

Minusta sinun ap ei kannata luovuttaa unelmasi suhteen.

Hae opiskelemaan kuvataiteita mielellään AMK, korkeakouluihin on vaikea päästä. Pieni paikkakunta on hyvä.

Varustaudu henkisesti rahattomaan elämään. Opiskele ja tutkaile, onko mahdollisuuksia ja henkisiä resursseja toteuttaa kuvataiteilijan ammattia.

Jos olet tarpeeksi taitava ja ahkera, saat kyllä tuloja. Pystytkö / haluatko työskennellä yksin esim. kuusi tuntia joka päivä?

Sitten vasta jos unelmasi ei tunnu toteutuvan, opiskele toinen ammatti.

Taidealoja on monenlaisia. Haluatko olla semitaiteellisella ja luovalla alalla kuten muotoilija, graafinen suunnittelija tai valokuvaaja?

Tai tehdä ihan itseään, eli kuvataidetta? Riskit kasvavat.

Kaiken ydin on intohimo tekemistä kohtaan. Mikä tuntuu omimmalta ja hauskimmalta?

Olen taiteellisesti lahjakas ja aina ajattelin meneväni opiskelemaan alaa. Halusin myös opiskella taidehistoriaa ja ranskaa. Onneksi tajusin, että niillä kombinaatioilla saisin ehkä työpaikan taidemuseon lipunmyyjänä.

Lähdin sitten opiskelemaan ekonomiaa ja lisäksi minulla on viiden kielen taito. Vapaalla sitten harrastan edelleen taideaineita ja kiitos nykyisen varallisuuteni, minä voin matkustaa maailman upeisiin taidemuseoihin.

En halunnut elää tukien varassa toimeentulon rajoilla. Se ei sopinut luonteeseeni. Olen tyytyväinen valintaani.

Olen taiteellinen, mutta tajusin jo nuorena etten todellakaan nälkätaiteilijaksi ryhdy.

Nykyään olen visualistina sisustusalalla.

Saan toteuttaa itseäni värien, muotojen ja sommitelmien parissa. Saan säännöllisen toimeentulon ja vapaa-ajalla voin toteuttaa itseäni niin paljon kuin lystää.

Minusta ihan win-win

En usko olevan mahdollista ajatella mitään väliratkaisuja, mitä tulee taiteen tekemiseen, se on joko tai, vähän niinkuin sota ja rauha, ei mitään liennytyksiä, niistä ei koskaan tule kuin haaleaa vettä, taiteellisuus on rajoilla liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Kaatuisi aika äkkiä tämä hyvinvointivaltio jos jokainen olisi tuolla samalla minäminä-tyylillä valmiita tekemään vain ja ainoastaan sellaisia asioita jotka itseään kiinnostaa ja huvittaa ja jos sellaista ei ole tarjolla niin oletetaan yhteiskunnan elättävän. Kaikki ei vaan voi elämässä olla pelkästään kivaa ja mielenkiintoista. Jokainen elättää ensi sijaisesti itse itsensä ja vapaa-ajallaan voi sitten tehdä/harrastaa niitä omia mielenkiinnon kohteita. Samalla voi tietysti etsiä parempaa työtä mutta niin kauan kuin se löytyy, tehdään mitä tahansa muuta työtä itsensä elättämiseksi. Ihme työnvieroksuja lellipentuja on tämä nyt aikuistuvien/nuorien aikuisten vanhempien ikäpolvi kasvattanut. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi kotisohvalle tuotuna, jokaiselle juuri se oma unelma ilman mitään vastoinkäymisiä tai minkäälaista oma-aloitteisuutta tai muuten "voima loppuvat" kun on niin rankkaa.

Önnönnönnönnöööööööööö...............

Vierailija kirjoitti:

Olen taiteellinen, mutta tajusin jo nuorena etten todellakaan nälkätaiteilijaksi ryhdy.

Nykyään olen visualistina sisustusalalla.

Saan toteuttaa itseäni värien, muotojen ja sommitelmien parissa. Saan säännöllisen toimeentulon ja vapaa-ajalla voin toteuttaa itseäni niin paljon kuin lystää.

Minusta ihan win-win[/quot

Tällöin et ole oikea taiteilija, sisustussuunnittelu ei ole taidetta.

Työn ei ole tarkoitus olla intohimo, vaan riittävän kiinnostavaa, jotta sitä jaksaa rahan vuoksi tehdä. Harva intohimo tai kiinnostuksen kohde elättää ketään (taide, tanssi, musiikki), koska näillä aloilla on kova kilpailu ja suurimmalla osalla on enemmän intohimoa kuin lahjoja tai osaamista pärjätä siinä kovassa kilpailussa.

Nuorille syötetään myrkkyä kysymällä: "Mistä sä olet kiinnostunut? Mitä haluaisit tehdä aikuisena?" Jo tuo kysymyksenasettelu ohjaa ajattelemaan, että elämänvalinnat pitäisi tehdä tunnepohjalta. Intohimotyö on lisäksi äärimmäisen kuluttavaa. Parempi vaihtoehto on löytää järkevä työ, reilu työnantaja, riittävän kiva työyhteisö ja harrastaa intohimojuttuja vapaa-ajalla.

Tuttavapiirissäni on tällainen "nuori", jo yli 3-kymppinen. Halusi taiteilijaksi, mutta taidot ei ihan riitä. Opiskeli täysin turhan ammatin ja yrittää työllistyä sillä. Samalla työkokemusta on vain opintoihin liittyvien harjoitteluiden verran. Vanhemmat elättävät ja yhteiskunta. Aina on rahat lopussa ja v*ttuilee niille, joilla on rahaa, kun käyvät töissä. Verenpaine nousee joka kerta, kun tämä taivaanrannanmaalari pummii kaljarahaa ja samalla kuittailee, että "kyllä sulla porvarilla on siihen varaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin olla formulakuski mutta yksikään talli ei halua palkata minua. Täytyy siis tyytyä harrastamaan kartingia vapaa-aikoina. Ei kaikkea voi saada.

mitä jos vaikka perustaisit kartingit harrastajat ry ja pyytäisit, että veronmaksajat maksaisi kartingitukia (vrt. taideapurahat) ja kartingeläkettä (vrt taideeläke).

Johan kompastuit omaan nokkeluuteesi. Valtio ei suoraan tue yksittäisiä taitelijoita, mutta urheilijoita itseasiassa tukee. Että tuo leukailu jostain "kartingapurahasta" on ihan totta. Ala ammattimaisesti urheilemaan, voit hyvinkin saada tukea, valtion urheilija-apuraha on olemassa! Voit myös hankkia sponsoreita, toisin kuin taitelijoilla harvemmin on minkään firman nimi selässä.

Taideapurahat myöntää yksityiset säätiöt, esim Madetojan säätiö (kyseisen taiteilijan musiikista tulevat tuotot käytetään muiden säveltäjien tukemiseen). Valtiolla ei ole taideapurahoja. 

Siinä taas joku vitsikäs näytti vain miten huono tietämys asioista on. 

Urheilua ja urheiluseuroja ja yksittäisiä urheilijoita tuetaan suorastaan avokätisesti. Rakennetaan isoja halleja, kenttiä ja ylläpidetään niitä verovaroin.

Valtion kulttuurirahaston apurahat? Eikö ne ole miljoonia?

Mikä on valtion kulttuurirahasto? Google ei tunnista sellaista. Suomen kulttuurirahastoa jos tarkoitat, se jakaa miljoonia kyllä, ja se on yksityinen. Se jakaa mm tutkimustyöhön Aalto-yliopistolle, ei vain varsinaisesti taiteilijoille.