Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin 15v tytön ymmärtämään aurinkorasvan käytön tärkeyden? Tytöllä on isänsä iho joka ei pala herkästi ja ruskettuu tosi nopeasti ...
14.06.2023 |
Selkä hänellä täynnä luomia ja painelee vaan olkaintoppi päällä.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisinpa näyttää itseni hänelle :D. Olen nyt 40 ja vältellyt aurinkoa kuin ruttoa, myös lapsena, koska en yksinkertaisesti pidä kuumasta tunteesta ihollani. Ja se todella on kannattanut tässä mielessä - olen heittämällä 10 vuotta nuoremman näköinen kuin aurinkoa palvoneet ystäväni. Heille pienet juonteet ja se sellainen ahavoituneen merimiesihon tekstuurin syntyminen on alkanut jo ennen kolmeakymppiä.
Pelkään myös syöpää, kyllä, mutta myönnän suoraan että tämä on ollut paras palkinto auringon välttelystä.
Mitä väliä ootko rypytön joskus 40+, kun oot joka tapauksessa nelikymppinen? :D En tajua mitä väliä sillä "nuorelta näyttämisellä" on, kun ei nuoruutta kuitenkaan kukaan takaisin saa.
Tämä, ihan sairaaksi mennyt ihmisten nuoruudenhulluus. Kauneus on katoavaista eikä kukaan ole vielä selvinnyt elämästä hengissä. Hengittäkää, rypyt kuuluvat elämään.
Saahan niitä ryppyjä oikein hankkia jos välttämättä haluaa. Jotkut ilmeisesti luulee, että nelikymppisenä ei ole enää mitään merkitystä miltä näyttää. Suurin osa kuitenkin siinä vaiheessa haluaa näyttää ikäiseltään, eikä huonon ihon takia esimerkiksi viisikymppiseltä. Itsellä on ylähuulessa ja otsassa auringon aiheuttamia vaurioita (ulkotöistä) ja kyllä ne harmittaa, vaikka monen mielestä olenkin sen ikäinen että hautaan jo kuuluisin.
Tätä minäkin ihmettelen. Aika harva on pakkomielteinen ikuisesta nuoruudesta, suurin osa asiaa miettivistä haluaa vain ennaltaehkäistä liian aikaista vanhenemista. Siinä ei ole mitään pahaa. Ei ole kyse siitä että nelikymppisenä luulee näyttävänsä parikymppiseltä, vaan juurikin siitä että nelikymppisenä näyttäisi ikäiseltään eikä esim. reilusti yli viisikymppiseltä. Ja valitetttava totuus on että auringonpalvojat vanhenevat ennenaikaisesti.
Jos tämä ei itseä haittaa ja auringonotto on tärkeämpää eikä syöpäkään huoleta, niin antaa mennä vaan. Mutta miksi silloin pitää puuttua ja arvostella heitä, jotka eivät näin halua toimia ja pyrkivät suojaamaan ihoaan mahdollisimman pitkään, syystä tai toisesta?
Olen asunut neljässä eri maassa ja vain Suomessa uskotaan että itsestään huolta pitäminen ja esimerkiksi halu näyttää kauniilta on syntiä. Ja sitä kyräilyn määrää kun joku vaikkapa työpaikalla tykkää laittautua tai kertoo noudattavansa monimutkaista ihonhoitorutiinia. En ole missään muualla törmännyt samaan. Onko se jotain luterilaisen vaatimattomuuden perua vai ihan vain kateutta?
Ei, vaan hämmästystä siitä, että joku jaksaa hölvätä naamaansa sen kymmenellä aineella. Miten jollakin on rahaa ja aikaa moiseen? Ja miksi viitsii touhuta oman naamasa kanssa niin kovin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
En tiedä oletko huomannut, mutta Australiassa UV-indeksi on kesät talvet 7-14 ja ihmisten ihotyyppi englantilainen albiino. Aika eri riskitaso kuin Suomessa, jossa aniharvoin UV-indeksi nousee yli viiden. Keskikesällä keskipäivällä saattaa parin viikon ajan olla pilvettömänä päivänä UV-indeksi 5-7.
En tiedä oletko huomannut että kirjoitin nimenomaan Australian olevan se äärimmäinen esimerkki, ja että riski on Suomessa huomattavasti pienempi? Australia kuitenkin todistaa että se auringon vaikutus on todellinen. Monilla suomalaisilla on myös herkkä ihotyyppi, itsekin palan Suomessa alle vartissa. Asiasta pitää siis puhua jotta tieto saavuttaisi mahdollisimman monet ja ihmiset voivat päättää miten toimivat faktojen perusteella.
Jos nyt oletetaan, että australialainen ulkoilmaelämä lisää vaaleaihoisen ihmisen ihosyöpäriskiä merkittävästi, se ei tarkoita, että suomalaisen riski sairastua ihosyöpään Suomessa olisi silti kovin suuri. UV-altistus on Suomessa siis noin 3,8% Australian vastaavasta, ja silloin ollaan ulkona joka päivä, kun Suomen kesässä paistaa aurinko. Kuten tiedämme, niitä päiviä ei ole monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
Suomessa on jännä kulttuuri että näistä asioista ei oikein saisi puhua vaan ihovauriot on vähän hys hys. Niinkuin tässäkin keskustelussa on kritisoitu niitä, jotka välttävät aurinkoa ulkonäön takia. Se koetaan negatiiviseksi asiaksi. Minusta on outoa että nykyäänkin on vielä niitä ihmisiä jotka menevät rannalle ilman aurinkosuojaa ja käyttävät sen sijaan jotain porkkanaöljyä iholleen, koska se on terveellistä.
Suomessa nimenomaa vedetään aina äärimmäisyyksiin kaikki suositusten noudattaminen. Mikäli suositellaan välttämään liiallista auringolle altistumista, pukee suomalainen lapsensa helteille kuin pakkaseen ja sinnekin alle aurinkosuoja viiskymppistä ja hätääntyy, jos lapsen nilkasta näkyy sentti paljasta ihoa. Samoin, jos suositellaan lapsiperheisiin rutiineja mennään Virtasilla joka yö tasan klo 19 nukkumaan ettei lapsi vaan mene rikki 10h 59min yöunista, kun suosituksissa lukee 11h ja silti tapellaan ja itketään joka ilta sen nukkumaanmenon kanssa, kun lasta ei nukuta epäluonnollisen aikaisin illalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
Suomessa on jännä kulttuuri että näistä asioista ei oikein saisi puhua vaan ihovauriot on vähän hys hys. Niinkuin tässäkin keskustelussa on kritisoitu niitä, jotka välttävät aurinkoa ulkonäön takia. Se koetaan negatiiviseksi asiaksi. Minusta on outoa että nykyäänkin on vielä niitä ihmisiä jotka menevät rannalle ilman aurinkosuojaa ja käyttävät sen sijaan jotain porkkanaöljyä iholleen, koska se on terveellistä.
Jos mies minut nyt viiskymppisenä jättäisi siksi, että silmäkulmissa olisi ryppyjä (mitä ei edes ole!), niin ihan sama. Nautin auringosta ja olen saanut vuosikymmenien aikana todella paljon nautintoa auringossa ulkoilemisesta ja joskus suorastaan auringossa makaamisesta. Itse asiassa se on yksi suurimpia nautintoja, mitä tiedän. En yleensä edes käytä aurinkorasvaa, vaan rajoitan yleensä auringossaoloaikaa ja käytän ohuita vaatteita jos iho alkaa tuntua kuumalta. Hattu ja arskat varjostavat kasvoja samassa tilanteessa.
Ja luomiakaan minulla ei ole, lukuunottamatta yhtä pikkulapsena tullutta, joka on vatsassa sellaisella alueella, joka on kaikkein harvimmin auringossa.
Ihmeellistä hysterisointia. Auringosta saa elintärkeää d-vitamiinia ja elämänenergiaa, näistä on Suomessa suurempi puute kuin mistään. Fun fact, jopa melanoomapotilaista ne, jotka kävivät etelänmatkoilla, toipuivat taudistaan paremmin kuin auringonoton lopettaneet.
Kuka ihme on puhunut mitään puolison jättämisestä silmäryppyjen takia?? Sen kuin nautit auringosta, anna mennä. Senkin voisi tehdä turvallisesti mutta jos ei se sinua kiinnosta niin mitäs sitten.
Ps. Eivät kaikki todellakaan saa "elämänenergiaa" auringosta. Vain fanaattisimmat auringonpalvojat luulevat että kaikki piristyisivät kun vain tiristäisivät vähän nahkaansa paahteessa.
No mikä syy jollain 40+ naisella on ajatella mahdollisia silmäryppyjään, ellei miesten mielipiteet? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa onko naamassa ryppyjä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämä konkretisoitui kun asuin Australiassa. Luulin hädin tuskin parinkympin ylittäneitä reilusti yli kolmekymppisiksi siellä. Valtavat silmärypyt ja ihan paljaalla silmällä näkyvät aurinkovauriot kasvoissa. Sekä maailman eniten ihosyöpää.
Australian valkoihoiset asukkaathan ovat suurelta osin silloin sinne Briteistä raahattujen vankien ja työntekijöiden jälkeläisiä.
He ovat näitä ruusuhipiäisiä, helposti palavia, punertavatukkaisia ja pisamanaamaisia, joilla on jo geeneissä sairastua siis helpommin ihosyöpään, ihan tuon ihotyyppinsä takia.
Heidän ihonsa ja Australian polttava aurinko voimakkaine UV-säteilyineen on pahin mahdollinen yhdistelmä, siksi siellä on niin paljon melanoomaa myös nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melanooman esiintyvyys on 7,8/100 000 naisella Suomessa. Siis noin 0,08 promillella väestöstä. Toisin sanoen melanooma on edelleen hyvin harvinainen. Todella huonoa tuuria pitäisi olla, jos ei edes parina päivänä vuodessa voi kulkea kesävaatteissa saamatta syöpää!
Eikö hyvän läyhätyksen pilaaminen faktoilla ole kiellettyä palstan säännöissä?
Pakko se on. Jos joku ei vielä hahmota mittasuhteita niin elämänsä aikana melanoomaan sairastuu 1/12 820 naisesta. Näistäkin oletettavasti merkittävä osa ilmenee vanhuksilla eikä nuorilla työikäisillä. On erittäin epätodennäköistä saada melanooma tavallisella kesäilakoinnilla.
Aika hurjaa ajatella, että Suomessa on moninkertaisesti todennäköisempää synnyttää kuollut lapsi kuin saada melanooma :O (Vuonna 2021 kuolleena syntyneitä lapsia oli 0,26 % kaikista synnytyksistä eli suhdeluku oli 260/100 000.)
Ei tuossa mielestäni ole mitään ihmeellistä. Raskaus ja synnytyshän ovat aina riskaabeleja, ja kuitenkin ihmiset sitä tekevät päivittäin.
*naiset
Naiset ovat tietääkseni ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisinpa näyttää itseni hänelle :D. Olen nyt 40 ja vältellyt aurinkoa kuin ruttoa, myös lapsena, koska en yksinkertaisesti pidä kuumasta tunteesta ihollani. Ja se todella on kannattanut tässä mielessä - olen heittämällä 10 vuotta nuoremman näköinen kuin aurinkoa palvoneet ystäväni. Heille pienet juonteet ja se sellainen ahavoituneen merimiesihon tekstuurin syntyminen on alkanut jo ennen kolmeakymppiä.
Pelkään myös syöpää, kyllä, mutta myönnän suoraan että tämä on ollut paras palkinto auringon välttelystä.
Mitä väliä ootko rypytön joskus 40+, kun oot joka tapauksessa nelikymppinen? :D En tajua mitä väliä sillä "nuorelta näyttämisellä" on, kun ei nuoruutta kuitenkaan kukaan takaisin saa.
Ei ole kyse tästä, siis että tarkoituksena olisi näyttää nuoremmalta. Vihaan aurinkoa ja välttelisin sitä joka tapauksessa. Tämä on vain sen mukava sivutuote. Kyllä minä itse otan mielummin sileän ja tasaisen ihon kuin uurteisen, veltostuneen ja maksaläikkiä täynnä olevan. En näe mitään syytä miksi haluaisin näyttää vanhemmalta kuin olen. Kukin saa toki valita omalla tavallaan.
Juuri näin. Me, jotka nautimme auringon valosta ja lämmöstä, emme todellakaan välitä jos nelikymppisenä naamassa on joku ryppy. Itse olen nyt jo 49-vuotias ja joka vuosi "maannut" auringossa vähintään viikon, yleensä kaksi, eikä taatusti ole naama sen enempää rypyssä kuin ikätovereilla keskimäärin. Oikeastaan päinvastoin. Ja jos olen sukuni ensimmäinen melanoomaan kuollut, so be it.
On se kumma että palstalla on vain rypyttömiä auringonpalvojia vaikka tosielämässä jokainen grillaaja on iholtaan ennenaikaisesti kurtistunut 🤷🏼. Ei välttämättä paljoa, mutta on, ja huomattavasti enemmän kuin ihoaan suojannut.
Tähän on pakko sanoa, että eräs työkaverini on viisikymppinen tanorektikko. Hän on siis ympäri vuoden poikkeavan ruskettunut ja nyt jo alkukesästä tummanruskea. Talvella käy solariumissa ja etelässä. Mutta ei hän näytä ikäistään vanhemmalta, enkä ole huomannut, että olisi erityisen ryppyinenkään. Myös pari muuta viisikymppistä työkaveriani ovat helposti ruskettuvia ja heti keväällä jo aika ruskeita. Eivät hekään näytä mitenkään erityisen vanhettuneilta tai rypistyneiltä, päinvastoin heillä on kaunis, tasainen ihon väri.
Nyt varmasti moni huutaa, että kirjoitan hölynpölyä, mutta itse en ole erityisemmin huomannut, että porukka rypistyy auringosta. Tupakan polton vaikutukset ihoon ja ulkonäköön olen kyllä huomannut työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisinpa näyttää itseni hänelle :D. Olen nyt 40 ja vältellyt aurinkoa kuin ruttoa, myös lapsena, koska en yksinkertaisesti pidä kuumasta tunteesta ihollani. Ja se todella on kannattanut tässä mielessä - olen heittämällä 10 vuotta nuoremman näköinen kuin aurinkoa palvoneet ystäväni. Heille pienet juonteet ja se sellainen ahavoituneen merimiesihon tekstuurin syntyminen on alkanut jo ennen kolmeakymppiä.
Pelkään myös syöpää, kyllä, mutta myönnän suoraan että tämä on ollut paras palkinto auringon välttelystä.
Mitä väliä ootko rypytön joskus 40+, kun oot joka tapauksessa nelikymppinen? :D En tajua mitä väliä sillä "nuorelta näyttämisellä" on, kun ei nuoruutta kuitenkaan kukaan takaisin saa.
Tämä, ihan sairaaksi mennyt ihmisten nuoruudenhulluus. Kauneus on katoavaista eikä kukaan ole vielä selvinnyt elämästä hengissä. Hengittäkää, rypyt kuuluvat elämään.
Saahan niitä ryppyjä oikein hankkia jos välttämättä haluaa. Jotkut ilmeisesti luulee, että nelikymppisenä ei ole enää mitään merkitystä miltä näyttää. Suurin osa kuitenkin siinä vaiheessa haluaa näyttää ikäiseltään, eikä huonon ihon takia esimerkiksi viisikymppiseltä. Itsellä on ylähuulessa ja otsassa auringon aiheuttamia vaurioita (ulkotöistä) ja kyllä ne harmittaa, vaikka monen mielestä olenkin sen ikäinen että hautaan jo kuuluisin.
Tätä minäkin ihmettelen. Aika harva on pakkomielteinen ikuisesta nuoruudesta, suurin osa asiaa miettivistä haluaa vain ennaltaehkäistä liian aikaista vanhenemista. Siinä ei ole mitään pahaa. Ei ole kyse siitä että nelikymppisenä luulee näyttävänsä parikymppiseltä, vaan juurikin siitä että nelikymppisenä näyttäisi ikäiseltään eikä esim. reilusti yli viisikymppiseltä. Ja valitetttava totuus on että auringonpalvojat vanhenevat ennenaikaisesti.
Jos tämä ei itseä haittaa ja auringonotto on tärkeämpää eikä syöpäkään huoleta, niin antaa mennä vaan. Mutta miksi silloin pitää puuttua ja arvostella heitä, jotka eivät näin halua toimia ja pyrkivät suojaamaan ihoaan mahdollisimman pitkään, syystä tai toisesta?
Olen asunut neljässä eri maassa ja vain Suomessa uskotaan että itsestään huolta pitäminen ja esimerkiksi halu näyttää kauniilta on syntiä. Ja sitä kyräilyn määrää kun joku vaikkapa työpaikalla tykkää laittautua tai kertoo noudattavansa monimutkaista ihonhoitorutiinia. En ole missään muualla törmännyt samaan. Onko se jotain luterilaisen vaatimattomuuden perua vai ihan vain kateutta?
Ei, vaan hämmästystä siitä, että joku jaksaa hölvätä naamaansa sen kymmenellä aineella. Miten jollakin on rahaa ja aikaa moiseen? Ja miksi viitsii touhuta oman naamasa kanssa niin kovin?
Ja todistit juuri tämän suomalaisen asenteen 😂. Ihonhoito on turhaa "kymmenellä aineella hölväämistä" ja omaan naamaansa tuijottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
Suomessa on jännä kulttuuri että näistä asioista ei oikein saisi puhua vaan ihovauriot on vähän hys hys. Niinkuin tässäkin keskustelussa on kritisoitu niitä, jotka välttävät aurinkoa ulkonäön takia. Se koetaan negatiiviseksi asiaksi. Minusta on outoa että nykyäänkin on vielä niitä ihmisiä jotka menevät rannalle ilman aurinkosuojaa ja käyttävät sen sijaan jotain porkkanaöljyä iholleen, koska se on terveellistä.
Jos mies minut nyt viiskymppisenä jättäisi siksi, että silmäkulmissa olisi ryppyjä (mitä ei edes ole!), niin ihan sama. Nautin auringosta ja olen saanut vuosikymmenien aikana todella paljon nautintoa auringossa ulkoilemisesta ja joskus suorastaan auringossa makaamisesta. Itse asiassa se on yksi suurimpia nautintoja, mitä tiedän. En yleensä edes käytä aurinkorasvaa, vaan rajoitan yleensä auringossaoloaikaa ja käytän ohuita vaatteita jos iho alkaa tuntua kuumalta. Hattu ja arskat varjostavat kasvoja samassa tilanteessa.
Ja luomiakaan minulla ei ole, lukuunottamatta yhtä pikkulapsena tullutta, joka on vatsassa sellaisella alueella, joka on kaikkein harvimmin auringossa.
Ihmeellistä hysterisointia. Auringosta saa elintärkeää d-vitamiinia ja elämänenergiaa, näistä on Suomessa suurempi puute kuin mistään. Fun fact, jopa melanoomapotilaista ne, jotka kävivät etelänmatkoilla, toipuivat taudistaan paremmin kuin auringonoton lopettaneet.
Kuka ihme on puhunut mitään puolison jättämisestä silmäryppyjen takia?? Sen kuin nautit auringosta, anna mennä. Senkin voisi tehdä turvallisesti mutta jos ei se sinua kiinnosta niin mitäs sitten.
Ps. Eivät kaikki todellakaan saa "elämänenergiaa" auringosta. Vain fanaattisimmat auringonpalvojat luulevat että kaikki piristyisivät kun vain tiristäisivät vähän nahkaansa paahteessa.
No mikä syy jollain 40+ naisella on ajatella mahdollisia silmäryppyjään, ellei miesten mielipiteet? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa onko naamassa ryppyjä vai ei.
Miesten mielipiteet?? Ei jumankauta. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
Suomessa on jännä kulttuuri että näistä asioista ei oikein saisi puhua vaan ihovauriot on vähän hys hys. Niinkuin tässäkin keskustelussa on kritisoitu niitä, jotka välttävät aurinkoa ulkonäön takia. Se koetaan negatiiviseksi asiaksi. Minusta on outoa että nykyäänkin on vielä niitä ihmisiä jotka menevät rannalle ilman aurinkosuojaa ja käyttävät sen sijaan jotain porkkanaöljyä iholleen, koska se on terveellistä.
Jos mies minut nyt viiskymppisenä jättäisi siksi, että silmäkulmissa olisi ryppyjä (mitä ei edes ole!), niin ihan sama. Nautin auringosta ja olen saanut vuosikymmenien aikana todella paljon nautintoa auringossa ulkoilemisesta ja joskus suorastaan auringossa makaamisesta. Itse asiassa se on yksi suurimpia nautintoja, mitä tiedän. En yleensä edes käytä aurinkorasvaa, vaan rajoitan yleensä auringossaoloaikaa ja käytän ohuita vaatteita jos iho alkaa tuntua kuumalta. Hattu ja arskat varjostavat kasvoja samassa tilanteessa.
Ja luomiakaan minulla ei ole, lukuunottamatta yhtä pikkulapsena tullutta, joka on vatsassa sellaisella alueella, joka on kaikkein harvimmin auringossa.
Ihmeellistä hysterisointia. Auringosta saa elintärkeää d-vitamiinia ja elämänenergiaa, näistä on Suomessa suurempi puute kuin mistään. Fun fact, jopa melanoomapotilaista ne, jotka kävivät etelänmatkoilla, toipuivat taudistaan paremmin kuin auringonoton lopettaneet.
Kuka ihme on puhunut mitään puolison jättämisestä silmäryppyjen takia?? Sen kuin nautit auringosta, anna mennä. Senkin voisi tehdä turvallisesti mutta jos ei se sinua kiinnosta niin mitäs sitten.
Ps. Eivät kaikki todellakaan saa "elämänenergiaa" auringosta. Vain fanaattisimmat auringonpalvojat luulevat että kaikki piristyisivät kun vain tiristäisivät vähän nahkaansa paahteessa.
No mikä syy jollain 40+ naisella on ajatella mahdollisia silmäryppyjään, ellei miesten mielipiteet? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa onko naamassa ryppyjä vai ei.
Miesten mielipiteet?? Ei jumankauta. 😅
Voisitko ystävällisesti kertoa, miksi itse pidät niin tärkeänä, että yli 40-vuotiaalla naisella ei saisi olla kasvoissa ryppyjä? Olen vilpittömän kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
En tiedä oletko huomannut, mutta Australiassa UV-indeksi on kesät talvet 7-14 ja ihmisten ihotyyppi englantilainen albiino. Aika eri riskitaso kuin Suomessa, jossa aniharvoin UV-indeksi nousee yli viiden. Keskikesällä keskipäivällä saattaa parin viikon ajan olla pilvettömänä päivänä UV-indeksi 5-7.
En tiedä oletko huomannut että kirjoitin nimenomaan Australian olevan se äärimmäinen esimerkki, ja että riski on Suomessa huomattavasti pienempi? Australia kuitenkin todistaa että se auringon vaikutus on todellinen. Monilla suomalaisilla on myös herkkä ihotyyppi, itsekin palan Suomessa alle vartissa. Asiasta pitää siis puhua jotta tieto saavuttaisi mahdollisimman monet ja ihmiset voivat päättää miten toimivat faktojen perusteella.
Jos nyt oletetaan, että australialainen ulkoilmaelämä lisää vaaleaihoisen ihmisen ihosyöpäriskiä merkittävästi, se ei tarkoita, että suomalaisen riski sairastua ihosyöpään Suomessa olisi silti kovin suuri. UV-altistus on Suomessa siis noin 3,8% Australian vastaavasta, ja silloin ollaan ulkona joka päivä, kun Suomen kesässä paistaa aurinko. Kuten tiedämme, niitä päiviä ei ole monta.
Kyse ei ole tästä. Australia on esimerkki siitä mikä potentiaalinen voima auringossa on. Ei se lohduta minua että Suomessa on 3,8% Australian UV-säteilystä kun palan alle vartissa täällä koti-Suomessa. Ja se palaminen on vaarallista, tapahtui se sitten Suomessa tai Australiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auringossa viihtyvillä ja suojaa käyttämättömillä neli-viisikymppisillä jo tulee keltaharmaata kirjavuutta ihoon sekä pogmenttimuutoksia. Pidän itse mieluummin tasaista ihonväriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa aurinko on toki heikompi ja vähemmän esillä kuin etelämpänä, mutta ei täälläkään tyhmä tarvitse olla. Lukuisat ihmiset grillaavat itseään - myös siellä etelässä - vailla huolen häivää. Ystäväni kuoli alle 35v melanoomaan. Ihan vaan Suomessa itseään rusketti.
Auringon tuhoisa vaikutus näkyy erityisesti Australiassa. Joka 30. minuutti joku australialainen saa diagnoosin, joka 6. tunti joku siellä kuolee melanoomaan. Se on ihan todellinen riski joka on Suomessa toki pieni mutta silti se kannattaa tietää ja tehdä sen pohjalta valintansa.
Tiesittekö muuten että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana melanooman hoito on harpponut upeasti eteenpäin? Vielä 2010-luvulla vain yksi kymmenestä vakavaan melanoomaan sairastuneesta selvisi. Nyt luvut ovat paljon paremmat. Ihmiset myös hakeutuvat aikaisemmin hoitoon koska tietävät mitä merkkejä pitää silmällä. Ja juuri siksi asiasta pitää puhua! Myös Suomessa.
Suomessa on jännä kulttuuri että näistä asioista ei oikein saisi puhua vaan ihovauriot on vähän hys hys. Niinkuin tässäkin keskustelussa on kritisoitu niitä, jotka välttävät aurinkoa ulkonäön takia. Se koetaan negatiiviseksi asiaksi. Minusta on outoa että nykyäänkin on vielä niitä ihmisiä jotka menevät rannalle ilman aurinkosuojaa ja käyttävät sen sijaan jotain porkkanaöljyä iholleen, koska se on terveellistä.
Jos mies minut nyt viiskymppisenä jättäisi siksi, että silmäkulmissa olisi ryppyjä (mitä ei edes ole!), niin ihan sama. Nautin auringosta ja olen saanut vuosikymmenien aikana todella paljon nautintoa auringossa ulkoilemisesta ja joskus suorastaan auringossa makaamisesta. Itse asiassa se on yksi suurimpia nautintoja, mitä tiedän. En yleensä edes käytä aurinkorasvaa, vaan rajoitan yleensä auringossaoloaikaa ja käytän ohuita vaatteita jos iho alkaa tuntua kuumalta. Hattu ja arskat varjostavat kasvoja samassa tilanteessa.
Ja luomiakaan minulla ei ole, lukuunottamatta yhtä pikkulapsena tullutta, joka on vatsassa sellaisella alueella, joka on kaikkein harvimmin auringossa.
Ihmeellistä hysterisointia. Auringosta saa elintärkeää d-vitamiinia ja elämänenergiaa, näistä on Suomessa suurempi puute kuin mistään. Fun fact, jopa melanoomapotilaista ne, jotka kävivät etelänmatkoilla, toipuivat taudistaan paremmin kuin auringonoton lopettaneet.
Kuka ihme on puhunut mitään puolison jättämisestä silmäryppyjen takia?? Sen kuin nautit auringosta, anna mennä. Senkin voisi tehdä turvallisesti mutta jos ei se sinua kiinnosta niin mitäs sitten.
Ps. Eivät kaikki todellakaan saa "elämänenergiaa" auringosta. Vain fanaattisimmat auringonpalvojat luulevat että kaikki piristyisivät kun vain tiristäisivät vähän nahkaansa paahteessa.
No mikä syy jollain 40+ naisella on ajatella mahdollisia silmäryppyjään, ellei miesten mielipiteet? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa onko naamassa ryppyjä vai ei.
Miesten mielipiteet?? Ei jumankauta. 😅
Voisitko ystävällisesti kertoa, miksi itse pidät niin tärkeänä, että yli 40-vuotiaalla naisella ei saisi olla kasvoissa ryppyjä? Olen vilpittömän kiinnostunut.
En ole tuota mieltä, enkä ole sanonut mitään sinnepäin viittaavaakaan. Rypyt otti puheeksi tuo joka sanoi että voi voi jos mies jättää silmäryppyjen takia, vaikka kukaan ei ole tällaisesta koko ketjussa puhunut.
En kuitenkaan myöskään tahallani vahingoita ihoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä konkretisoitui kun asuin Australiassa. Luulin hädin tuskin parinkympin ylittäneitä reilusti yli kolmekymppisiksi siellä. Valtavat silmärypyt ja ihan paljaalla silmällä näkyvät aurinkovauriot kasvoissa. Sekä maailman eniten ihosyöpää.
Australian valkoihoiset asukkaathan ovat suurelta osin silloin sinne Briteistä raahattujen vankien ja työntekijöiden jälkeläisiä.
He ovat näitä ruusuhipiäisiä, helposti palavia, punertavatukkaisia ja pisamanaamaisia, joilla on jo geeneissä sairastua siis helpommin ihosyöpään, ihan tuon ihotyyppinsä takia.
Heidän ihonsa ja Australian polttava aurinko voimakkaine UV-säteilyineen on pahin mahdollinen yhdistelmä, siksi siellä on niin paljon melanoomaa myös nuorilla.
Toki, ja siksi onkin tärkeää puhua heidän esimerkistään. He ovat todiste siitä mitä se pahin yhdistelmä tuottaa, ja se on syöpää lähes liukuhihnalta. Suomessa ei tietenkään tilanne ole tällainen, mutta sama aurinko täälläkin paistaa, vaikkakin vähemmän ja eri kulmasta. Niissä säteissä on silti potentiaalia tuhon tekemiseen.
Jos et melanoomalla saa peloteltua siihen, niin etsi kuvia joissa vertaillaan vanhempia ihmisiä, joista toiset ovat käyttäneet aurinkorasvaa nuorena ja toiset eivät. Niistä näkee helposti, kuinka paljon paremmalta iho näyttää vanhempana aurinkorasvan käytön ansiosta.
Ihon säännöllinen tarkistaminen ja ihotautilääkärille vuosittain meno on paras suoja melanooman leviämistä vastaan. Pahinta on se, että melanooman annetaan vain olla iholla ja ettei huolestu ihomuutoksista tai pienistä, lähes mustista luomista.
Pienet, lähes mustat tai mustat luomet on syytä poistaa ennaltaehkäisevästi, itselläni muhi sellaisessa melanooma. Luomi oli pieni nuppineulanpäänkokoinen, niin kauan ihollani kuin muistan ja täysin siistin näköinen, pyöreä, ei muuttunut, mutta se poistettiin varmuuden vuoksi ja tutkittiin. Ja siinä oli melanooma, vaikka mitään ulkoisia muutoksia ei vielä ollut tullut. Ei ollut levinnyt mihinkään ja ihon leikkauksella selvittiin. Ikää mulla 40+.
Kun melanooma saadaan ajoissa kiinni, ei ole mitään hätää. Se on yksi helpoimmista syövistä huomata ja hoitaa AJOISSA. Koska se näkyy iholla ja iholta se on niin helppo leikata. Itse käyn vuosittain kontrollissa, iho tsekataan kauttaaltaan ja pienistä muutoksista menen heti näyttämään, että mikäs tää on.
Nää, jotka kuolee melanoomaan, heillä on muhineet ne muutokset vuosikausia eivätkä ole menneet lääkäriin. Sitten kun lääkäriin vihdoin päästään, on jo liian myöhäistä, melanooma kun lähettää niitä etäispesäkkeitä ympäri kroppaa, jos saa tarpeeksi kauan iholla olla.
Eli menkää herkästi ihotautilääkärille, jos vähäänkään mikään mietityttää.
Melanooma on muuten saksaksi mustaluomisairaus. Niissä mustissa pienissä luomissa se on salakavala, sillä se voi tosiaan muhia siellä, että luomi ei muutu pitkään aikaan ulkoisesti. Siksi multa poistettiin kaikki noi tollaset luomet.
Jokainen päättää itse itsestään ja tekemisistään. Ryppyisyydessä ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä konkretisoitui kun asuin Australiassa. Luulin hädin tuskin parinkympin ylittäneitä reilusti yli kolmekymppisiksi siellä. Valtavat silmärypyt ja ihan paljaalla silmällä näkyvät aurinkovauriot kasvoissa. Sekä maailman eniten ihosyöpää.
Australian valkoihoiset asukkaathan ovat suurelta osin silloin sinne Briteistä raahattujen vankien ja työntekijöiden jälkeläisiä.
He ovat näitä ruusuhipiäisiä, helposti palavia, punertavatukkaisia ja pisamanaamaisia, joilla on jo geeneissä sairastua siis helpommin ihosyöpään, ihan tuon ihotyyppinsä takia.
Heidän ihonsa ja Australian polttava aurinko voimakkaine UV-säteilyineen on pahin mahdollinen yhdistelmä, siksi siellä on niin paljon melanoomaa myös nuorilla.
Toki, ja siksi onkin tärkeää puhua heidän esimerkistään. He ovat todiste siitä mitä se pahin yhdistelmä tuottaa, ja se on syöpää lähes liukuhihnalta. Suomessa ei tietenkään tilanne ole tällainen, mutta sama aurinko täälläkin paistaa, vaikkakin vähemmän ja eri kulmasta. Niissä säteissä on silti potentiaalia tuhon tekemiseen.
Suurin osa ihmisistä osaa suojautua auringolta järkevästi ja oleskelee voimakkaassa auringossa varsin maltillisesti. Jotkut taas vetävät koko homman ihan överiksi eikä lapsia päästetä esimerkiksi helteillä uimarannoille lainkaan melanooman pelossa. Siksi olisi hyvä puhua melanooman esiintyvyyden kasvusta ihan luvuilla. Melanooma on edelleen hyvin harvinainen ja sitä sairastaa noin 1/13 000 naisesta, mistä 40% esiintyy eläkeläisillä. Suurin osa kasvusta on juuri eläkeläisillä, joilla melanoomaa havaitaan jatkuvasti enemmän. Alle eläkeikäisillä melanooman esiintyvyydessä ei ole niin suurta hyppyä kuin on annettu olettaa, vaikka nuorillakin melanoomaa esiintyy enemmän kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Palaminen aiheuttaa ihosyöpää. Jos ei pala niin ei syytä huoleen. Huolehdi vaan omasta kurttunaamastasi.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisen keho kerää elämänsä aikana kaiken UV-säteilyn. Mitä enemmän elämäsi aikana altistut UV-säteilylle, sitä suurempi riski sairastua ihosyöpää.
Ruskettuminen on jo merkki ihon vaurioitumisesta.
Se, että ihosi ei ikinä pala, ei suojaa sinua ihosyövältä.
*naiset