Riitaa miehen harrastuksista

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kyllä hyvät oltavat, saa kaiken tekemättä mitään. Vaimo hoitaa ja vanhemmat maksaa. Sen kun harrastaa ja pitää hauskaa ja käy töissä viettämässä kivaa aikaa.

Käy töissä viettämässä aikaa? Taitaa julkinen sektori olla lähinnä naisten hallussa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Varsin kehittyneitä muksuja. Minkäs ikäisiä he taas olivatkaan?

10kk, siitä tulee jalkapallostara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Varsin kehittyneitä muksuja. Minkäs ikäisiä he taas olivatkaan?

Lapset 10kk ja 2,5v

Mikä tuossa on kehittynyttä? Muistipeliin otetaan vain muutamia pareja ettei oo liian vaikeaa. Ja palapelit on ihan niitä pikkulapsille tarkoitettuja.

Liikunnallisissa jutuissa meidän esikoinen on kyllä tosi kehittynyt. Kävivät esim talvella jo opettelemassa luistelemista vaikka oletin 2-vuotiaan olevan siihen liian pieni.

Nuorin opettelee juuri kävelemään joten hänen kanssaan lähinnä kuvakirjoja ja liikuntahommiin pääsee mukaan sit myöhemmin

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan varmuuden vuoksi, jotta ei jäisi mitään epäselvää:

En todellakaan ole vaatimassa tai halua, että mieheni lopettaisi urheilun. Tiedän, että hän tulisi hulluksi hetkessä, jos ei pääsisi liikkumaan.

Toivon vaan nykyistä parempaa tasapainoa työn, harrastusten ja perheen välille

Ap

Mekö se järkätään? Taidat olla ulísemassa vähän väärässä paikassa jos luulet että me vaikutetaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tässä on jo pari sivua tekstiä tuon lainaamani jälkeen, ehkä joku on jo tuonut nämäkin asiat. Minä ja ehkä moni muukin toivoisi sinun kertovan miehen hassuttelevan lapsen kanssa kylvettäessään tätä, lukevan iltasadun edes joskus, vaihtavan vaippaa vauvalle aina joskus ehtiessään jne. Laittoi kuitenkin lapselle luistimet jalkaan? Monia sivuja lukeneena aloin epäillä, että toivottavasti mies osaa lasten perushoidon? Jos sulle siis sattuisi jotain. Ja osaa pestä pyykit, siivota ja vahtia, ettei lapset laita pieniä leluja suuhun jne.

Samoin sun kyllä pitäisi osata edes tankata ja ajaa nurmikot. Molempien pitäisi osata tehdä päivittäiset perusasiat kotona. Mulle nää opetettiin jo lapsuudenkodissa. Isä mm. komensi opettelemaan renkaidenvaihtoa kanssaan. Totesi vain, että ihan hirvesti hän ei osaa enää 18-vuotiaalle opettaa, mutta sentään sen, ettei talvella tartte jäädä tien poskeen osaamattomuuden takia. Hyvin on ollut tarpeeseen tuokin taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?

No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.

Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla

Ap

Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.

Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.

Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?

Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?

Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?

Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.

Eli ne harrastukset on tärkeitä isälleen? Mites ne lapset?

Lapset ei välttämättä ole miehen.

Jos se hauska isi ei osaa tehdä mitään 10 kk ikäisen kanssa eikä edes pelata muistipeliä 2,5 v:n kanssa, niin kuulostaa kyllä erittäin tylsältä ja minäkeskeiseltä isältä.

Kannattaa miettiä kahdesti kannattaako tuottaa uusia tietoisuuksia kärsimyksentäyteiseen maailmaan, kun ei syntymättömiltä minkäänlaista mielipidettä voi kysyä ja saada suostumusta. Jokainen tietää mikä tässä maailmassa jokaista odottaa, mutta silti se ihanuus pitää aina jakaa uuden ja uuden sukupolven kanssa, jotta kärsimyksen pyörä jatkaa pyörimistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tässä on jo pari sivua tekstiä tuon lainaamani jälkeen, ehkä joku on jo tuonut nämäkin asiat. Minä ja ehkä moni muukin toivoisi sinun kertovan miehen hassuttelevan lapsen kanssa kylvettäessään tätä, lukevan iltasadun edes joskus, vaihtavan vaippaa vauvalle aina joskus ehtiessään jne. Laittoi kuitenkin lapselle luistimet jalkaan? Monia sivuja lukeneena aloin epäillä, että toivottavasti mies osaa lasten perushoidon? Jos sulle siis sattuisi jotain. Ja osaa pestä pyykit, siivota ja vahtia, ettei lapset laita pieniä leluja suuhun jne.

Samoin sun kyllä pitäisi osata edes tankata ja ajaa nurmikot. Molempien pitäisi osata tehdä päivittäiset perusasiat kotona. Mulle nää opetettiin jo lapsuudenkodissa. Isä mm. komensi opettelemaan renkaidenvaihtoa kanssaan. Totesi vain, että ihan hirvesti hän ei osaa enää 18-vuotiaalle opettaa, mutta sentään sen, ettei talvella tartte jäädä tien poskeen osaamattomuuden takia. Hyvin on ollut tarpeeseen tuokin taito.

Samaa mieltä.

Kummankin puolison on hyvä osata edes perusasiat siitä, mitä toinen yleensä hoitaa.

Jos kauhein tulee eteen, ei tarvitse ihan kaikkea opetella alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pete84 kirjoitti:

Jätä se sika.

Vain koska emakko onkin jo porsinut jaa saanut haluamansa.

Pitää muistaa ettei nainen halua koskaan miestä. Hän haluaa jotain mitä mies tarjoaa hänelle.

Rahaa tai lapsen yleensä.

On paljon miehiä, jotka halutaan heidän itsensä takia. Sinä et kuulu heihin, ja syykin siihen tulee selväksi jo kolmen virkkeesi perusteella.

Olet väärässä. Miehiä ei koskaan haluta heidän itsensä takia. Jokainen nainen priorisoi kaikkea muuta kuin miestä sen jälkeen kun nainen on saanut haluamansa lapsen.

Haluaisin jakaa kanssanne erään asian, joka on herättänyt pettymystä ja keskustelua parisuhteessani. Mieheni harrastukset ovat viime aikoina vieneet häneltä todella paljon aikaa, mutta samalla huomaan myös, että hän ei osallistu riittävästi kodinhoitoon. Tämä on alkanut vaikuttaa meidän yhteiseen aikaamme ja parisuhteeseemme kokonaisuutena.

Haluan ensiksi todeta, että ymmärrän ja arvostan mieheni intohimoisia harrastuksia. On hienoa nähdä hänen nauttivan niistä ja saavan niistä energiaa. Samalla kuitenkin huomaan, että harrastuksista on tullut hänelle prioriteetti, joka on aiheuttanut epätasapainoa kotitöiden ja vastuiden jakamisessa.

Aiemmin meillä oli tapana jakaa kotityöt tasapuolisesti ja tehdä yhdessä kodin askareita. Kuitenkin viime aikoina olen jäänyt huomattavasti enemmän vastuulleni, kun mieheni harrastukset vievät häneltä paljon aikaa. Tämä on herättänyt pettymystä ja tunnetta siitä, että kodinhoito on jäänyt minun harteilleni.

Haluan korostaa, että en halua syyttää tai arvostella miestäni hänen harrastuksistaan. Haluan kuitenkin löytää tasapainon, jossa molemmat voimme toteuttaa itseämme ja samalla osallistua kodin ylläpitoon. On tärkeää, että kotityöt ja vastuut jaetaan oikeudenmukaisesti suhteessa meidän molempien aikatauluihin ja tarpeisiin.

Haluan kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä tästä aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia tilanteita parisuhteessanne? Miten olette käsitelleet ja löytäneet tasapainon kumppanin harrastusten ja kodinhoitoon osallistumisen välillä? Kaikki ajatukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin jakaa kanssanne erään asian, joka on herättänyt pettymystä ja keskustelua parisuhteessani. Mieheni harrastukset ovat viime aikoina vieneet häneltä todella paljon aikaa, mutta samalla huomaan myös, että hän ei osallistu riittävästi kodinhoitoon. Tämä on alkanut vaikuttaa meidän yhteiseen aikaamme ja parisuhteeseemme kokonaisuutena.

Haluan ensiksi todeta, että ymmärrän ja arvostan mieheni intohimoisia harrastuksia. On hienoa nähdä hänen nauttivan niistä ja saavan niistä energiaa. Samalla kuitenkin huomaan, että harrastuksista on tullut hänelle prioriteetti, joka on aiheuttanut epätasapainoa kotitöiden ja vastuiden jakamisessa.

Aiemmin meillä oli tapana jakaa kotityöt tasapuolisesti ja tehdä yhdessä kodin askareita. Kuitenkin viime aikoina olen jäänyt huomattavasti enemmän vastuulleni, kun mieheni harrastukset vievät häneltä paljon aikaa. Tämä on herättänyt pettymystä ja tunnetta siitä, että kodinhoito on jäänyt minun harteilleni.

Haluan korostaa, että en halua syyttää tai arvostella miestäni hänen harrastuksistaan. Haluan kuitenkin löytää tasapainon, jossa molemmat voimme toteuttaa itseämme ja samalla osallistua kodin ylläpitoon. On tärkeää, että kotityöt ja vastuut jaetaan oikeudenmukaisesti suhteessa meidän molempien aikatauluihin ja tarpeisiin.

Haluan kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä tästä aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia tilanteita parisuhteessanne? Miten olette käsitelleet ja löytäneet tasapainon kumppanin harrastusten ja kodinhoitoon osallistumisen välillä? Kaikki ajatukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!

Yrititkö matkia minua?

Ap

Hmmm... Minkä ikäinen ap on? kovin nuorelta ja lapsekkaalta vaikuttaa. Siksi pitää suhtautua ymmärtäen ja lempeydellä häneen. Eniten ehkä hellyyttävältä tuntuu tuo ap:n ylpeä maininta siitä, että mies jatkuvasti kehuu häntä lähipiirilleen siitä, miten hyvä äiti ja vaimo hän on. Tasapainoisessa, tasavertaisessa perheessä, vanhemmuudessa ja parisuhteessa ei tarvitse kehua muille puolisoa jatkuvasti. Etäällä oleva kehuu sanoin, lähellä oleva osoittaa rakkauttaan ja arvostustaan läsnäololla. Entisenä raskaan sarjan vanhoillislestadiolaisena voin todeta, että aika voimakkaan lestadiolaisvibat tulee tästä. Nykyään kun lestaisät kilpaurheilevatkin, niin sopii sekin hyvin kuvioon. Toinen, ja ehkä todennäköisempi vaihtoehto on, että koko juttu on provo. Ei ihan uskottavaa tuo yhdessä Vauva-palstan lukeminen. Toki taas pitää muistaa, että ap on tosiaan 22, melkein lapsi vielä. Vl-piireissä toki usein jo semisuuren perheen äiti.

Jatkan edelliseen... aloitus ja lopetus ovat ristiriidassa, koska kirjoittamisen välissä poimin tiedon, että hän on parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin jakaa kanssanne erään asian, joka on herättänyt pettymystä ja keskustelua parisuhteessani. Mieheni harrastukset ovat viime aikoina vieneet häneltä todella paljon aikaa, mutta samalla huomaan myös, että hän ei osallistu riittävästi kodinhoitoon. Tämä on alkanut vaikuttaa meidän yhteiseen aikaamme ja parisuhteeseemme kokonaisuutena.

Haluan ensiksi todeta, että ymmärrän ja arvostan mieheni intohimoisia harrastuksia. On hienoa nähdä hänen nauttivan niistä ja saavan niistä energiaa. Samalla kuitenkin huomaan, että harrastuksista on tullut hänelle prioriteetti, joka on aiheuttanut epätasapainoa kotitöiden ja vastuiden jakamisessa.

Aiemmin meillä oli tapana jakaa kotityöt tasapuolisesti ja tehdä yhdessä kodin askareita. Kuitenkin viime aikoina olen jäänyt huomattavasti enemmän vastuulleni, kun mieheni harrastukset vievät häneltä paljon aikaa. Tämä on herättänyt pettymystä ja tunnetta siitä, että kodinhoito on jäänyt minun harteilleni.

Haluan korostaa, että en halua syyttää tai arvostella miestäni hänen harrastuksistaan. Haluan kuitenkin löytää tasapainon, jossa molemmat voimme toteuttaa itseämme ja samalla osallistua kodin ylläpitoon. On tärkeää, että kotityöt ja vastuut jaetaan oikeudenmukaisesti suhteessa meidän molempien aikatauluihin ja tarpeisiin.

Haluan kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä tästä aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia tilanteita parisuhteessanne? Miten olette käsitelleet ja löytäneet tasapainon kumppanin harrastusten ja kodinhoitoon osallistumisen välillä? Kaikki ajatukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!

Yrititkö matkia minua?

Ap

Pyysin chatgpt:tä kirjoittamaan tekstinpätkän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Ole hyvä.

Ja niille, jotka ovat varmoja trollialoituksesta: minä mieluummin vastaan ystävällisesti 99 trolliin, kuin ilkkuen yhteen aitoon, joka tarvitsisi myötätuntoa ja oikeaa apua.

Miksi niitä lapsia pitää haalia tämmöiseen?

Väliaikatiedotus: miehen äiti toi lapset kotiin ja nyt mies on keittiössä antamassa lapsille iltapalaa.

Miestä vähän itketti ja sit mä tietysti vollotin ihan silmät päästäni.

Mutta miehen sanoin: "Kyl mä tiedän, et mä voitin jättipotin sinä päivänä kun tapasin sut."

Keskustelut jatkuu lasten mentyä nukkumaan mutta ensimmäisen kerran tuli fiilis, että mieskin ymmärsi mun näkökulman.

Ap

Mitähän miehen äiti tuumi, kun kyl meistä molemmista näki et ollaan itketty. Ei kysyny mitää.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin jakaa kanssanne erään asian, joka on herättänyt pettymystä ja keskustelua parisuhteessani. Mieheni harrastukset ovat viime aikoina vieneet häneltä todella paljon aikaa, mutta samalla huomaan myös, että hän ei osallistu riittävästi kodinhoitoon. Tämä on alkanut vaikuttaa meidän yhteiseen aikaamme ja parisuhteeseemme kokonaisuutena.

Haluan ensiksi todeta, että ymmärrän ja arvostan mieheni intohimoisia harrastuksia. On hienoa nähdä hänen nauttivan niistä ja saavan niistä energiaa. Samalla kuitenkin huomaan, että harrastuksista on tullut hänelle prioriteetti, joka on aiheuttanut epätasapainoa kotitöiden ja vastuiden jakamisessa.

Aiemmin meillä oli tapana jakaa kotityöt tasapuolisesti ja tehdä yhdessä kodin askareita. Kuitenkin viime aikoina olen jäänyt huomattavasti enemmän vastuulleni, kun mieheni harrastukset vievät häneltä paljon aikaa. Tämä on herättänyt pettymystä ja tunnetta siitä, että kodinhoito on jäänyt minun harteilleni.

Haluan korostaa, että en halua syyttää tai arvostella miestäni hänen harrastuksistaan. Haluan kuitenkin löytää tasapainon, jossa molemmat voimme toteuttaa itseämme ja samalla osallistua kodin ylläpitoon. On tärkeää, että kotityöt ja vastuut jaetaan oikeudenmukaisesti suhteessa meidän molempien aikatauluihin ja tarpeisiin.

Haluan kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä tästä aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia tilanteita parisuhteessanne? Miten olette käsitelleet ja löytäneet tasapainon kumppanin harrastusten ja kodinhoitoon osallistumisen välillä? Kaikki ajatukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!

Olen pahoillani, mutta yleensä itsekästä ihmistä ei pysty muuttamaan. Itse olen lähtenyt niistä parisuhteista, joissa mies on pistänyt omat tarpeet kaiken muun edelle, enkä ole tehnyt lapsia sellaiselle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Väliaikatiedotus: miehen äiti toi lapset kotiin ja nyt mies on keittiössä antamassa lapsille iltapalaa.

Miestä vähän itketti ja sit mä tietysti vollotin ihan silmät päästäni.

Mutta miehen sanoin: "Kyl mä tiedän, et mä voitin jättipotin sinä päivänä kun tapasin sut."

Keskustelut jatkuu lasten mentyä nukkumaan mutta ensimmäisen kerran tuli fiilis, että mieskin ymmärsi mun näkökulman.

Ap

Mitähän miehen äiti tuumi, kun kyl meistä molemmista näki et ollaan itketty. Ei kysyny mitää.

Sanat on sanoja. Odota niitä tekoja. Ja vaadi niitä.