Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.
Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.
Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.
Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.
Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.
Ei ozempicia pistetä joka päivä. Valehtelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ns. kehopositiivinen on kiusannut minua työpaikoilla, sukulaisten kesken jne.
Olen hoikka, lyhyt nainen. Jostain pitää päästä aina sanomaan näiden kehopositiivisten.
Kehorauha muillekin, kiitos.
Juu. Täällä on nyt kehopositiivisuutta vaalivien ylipainon puolustajien puolelta kuultu haukkumista ihan riittävästi. Mainittu on ainakin: lauta, ruma naama, perunanenä, lyhyt, ruma nuttura, tatuoinnit.
Ihan kuule oli yhdellä palomiehelläkin tälläinen laiha mutta ruma nainen.
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kovat on traumat.
Vierailija kirjoitti:
Hupsueukko kirjoitti:
Rumaa naamaa ei saa pois vaikka olis kuinka laiha.
Ruma joutuu turvautumaan hiuslisäkkeisiin, täytteisiin, tekokynsiin.
Kaunis on kaunis millä kropalla tahansa 👍
Painolla ei ole mitään tekemistä syövän kanssa."Onko ylipainoisilla suurempi riski sairastua syöpään?
Kyllä. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä suurempi todennäköisyys ihmisellä on sairastua joihinkin seuraavista syöpämuodoista: suolistosyöpä (paksu- ja peräsuoli), maksasyöpä, ruokatorvensyöpä, haimasyöpä ja sappirakkosyöpä sekä naisilla lisäksi rintasyöpä (vaihdevuosien jälkeen), kohdun limakalvon ja munasarjojen syöpä.Kehon liiallinen rasvamäärä nostaa syöpäriskiä todennäköisesti niin, että se lisää tulehdusalttiutta ja joidenkin kasvutekijöiden ja hormonien toimintaa, mikä vuorostaan helpottaa syöpäsolujen kasvua.
Liikalihavilla riski on suurin (esimerkiksi paksu- ja peräsuolensyövän riski on ylipainoisilla 15 prosenttia ja lihavilla 32 prosenttia suurempi, kun painoindeksi on yli 30 kg/m2), mutta riski kohoaa tasaisesti sen mukaan, minkä verran ihmisen kehossa on rasvaa. Näin ollen suosituksena on pyrkiä pitämään paino mahdollisimman normaalina."
https://cancer-code-europe.iarc.fr/index.php/fi/12-tapaa/normaalipaino/…
Tämän uskon itse liittyvän huonoon suolistomikrobiston laatuun. Paksu- ja peräsuoli ovat suoliston olet mitä syöt-kamaa ja niissä näkyy huonot elintavat ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Amerikasta tullut suuntaus, jolla halutaan normalisoida epäterveelliset ruokatavat kuten mäkkärin safka ja limsat. Ettei vaan voitot putoa näillä firmoilla.
Itse asiassa ylipainoiset ovat usein aliravittuja, koska se ruoka, jota he syövät, ei sisällä oikeita ainesosia. Kehossa on puutostiloja joistakin hiven- tai kivennäisaineista. Siksi he syövät lisää ja lisää.
Aina yleistetään että ylipainoiset syövät sina ja kaikkialla pelkkää pizzaa ja hampurilaisia ym. Syöväthän niitä muutkin, kuka enemmän ja vähemmän. Olen n 20kg ylipainoinen enkä juuri muista koska viimeksi olisin näitä syönyt tai käynyt mäkkärissä tms. Minusta ne ovat mauttömia mössöjä. Syön monipuolista kotiruokaa myös kasviksia. Syön ehkä liian isoja annoksia ja joskus olen myös makealle perso vaikka nykyään yritän rajoittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat urheilijaystäväni ravaa useammin lääkärillä kuin yksikään lihava ystäväni. Myös mielenterveysongelmaiset ystäväni käyvät lekurilla useammin kuin lihavat ystäväni. Ainiin ja pari anorektikkoystäväänikin tarvitsevat enemmän terveyspalveluita kuin lihavat ystäväni. Sokeritautikin puhkesi normaalipainoiselle ystävälleni, kun taas lihavilla kolesterolitkin on kohdillaan. Tää on nyt joku trendi puuttua muiden elämään. Itseäni ärsyttää lähinnä ihmisten tyhmyys, ulkoiset ominaisuudet ei pätkän vertaa. Onkohan tyhmyyteen lääkettä?
Oma suppea otoksesi lähipiiristäsi ei poista sitä faktaa, että lihavuus altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle, tuki- ja liikuntaelinsairauksille, monelle syövälle ja lukuisille muille terveysongelmille. Lihavat siis sairastavat kiistatta näitä tauteja enemmän, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään hoikalla ei voisi näitä tauteja olla. On, mutta keskimäärin harvemmin, kuin ylipainoisella, vaikka sinun lähipiirissäsi kokemus olisikin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ylipaino on jo nimensä mukaan epänormaalia. Normaalipaino on normaalia. Kuka sinut on aivopessyt?
Nimenomaan näin. Ylipaino on yleistä, mutta se ei ole sama asia kuin se, että se olisi keholle otollinen normaali terve tila. Kehon normaali tila on normaalipaino, jossa elimet toimivat parhaalla mahdollisella tavalla, nivelille ei tule liikaa rasitusta ja ihminen voi kaikin puolin hyvin. Katuryöstötkin voivat olla yleisiä, mutta ei se silti tarkoita, että niihin pitäisi suhtautua normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.
Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.
Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.
Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.
Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.
Pintapuolisia juttuja lukiessani huomannut tutkijoiden päätyneen tuohon suolistohormooniin yhtenä lihavuuden syynä. Kun se korjataan, tulee kylläisyyden tunne pienemmillä annoksilla. Eli aina on ollut pieniruokaiset ja ne, jotka tarvitsevat enemmän ruokaa, jopa liikaa.
Hohhoijaa. Kaikkea on keksitty laihduttavina juttuina. Tuossa suolistohormonijutussa on jo kauan sitten tajuttu, että se henkilö ITSE vaikuttaa suoliston laatuun. Syö kuitupitoista ruokaa ja runsaasti vihanneksia, palkokasveja, marjoja ja kasviksia->loistava laatu suoliston mikrobeissa.
Syö sipsejä, karkkia, kuituköyhää ravintoa->surkea suoliston mikrobisto.
Kerros tuo tutkijoille jotka puhuvat suolistohormoneista oma mikrobitutkimuksesi. Noi ihan varmasti tietää jokainen - lihavakin, noi sun kuitujuttusi . Tottahan ne vatsan hyvinvoinnilke mutta silti puhut asian vierestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ylipainoisia mammoja miten kiukuttaisu, tämä kehopositiivisuus on huono asia
Kehopositiivisuus on hyvä asia, vaikka ylipaino ei olisi. Ne ei ole synonyymit.
Ja ylipainoa voi vähentää kannustamalla, ei se vähene teidän haukkumis tavalla. Sillä se vain lisääntyy.Totuuden sanominen ei ole haukkumista. Toinen ongelma ylipaino lisäksi on herkkänahkaisuus. Jos toteaa sen mitä näkee, se koetaan haukkumisena, syyllistämisenä.
Saat todeta ja puhua ilmiöstä yms. Mutta useimmat esim täällä käyttävät haukkumasanoja yms.
Ja itse ole entinen kilpaurheilija. Uran jälkeen tuli kiloja väkisin ja loukkaantumisen jälkeen enemmän ja vanhana vähän lisää. Ei se rasvaprosentin pysyvyys ole kenellekään taattu.
Ja tosiaan voin kommentoida kommentoijien kroppaa. Näen ihan tarkkaan siitä kaiken. Saan varmaan esittää huomioitani? No minulla ei ole kommentointiin tarvetta, oli henkilö minkälainen tahansa. Vähiten kehopositiivisia on itseään koko ajan tarkkailevat henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.
Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.
Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.
Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.
Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.
Ei ozempicia pistetä joka päivä. Valehtelet.
Ja sitten kun sen jutun lukee, niin huomaa, että hän nimenomaan EI käytä Ozempiciä. Mutta kun on toi ylipaino niin ei jaksa millään lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ns. kehopositiivinen on kiusannut minua työpaikoilla, sukulaisten kesken jne.
Olen hoikka, lyhyt nainen. Jostain pitää päästä aina sanomaan näiden kehopositiivisten.
Kehorauha muillekin, kiitos.Juu. Täällä on nyt kehopositiivisuutta vaalivien ylipainon puolustajien puolelta kuultu haukkumista ihan riittävästi. Mainittu on ainakin: lauta, ruma naama, perunanenä, lyhyt, ruma nuttura, tatuoinnit.
Ihan kuule oli yhdellä palomiehelläkin tälläinen laiha mutta ruma nainen.
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kovat on traumat.
Niin, ei kannattaisi arvostella toisten ylipainoa jos itse käyttää topattuja rintaliivejä ja rahalla ostaa hääpäiväksi kireän nutturan ja on ruma kuin mikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.
Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.
Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.
Ei ole. Normaalipaino on pituus - 100.
Tietysti jos olet lauta joka käyttää topattuja rintaliivejä.
165 cm pituisena naisena voin vahvistaa tuon, että 55 kg tarkoittaa ettei minulla ole kurveja. Harteikkaana näytän takaapäin pojalta, kun peppukin on pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.
Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.
Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.
Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.
Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.
Ei ozempicia pistetä joka päivä. Valehtelet.
Eihän hän sanonutkaan pistävänsä Ozempicia vaan liragluditia, jota pistetään joka päivä. Kannattaa lukea tarkkaan, mitä ihmiset kirjoittavat, niin ei mieli pahoitu turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilostaYlipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.
En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.
Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.
En saa käydä kävelylenkillä polven takia. Olen kohta 50 ja 2 pyörää on varastettu.
Mä olin 20-vuotiaana laiha. En ole läski luokkakuvissa.
Uiminen sopii polvivammaiselle. Se ei rasita niin paljon jäseniä, mutta lihakset saa siitä silti hyvin voimaa kun veden vastustuksessa liikkuu. Monissa paikoissa on ohjattua vesijumppaa.
580 netto työmarkkinatuella ei käydä kuule uimassa. Uimahallit on täynnä eläkeläisiä, niihin Suomi satsaa.
Mutta samalla summalla voi kuitenkin kerätä 50 kiloa läskiä ilman ongelmia? Tämä selvä.
Mitä jos kokeilisisit itse työttömänä oloa minimi tuella ennenkuin tulet tänne aukomaan päätäsi.
Laittaisitko tähän, mitä ostat kaupasta? Mietin, onko yhteiskunta niin eriarvoistava, että köyhällä ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. -eri
Perunaa, porkkanaa, riisiä, jauhelihaa, leipää.
Tomaatit ja kurkut ja salaatit on liian kalliita esim. 4 euroa 2 päivän salaattiin on liian kallista.
Pari kysymystä. Paljonko teillä maksaa tomaatit ja kurkut? Miksi peruna ja porkkana eivät ole haluttuja elintarvikkeita? Ostan niitä itsekin, nyt ostan uusia perunoita ja höyrytän porkkanoiden kanssa. Kohta saa kukkakaalia ja sekin toimii mun mielestä loistavasti uusien perunoiden kanssa ja on halpaa sesonkina.
Entä kaurapuuro ja muut puurot? Syötkö niitä?
Mitä juot arkijuomana? Ja paljonko menee kuukaudessa ruokaan?
Keliakia niin syön keliakia leipää.
Mitä keliakialeipiä? Ja vastaisitko vielä aiempiin? Paljonko teillä maksaa tomaatit ja kurkut? Miksi peruna ja porkkana eivät ole haluttuja elintarvikkeita?
Ja pystytkö syömään kauraa? Onko tässä kaikki ostoksesi? Perunaa, porkkanaa, riisiä, jauhelihaa, leipää. Ja mitä juot veden lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina hyväksynyt vartaloni. Ts. olen kehopositiivinen.
Uutinen on se että pitäisikin olla läski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.
Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.
Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.
Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.
Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.
Ei ozempicia pistetä joka päivä. Valehtelet.
Hän taisi mainita, samantapainen tuote. Niin itse ainakin luin.
Nythän on tablettimuotoinen suolistohormoni Rybelsus jota otetaan 1 joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Minua 6 vuotta nuorempi siskoni ja minä olimme nuorina vartaloltamme samanlaisia. Suomalaisittain ei-tyypilliset pitkähköt ja sutjakat sääret, kapea vyötärö ja lantion/rintojen ympärysmitta noin 30 cm. Siis tiimalasivartalo. Minä tein noin kaksikymppisenä päätöksen, että teen terveyteni eteen kaiken mahdollisen, siskoni taas avioitumisen jälkeen repsahti ja lihoi. Olemme kumpikin synnyttäneet 3 lasta.
Olen pysynyt hoikkana ja tiimalasivartaloisena koko ikäni ihan arkiliikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla, ilman mitään erityisiä ponnistuksia, mutta huomannut esim pakkastalvena, että paino minullekin nousee, jos en pääse jalkaisin nuorempana töihin, nyt kauppaan, harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön. Nyt olen 73 v., sisko 67 v. Minulla sairauksia ja lääkkeitä 0, siskolla kulumat polvissa, diabetes, verenpaine, uniapnea ainakin, ehkä muutakin. On kuitenkin loukkaantunut, jos lääkäri sanoo ylipainosta. Useita laihduttava diabeteslääke ei ole laihduttanut häntä. Luin jnk lääkärin mielipiteen, jossa hän väitti, että tunnesyömiseen ei lääke tehoa. Jos ajattelette, että minulla on ollut helppo elämä ja siksi olen pysynyt päätöksissäni, niin ei. Olin miehen sairastuttua 5 vuotta perhehelvetissä ja sitten alkuun 3 pienen lapsen yh, vastuullinen työ ja omakotitalo hoidettava yksin. Jokainen voi tehdä tästä omat päätelmänsä.
Olet todella oikeilla jäljillä tässä. Mutta monesti keskustelu pyörii liikaa ikään kuin sen ympärillä, että lähtökohdat olisivat kaikille samat. Painoasiat, kuten muutkin biologiset ja fysiologiset seikat ovat todella monimuotoisia. Miksi minä sain yhdessä raskaudessa raskausdiabeteksen ja lihoin sen takia ja muissa (tämän jälkeisissä) ei ollutkaan ongelmia? En tehnyt itse mitään muutoksia missään. Ei nämä ole ollenkaan yksiselitteisiä asioita, miten kenellekin vaikuttaa mikäkin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei keskustelua vaivannäöstä saa välttää ylipainosta puhuttaessa. Sinä teit oikeita valintoja. Sinä näit vaivaa ja olet onnistunut. Kyllä sinä saat olla siitä ylpeä.
On ihmisiä, jotka eivät tee mitään sen eteen ovat minkä kokoisia ovat ja jotkut joutuvat aktiivisesti ponnistelemaan. Se on vaan fakta. Mutta samahan se on muidenkin asioiden kanssa, esim oppimisen. Jotkut oppii tuosta noin vaan, toiset joutuvat pinnistelemään.
On niitä, jotka valitsee pinnistelyn ja on niitä, jotka uhriutuu, loukkaantuu ja keksii selityksiä. Ja varmasti useimmiten tehdään vaihtelevasti molempia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ns. kehopositiivinen on kiusannut minua työpaikoilla, sukulaisten kesken jne.
Olen hoikka, lyhyt nainen. Jostain pitää päästä aina sanomaan näiden kehopositiivisten.
Kehorauha muillekin, kiitos.Juu. Täällä on nyt kehopositiivisuutta vaalivien ylipainon puolustajien puolelta kuultu haukkumista ihan riittävästi. Mainittu on ainakin: lauta, ruma naama, perunanenä, lyhyt, ruma nuttura, tatuoinnit.
Ihan kuule oli yhdellä palomiehelläkin tälläinen laiha mutta ruma nainen.
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kovat on traumat.
Niin, ei kannattaisi arvostella toisten ylipainoa jos itse käyttää topattuja rintaliivejä ja rahalla ostaa hääpäiväksi kireän nutturan ja on ruma kuin mikä.
Mua naurattaa, kun joku arvostelee toisten filttereiden käyttöä kuvassa ja mitäs filttereitä itsellä on tosielämässä : hiukset ja kulmakarvat värjätty, tekoripset, tekokynnet, topatut rintaliivit, finnit meikkiä täynnä. Osalla voi olla hiustenpidennys, järkkyä, jos toi tekotukka on kuvassa. Ja sitten otetaan vielä rintoihin täytettä, että on sellaiset pystytissit ilman rintaliivejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ylipaino on jo nimensä mukaan epänormaalia. Normaalipaino on normaalia. Kuka sinut on aivopessyt?
Nimenomaan näin. Ylipaino on yleistä, mutta se ei ole sama asia kuin se, että se olisi keholle otollinen normaali terve tila. Kehon normaali tila on normaalipaino, jossa elimet toimivat parhaalla mahdollisella tavalla, nivelille ei tule liikaa rasitusta ja ihminen voi kaikin puolin hyvin. Katuryöstötkin voivat olla yleisiä, mutta ei se silti tarkoita, että niihin pitäisi suhtautua normaalina.
Ihminen, tai suurin osa on rakennettu keräämään mahdollisimman paljon vararavintoa. Sellaiset selvisi hengissä ja antoivat geenit eteenpäin. Ihan sama on geeni joka saa ihmisen keräilemään ja hamstraamaan. Kyllä ihmisestä tulee lihava, ellei hän taistele sitä vastaan tai ole jotenkin erikoisesti rakennettu joko päästä tai kropasta. Lihavuus on luonnonlaki. Sitä ei tarvitse hyväksyä ja sille voi tehdä jotain, ,mutta se on täysin luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilostaYlipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.
En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.
Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.
En saa käydä kävelylenkillä polven takia. Olen kohta 50 ja 2 pyörää on varastettu.
Mä olin 20-vuotiaana laiha. En ole läski luokkakuvissa.
Uiminen sopii polvivammaiselle. Se ei rasita niin paljon jäseniä, mutta lihakset saa siitä silti hyvin voimaa kun veden vastustuksessa liikkuu. Monissa paikoissa on ohjattua vesijumppaa.
580 netto työmarkkinatuella ei käydä kuule uimassa. Uimahallit on täynnä eläkeläisiä, niihin Suomi satsaa.
Mutta samalla summalla voi kuitenkin kerätä 50 kiloa läskiä ilman ongelmia? Tämä selvä.
Mitä jos kokeilisisit itse työttömänä oloa minimi tuella ennenkuin tulet tänne aukomaan päätäsi.
Laittaisitko tähän, mitä ostat kaupasta? Mietin, onko yhteiskunta niin eriarvoistava, että köyhällä ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. -eri
Perunaa, porkkanaa, riisiä, jauhelihaa, leipää.
Tomaatit ja kurkut ja salaatit on liian kalliita esim. 4 euroa 2 päivän salaattiin on liian kallista.
Pari kysymystä. Paljonko teillä maksaa tomaatit ja kurkut? Miksi peruna ja porkkana eivät ole haluttuja elintarvikkeita? Ostan niitä itsekin, nyt ostan uusia perunoita ja höyrytän porkkanoiden kanssa. Kohta saa kukkakaalia ja sekin toimii mun mielestä loistavasti uusien perunoiden kanssa ja on halpaa sesonkina.
Entä kaurapuuro ja muut puurot? Syötkö niitä?
Mitä juot arkijuomana? Ja paljonko menee kuukaudessa ruokaan?
Yksinkertainen nyrkkisääntö. Kuluta enemmän kuin syöt. Vaihda käyttöön pienempi lautanen. Yksi herkkupala (oli se mitä hyvänsä) päivässä. Limsat ja kalja pois kokonaan. Älä napostele tv:tä katsoessa tai somettaessa. Hikiliikuntaa ainakin 3 krt viikossa. Käy *askalla ainakin kerran päivässä. Jos käyt vain kerran viikossa, se on liian harvoin. Se kaikki on sisälläsi liian monta päivää.
Aineenvaihdunta on tärkeässä roolissa painon kertymisessä. Ja jos kaiken lisäksi syö enemmän kuin kuluttaa olet kävelevä vessanpönttö. Jos on reilusti ylipainoa, eiköhän se paino näillä eväillä alene.
Juon pelkkää vettä.