Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??

Elämän tapa taiteilija kirjoitti:

Taiteidenmaisteri tässä hei! Taideollinen on se juttu. Pääsee ihan oikeisiin töihin ja oppii kuinka olla luova ajattelija. Itseään voi vielä huijata että kyllä se mainostoimisto tai digi muotoilu on vähän lähempänä sitä taiteilijuutta. Parempi vaihtoehto kuin ns. kaupan kassa luovalle ihmiselle.

Ja tämähän oli sarkasmia : )

Älä maalaa paskamaalauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa yrittää sille alalle. Muun työn tekeminen on vaarallista. Se vie voimat ja sitten lopulta tappaa myös luovuuden.

Luovuus kukkii elämää elämällä. Ei se vaadi mitään oppilaitosta syntyäkseen.

Ei luovuus vaadikaan, mutta taitojen oppiminen vaatii oppilaitosta, jotain mentorointia. Millä tahansa taiteenalalla. 

No teet sitten jotain työtä josta saat elatuksen ja taiteilet omalla ajallasi.

Taidealalla on kolme mahdollista tapaa pärjätä:

Vaihtoehto 1.

Ole parempi kuin 99% alalla työskentelevistä. Teet laadukasta ja mielenkiintoista taidetta ja osaat myös markkinoida itsesi ja taiteesi. Verkostoidu ja ole trendin harjalla.

Vaihtoehto 2.

Opettele elämään jatkuvassa köyhyydessä. Tee siitä elämäntapa ja siirry rahatalouden ulkopuolelle.

Vaihtoehto 3.

Hanki rahasi jostain muualta. Tee muuta työtä (ehkä osa-aikaisesti) ja taiteile vapaa-ajalla. Tai sitten voit tehdä ensin rahat ja alkaa taiteilijaksi myöhemmällä iällä. Tai voit syntyä rikkaaksi. Keksi oma tiesi.

Itse tein ensin rahat ja ryhdyin vasta 40-vuotiaana taiteilijaksi. Tämä on hieno ammatti, jos päivittäisestä toimeentulosta ei tarvitse stressata. Mutta rahaa taiteella tekee erittäin harva.

Tässä taiteen maisteri. Opiskelin laajasti kuvataiteita ja ohessa opettajan tutkinnon. Työllistyin kuvataideopettajana ja olen tehnyt yhtäjaksoista työuraa, siten että pian jään eläkkeelle. Työ on ollut kokopäivätoimista, eikä sen päälle jaksa tehdä taidetta, jos on esim. perhettä tai muuta elämää. Kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, olen joillakin lomillani voinut paneutua taiteen tekemiseen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän minulla on taiteessani "sanottavaa". Vaikka en vuosiin tehnyt taidetta, pidin yllä teknistä osaamistani: piirsin, muovailin, maalasin, valokuvasin ja tein videoita - pieniä juttuja. Nyt tuntuu siltä, että taidoiltani pystyn ilmaisemaan mitä vain ja kypsyydeltäni minulla on myös jotain sanottavaa. Aika näyttää voinko tehdä enää uraa taiteilijana, vai tulevatko vanhuuden vaivat esteeksi.

Kannattaa hyödyttää internetin maailma.

Kuvaat omaa luomisprosessiasi ahkerasti someen - saat näkyvyyttä, rakennat brändiäsi ja saatat saada jopa mainostuloja.

Laitat omaa taidettasi eri alustoille erilaisiin tuotteisiin painettavaksi (print on demand) tai perustat oman PoD kaupan.

Teet ohjekirjoja ja tutoriaaleja ja myyt niitä omassa verkkokaupassa.

Etsit jälleenmyyjiä ahkerasti

Pienistä puroista voi kertyä riittävä toimeentulo, vaikka sitten aluksi joutuisikin tekemään osa-aikaisena jotain muuta. Suosittelen työtä, jossa mieli saa askarrella vapaasti vaikka kädet käy, esim. liukuhihnahommat ja siivoaminen.

Toki tämä vaatii moniosaamista ja itse taiteen tekemiselle jää vähemmän aikaa. Mutta ei lääkärikään pelkästään niitä potilaita hoida tai kirjanpitäjä tilinpäätöksiä tee... lähes kaikkien ammattien kenttä on laajentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täällä saanut paljon alapeukkuja, kun olen ehdottanut nuorelle ensimmäiseksi ammatiksi jotain työllistävää, jonka ohella voi sitten toteuttaa niitä varsinaisia haaveitaan (jos ne ovat jollain luovalla alalla).

Unelmia saa ja pitää olla, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Luovilla aloilla pitää olla parempi kuin muut, keskinkertaisuus ei elätä. Lisäksi pitää olla valmius pieniin tai olemattomiin tuloihin unelmaa tavoitellessa, ellei sitten ole sitä vara-ammattia.

Opettajuutta ehdotelleille voin kertoa, että niitä paikkoja on vähän ja vaatimukset paljon muutakin kuin vain joku taidealan koulutus. Samoin tuo yrittäjyys: mitä ap myisi? Jos ei ole selvää visiota ja kykyä tuotteistaa omaa osaamista, ei kyllä kassavirtaa synny mitään postikortteja satunnaisesti jollain markkinoilla myymällä. Jostain Etsystä voi vertailun vuoksi käydä katsomassa, miten maailma on pullollaan laadukasta käsityötä ja kilpailu on todella kovaa.

No taidealalta taitaa puuttua edelleen yrittäjyysopinnot, vaikka käytännössä suurin osa työllistää itse itsensä. Ei kirjailijoita, tanssijoita, kuvataiteilijoita palkata firmoihin vaan he ovat freelancereita. 

Ap myy sitä mitä osaa, mitä hän tekee, tuottaa. Jos kirjoittaa tai valokuvaa, voi myydä lehtiin, julkaisuihin, eri alustoille juttujaan / kuvituksiaan. Jos maalaa tai veistää, voi myydä verkkokaupassa niitä tekemiään. Tällaisia taiteilijoita kyllä on, ihan oikeasti Taikin käyneitä taiteilijoita myy töitään omissa verkkokaupoissaan.

Siis ihan vaan myy sitä taidettaan. Sitä hän myisi yksinyrittäjä- taiteilijana. Minusta tuo oli hassu kysymys. :) 

Opettaminen, konsultointi, suunnittelu, ne eivät ole taiteen tekemistä. Suunnittelutyössä on aina asiakas, jonka toiveiden mukaan tehdään, ei se ole taidetta ihan varsinaisessa merkityksessään. 

Pitäisi tietää mikä se ap:n intohimo taiteessa on. Toki jos intohimona on opastaa muita löytämään luovuutensa, niin sitten opettaminen tai konsultointi tai retriittien pitäminen ovat nappijuttu. 

Jos haluaa tehdä taidettaan, siihen pitää heittäytyä kokonaan. Se ei riitä, että pari tuntia päivässä normityön päälle tekisi jotain. Ei jaksa. Ei työpäivän jälkeen voi nappia painamalla laittaa inspiraatiota päälle. Taiteen tekeminen voi olla pitkä prosessi jota ei voi ajastaa klo 16 eteenpäin. Kyllä se tekeminen vie ihan koko päivän, jos oikeasti tekee. 

Nykypäivänä markkinointi sentään on lähes ilmaista, somessa voi luukuttaa niin paljon kuin tykkää ja ihan pikkurahalla, tai ilmaiseksikin. 

Kysyin siksi, mitä ap myisi, koska hän ei avannut edes suuntautumistaan yhtään. Otetaan nyt vaikka kuvataide esimerkiksi. Mihin ja miten hän sitä myy, jos ei ole mitään visiota ja kykyä erottua muista? Valokuvaajia on pilvin pimein, eikä lehtiin kuviaan myymällä elä kuin harva, yksityisille myymisestä puhumattakaan. Jos puuttuu omaperäisyys, verkostot ja älytön sinnikkyys, on turha elätellä haaveita taiteella elämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä. Luuletko, että monikaan saa toteuttaa työssä itseään kovin syvällisesti. Terveen ihmisen on kuitenkin elätettävä itse itsensä, itse ajattelen näin. Ilmeisesti moni ei nykyään niin ajattele ja luullaan, että on jokaisen oikeus saada joku upea työ.

Siis mulla on jo taidealan koulutus, mutta en ole saanut ttöitä. mietin, mitä nyt tehdä?

Miksi jonkun pitäisi antaa sulle töitä? Mikset perusta firmaa ja työllistä itse itseäsi?

Vai voisiko olla että kukaan ei oikeasti halua sun taidettasi tai että sitä samaa tekee jokaisen perheen oma alakoululainen? Miten perustelet että juuri sinun taiteen tekemiselläsi on jotain arvoa?

Suomessa kyllä yleensä työllistyy ne jotka jotain oikeasti osaa eikä vaan ole koura ojossa odottamassa että muut tulee ja elättää. Ei se että jollain on ns taidealan koulutus tarkoita että sellaisella tekemiselle olisi kysyntää. Jos taide ei elätä, opiskele sellainen ammatti jota tässä maassa oikeasti tarvitaan.

Kaveri on käsityöläisalan yrittäjä ja näyttäisi olevan hyvin paljon tyytyväisempi, kun alkoi siinä sivussa tehdä muuta työtä, ettei tarvitse koko ajan olla rahasta (tai lähinnä sen puuttumisesta) huolissaan. Jos oma työllistää edes osittain, niin sitten tekee ohessa keikkaa mitä onnistuu saamaan, siivousta, kaupassa työskentelemistä...Itse ainakin olen sen verran vakautta ja turvaa kaipaava, että haluaisin varmistautua ruuan saamisesta jääkaappiin ja pikkuhiljaa pyrkisin kasvattamaan oman alan työmäärää.

Nämä on näitä ikuisia järki vai tunne - kysymyksiä.

Pitää muistaa , että vain todella kovat ihmiset ovat todellisia taiteilijoita, sillä vain harvat meistä kestävän sen mukanaan tuoman yksinäisyyden, epävarmuuden ja kritiikin, joita jokainen luova ihminen tulee saamaan osakseen. Jos haluaa todella taiteilla taiteilla, niin palkkatyö vieraalle on laskuista pois.

Eipä ne muutkaan siivoojat kutsumusammatissaan taida olla. Laskut pitää niidenkin maksaa ja ilman rahaa se on vaikeaa.

Taide elättää sellaisia jotka osaavat ja heidän töitä arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien kukaan on tehnyt työtä, johon kokee palavaa intohimoa? :D itse en ainakaan tiedä yhtään ihmistä, joka olisi sillä unelma alallaan tai tekee sitä mikä on todella se oma juttu. Kyllä me kaikki tehdään töitä enemmän tai vähemmän rahan ja muiden etujen takia.

Yksi minun lapsistani, muusikko ja kuvataiteilija. Kymmenen vuotta kovaa työtä ja nyt alkaa saada elannon siitä.

Yhteiskunnassa tarvittaisiin enemmän keskustelua siitä, että tarkoitus ei ole löytää ns. omaa alaa, vaan jokin homma, jota pystyy sietämään riittävän hyvin. Moni ei koskaan ajattele, että tekee kutsumustaan tai edes varsinaisesti nauttii työstään, vaan suorittaa sen verran, että voi sitten muulla ajalla toteuttaa itseään.

Samalla tavalla julkisessa keskustelussa puhutaan ainoastaan muutamista ammattiryhmistä. Ammattien kirjo on ihan valtava, mutta harva tietää siitä mitään ja lannistuu siitä, jos ei koe soveltuvansa hoitoalalle tai niihin kouralliseen ammatteja, joista julkisuudessa keskustellaan.

Suurin osa on ihan siedettävässä työssä, joka ei ole mikään kutsumus. 

Osa on myös työssä jota inhoavat, mutta siitä kannattaisi ehkä hakeutua toisiin tehtäviin... 

Ala ap taiteilla vapaa-ajan harrastuksena, päätyö jotain mitä siedät ja teet rahan takia. 

Kaiken nähnyt ja kokenut kirjoitti:

Pelkkä lahjakkuus ei taidealalla riitä etenemiseen. Pitää olla röyhkeä, markkinoida itseään, luoda hyvät suhteet "silmää tekeviin" anoa apurahoja ja stipendejä, hankkia julkisuutta, pitää näyttelyitä ja luoda itselleen oma tyyli ja imago. Muuten ei Suomessa taidealalla pärjää. Lisäksi saat varautua siihen, että selkäänpuukottajia, vähättelijöitä ja muita kateellisia taiteilijoita riittää, jotka tekevät parhaansa, ettei töitäsi ja saavutuksiasi noteerattaisi.

Kuulostaa ehkä lohduttomalta mutta on totta. Vain vahvat, itsekkäät ja lievästi narsistit menestyvät taiteellaan. Eivätkä välttämättä ole edes niitä kaikkein lahjakkaimpiakaan.

Tämä on hyvin totta - taiteilijan ammatti vaatii myös hyvin tietynlaista luonteenlaatua, jos haluaa työtä tehdä ammatikseen. Toki nykyään some ja internet myös tuottavat lisää mahdollisuuksia, mutta siinäkin vaaditaan valtavasti markkinointia ja itsensä tyrkyttämisen sietämistä kerrasta toiseen. Ja samalla kun on riittävän röyhkeä ajaakseen omia etujaan, pitää osata olla sosiaalisesti riittävän lahjakas, että oma röyhkeys käänny itseään vastaan.

Tietysti aina on niitä, joiden kohdalle osuu lottovoitto ja he löytävät menestystä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta todennäköisyys on lottovoiton luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa , että vain todella kovat ihmiset ovat todellisia taiteilijoita, sillä vain harvat meistä kestävän sen mukanaan tuoman yksinäisyyden, epävarmuuden ja kritiikin, joita jokainen luova ihminen tulee saamaan osakseen. Jos haluaa todella taiteilla taiteilla, niin palkkatyö vieraalle on laskuista pois.

Olen samaa mieltä. Vaativa taide, tarkoitan myös teknisesti vaativaa, on sen verran äärilaji, verrattavissa johonkin huippusuoritukseen, että on täysin mahdotonta palkkatyön jälkeen ikäänkuin vaan puuhastella sen taiteen parissa. Kyllä se on kokonaisvaltaista silloin kun tekee. Tekemisen voi tietysti jaksottaa kausiin, jolloin muulla ajalla ei tarvitse keskittyä sata lasissa.

Mikä tahansa huippusuoritus vaatii panostusta. Näin se vaan on, eikä lähtökohtana tuolloin yleensä ole muiden mahd. arvostus tai raha, vaan ihan muut motiivit.

Yksi lapsistani on pyrkimässä taidealalle. Tarkoitus ei ole työllistyä, joten työstä ei tule stressiä. Olen antanut lasten valita itse ammattinsa. Itse valitsin ammatin, johon äitini pakotti. Aikuisena pyrin ja pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Tein sitä työtä opiskelijana kolme vuotta, mutta en koskaan valmistunut. Yksi lapsistani on valtiotieteiden maisteri, voisi työskennellä sos. tt:nä, mutta me olemme Lastensuoj.perhe. Oikeastaan amiskassa opiskeleva lapsi ja taidealalle pyrkivä lapsi eivät aio koskaan työllistyä, koska ovat vihaisia yhteiskunnalle. Silloin ei kannata kouluttautua sosiaali- tai terveysalalle. Holhoaminen vie lapsilta halun etsiä työllistäviä ammatteja. Taidealalle kannattaa lähteä.