Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap lapsesi tekevät nyt?
Juuri nyt molemmat on päiväunilla
ApTietysti nyt ovat päiväunilla mutta sinä olit täällä koko aamunkin.
Korjaan sen verran, että olin täällä useampaan otteeseen aamupäivän aikana. Esim vauvaa imettäessä pystyin hyvin lukemaan teidän lähettämiä vastauksia. Ja sen jälkeen käytin hetken vastaamiseen ennen kuin mentiin puistoon.
Mutta myönnettäköön: olen jäänyt vähän kiinni tämän keskustelun seuraamiseen.
Osahan teistä on tahallisen ilkeitä. Mutta paljon olen saanut myös hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vaikea tilanne ja toivoisit miehesi sitoutuvan enemmän perheen kanssa olemiseen.
Mutta mietipä aikaa kun sun opiskelut alkaa.
Sulla on kaksi leikki-ikäistä hoidettavana ja lisäksi opinnot ja kotityöt. Juokset tukka putkella kodin, opiskelupaikan ja ruokakaupan väliä, haet lapset hoidosta ja kotona odottaa tekemättömät kotityöt. Miehesi on joko töissä/yrityksessään tai lukuisissa harrastuksissaan. En näe kovin valoisaa tulevaisuutta tässä skenaariossa, jos ei todella suuria muutoksia tapahdu ja miehesi havahdu.
Miehesi on hemmoteltu, ainoa lapsi ja se selvästi näkyy hänen käytöksessään. Lisäksi se, että olette taloudellisesti niin riippuvaisia miehesi perheestä ei ole sun kannalta hyvä. Kaikki taloudelliset resurssit tulevat joko mieheltäsi tai hänen perheeltään. Sä olet tässä yhtälössä aikamoinen altavastaaja.
Sinuna aloittaisin omat opinnot mahdollisimman pian ja mahdollisesti lyhentäisin hoitovapaata. Kun teille tulee tätä kautta pakollinen elämänmuutos, näet onko miehestä muuttumaan ja ottamaan vastuuta. Jollei ole, en kovin kauan katselisi tätä entistä menoa.
Nimittäin jos jatkatte tällä tyylillä, olet viimeistään 10 vuoden päästä uupunut ja katkeroitunut.
Onneksi olet nuori ja sulla on aikaa vaikka löytää parempi kumppani myöhemmin. Koska et ole seurustellut muiden kanssa, et ehkä täysin hahmota miten itsekäs miehesi on. Monissa perheissä ei tulisi kuuloonkaan noin epätasa-arvoinen tilanne.
Naulan kantaan. Ei mitään lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vaikea tilanne ja toivoisit miehesi sitoutuvan enemmän perheen kanssa olemiseen.
Mutta mietipä aikaa kun sun opiskelut alkaa.
Sulla on kaksi leikki-ikäistä hoidettavana ja lisäksi opinnot ja kotityöt. Juokset tukka putkella kodin, opiskelupaikan ja ruokakaupan väliä, haet lapset hoidosta ja kotona odottaa tekemättömät kotityöt. Miehesi on joko töissä/yrityksessään tai lukuisissa harrastuksissaan. En näe kovin valoisaa tulevaisuutta tässä skenaariossa, jos ei todella suuria muutoksia tapahdu ja miehesi havahdu.
Miehesi on hemmoteltu, ainoa lapsi ja se selvästi näkyy hänen käytöksessään. Lisäksi se, että olette taloudellisesti niin riippuvaisia miehesi perheestä ei ole sun kannalta hyvä. Kaikki taloudelliset resurssit tulevat joko mieheltäsi tai hänen perheeltään. Sä olet tässä yhtälössä aikamoinen altavastaaja.
Sinuna aloittaisin omat opinnot mahdollisimman pian ja mahdollisesti lyhentäisin hoitovapaata. Kun teille tulee tätä kautta pakollinen elämänmuutos, näet onko miehestä muuttumaan ja ottamaan vastuuta. Jollei ole, en kovin kauan katselisi tätä entistä menoa.
Nimittäin jos jatkatte tällä tyylillä, olet viimeistään 10 vuoden päästä uupunut ja katkeroitunut.
Onneksi olet nuori ja sulla on aikaa vaikka löytää parempi kumppani myöhemmin. Koska et ole seurustellut muiden kanssa, et ehkä täysin hahmota miten itsekäs miehesi on. Monissa perheissä ei tulisi kuuloonkaan noin epätasa-arvoinen tilanne.
Naulan kantaan. Ei mitään lisättävää.
En ole koskaan ajatellutkaan, että olisimme liian riippuvaisia miehen perheen avusta. Vaikka tottahan se tällä hetkellä on, että kaikki taloudelliset resurssit tulee joko mieheltä tai hänen perheeltään.
Mutta eipä se tule muutamaan vuoteen varmaan muuttumaankaan, kun oma rahatilanne ei opiskelujen aloittamisen myötä yhtään parane. Toki sitten jonain päivänä, kun olen valmistunut, pystyn olemaan myös taloudellisesti riippumattomampi.
Ap
Naisella pitää olla aina myös omaa rahaa ja tuloja. Ja kyllähän mies pyörittää jos sen antaa eikä pidä puoliaan. Ja mitä kauemmin antaa tuon jatkua sitä vaikeampi on sitä miestä saada lopettamaan tuollainen käytös.
No mun mies on ollut just sellainen alkuaikoina että passuutti itseään mulla kun oli kotona äiti ollut joka teki kaiken. Alkuun rakastuneena ensihuumassa suostuinkin mutta sitten kyllästyin ja aloin vaan napakasti perustellen vaatimaan, että tekee kaikesta osansa. Aiheuttihan se alkuun kahnausta mutta nyt 10 v jälkeen menee oikein hyvin ja mies osallistuu kaikkeen ruuanlaitosta siivoukseen yms. Meillä ei tosin ole lapsia mutta sama pätisi heidän hoidossa. Jos mies haluaa muuttua niin muuttuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vaikea tilanne ja toivoisit miehesi sitoutuvan enemmän perheen kanssa olemiseen.
Mutta mietipä aikaa kun sun opiskelut alkaa.
Sulla on kaksi leikki-ikäistä hoidettavana ja lisäksi opinnot ja kotityöt. Juokset tukka putkella kodin, opiskelupaikan ja ruokakaupan väliä, haet lapset hoidosta ja kotona odottaa tekemättömät kotityöt. Miehesi on joko töissä/yrityksessään tai lukuisissa harrastuksissaan. En näe kovin valoisaa tulevaisuutta tässä skenaariossa, jos ei todella suuria muutoksia tapahdu ja miehesi havahdu.
Miehesi on hemmoteltu, ainoa lapsi ja se selvästi näkyy hänen käytöksessään. Lisäksi se, että olette taloudellisesti niin riippuvaisia miehesi perheestä ei ole sun kannalta hyvä. Kaikki taloudelliset resurssit tulevat joko mieheltäsi tai hänen perheeltään. Sä olet tässä yhtälössä aikamoinen altavastaaja.
Sinuna aloittaisin omat opinnot mahdollisimman pian ja mahdollisesti lyhentäisin hoitovapaata. Kun teille tulee tätä kautta pakollinen elämänmuutos, näet onko miehestä muuttumaan ja ottamaan vastuuta. Jollei ole, en kovin kauan katselisi tätä entistä menoa.
Nimittäin jos jatkatte tällä tyylillä, olet viimeistään 10 vuoden päästä uupunut ja katkeroitunut.
Onneksi olet nuori ja sulla on aikaa vaikka löytää parempi kumppani myöhemmin. Koska et ole seurustellut muiden kanssa, et ehkä täysin hahmota miten itsekäs miehesi on. Monissa perheissä ei tulisi kuuloonkaan noin epätasa-arvoinen tilanne.
Sillä on tarkoitus, että opinnot hoidetaan pois alta ennen lasten tekemistä. Muuten siinä käy kuten kuvailit, nainen hoitaa kaiken yksin ja mies käy töissä, harrastaa ja elää sinkkumiehen elämää täyshoidossa seksi lisäpalveluna. Aloittajaa käy kyllä sääliksi.
Oma äitini oli vastaavassa tilanteessa ja se ei todellakaan ollut hyvä pidemmän päälle.
Toki hänellä oli sentään ammatti opiskeltuna ennen avioliittoa, mutta oli meidän lasten kanssa kotona. Isälläni oli arvostettu ammatti ja omaisuutta lapsuuden perheestään. Äitini oli sen sijaan köyhistä oloista.
Äitini hoiti kodin ja lapset yksin. Isälläni oli myös kalliita harrastuksia ja jossain vaiheessa piti avoimesti yllä toista suhdetta. Perheen elintaso sen sijaan paljon huonompi. Isälläni oli myös päihdeongelma, aggressiivista käytöstä ja myös fyysistä väkivaltaa oli ajoittain.
Äitini ei voinut tilanteelleen mitään, koska ei uskaltanut erota taloudelliseen riippuvuuden takia. Vanhemmillani oli myös avioehto, äitini olisi erotessaan jäänyt täysin tyhjän päälle, koska mitään ositusta ei olisi tehty. Avioliitto kesti isäni kuolemaan asti. Sentään aviehdon isäni purki ennen kuolemaansa.
En nyt väitä, että tilanteesi olisi vastaava, mutta sinuna miettisin myös niitä ikävämpiä skenaarioita.
Entä jos teille tulee ero ennen kuin olet ehtinyt hankkia ammatin ja olla töissä. Onko teillä esim. avioehtoa? Sun todellakin kannattaisi nyt vaan tarkastella omaa tilannettasi ihan raatorehellisesti myös pidemmällä tähtäimellä ja puhua myös miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun mies on ollut just sellainen alkuaikoina että passuutti itseään mulla kun oli kotona äiti ollut joka teki kaiken. Alkuun rakastuneena ensihuumassa suostuinkin mutta sitten kyllästyin ja aloin vaan napakasti perustellen vaatimaan, että tekee kaikesta osansa. Aiheuttihan se alkuun kahnausta mutta nyt 10 v jälkeen menee oikein hyvin ja mies osallistuu kaikkeen ruuanlaitosta siivoukseen yms. Meillä ei tosin ole lapsia mutta sama pätisi heidän hoidossa. Jos mies haluaa muuttua niin muuttuu kyllä.
Alan itsekin ymmärtää, että olen omalta osaltani mahdollistanut tilanteen joutumisen tähän jamaan. Toki olen välillä puhunut asiasta, mutta en varmaan riittävän tiukasti vaatinut tilanteen muuttumista.
Miehen äiti passasi perhettään ihan liikaakin: pesi pyykit, laittoi ruoan ihan siihen asti kun me miehen kanssa muutettiin yhteen mun kirjoitusten jälkeen. Ja jotenkin osittain huomaamatta työnjako lipsahti niin, että minä tein suurimman osan niistä perinteisistä naisten kotitöistä.
Toisaalta mies tekee erilaisia hommia kotona: en itse joudu koskaan pumppaamaan pyöräni renkaita tai tekemään keväthuoltoa. En ole koskaan tankannut meidän autoa tai lisännyt pissapoikaan vettä tai vaihtanut renkaita. Ja jos mies tietää, että olen lähdössä autolla liikkeelle, niin ikkunat on raapattu valmiiksi. En kaiva hiuksiani tukkiutuneesta lattikaivosta tai leikkaa nurmikkoa.
Ap
Keskustelkaa miehen kanssa, miten liikuntaharrastuksesta voisi saada teidän perhettä yhdistävän eikä erottavan tekijän. Silloin kaikki hyötyisivät. Mihinkään ukkojen joukkuetreeniin ei ehkä voi pieniä ottaa kentälle juoksemaan, mutta ainakin peruskunnosta huolehtimisessa lapset voivat helpostikin kulkea mukana.
- lapset kahden istuttaviin juoksurattaisiin ja lenkille
- vauvajumppa kotona tai ohjatusti (lapsi painona, hauskaa!)
- nallepainit ym. lasten liikuntakerhot, joissa vanhempi mukana
- pyöräily (koko perheen kesken kahdella pyörällä & lastenistuimilla tai yksi aikuinen & pyörävaunu lapsille)
- vaellusretkillä lapset kantoreppuun, kun omat voivat loppuu
- kun vauva vähän vielä kasvaa, voi ottaa koko poppoon mukaan pelastusliiveissä soutuveneeseen
- joillakin kuntosaleilla on lapsille leikkipiste
- erilaiset leikki- ja seikkailupuistot (laitapa mies konttaamaan puoli päivää Hoplopin tunneleissa lapsen kintereillä ja kysy tuntuuko missään)
Ihan parasta liikuntakasvatusta, kun omat vanhemmat ovat innolla mukana ja antavat lasten harrastaa monipuolisesti mieluista liikuntaa. Niinpä teidän perheen tilanne vaikuttaa enemmänkin mahdollisuudelta kuin uhalta, ja mahdollisuudet vain lisääntyvät, kun lapset kasvavat ja oppivat hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, pyöräilemään, uimaan...
Yrittäkää myös saada aikaan sopu siitä, että kumpikin vanhempi pääsee tasapuolisesti välillä myös omiin harrastuksiin hengähtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa miehen kanssa, miten liikuntaharrastuksesta voisi saada teidän perhettä yhdistävän eikä erottavan tekijän. Silloin kaikki hyötyisivät. Mihinkään ukkojen joukkuetreeniin ei ehkä voi pieniä ottaa kentälle juoksemaan, mutta ainakin peruskunnosta huolehtimisessa lapset voivat helpostikin kulkea mukana.
- lapset kahden istuttaviin juoksurattaisiin ja lenkille
- vauvajumppa kotona tai ohjatusti (lapsi painona, hauskaa!)
- nallepainit ym. lasten liikuntakerhot, joissa vanhempi mukana
- pyöräily (koko perheen kesken kahdella pyörällä & lastenistuimilla tai yksi aikuinen & pyörävaunu lapsille)
- vaellusretkillä lapset kantoreppuun, kun omat voivat loppuu
- kun vauva vähän vielä kasvaa, voi ottaa koko poppoon mukaan pelastusliiveissä soutuveneeseen
- joillakin kuntosaleilla on lapsille leikkipiste
- erilaiset leikki- ja seikkailupuistot (laitapa mies konttaamaan puoli päivää Hoplopin tunneleissa lapsen kintereillä ja kysy tuntuuko missään)Ihan parasta liikuntakasvatusta, kun omat vanhemmat ovat innolla mukana ja antavat lasten harrastaa monipuolisesti mieluista liikuntaa. Niinpä teidän perheen tilanne vaikuttaa enemmänkin mahdollisuudelta kuin uhalta, ja mahdollisuudet vain lisääntyvät, kun lapset kasvavat ja oppivat hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, pyöräilemään, uimaan...
Yrittäkää myös saada aikaan sopu siitä, että kumpikin vanhempi pääsee tasapuolisesti välillä myös omiin harrastuksiin hengähtämään.
Osittain ihan käyttökelpoisia ohjeita, osittain todellakaan ei.
Luuletko, että minä pysyisin vauhdissa mukana Jopollani, kun mies lähtee 50km pyörälenkille kilpapyörällään?
Luuletko, että HopLopissa lapsen perässä konttaaminen riittäisi kunnon kohottamiseen Triathlon kisaa varten?
Siis kyllähän me tehdään näitä asioita miehen treenien lisäksi. Mutta siitä omasta treenistä 5-6 krt/vko ja 1,5-3h/krt mies ei ole ollut valmis joustamaan
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa miehen kanssa, miten liikuntaharrastuksesta voisi saada teidän perhettä yhdistävän eikä erottavan tekijän. Silloin kaikki hyötyisivät. Mihinkään ukkojen joukkuetreeniin ei ehkä voi pieniä ottaa kentälle juoksemaan, mutta ainakin peruskunnosta huolehtimisessa lapset voivat helpostikin kulkea mukana.
- lapset kahden istuttaviin juoksurattaisiin ja lenkille
- vauvajumppa kotona tai ohjatusti (lapsi painona, hauskaa!)
- nallepainit ym. lasten liikuntakerhot, joissa vanhempi mukana
- pyöräily (koko perheen kesken kahdella pyörällä & lastenistuimilla tai yksi aikuinen & pyörävaunu lapsille)
- vaellusretkillä lapset kantoreppuun, kun omat voivat loppuu
- kun vauva vähän vielä kasvaa, voi ottaa koko poppoon mukaan pelastusliiveissä soutuveneeseen
- joillakin kuntosaleilla on lapsille leikkipiste
- erilaiset leikki- ja seikkailupuistot (laitapa mies konttaamaan puoli päivää Hoplopin tunneleissa lapsen kintereillä ja kysy tuntuuko missään)Ihan parasta liikuntakasvatusta, kun omat vanhemmat ovat innolla mukana ja antavat lasten harrastaa monipuolisesti mieluista liikuntaa. Niinpä teidän perheen tilanne vaikuttaa enemmänkin mahdollisuudelta kuin uhalta, ja mahdollisuudet vain lisääntyvät, kun lapset kasvavat ja oppivat hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, pyöräilemään, uimaan...
Yrittäkää myös saada aikaan sopu siitä, että kumpikin vanhempi pääsee tasapuolisesti välillä myös omiin harrastuksiin hengähtämään.
Miehen harrastukset on sellaisia ettei oikein lapsia voi ottaa mukaan vaan. Paitsi juoksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmänKiristät seksillä.
Todella viisasta! Sitten menee vieraisiin.
Joku kyseli myös mitä tapahtuu talvella kun Triathlon, maraton ja golf on kaikki kesälajeja.
Kun aktiivinen kisa- ja harjoitteluaika on ohi, mies pitää muutaman viikon tai max kuukauden ylimenokauden. Sitten alkaa jo seuraavan kauden suunnittelu ja talviharjoittelukausi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä ne miehen vanhemmat on tilanteesta? Tietäähän ne sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mies on ollut just sellainen alkuaikoina että passuutti itseään mulla kun oli kotona äiti ollut joka teki kaiken. Alkuun rakastuneena ensihuumassa suostuinkin mutta sitten kyllästyin ja aloin vaan napakasti perustellen vaatimaan, että tekee kaikesta osansa. Aiheuttihan se alkuun kahnausta mutta nyt 10 v jälkeen menee oikein hyvin ja mies osallistuu kaikkeen ruuanlaitosta siivoukseen yms. Meillä ei tosin ole lapsia mutta sama pätisi heidän hoidossa. Jos mies haluaa muuttua niin muuttuu kyllä.
Alan itsekin ymmärtää, että olen omalta osaltani mahdollistanut tilanteen joutumisen tähän jamaan. Toki olen välillä puhunut asiasta, mutta en varmaan riittävän tiukasti vaatinut tilanteen muuttumista.
Miehen äiti passasi perhettään ihan liikaakin: pesi pyykit, laittoi ruoan ihan siihen asti kun me miehen kanssa muutettiin yhteen mun kirjoitusten jälkeen. Ja jotenkin osittain huomaamatta työnjako lipsahti niin, että minä tein suurimman osan niistä perinteisistä naisten kotitöistä.
Toisaalta mies tekee erilaisia hommia kotona: en itse joudu koskaan pumppaamaan pyöräni renkaita tai tekemään keväthuoltoa. En ole koskaan tankannut meidän autoa tai lisännyt pissapoikaan vettä tai vaihtanut renkaita. Ja jos mies tietää, että olen lähdössä autolla liikkeelle, niin ikkunat on raapattu valmiiksi. En kaiva hiuksiani tukkiutuneesta lattikaivosta tai leikkaa nurmikkoa.
Ap
Autoon vaihdetaan renkaat kaksi kertaa vuodessa, ja teillä ei niin montaa vuotta ole takana että mies olisi pyörääsi keväthuoltanut kolmea kertaa. Ne pyykit pitää kuitenkin hoitaa viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Joku kyseli myös mitä tapahtuu talvella kun Triathlon, maraton ja golf on kaikki kesälajeja.
Kun aktiivinen kisa- ja harjoitteluaika on ohi, mies pitää muutaman viikon tai max kuukauden ylimenokauden. Sitten alkaa jo seuraavan kauden suunnittelu ja talviharjoittelukausi.
Ap
Eli golfaa ja ajaa jossain espanjassa ja kanarialla? Uimahallissa uintitreenit? Voihan noihin mukaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kyseli myös mitä tapahtuu talvella kun Triathlon, maraton ja golf on kaikki kesälajeja.
Kun aktiivinen kisa- ja harjoitteluaika on ohi, mies pitää muutaman viikon tai max kuukauden ylimenokauden. Sitten alkaa jo seuraavan kauden suunnittelu ja talviharjoittelukausi.
Ap
Ajaa varmaan kotona trainerilla talvet?
Miehet usein tajuaa asiat paremmin kun ne perustelee heidän kantiltaan eli kääntää tilanten toisin päin. Eli miltä miehestä tuntuisi jos olis näin ja näin tilanne.
Sitäkin mietin, että eikö miestäsi yhtään vaivaa, että näkee lapsiaan niin vähän?
Hän siis tekee pitkää päivää ylitöineen ja lisäksi liikkuu tuntikausia työpäivän jälkeen. Lisäksi vielä kisamatkat viikonloppuisin, kuten kerroit. Eihän hän millään ehdi juurikaan näkemään lapsiaan näiden valveillaoloaikana?
Kertomasi perusteella miltei vaikuttaa, että hän on ihan keksimällä keksinyt myös uusia harrastuksia, jotka vievät häntä pois kotoa. Ja samalla hän jättää sinut yksin kotiin lasten kanssa.
Hänen elämänsä ei perheellistymisen vuoksi näytä juuri poikkeavan sinkkumiehen elämästä. Jos hänen oma äitinsä on ollut passaava kotihengetär, hän nähtävästi näkee sut samassa roolissa, vaikka ei tätä ääneen sanoisikaan.
Sanoit, että lasten hankinta nuorena oli enemmän hänen kuin sinun idea.
Jos näin on, niin sitten hänen olisi myös pitänyt sisäistää mitä se tarkoittaa oikeasti. Nyt hän on näppärästi sitonut sinut kotiin lastenhoitajaksi ilman omia tuloja, samalla kun hän jatkaa omaa sinkkuelämäänsä harrastuksineen.
Teidän elämänpiirit on jo irtautuneet toisistaan niin paljon, että varmasti myös parisuhde kärsii. Miehesi on ehkä personaaltaan tuhat rautaa tulessa -tyyppi ja sinä enemmän kotona viihtyvä.
Koska olette sitoutuneet niin nuorina, ette ehkä ole tajunneet, että ette mahdollisesti edes sovi toisillenne perusluonteeltanne. Vastakohdat eivät nimittäin useimmiten pitkässä juoksussa täydennä toisiaan, vaan toisen erilaiset piirteet alkavat yhä enemmän ärsyttää kun alun huuma haihtuu.
Alue: Aihe vapaa
Monilla miehillä tuntuu edelleen olevan asenne että naisten elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä, kun he itse saavat toteuttaa itseään töissä ja jätkien kaa millon missäkin uudessa villityksessä. Sitten napataan parhaat palat päältä lapsiperheelämästä, ja ollaan muka niin hyvää isää kun välillä viitsitään viedä vauva vaunulenkille.