Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
Olette liian nuoria.
No ei se välttämättä ole se ikä vaan luonne ja omasta kodista saatu malli. Monet nuoret vanhemmat ovat hyvin vastuuntuntoisia ja läsnä lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero olisi hyvä ratkaisu. Ap olisi rahaton ja mies tietäisi, että elareita ei vaimosta maksella, viikko-viikko -systeemissä ei tarvitse maksaa lapsistakaan. Lapset hoitoon, osaksi aikaa hoitaja kotiin ja miehen elämä jatkuu kuin ennen, vaimo asuu työttömänä yksiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.
Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Vierailija kirjoitti:
Ero olisi hyvä ratkaisu. Ap olisi rahaton ja mies tietäisi, että elareita ei vaimosta maksella, viikko-viikko -systeemissä ei tarvitse maksaa lapsistakaan. Lapset hoitoon, osaksi aikaa hoitaja kotiin ja miehen elämä jatkuu kuin ennen, vaimo asuu työttömänä yksiössä.
Mihin se ap:n työpaikka häviäisi erotessa? Miksi hänen pitäisi yksiöön muuttaa, kun isompiakin asuntoja on perheellisille saatavilla?
Juu, miehet rakastavat lapsia, sen 10 min kun niitä tehdään. Sen jälkee EVVK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Mitä vaativaa työtä 23-vuotias tekee? On autokorjaamolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen te naiset suostutte. Olisin sanonut jo ekaa lasta suunniteltaessa että mistä teet sille lapselle ja perhe-elämälle aikaa, jos et tee ei tule lastakaan.
Mies olisi varmasti ollut ihan iloinen tuosta. Harva oikeasti haluaa vaimoa valittamaan elämän raskautta, kun vaimo on ensin saanut haluamansa eli pari lasta.
Suurin osa miehistä kyllä haluaa niitä lapsia. Ja iso osa myös haluaa viettää heidän kanssa aikaa. Ainakin kaikki omassa lähipiirissä. Ja miehen päätöshän se on tuleeko lapsia vai ei, kondomi taisterilointi on aina mahdollista valita. Tai se ettei harrasta seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan ihan syystä elämänMUUTOKSEKSI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
No opettele laittamaan vastauksesi perään ap että sen tietää olevan sinun vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmän
No mitä keinoja olet tähän mennessä yrittänyt? Puhe on tietenkin ensisijainen keino. Olet varmastikin koittanut jo nätisti? Kerro selkeästi, että tilanne on epäreilu. Pitää olla luja nyt tässä asiassa. Mies ei ns. "halua luopua saavutetuista eduistaan" nyt helposti ja ummistaa silmänsä todellisuudelta. On kyllä tässä asiassa nyt itskäs ja kypsymätön, ei ymmärrä perhe-elämän realiteetteja.
Teot on sitten toinen keino. Eli jos puhe ei auta, niin muutat omaa käytöstäsi ajankäytön suhteen, etkä vain yksinkertaisesti enää suostu elämään miehen määrittämissä raameissa vaan teet arjen päätöksiä, jotka pakottavat miehen uuteen tianteeseen, jossa esim. hänen on otettava vastuuta lapsista esim. viikonloppuisin tai iltaisin (kun hänellä normaalisti omia menoja).
Valitettavati jotkut ovat niin jästipäitä, että heräävät ongelmiin vasta sitten kun menettävät sen kaiken hyvän, jota ovat pitäneet itsestäänselvyytenä. Koita herätellä mies huomaamaan että se mitä teet ja joustat, rakkaudesta, ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan vaatii vastavuoroisuutta. Toivottavasti mies älyää asian, ennen kuin tilanne pitkittyy ja pahenee.
No tottakai harrastuksista ja menoista on tingittävä kun tulee lapsi, saati kaksi. Eikä että otetaan sitten vielä lisää aikaa vieviä harrastuksia. Tyhmempikin tämän tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä mies sanoo kun kerrot nämä ajatukset hänelle?
10 tuntiset työpäivät sekä 1,5-3 tuntia treeniä 5-6 päivänä viikossa... jep jep pariutuminen on valintakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Mitä vaativaa työtä 23-vuotias tekee? On autokorjaamolla?
Putkimies
Ei kai sillä ole merkitystä mitä tekee ammatikseen. Faktaa kuitenkin on, että töitä niin paljon, että tekee välillä 10 tuntisia töitä ja saanut firmassa myös erilaisia hallinnollisia vastuita, kun itse niihin osoitti kiinnostusta
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Mitä vaativaa työtä 23-vuotias tekee? On autokorjaamolla?
Putkimies
Ei kai sillä ole merkitystä mitä tekee ammatikseen. Faktaa kuitenkin on, että töitä niin paljon, että tekee välillä 10 tuntisia töitä ja saanut firmassa myös erilaisia hallinnollisia vastuita, kun itse niihin osoitti kiinnostusta
Ap
Miksi teitte lapsia tuohon tilanteeseen?
Arvatkaa mitä? Laitoin just miehelle viestiä, että illalla kun hän tulee kotiin, niin minä lähden lenkille, kun en aamulla ehtinyt, kun hän lähti niin aikaisin. Heti tuli vastaus, että hänellä on treeni-ilta, johon minä vaan vastasin, että voit lähteä heti, kun minä tulen takaisin. Ja siihen tuli vaan vastaus: OK
En voi uskoa tätä. Oliko se näin helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Mitä vaativaa työtä 23-vuotias tekee? On autokorjaamolla?
Putkimies
Ei kai sillä ole merkitystä mitä tekee ammatikseen. Faktaa kuitenkin on, että töitä niin paljon, että tekee välillä 10 tuntisia töitä ja saanut firmassa myös erilaisia hallinnollisia vastuita, kun itse niihin osoitti kiinnostusta
Ap
No sitten sanot miehelle, että vähentää jotain töitään ja vastuitaan. Kovin paljon hän ei 10-tuntisia päiviä tee, rajat löytyy kyllä tessistä. Harrastuksiin hän voi ottaa lapset mukaan, kuten olen moneen kertaan sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun
Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen.
Mutta tiedän, että jossain vaiheessa olen väsynyt ja katkeroitunut, jos en pidä puoliani tässä asiassaAp, minkä ikäisiä sinä ja miehesi olette?
Minä olen 22, mies minua vuoden vanhempi
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.
No kyllä tämä vastaus oli ihan minun.
Me ollaan sellainen teini-iässä rakastunut pari. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, kun minä olin 9-luokalla.
Ja molemmat aina ajatelleet, että haluamme olla nuoria vanhempia. Mutta itse olisin halunnut olla kaksistaan ilman lapsia muutaman vuoden pidempään, mutta mies halusi lapsia nopeammin.Jotenkin ehkä aistin, että mies ei ole isyyteen ihan valmis, mutta suostuin. Ja tietysti heti ensimmäisestä yrityskerrasta nappasi ja esikoinen sai alkunsa. Ja tässä sitä sit ollaan
Mitä vaativaa työtä 23-vuotias tekee? On autokorjaamolla?
Putkimies
Ei kai sillä ole merkitystä mitä tekee ammatikseen. Faktaa kuitenkin on, että töitä niin paljon, että tekee välillä 10 tuntisia töitä ja saanut firmassa myös erilaisia hallinnollisia vastuita, kun itse niihin osoitti kiinnostusta
Ap
No sitten vähentää niitä harrastuksiaan jos töistä ei voi. Yksinkertaista.
Voi huokaus. Näen jo miten tämä päättyy. Ap yh:na kahden lapsen kanssa ilman koulutusta ja työpaikkaa. Mies huinaa sinkkuna harrastuksissa ja näkee lapsiaan max pari kertaa vkossa. Perustaa sitten toisen perheen nelikymppisenä jonkun parikymppisen kanssa ja jatkaa harrastuksiaan.
Naiset EI NÄIN! Ei koskaan näin. Oma koulutus ensisijainen asia ja työpaikka perään. Sen JÄLKEEN lähdetään pohtimaan onko parisuhde sellainen, että siihen voi lapsia tehdä ja miettiä todella tarkkaan jaksaako hoitaa lapsiarkensa yksin, jos hyvästä harkinnasta ja tarkasta miesvalinasta huolimatta homma kosahtaa reisille.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että ap täällä vastailee vaan palstapeikko trollaa. Ei kannata uskoa.