Riitaa miehen harrastuksista
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Kyllä se mies siitä sitten muuttuu kun meillä on niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmän
Rakastaako mies sinua vai lapsenhoitopalveluasi? Sinun työtaakkasi mahdollistaa miehen harrastamisen, eikä hän edes näe lapsiaan paria tuntia päivässä!
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmän
Kiristät seksillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Tunsin ja tunnen
Hän on hyvä mies. Ja sen vähän aikaa mitä hänen kiireisestä arjesta jää, hän viettää meidän lasten kanssa. Tajusin juuri, että hän tekee vaikka mitä urheilullista varsinkin isomman kanssa (ja myöhemmin vauvan kasvaessa varmasti pienemmänkin kanssa). Mutta niitä hetkiä on vain niin kovin vähän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Tunsin ja tunnen
Hän on hyvä mies. Ja sen vähän aikaa mitä hänen kiireisestä arjesta jää, hän viettää meidän lasten kanssa. Tajusin juuri, että hän tekee vaikka mitä urheilullista varsinkin isomman kanssa (ja myöhemmin vauvan kasvaessa varmasti pienemmänkin kanssa). Mutta niitä hetkiä on vain niin kovin vähän
Hän on hyvä mies, mutta ei isä materiaalia?
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Mies tiesi itsensä ja tapansa ja hankki silti lapsia.
Näin äsken miehen työntävän lastenrattaita, koira hihnassa ja itse juoksi 😲 Siinä oiva ajanhallinta. Se ole ku tehdä 🤗
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kohtuuton ja itsekäs.
Hänen pitäisi aikuisena ihmisenä ymmärtää, että elämä muuttuu, kun saa lapsia ja silloin joutuu joustamaan omista haluistaan ja tekemisistään.
Lisäksi tuo tilanne on todella epäreilu sinua kohtaan, sinullahan ei ole oikeastaan ollenkaan omaa aikaa, kummallakin pitäisi olla sitä suunnilleen yhtä paljon parisuhteessa.
Miehen täytyy nyt kasvaa aikuiseksi ja joustaa omista menoistaan nyt reippaasti, jotta teillä on yhteistä aikaa myös perheenä ja että sinä saat omaa aikaa urheiluun tms.
"Mies" on 15 v.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmän
Etkö sinä ole jo tuota kaikkea koittanut? Siis kertonut, että haluaisit hänen osallistuvan enemmän arkeen mutta et halua hänen muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Tunsin ja tunnen
Hän on hyvä mies. Ja sen vähän aikaa mitä hänen kiireisestä arjesta jää, hän viettää meidän lasten kanssa. Tajusin juuri, että hän tekee vaikka mitä urheilullista varsinkin isomman kanssa (ja myöhemmin vauvan kasvaessa varmasti pienemmänkin kanssa). Mutta niitä hetkiä on vain niin kovin vähän
Vaihdatte roolia sitten. Muuttakaa mielellään erilleenkin, mies lähivanhemmaksi. Sinä voit nähdä lapsia pari tuntia viikossa tai 2 viikonloppua kuukaudessa. Voin taata, että olet silloin ihana ja jaksava äiti, kun saat levätä ja elää itsellesi kaiken muun ajan, niin on mukava joskus harvoin viettää laatuaikaa jonkun harrastuksen parissa lapsen kanssa.
Niinhän mies nyt tekee. Sillä erolla, että hän elää täysihoitolassa, jossa joku muu hoitaa kotityötkin hänen puolestaan.
Sano nyt vielä, että maksat puolet kaikesta.
Miten olet tuollaisen kanssa mennyt tekemään jopa kaksi lasta?
Vierailija kirjoitti:
Näin äsken miehen työntävän lastenrattaita, koira hihnassa ja itse juoksi 😲 Siinä oiva ajanhallinta. Se ole ku tehdä 🤗
Tuo on ihan ok päiväunia vetelevän vauvan kanssa. Mutta isompi lapsi tarvitsee itsekin liikuntaa, ja vauvasta saakka lapsella on tarve tulla nähdyksi.
Juuri tänään Hesarissa oli juttua lapsiparoista, jotka eivät saa katsekontaktia kännykkäriippuvaisiin vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi vaikka olen nainen.
Mä en kyllä ymmärrä lainkaan, että haluaa tehdä lapsen, mutta ei tule koskaan mieleen, että hänestä pitäisi joskus huolehtia. Tuo mies ei taida käytännössä koskaan nähdä lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin äsken miehen työntävän lastenrattaita, koira hihnassa ja itse juoksi 😲 Siinä oiva ajanhallinta. Se ole ku tehdä 🤗
Me itseasiassa säästetään sellasiin kunnon juoksurattaisiin (miehen idea), mutta ne on vaan niin hirveän kalliita, kun halutaan sellaset, johon mahtuu kaksi
Mistä minäkin voin saada tuollaisen kotityöntekijän itselleni? Jonkun joka tekisi kaikki kotityöt ja hoitaisi lapseni ja maksaisi puolet asumiskustannuksusta? Jos siltä saisi seksiä, niin olisi plussaa, mutta ei pakollista,voin hankkia seksin muualtakin.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero. Mies joutuu ottamaan vastuuta lapsistaan edes joskus ja sinä saat edes joskus vapaata. Parhaimmillaan viikko viikko. Nyt sinä olet orja ja palvelija ja mies sinkku jolla on henkilökohtainen kotiapulainen.
Mitä pahaa ne lapset sulle on tehnyt? Olet kyllä yksi piru neuvoinesi
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole, silloin on ainakin yksi mieslapsi vähemmän.
Jos mies tekee 10h työpäivää, harrastaa vielä joka ilta ja viikonloput, onko ap. tehtävä huolehtia hänen kotitöistä, ruuasta, pyykinpesusta jne. lastenhoidon lisäksi.
Ja missä välissä lapset ovat isän kanssa ja muodostavat kiintymyssuhteet, joka tuolla menolla on lapsille täysin vieras mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Tunsin ja tunnen
Hän on hyvä mies. Ja sen vähän aikaa mitä hänen kiireisestä arjesta jää, hän viettää meidän lasten kanssa. Tajusin juuri, että hän tekee vaikka mitä urheilullista varsinkin isomman kanssa (ja myöhemmin vauvan kasvaessa varmasti pienemmänkin kanssa). Mutta niitä hetkiä on vain niin kovin vähänVaihdatte roolia sitten. Muuttakaa mielellään erilleenkin, mies lähivanhemmaksi. Sinä voit nähdä lapsia pari tuntia viikossa tai 2 viikonloppua kuukaudessa. Voin taata, että olet silloin ihana ja jaksava äiti, kun saat levätä ja elää itsellesi kaiken muun ajan, niin on mukava joskus harvoin viettää laatuaikaa jonkun harrastuksen parissa lapsen kanssa.
Niinhän mies nyt tekee. Sillä erolla, että hän elää täysihoitolassa, jossa joku muu hoitaa kotityötkin hänen puolestaan.
Sano nyt vielä, että maksat puolet kaikesta.
No valitettavasti mies joutuu maksamaan ihan kaiken, kun en ehtinyt oikein töissä olemaan edes ennen äityislomaa ja hoitovapaata. Sen vähän mitä tienaan, saan käyttää itseeni
Ai, ai, onpa mies löytänyt kultakimpaleen. Mies voi elää poikamiehen elämää, niin kuin ei lapsia olisikaan ja palvelut pelaa kuin viiden tähden hotellissa tai lapsena äidin luona, ihan ilmaiseksi, päinvastoin, plussaa tulee, jos ap. maksaa puolet perheen kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmän
Vinkkejä!? Lataa hänelle päin naamaa nämä asiat, jotka sinua ärsyttää. Kerro miten paljon hänen harrastukset on pois perhe-elämästä ja se on liikaa. Kerro, että lapset tarvitsevat enemmän isän kanssa vietettyä aikaa. Kerro, ettet halua yksin kantaa kaikesta vastuuta. Kerro, että sinäkin tarvitset omaa aikaa. Kerro nämä asiat sillä äänensävyllä, että mies tajuaa sinun olevan tosissasi. Ole hyvä.
Nalkutat?