Lue keskustelun säännöt.
Onkohan kukaan tsunamissa lapsiaan, puolisoon jne. menettänyt saanut jo uusia lapsia?
Kommentit (37)
ainakin se lahtelainen asianajaja, joka menetti 3 lastaan, vaimonsa, vanhempansa ja liudan muita sukulaisia ja ystäviä, on kuulemma jo viime kesänä mennyt uusiin naimisiin (löysi tämän vaimonsa netistä pari kk tsunamin jälkeen...). Jossain tuo mies sanoi aikovansa vielä perustaa perheen eli mistä tietää, vaikka vaimoineen olisi jo sitä perhettä täysiään perustamassa. En ole täällä Lahdessa ainakaan kuullut vielä mitään huhuja, että heillä vielä olisi lasta, mutta mistäpä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ainakin se lahtelainen asianajaja, joka menetti 3 lastaan, vaimonsa, vanhempansa ja liudan muita sukulaisia ja ystäviä, on kuulemma jo viime kesänä mennyt uusiin naimisiin (löysi tämän vaimonsa netistä pari kk tsunamin jälkeen...). Jossain tuo mies sanoi aikovansa vielä perustaa perheen eli mistä tietää, vaikka vaimoineen olisi jo sitä perhettä täysiään perustamassa. En ole täällä Lahdessa ainakaan kuullut vielä mitään huhuja, että heillä vielä olisi lasta, mutta mistäpä tietää.
jos noin nopeasti uutta pukkaa :(
Vierailija:
ainakin se lahtelainen asianajaja, joka menetti 3 lastaan, vaimonsa, vanhempansa ja liudan muita sukulaisia ja ystäviä, on kuulemma jo viime kesänä mennyt uusiin naimisiin (löysi tämän vaimonsa netistä pari kk tsunamin jälkeen...). Jossain tuo mies sanoi aikovansa vielä perustaa perheen eli mistä tietää, vaikka vaimoineen olisi jo sitä perhettä täysiään perustamassa. En ole täällä Lahdessa ainakaan kuullut vielä mitään huhuja, että heillä vielä olisi lasta, mutta mistäpä tietää.
Puolisen vuotta tsunamin jälkeen oli uusi mies kainalossa.
selviytymiskeinot on monet. Moni ei edes selviytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla jos joku perheen jäsen kuolisi niin surisin ihan varmasti täysillä seuraavat vuodet ..
Vierailija:
ainakin se lahtelainen asianajaja, joka menetti 3 lastaan, vaimonsa, vanhempansa ja liudan muita sukulaisia ja ystäviä, on kuulemma jo viime kesänä mennyt uusiin naimisiin (löysi tämän vaimonsa netistä pari kk tsunamin jälkeen...). Jossain tuo mies sanoi aikovansa vielä perustaa perheen eli mistä tietää, vaikka vaimoineen olisi jo sitä perhettä täysiään perustamassa. En ole täällä Lahdessa ainakaan kuullut vielä mitään huhuja, että heillä vielä olisi lasta, mutta mistäpä tietää.
On heille lapsi tulossa, muistaakseni maaliskuussa laskettu aika...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valokuvat, piirrustukset, vaatteet, lelut jne.
Hän on kirjoittanut kirjankin.
Uuden puolison löytäminen nopeasti ei tarkoita sitä, että ei olisi välttänyt aiemmasta, jo edesmenneestä puolisosta. Ehkä taakka on vain niin raskas kantaa yksin, joten voi tuntua helpommalta jatkaa elämää toisen kanssa kuin yksin surressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On heille lapsi tulossa, muistaakseni maaliskuussa laskettu aika...
[/quote]
Voisin kuvitella, että lapsen syntymä repisi taas haavat auki. Tää lahtelainen asianajaja oli muistaakseni juuri se, joka hävitti kaikki muistot. En voi ymmärtää...
Mutta sitä en ymmärrä, kuka alkaa suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa! Minusta olisi niin ilmiselvää, että kysessä on vain ns. terapiasuhde, enkä siksi voisi kuvitellakaan kovin pian tällaisen tapahtuman jälkeen alkavani seurustelemaan jonkun " tsunamilesken" kanssa.
Ystävänä ja tukena voisin toki olla.
Minusta tuo asianajaja teki huonosti kun heitti pois kaiken kuvista lähtien. Varmaan jossain vaiheessa elämää (kun kykenee kohtaamaan asian) katuu tekoaan ja haluaisikin katsella rakkaita lapsiaan tai heidän piirustuksia tmv. :(.
Jotenkin " julmaa ja epäreilua" myös näitä kuolleita kohtaan, kaikki " todisteet" ja muistot kokonaisista elämistä ja kokonaisesta perheestä on hävitetty lopullisesti. En ymmärrä, eikö niitä olisi voinut varastoida jonnekin? Kovin surullinen olo tuli taas kun muistin tämänkin perheen kohtalon :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
munkin on tosi vaikea ymmärtää sellaista; jos esim. oma ihana poikani kuolisi, niin en koskaan heittäisi mitään muistoja hänestä pois, vaan olisivat kalleimpia aarteitani. Mutta ihmisillä on erilaisia selviytymiskeinoja... Vähän samaa ajattelin, kuin 9.
3.
kuolla suruun tai aloittaa uus elämä. Se taakka on varmaan niin järkyttävän raskas, ettei sen kanssa voi elää. Niimpä ihmine suojautuu aloittamalla uuden elämän.
tai eihän sitä uutta saa, muttakatsoo eteenpäin. Jos sä vuositolkulla suret tuollaista kohtaloa, sä uhoudut itse. Siks tulee elämänvietti joka ohjaa elämään.
Luulisi hoitoalan ihmisen käsittävän (?), millaisen riskin ottaa, kun alkaa suhteeseen pikavauhtia tuollaisen menetyksen kokeneen ihmisen kanssa.
Itse menetin mieheni 4 vuotta sitten. Mieheni kuoli syöpään.
Menin vuosi sitten uusiin naimisiin, tapasin nykyisen mieheni puolitoista vuotta mieheni kuoleman jälkeen, myös hän on nuori leski.
Oliskos mun pitänyt jäädä vaan lehdelle soittelemaan ja elää menneisyydessä? Vaikka lapsillani onkin nyt uusi isä, niin ei se todellakaan tarkoita sitä, että olisin unohtanut ensimmäisen mieheni. Hän elää muistoissani aina.
vuoden päästä kun olin menettänyt ensimmäisen mieheni
365 päivää yhtä helvettiä - tuska oli sanoinkuvaamaton
haudoin itsemurhaa lähes päivittäin, kuvittelin etten koskaan selviäisi yksin, ei tullut edes mieleen että voisin rakastua uudelleen...
mutta niin vain kävi - ja olen kiitollinen siitä - muuten en enää edes olisi täällä
tuntuu tosi pahalle tuollaiset laastarisuhde kommentit - ihminen ei pysty suremaan vuositolkulla - ei pysy hengissä...
toivottavasti ette koe itse - mutta tuskin ymmärrätte jollette koe - en olisi ehkä itsekään ymmärtänyt aiemmin
Mut av:laisten mielestä ei vissiin sit kuitenkaan tarpeeks hajalla, huh mitä kommentteja.
Ihanaa jos joku on saanut elämäänsä vielä isojen menetysten jälkeen jotain iloa.
mutta toivottavasti edes joillakin tässä suuressa kärsimyksessä mukana olleilla olisi elämä jatkunut näin valoisasti.
Sniif. Surettaa vieläkin...