Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??

Joo. Hankkii B-suunnitelma koulutuksen ja työn. Mahdollisimman sopiva mutta työllistävä, ja sitten harrastaa taidetta vapaa-ajalla.

Myöhemmin työn ohella ehkä voi myös hankkia taidealan koulutusta ja yrittää sille alalle siirtymistä taloudellisesti turvatusta asemasta käsin.

Vierailija kirjoitti:

Kaatuisi aika äkkiä tämä hyvinvointivaltio jos jokainen olisi tuolla samalla minäminä-tyylillä valmiita tekemään vain ja ainoastaan sellaisia asioita jotka itseään kiinnostaa ja huvittaa ja jos sellaista ei ole tarjolla niin oletetaan yhteiskunnan elättävän. Kaikki ei vaan voi elämässä olla pelkästään kivaa ja mielenkiintoista. Jokainen elättää ensi sijaisesti itse itsensä ja vapaa-ajallaan voi sitten tehdä/harrastaa niitä omia mielenkiinnon kohteita. Samalla voi tietysti etsiä parempaa työtä mutta niin kauan kuin se löytyy, tehdään mitä tahansa muuta työtä itsensä elättämiseksi. Ihme työnvieroksuja lellipentuja on tämä nyt aikuistuvien/nuorien aikuisten vanhempien ikäpolvi kasvattanut. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi kotisohvalle tuotuna, jokaiselle juuri se oma unelma ilman mitään vastoinkäymisiä tai minkäälaista oma-aloitteisuutta tai muuten "voima loppuvat" kun on niin rankkaa.

Eipä taida ammatinvalinta olla pahimmasta päästä nyky-yhteiskunnan minä-minä-ongelmassa. Yhtälailla voin todeta, että vapaa-ajallakaan ei kannata tehdä/harrastaa mitä huvittaa, sillä moni harrastus voi olla esimerkiksi ympäristölle vahingollista, ja työn kurjuutta kompensoidaan nykyään älyttömyyksiin menevällä kuluttamisella, mitä ei aiempina vuosikymmeninä nähtykään. "Kaikki ei vaan voi elämässä olla pelkästään kivaa ja mielenkiintoista." Oletko ajatellut, että silloin, kun oma ammatti on se intohimo, ei tarvitse raataa niska limassa sen eteen, että saa /on varaa /on aikaa joskus vapaa-ajalla tehdä jotain jolla toipua työn rasituksista? Miksi tuhlata lyhyt elämä siihen, että vain odottaa niitä vähiä vapaita. Enkä nyt tarkoita sitä, että työttömäksi tarvitsisi ryhtyä (harva tykkää oikeasti täysin jouten ollakaan), mutta unelma-ammattia toteuttavat eivät pelkää ajoittaista kitkutusta, sillä sen korvaa työn teosta tuleva hyvinvointi. Mutta toki se kannattaa huolella miettiä etukäteen, ennen kouluttautumista, mihin omat rahkeet riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa , että vain todella kovat ihmiset ovat todellisia taiteilijoita, sillä vain harvat meistä kestävän sen mukanaan tuoman yksinäisyyden, epävarmuuden ja kritiikin, joita jokainen luova ihminen tulee saamaan osakseen. Jos haluaa todella taiteilla taiteilla, niin palkkatyö vieraalle on laskuista pois.

Olen samaa mieltä. Vaativa taide, tarkoitan myös teknisesti vaativaa, on sen verran äärilaji, verrattavissa johonkin huippusuoritukseen, että on täysin mahdotonta palkkatyön jälkeen ikäänkuin vaan puuhastella sen taiteen parissa. Kyllä se on kokonaisvaltaista silloin kun tekee. Tekemisen voi tietysti jaksottaa kausiin, jolloin muulla ajalla ei tarvitse keskittyä sata lasissa.

Mikä tahansa huippusuoritus vaatii panostusta. Näin se vaan on, eikä lähtökohtana tuolloin yleensä ole muiden mahd. arvostus tai raha, vaan ihan muut motiivit.

Tämä. Huvittaa nämä harrastusehdottelijat. Taiteen harrastelulla ei ole mitään tekemistä ammattimaisen taiteen tekemisen kanssa. Ei olisi mitenkään mahdollista saada mihinkään uskottavaan paikkaan esille kelvollista projektia toisen työn jälkeen iltatunteina askartelemalla. Ammattitaiteilijat tekevät kokopäivätyötä siinä missä muutkin, mutta saavat siitä joskus rahaa, joskus ei. Useimmiten rahat vielä valuu gallerioiden älyttömiin vuokriin ja materiaalikustannuksiin. Taiteilijoiden täytyisi kyllä itse kunnostautua ja hoitaa ammattiliittoasiansa kuntoon.

Se, että sanoo ammattitaiteilijalle, että voihan sitä vesivärimaalailla vähän töitten jälkeen olohuoneen nurkassa, on sama kuin sanoisi ammattiurheilijalle, että voihan sitä käydä vaikka satujumpassa, tai muusikolle, että lainaa mun xylofonia.

Mäkin tajusin liian myöhään ettei ala työllistä, tosin olen kouluttautunut enemmän media-alalle, mutta taiteeseen sekin liittyy.

Harmittaa että itseluottamus on vielä mitä on, pelkään etten osaa mitään muuta ja sitten ryssin kaikki asiat työpaikalla. Muuten voisinkin tehdä jotain myyjäjuttuja tai muuta sellaista. En usko että musta lähihoitajaksi on koska en ole tarpeeksi topakka (mitä ymmärsin niin siinä voi tulla vaikeita tilanteita eteen?). Ehkä täytyy vaan uskaltautua hakea johonkin pakkaamis- tai myyjäjuttuihin.

Ota taiteilijanimeksi POSKO ja ala tehdä kopioiden peurankuvia apukoululaisen tasoisesti. Ja myy kuin häkää. Sai jopa koronatukirahaa muistaakseni. Ei alan koulutusta , siis tekemisen,. On taidehistoriaa tai muuta aiheesta lukassu ehkä joka on sama kuin 0.

Stadin galleristit kiinostuu ja avaavat näyttelyn. Taidetta ymmätämättömät ihastuu kopioihisi ja kehuuvat ja ostaavat.

Vierailija kirjoitti:

Ota taiteilijanimeksi POSKO ja ala tehdä kopioiden peurankuvia apukoululaisen tasoisesti. Ja myy kuin häkää. Sai jopa koronatukirahaa muistaakseni. Ei alan koulutusta , siis tekemisen,. On taidehistoriaa tai muuta aiheesta lukassu ehkä joka on sama kuin 0.

Stadin galleristit kiinostuu ja avaavat näyttelyn. Taidetta ymmätämättömät ihastuu kopioihisi ja kehuuvat ja ostaavat.

Siis mihin tää viittaa? Linkki?

Vierailija kirjoitti:

YOikeastaan amiskassa opiskeleva lapsi ja taidealalle pyrkivä lapsi eivät aio koskaan työllistyä, koska ovat vihaisia yhteiskunnalle. Silloin ei kannata kouluttautua sosiaali- tai terveysalalle.

Mistä he ovat vihaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin olla formulakuski mutta yksikään talli ei halua palkata minua. Täytyy siis tyytyä harrastamaan kartingia vapaa-aikoina. Ei kaikkea voi saada.

mitä jos vaikka perustaisit kartingit harrastajat ry ja pyytäisit, että veronmaksajat maksaisi kartingitukia (vrt. taideapurahat) ja kartingeläkettä (vrt taideeläke).

Johan kompastuit omaan nokkeluuteesi. Valtio ei suoraan tue yksittäisiä taitelijoita, mutta urheilijoita itseasiassa tukee. Että tuo leukailu jostain "kartingapurahasta" on ihan totta. Ala ammattimaisesti urheilemaan, voit hyvinkin saada tukea, valtion urheilija-apuraha on olemassa! Voit myös hankkia sponsoreita, toisin kuin taitelijoilla harvemmin on minkään firman nimi selässä.

Taideapurahat myöntää yksityiset säätiöt, esim Madetojan säätiö (kyseisen taiteilijan musiikista tulevat tuotot käytetään muiden säveltäjien tukemiseen). Valtiolla ei ole taideapurahoja. 

Siinä taas joku vitsikäs näytti vain miten huono tietämys asioista on. 

Urheilua ja urheiluseuroja ja yksittäisiä urheilijoita tuetaan suorastaan avokätisesti. Rakennetaan isoja halleja, kenttiä ja ylläpidetään niitä verovaroin.

Valtion kulttuurirahaston apurahat? Eikö ne ole miljoonia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota taiteilijanimeksi POSKO ja ala tehdä kopioiden peurankuvia apukoululaisen tasoisesti. Ja myy kuin häkää. Sai jopa koronatukirahaa muistaakseni. Ei alan koulutusta , siis tekemisen,. On taidehistoriaa tai muuta aiheesta lukassu ehkä joka on sama kuin 0.

Stadin galleristit kiinostuu ja avaavat näyttelyn. Taidetta ymmätämättömät ihastuu kopioihisi ja kehuuvat ja ostaavat.

Siis mihin tää viittaa? Linkki?

Siinähän ihmettelet. Jos et tiiä niin oot kiven alla eläny

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tajusin liian myöhään ettei ala työllistä, tosin olen kouluttautunut enemmän media-alalle, mutta taiteeseen sekin liittyy.

Harmittaa että itseluottamus on vielä mitä on, pelkään etten osaa mitään muuta ja sitten ryssin kaikki asiat työpaikalla. Muuten voisinkin tehdä jotain myyjäjuttuja tai muuta sellaista. Ehkä täytyy vaan uskaltautua hakea johonkin myyjäjuttuihin.

Luota itseesi ja yritä hakea mihin tahansa mediajuttuihin: toimittajaksi johonkin lehteen tai radioon ja sitä kautta televisioon.

olet jo asennoitunut luuseriksi hinkkaa sitä 10 luokkaa vaikka loppu ikäsi

Eikö tää X jopa yrittny myydä saastaista palettiaan koska se on samaa sotkuista töhrintää kun kaikki muutkin teoksensa...eroa kai ei huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tajusin liian myöhään ettei ala työllistä, tosin olen kouluttautunut enemmän media-alalle, mutta taiteeseen sekin liittyy.

Harmittaa että itseluottamus on vielä mitä on, pelkään etten osaa mitään muuta ja sitten ryssin kaikki asiat työpaikalla. Muuten voisinkin tehdä jotain myyjäjuttuja tai muuta sellaista. Ehkä täytyy vaan uskaltautua hakea johonkin myyjäjuttuihin.

Luota itseesi ja yritä hakea mihin tahansa mediajuttuihin: toimittajaksi johonkin lehteen tai radioon ja sitä kautta televisioon.

Mun kyvyt on enemmän viestinnässä, siis esitteiden/mainosten teossa. Tosin on vain peruskoulutus. Hain kyllä jatkokoulutukseen tänä keväänä, mutten päässyt (pääsin kyllä valintakokeisiin mihin iso osa ei päässyt). Ja aloin miettiä että kannattaako edes neljäksi vuodeksi mennä lainaa ottamaan kun kumminkin ovat työpaikat kiven alla. Ehkä pitäisi vain suosiolla mennä johonkin simppelimpään työhön, jos ylipäätään ottavat.

En ole voinut nyt pariin vuoteen olla töissä koska terapia on ollut sen verran kuluttavaa ettei terapeutin mielestä se olisi ollut järkevää. Menin kuitenkin kuntouttavaan työtoimintaan että saa jotain aktiivisuutta.

Kaiken nähnyt ja kokenut kirjoitti:

Pelkkä lahjakkuus ei taidealalla riitä etenemiseen. Pitää olla röyhkeä, markkinoida itseään, luoda hyvät suhteet "silmää tekeviin" anoa apurahoja ja stipendejä, hankkia julkisuutta, pitää näyttelyitä ja luoda itselleen oma tyyli ja imago. Muuten ei Suomessa taidealalla pärjää. Lisäksi saat varautua siihen, että selkäänpuukottajia, vähättelijöitä ja muita kateellisia taiteilijoita riittää, jotka tekevät parhaansa, ettei töitäsi ja saavutuksiasi noteerattaisi.

Kuulostaa ehkä lohduttomalta mutta on totta. Vain vahvat, itsekkäät ja lievästi narsistit menestyvät taiteellaan. Eivätkä välttämättä ole edes niitä kaikkein lahjakkaimpiakaan.

On ihan totta, että taideala on todella kilpailtu. Itsekuria tarvitaan ja paljon puurtamista. Sikäli  on erikoista, että tässä ketjussa ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että taiteentekeminen on puuhastelua. Lahjakkuutta pitää harjoittaa ja taitoja harjoitella ja tietysti opiskelemalla saavuttaa osaamistaan. Tässäkin tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä kehittää omia taitojaan. ITE-taiteilijat ovat oma juttunsa sitten.

En silti allekirjoita väittämää, että pitää olla narsistinen ja itsekäs. Päinvastoin: yhteistyökykyä ja joustavuutta varmasti tarvitaan ja niiden avulla voi menestyä vielä paremmin kuin itsekkäällä toiminnalla. Tietysti tärkeää on myös olla luotettava, hoitaa hommat kotiin ja tietysti pitää olla se osaaminen ja näkemys.

Onhan Suomessa jonkin verran sellaista osittain kaupallista kuvataidetta, jolla voi itsensä elättää. Graafikot, graafiset suunnittelijat, kuvittajat, sarjakuvataiteilijat jne. tekevät taidetta rahaa vastaan. Kovaa työtä se varmasti on ja ihailen niitä, jotka jaksavat. Tuntuu ikävältä, ettei tällaisten kovan luokan tekijöiden työtä ei ainakaan tämän ketjun perusteella arvosteta yhtään. Kuten sanottu, ala on kilpailtu ja todella harva pärjää. Itse ihailen varauksetta niitä, jotka pärjäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa , että vain todella kovat ihmiset ovat todellisia taiteilijoita, sillä vain harvat meistä kestävän sen mukanaan tuoman yksinäisyyden, epävarmuuden ja kritiikin, joita jokainen luova ihminen tulee saamaan osakseen. Jos haluaa todella taiteilla taiteilla, niin palkkatyö vieraalle on laskuista pois.

Olen samaa mieltä. Vaativa taide, tarkoitan myös teknisesti vaativaa, on sen verran äärilaji, verrattavissa johonkin huippusuoritukseen, että on täysin mahdotonta palkkatyön jälkeen ikäänkuin vaan puuhastella sen taiteen parissa. Kyllä se on kokonaisvaltaista silloin kun tekee. Tekemisen voi tietysti jaksottaa kausiin, jolloin muulla ajalla ei tarvitse keskittyä sata lasissa.

Mikä tahansa huippusuoritus vaatii panostusta. Näin se vaan on, eikä lähtökohtana tuolloin yleensä ole muiden mahd. arvostus tai raha, vaan ihan muut motiivit.

Tämä. Huvittaa nämä harrastusehdottelijat. Taiteen harrastelulla ei ole mitään tekemistä ammattimaisen taiteen tekemisen kanssa. Ei olisi mitenkään mahdollista saada mihinkään uskottavaan paikkaan esille kelvollista projektia toisen työn jälkeen iltatunteina askartelemalla. Ammattitaiteilijat tekevät kokopäivätyötä siinä missä muutkin, mutta saavat siitä joskus rahaa, joskus ei. Useimmiten rahat vielä valuu gallerioiden älyttömiin vuokriin ja materiaalikustannuksiin. Taiteilijoiden täytyisi kyllä itse kunnostautua ja hoitaa ammattiliittoasiansa kuntoon.

Se, että sanoo ammattitaiteilijalle, että voihan sitä vesivärimaalailla vähän töitten jälkeen olohuoneen nurkassa, on sama kuin sanoisi ammattiurheilijalle, että voihan sitä käydä vaikka satujumpassa, tai muusikolle, että lainaa mun xylofonia.

Omassa lähipiirissäni on taiteilija, joka elättää itsensä ja perheensä taiteellaan. Hän tosin teki alkuun vuosia duunarihommia ja maksoi sillä taiteentekemisen (työtilat ym.), toki sai myös osittain apurahoilla. Jos tarpeeksi jotain haluaa, pystyy myös tekemään uhrauksia eikä vain odota, että Joku Muu maksaa kaiken.

Suomeesa menestyy näin: ryhdy feikki- BOHEEMIKSI, älä kampaa hiuksias, sotke ne, hiero vaikka pask...hiekkaa, joku roska niihin, ala liikkumaan vanhat rytkykaavut ylläsi ulkona.

Ota kanvas. Läiski pastellivärejä sekasin, ei mitään järkeä SAA käyttää. MITÄÄN EI SAA ESITTÄÄ, et saa osata piirtää edes auttavasti ihmishahmoa, eläintä, et mitään. Älä mene missään nimessä kansalaisopiston piirustuskurssille!

Oksenna siihen tauluun, hiero sitä ympäri jättikanvasta.

ZADAA! Olet suomen menestynein "taiteilija" vailla mitään kykyä, mitään osaamista, mitään sanottavaa.

Kato suomalaiset ostaa mikä näyttää " somalta", vaikka pas@# aa , pastelliväreissä nätisti.

Ei haittaa vaikka on epämääräisiä kopioita, parempi vaan!

Ei kannata mennä myyjäksi, lähäriksi, siivoojaksi eikä taiteilijaksi.

Kaikki tympii jos liikaa joutuu tekemään (eli työkseen). Siksi haet hyvän ammatin, jossa kunnon palkka ja edut.

Vaikka ekonomi tai DI, suht helppo päästä yliopistoon niitä lukemaan ja työtä riittää, ihan mukava palkka ja edut. Taiteilet sit vapaa-ajalla sen verran kuin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö alkaa sitten myyjäksi, lähihoitajaksi tai siivojaaksi jos nämä ei kiinnosta tippaakaan???

Ei niihinkään hommiin omalla päätöksellä aleta. Lähihoitajaksi pitää olla koulutus, eikä niitä koulutuspaikkoja kaikille riitä. Melkein työ kuin työ niin pitää hakemuksessa ja mahdollisessa haastattelusa esittää innostunutta ja että työ olisi unelmasi. Jos kerrot totuuden, eli että haet vain rahan takia mutta itse työ ei kiinnosta, ei ole suurta riskiä, että kaikista hakijoista valittaisiin juuri sinut. Hakijoita tehtävään kuin tehtävään on kuitenkin paljon.

Pitänee.

Tai hankkia rikas puoliso.

Moni hankkii opettajan pätevyyden tms. tuossa tilanteessa natkutettuaan 20 vuotta kuinka kukaan ei arvosta tai maksa. Se kerrottiin heille jo siellä taidelukiossa, mutta eipä kukaan usko. Lakia voi myös opiskella ja alkaa holhota tekijänoikeuksia ja muita sopimuksia... Joku tradenomi tutkinto on edellisiä nopeampi (ja jos taiteilijuus ei ole "maisteritasolla") tms. Töitä kyllä riittää ja taiteileminen on sitten harrastus.