Lue keskustelun säännöt.
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi on itsekäs. Minkälaista se liikuntaharrastus on, että voiko sinne ottaa lapset mukaan? Ja toisekseen onko kyseessä kilpaurheilu vai ihan vaan harrastus? Jos harrastus, niin hänen on vähennettävä sitä harrastamista ja keskityttävä perhevelvollisuuksiin. Ei voi olla niin, että kaikki kaatuu sun niskoillesi.
Minä menin naimisiin kilpaurheilijan kanssa. Meillä oli diili, että hän jää esikoisesta hoitovapaalle ja minä menen töihin. Hän hoiti kodin ja muksut, minä kävin töiden jälkeen kuntosalilla tai lenkillä ja kun tulin kotiin, hän lähti urheilemaan. Ruuat oli valmiina. Lapset kun kasvoi, he lähti mukaan urheilukentälle ja nyt meillä on perheessä kilpaurheilevia nuoria.
Ymmärrän tarpeesi omalle ajalle, mutta liikuntaa se ei välttämättä estä vaikka lapset on nurkilla. Esim. jumppa onnistuu ja vauvaa voi käyttää apuna. Lapsiako et voi pakata rattaisiin ja käydä kävelyillä tai juoksemassa juoksurattailla? Ollessani nuorimmasta hoitovapaalla (mies oli jo lopettanut aktiiviuran) 3-vuotias marssi ihan kumman pitkiä lenkkejä, vaikka seisomalautakin oli vaunuihin liitettynä.
Kyllä mun mies ihan kilpatasolla sitä triatlonia harrastaa. Ja välillä sitten harjoituksena käy juoksemassa maratonin tai puolimaratonin, joskus jotain pyöräilykisojakin.
Miehellä on tähtäimessä sellaiset sikahienot ja kalliit juoksurattaat (jotta voisi ottaa lapset lenkille mukaan), mutta huonojen kanssa ei kuulemma voi juosta ja ne miehen haluamat maksaa iha sikana.
En niinkään kaipaa omaa aikaa (tai onhan se joskus hyvä, mutta ei se suurin ongelma) eikä ongelma oikeastaan ole minun omien harrastusten puute, vaan se, että miehellä ei ole tarpeeksi aikaa minulle ja lapsille. Kaipaan miestäni ja haluaisin, että hän priorisoisi edes joskus minut ja lapset ja meidän kanssa vietettävän ajan.
Kai tuo golf oli se viimeinen pisara. Mies on siinä siis ihan aloittelija ja käynyt vasta muutamia kertoja kaverinsa kanssa rangella lyömässä. Mutta mieheni tuntien, oppii golfinkin ihan hetkessä ja sitten ollaankin kaikki viikonloput kavereiden kanssa golfaamassa
Tuo siis taas minulta AP
Ja sitten kun sanotaan, että minä vaan puolustelen miestä: no niin taidan tehdä, kun osa teistä haukkuu miehen maan rakoon. Ei hän huono mies ole. Eikä huono isäkään. Kyllä aina kotona ollessaan touhuaa lasten kansssa.
Ja kyllä, eilen juteltiin pitkään vaikka mies tulikin treeneistä aika myöhään. Ja vähän jopa tuntui, että ymmärsi. Ainakin jollain tasolla. Ainakaan tällä kertaa ei ruvennut tulemaan sitä samaa ikuista valitusta siitä, miten minä yritän muuttaa häntä.
Ehkä osasin nyt käyttää oikeita sanoja (teidän viisaat neuvot auttoi)Ja voisin kyllä oikeasti joku kerta jutella miehen äidin kanssa ja katsoa saisinko sieltä tukea miehen käytöksen muuttamiseen. Hän on on oikeasti ihana ihminen ja mun paras tuki ja turva
Kiitos siitä!Ap
Ei sitä hyvää isyyttä mitata sillä, että touhuaa lasten kanssa silloin kun sattuu joskus olemaan kotona siihen aikaan kun lapset ovat hereillä. Nosta vähän rimaa nyt. Tyydyt ihan liian vähään. Tai no et tyydy kun olet herännyt haluamaan enemmän. Isän pitää olla arjessa koko ajan läsnä lapsillensa. Kaikkina hyvinä ja etenkin huonoina hetkinä.
Lapsethan tuossa eniten kärsii.
Sen pitäisi olla koko jutun pointti. Ei se yksi päivä viikossa korvaa sitä isyyttä ja läsnäoloa.
( pulkkamäki sunnuntaisin ap:n kertomamana).
Ja toki parisuhdekin tarvitsee aikaa.
Mielestäni ap kannattaa puhua tiukasti miehen kanssa mutta korostaen lapsia ja perhettä, ei niinkään heti niistä harrastuksista.
Pk-seudulla putkimiehet kyllä tienaa paljon yli tessin ja samoin sähkärit.
Ai putkimiehillä sitten ei? Mies vaikuttaa olevan pyrkyri, perustyöt tehdään virallisella työajalla. Ne hallinnon puolen asiat sitten omalla ajalla, ja kulutetaan aika työpaikalla ns. huvikseen, näytetään työnantajalle, ettei ole kiire kotiin vaan ollaan niin niin sitoutunut työntekijä. Eikä sinne kotisirkukseen todellakaan ole kiirekään.
AP, ei missään nimessä opiskelua miehen toiveiden mukaisesti kaupalliselle alalle. Ei missään nimessä töihin miehen firmaan ennen kuin se todella on kannattava, eli ei luultavasti tulevien kymmenen vuoden aikana. Ja tosiaan, oma yritys tarkoittaa ettei miestä varsinkaan alkuvuosina näy kotona tuotakaan vähää.
Ja tuo lastenhoitoapu, ei sukulaiset ole mitään ilmaisia lastenvahteja, joille muksut, varsinkaan vauvan voi tuosta noin vain työntää. Äitisi on tehnyt erittäin hyvän valinnan, kertonut sinulle jo etukäteen mielipiteensä, joka näin jälkikäteen ajatellen taisi olla aivan oikea, ja antaa teidän nyt itse selvittää sotkunne, jotka itse olette aiheuttaneet. Tekemällä oppii, ja useimmiten paras oppi tulee kantapään kautta.[/quote]
No joo, äiti teki selväksi, että hänestä teen virheen. Teki selväksi jo odotusaikana, että häntä on sitten turha pyytää apuun, kun arki käy raskaaksi. Ja nyt periaatteen naisena toteuttaa sitä.
No jos jotain olen jo nyt päättänyt, niin sen, että tulevaisuudessa vaikka omat lapset tekisi minusta vääriä päätöksiä, niin mä olen heidän tukena aina. En ikinä hylkää heitä selviytymään itsekseen
Ap[/quote]
Vannomatta paras, sä et valitettavasti vielä paljon tiedä äitiydestä ja lapsista. Sanotaan, että pienet lapset pienet huolet, isot lapset isot huolet. Ja se on niin totta. Luulin itse olevani kypsä äidiksi, 33 v esikoisen saadessani, että elämää olisi jo ollut sen verran takana, että olisin tiennyt mitä odottaa. Ja miten väärässä olin, kyllä elämä on opettanut niin kovin paljon sen jälkeen. Myös tuon viisauden pitävän paikkansa, että vaikka pikkulapsiajan tuntui raskaalta ja vaikealta välillä ja jaksaminen oli välillä koetuksella (minulle vaikeinta oli, että joku on koko ajan riippuvainen minusta. Eniten olisin halunnut olla joskus sen tunnin-kaksi vain ihan yksin kotona. Lukea kirjaa esimerkiksi, koska lasten kanssa se ei onnistunut, jos olin kotona, seisoivat suljetun oven takana huutamassa eikä isä kuulemma voinut tehdä asialle mitään), niin nyt yläkoululaisina heistä kantaa paljon suurempaa huolta ja murhetta. Pienen lapsen lähellä olet aina, näet mitä hänelle tapahtuu, millaisia asioita hän kohtaa, missä hän liikkuu. Yläkoululainen on itsenäinen, tekee omat päätöksensä ja valintansa niin seuransa kuin liikkumisensa suhteen. Vielä kun tähän lisää sen, että muistaa millainen itse on ollut tuon ikäisenä ja vertaa sitä millainen maailma oli silloin ja millainen maailma on nyt, niin ihan oikeasti pelottaa.
Äitisi ei tee noin välttämättä periaatteen naisena, kuten asian ilmaisit. Hän tekee sen ohjatakseen sinua seisomaan omilla jaloillasi, vaikeissakin tilanteissa, koska tietää, että niitä vaikeuksia on sinulle äitinä tulossa lisääkin. On paljon isovanhempia, jotka eivät kieltäydy lastenhoidosta sen vuoksi, että haluaisivat näpäyttää lastaan. Vaan ihan siitä syystä, että oma jaksaminen on kortilla, iän, sairauksien tai niin kuin sinun tapauksessasi todennäköisesti omien töidensä aiheuttaman rasituksen takia. Toiset siksi, että ovat jo omat lapsensa hoitaneet.
Sinulle haluaisin sanoa, että älä katkeroidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi on itsekäs. Minkälaista se liikuntaharrastus on, että voiko sinne ottaa lapset mukaan? Ja toisekseen onko kyseessä kilpaurheilu vai ihan vaan harrastus? Jos harrastus, niin hänen on vähennettävä sitä harrastamista ja keskityttävä perhevelvollisuuksiin. Ei voi olla niin, että kaikki kaatuu sun niskoillesi.
Minä menin naimisiin kilpaurheilijan kanssa. Meillä oli diili, että hän jää esikoisesta hoitovapaalle ja minä menen töihin. Hän hoiti kodin ja muksut, minä kävin töiden jälkeen kuntosalilla tai lenkillä ja kun tulin kotiin, hän lähti urheilemaan. Ruuat oli valmiina. Lapset kun kasvoi, he lähti mukaan urheilukentälle ja nyt meillä on perheessä kilpaurheilevia nuoria.
Ymmärrän tarpeesi omalle ajalle, mutta liikuntaa se ei välttämättä estä vaikka lapset on nurkilla. Esim. jumppa onnistuu ja vauvaa voi käyttää apuna. Lapsiako et voi pakata rattaisiin ja käydä kävelyillä tai juoksemassa juoksurattailla? Ollessani nuorimmasta hoitovapaalla (mies oli jo lopettanut aktiiviuran) 3-vuotias marssi ihan kumman pitkiä lenkkejä, vaikka seisomalautakin oli vaunuihin liitettynä.
Kyllä mun mies ihan kilpatasolla sitä triatlonia harrastaa. Ja välillä sitten harjoituksena käy juoksemassa maratonin tai puolimaratonin, joskus jotain pyöräilykisojakin.
Miehellä on tähtäimessä sellaiset sikahienot ja kalliit juoksurattaat (jotta voisi ottaa lapset lenkille mukaan), mutta huonojen kanssa ei kuulemma voi juosta ja ne miehen haluamat maksaa iha sikana.
En niinkään kaipaa omaa aikaa (tai onhan se joskus hyvä, mutta ei se suurin ongelma) eikä ongelma oikeastaan ole minun omien harrastusten puute, vaan se, että miehellä ei ole tarpeeksi aikaa minulle ja lapsille. Kaipaan miestäni ja haluaisin, että hän priorisoisi edes joskus minut ja lapset ja meidän kanssa vietettävän ajan.
Kai tuo golf oli se viimeinen pisara. Mies on siinä siis ihan aloittelija ja käynyt vasta muutamia kertoja kaverinsa kanssa rangella lyömässä. Mutta mieheni tuntien, oppii golfinkin ihan hetkessä ja sitten ollaankin kaikki viikonloput kavereiden kanssa golfaamassa
Tuo siis taas minulta AP
Ja sitten kun sanotaan, että minä vaan puolustelen miestä: no niin taidan tehdä, kun osa teistä haukkuu miehen maan rakoon. Ei hän huono mies ole. Eikä huono isäkään. Kyllä aina kotona ollessaan touhuaa lasten kansssa.
Ja kyllä, eilen juteltiin pitkään vaikka mies tulikin treeneistä aika myöhään. Ja vähän jopa tuntui, että ymmärsi. Ainakin jollain tasolla. Ainakaan tällä kertaa ei ruvennut tulemaan sitä samaa ikuista valitusta siitä, miten minä yritän muuttaa häntä.
Ehkä osasin nyt käyttää oikeita sanoja (teidän viisaat neuvot auttoi)Ja voisin kyllä oikeasti joku kerta jutella miehen äidin kanssa ja katsoa saisinko sieltä tukea miehen käytöksen muuttamiseen. Hän on on oikeasti ihana ihminen ja mun paras tuki ja turva
Kiitos siitä!Ap
Minä en usko mihinkään kaunopuheisuuteen tässä asiassa, joten töksäytän nyt suoraan: miehesi EI ole hyvä isä! Se että mies ei lyö, juo ja leikkii edes joskus lasten kanssa ei tee miehestä hyvää isää. Miehesi kuulostaa olevan aivan keskenkasvuinen lapsi vielä ja elätte molemmat miehen vanhempien henkisessä - ja taloudellisessa - talutusnuorassa. Voithan sinä selitellä, että hyvä isä ja mies se on, mutta miksi silloin teit tämän päivityksen? Jos mies on niin kertakaikkisen ihana ja osallistuva isä, niin mikä tässä sitten on ongelma? Miksi olet tyytymätön?
Eihän golf edes ole mitään urheilua vaan ulkoilmassa juopottelua ja paskan jauhamista kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap miehesi voi olla paras tuki ja turva sinulle jos ei ole koskaan kotona?
Parikymppiset jannut alka apelaamaan golfia koska halutaan näyttää tyylikkämmille ja varakkammille jupeille kuin ollaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap teette yhdessä miehesi kanssa? Kuinka usein? Parisuhdeaika? Matkusteletteko yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi on itsekäs. Minkälaista se liikuntaharrastus on, että voiko sinne ottaa lapset mukaan? Ja toisekseen onko kyseessä kilpaurheilu vai ihan vaan harrastus? Jos harrastus, niin hänen on vähennettävä sitä harrastamista ja keskityttävä perhevelvollisuuksiin. Ei voi olla niin, että kaikki kaatuu sun niskoillesi.
Minä menin naimisiin kilpaurheilijan kanssa. Meillä oli diili, että hän jää esikoisesta hoitovapaalle ja minä menen töihin. Hän hoiti kodin ja muksut, minä kävin töiden jälkeen kuntosalilla tai lenkillä ja kun tulin kotiin, hän lähti urheilemaan. Ruuat oli valmiina. Lapset kun kasvoi, he lähti mukaan urheilukentälle ja nyt meillä on perheessä kilpaurheilevia nuoria.
Ymmärrän tarpeesi omalle ajalle, mutta liikuntaa se ei välttämättä estä vaikka lapset on nurkilla. Esim. jumppa onnistuu ja vauvaa voi käyttää apuna. Lapsiako et voi pakata rattaisiin ja käydä kävelyillä tai juoksemassa juoksurattailla? Ollessani nuorimmasta hoitovapaalla (mies oli jo lopettanut aktiiviuran) 3-vuotias marssi ihan kumman pitkiä lenkkejä, vaikka seisomalautakin oli vaunuihin liitettynä.
Kyllä mun mies ihan kilpatasolla sitä triatlonia harrastaa. Ja välillä sitten harjoituksena käy juoksemassa maratonin tai puolimaratonin, joskus jotain pyöräilykisojakin.
Miehellä on tähtäimessä sellaiset sikahienot ja kalliit juoksurattaat (jotta voisi ottaa lapset lenkille mukaan), mutta huonojen kanssa ei kuulemma voi juosta ja ne miehen haluamat maksaa iha sikana.
En niinkään kaipaa omaa aikaa (tai onhan se joskus hyvä, mutta ei se suurin ongelma) eikä ongelma oikeastaan ole minun omien harrastusten puute, vaan se, että miehellä ei ole tarpeeksi aikaa minulle ja lapsille. Kaipaan miestäni ja haluaisin, että hän priorisoisi edes joskus minut ja lapset ja meidän kanssa vietettävän ajan.
Kai tuo golf oli se viimeinen pisara. Mies on siinä siis ihan aloittelija ja käynyt vasta muutamia kertoja kaverinsa kanssa rangella lyömässä. Mutta mieheni tuntien, oppii golfinkin ihan hetkessä ja sitten ollaankin kaikki viikonloput kavereiden kanssa golfaamassa
Tuo siis taas minulta AP
Ja sitten kun sanotaan, että minä vaan puolustelen miestä: no niin taidan tehdä, kun osa teistä haukkuu miehen maan rakoon. Ei hän huono mies ole. Eikä huono isäkään. Kyllä aina kotona ollessaan touhuaa lasten kansssa.
Ja kyllä, eilen juteltiin pitkään vaikka mies tulikin treeneistä aika myöhään. Ja vähän jopa tuntui, että ymmärsi. Ainakin jollain tasolla. Ainakaan tällä kertaa ei ruvennut tulemaan sitä samaa ikuista valitusta siitä, miten minä yritän muuttaa häntä.
Ehkä osasin nyt käyttää oikeita sanoja (teidän viisaat neuvot auttoi)Ja voisin kyllä oikeasti joku kerta jutella miehen äidin kanssa ja katsoa saisinko sieltä tukea miehen käytöksen muuttamiseen. Hän on on oikeasti ihana ihminen ja mun paras tuki ja turva
Kiitos siitä!Ap
Minä en usko mihinkään kaunopuheisuuteen tässä asiassa, joten töksäytän nyt suoraan: miehesi EI ole hyvä isä! Se että mies ei lyö, juo ja leikkii edes joskus lasten kanssa ei tee miehestä hyvää isää. Miehesi kuulostaa olevan aivan keskenkasvuinen lapsi vielä ja elätte molemmat miehen vanhempien henkisessä - ja taloudellisessa - talutusnuorassa. Voithan sinä selitellä, että hyvä isä ja mies se on, mutta miksi silloin teit tämän päivityksen? Jos mies on niin kertakaikkisen ihana ja osallistuva isä, niin mikä tässä sitten on ongelma? Miksi olet tyytymätön?
Samalla logiikalla ap ei ole hyvä äiti. Moni täällä ei ole hyvä puoliso. Naisilla on ihmeellinen tapa asettaa muille kaikenlaisia rajoja onko hyvä vai huono. Ethän sinä voi tietää, ei kukaan voi. Hyvyys nähdään vasta vuosien päästä. Mikä sinä olet tuomitsemaan muita ja mikä sinä olet määrittelemään minkälainen isän tulee olla? Todella moni äiti on huono äiti, koska käyttää enemmän aikaansa someen kuin on lapsille aidosti läsnä? Jännä juttu että toisen kehoja ja epäterveellisiä elämäntapoja ei saa kommentoida, mutta äitiä ja isää saa haukkua miksi vain. Oletko sä muita parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppiset jannut alka apelaamaan golfia koska halutaan näyttää tyylikkämmille ja varakkammille jupeille kuin ollaankaan.
Naiset tykkää sellaisista. Mikä sen helpompaa kuin esittää varakkaampaa. Naisetkin meikkaavat ja esittävät kauniimpaa.
Ei mene kuin vajaa pari vuotta ,kun mies löytää itselleen uuden tyttösen. Silloin muutat vuokrakämppään ja saa pitää lapsiasi joka toinen viikko. Olet ilman ammattia-ah sitä autuutta ,kun on elänyt muiden asunnossa ja rahoilla. Ei siis edes ammattia, ennekuin lapsia pykeltää. Näitä tyhmiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on nyt vaikea tilanne ja toivoisit miehesi sitoutuvan enemmän perheen kanssa olemiseen.
Mutta mietipä aikaa kun sun opiskelut alkaa.
Sulla on kaksi leikki-ikäistä hoidettavana ja lisäksi opinnot ja kotityöt. Juokset tukka putkella kodin, opiskelupaikan ja ruokakaupan väliä, haet lapset hoidosta ja kotona odottaa tekemättömät kotityöt. Miehesi on joko töissä/yrityksessään tai lukuisissa harrastuksissaan. En näe kovin valoisaa tulevaisuutta tässä skenaariossa, jos ei todella suuria muutoksia tapahdu ja miehesi havahdu.
Miehesi on hemmoteltu, ainoa lapsi ja se selvästi näkyy hänen käytöksessään. Lisäksi se, että olette taloudellisesti niin riippuvaisia miehesi perheestä ei ole sun kannalta hyvä. Kaikki taloudelliset resurssit tulevat joko mieheltäsi tai hänen perheeltään. Sä olet tässä yhtälössä aikamoinen altavastaaja.
Sinuna aloittaisin omat opinnot mahdollisimman pian ja mahdollisesti lyhentäisin hoitovapaata. Kun teille tulee tätä kautta pakollinen elämänmuutos, näet onko miehestä muuttumaan ja ottamaan vastuuta. Jollei ole, en kovin kauan katselisi tätä entistä menoa.
Nimittäin jos jatkatte tällä tyylillä, olet viimeistään 10 vuoden päästä uupunut ja katkeroitunut.
Onneksi olet nuori ja sulla on aikaa vaikka löytää parempi kumppani myöhemmin. Koska et ole seurustellut muiden kanssa, et ehkä täysin hahmota miten itsekäs miehesi on. Monissa perheissä ei tulisi kuuloonkaan noin epätasa-arvoinen tilanne.
No sun pitää sitten vaan pyytää ettäolisi enemmän sinun kanssa. Lähde vaikka mukaan golfaamaan jos ei muuten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap lapsesi tekevät nyt?
Juuri nyt molemmat on päiväunilla
Ap
Voisitteko joskus vaikka juosta, uida tai pyöräillä yhdessä? Lapset appivanhemmille hoitoon tai hoitaja kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap miehesi voi olla paras tuki ja turva sinulle jos ei ole koskaan kotona?
Viittasin tällä kyllä mieheni äitiin josta on tullut läheisempi ja tärkeämpi kuin omasta äidistäni
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap lapsesi tekevät nyt?
Juuri nyt molemmat on päiväunilla
Ap
Tietysti nyt ovat päiväunilla mutta sinä olit täällä koko aamunkin.
Ap elää miehen rahoilla ja odottelee elävänsä meihen vanhempien rahoilla. Valittaa miehen urheiluharrastuksesta ja SAA olla omien lapsien kanssa kotona. Mihin tämä maailma oikein on menossa.