Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin jos annan lukiolaiselle 150 euroa en kyllä anna samaa pikkusiskolle kymmenvuotislahjaksi.
Tietysti olisi nätti ajatus tehdä niin mutta koska lukiolaisellekaan en 10 - vuotiaana antanut 150 euroa
Vaikeaa on.Kai se täytyisi heti pitää vakiosumma, 100 e synttärinä ja jouluna iästä riippumatta.
Ei tule sitäkään ongelmaa ettei muista paljonko isompi saikaan rippilahjaksi.Ja jos olisi vaimon edellisiä lapsia hehän taas johtaisivat saamiskilpailua kun saisivat toisilta mummoiltaan ja isiltään.
Tämä!!
Annat rahaa tai olet antamatta - aina tulee valitusta näiltä ällöäityleiltä 🙄 Mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin. Parempi kun ei pidä mitään yhteyttä, eikä huomioi lapsia - tosin siitäkin valitetaan, mutta eipähän tarvitse enää kuunnella näitä miniöiden uikutuksia.
Isovanhemmat, mun sympatiat on täysin teidän puolella. Viimeistään tämä ketju on osoittautunut nykymammeleiden tason.
Nim. Vela
Sangen tasapainoisen oloisen ihmisen puhetta. Käypä vanhemmiltasi pyytämässä rahaa terapian kuluihin.
Mä en oo rahaa kerjäävä ällöäityli, pystyn ihan itse hankkimaan tarvitsemani palvelut. Tosin sinä taidat olla terapian tarpeessa kun noin pahasti osui ja upposi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä että tulee avuttoman miehensä kanssa lapsiperheeseen kuin hotelliin. Odottaa palvelua ja mielellään venyisivät vaikka viikon toisten nurkissa.
Jos menemme heille käymään, vievät huoltoasemalle kahville tai pizzalle. Heidän kotonaan ei ole tarjoilua eikä majoitusta.
Aamupala pitää olla pöytään tarjoiltuna, kahvit kuppiin kaadettuna, ukko ei osaa edes leipää tehdä itse. Sitten pitää saada toiset aamukahvit, jonka jälkeen aletaan kysellä lounasta, jonka jälkeen on pullakahvit. Sitten on muun mässytyksen vuoro, esim kahvia, mansikoita, jäätelöä. Jonka jälkeen on päivällisen aika ja illalla sitten grillataan heille.
Itse tykkään viettää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Lisäksi meillä on oma elämä töineen ja harrastuksineen. Lomaakaan ei liikaa ole yhdessä niin että huvittaisi toimia pitopalveluna.
Lemmikkejämme inhoavat ja yrittävät tahallaan päästää karkuun. Koko ajan saa kävellä perässä ja vahtia ettei aikuiset ihmiset jätä ovia tai ikkunoita levälleen.Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.
Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?
Hah hah. Mistä tiedät mun ikäluokan ja taustan? Olen yrittäjäperheestä ja tehnyt töitä lapsesta asti. Mummo on yhden lapsen saanut tehtyä eikä sitäkään hoidettua. Uuden miehen kanssa käyvät meillä loisimassa lomalla. Ei ole ikinä yhtään hyvää asiaa sanonut kenestäkään. Muistelee minulle tuttujen ja tuntemattomien ihmisten alkoholismit ja perheväkivallat, mitä en tosiaan halua tietää. Poikalapset ovat vain hyviä ja tyttöjä aina arvostelee. Hän on myös epätasa-arvomummo. Mummo on syntynyt 1958 ja minä -74. On ainoan pershedelmänsä punnanut melko nuorena.
En tarvinnut isovanhempien apua. Sain suht iäkkäänä lapsen ja oli ilo hoitaa. Mies oli myös kuvioissa kunnes tuli ero. Isänsä hoito oman osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä että tulee avuttoman miehensä kanssa lapsiperheeseen kuin hotelliin. Odottaa palvelua ja mielellään venyisivät vaikka viikon toisten nurkissa.
Jos menemme heille käymään, vievät huoltoasemalle kahville tai pizzalle. Heidän kotonaan ei ole tarjoilua eikä majoitusta.
Aamupala pitää olla pöytään tarjoiltuna, kahvit kuppiin kaadettuna, ukko ei osaa edes leipää tehdä itse. Sitten pitää saada toiset aamukahvit, jonka jälkeen aletaan kysellä lounasta, jonka jälkeen on pullakahvit. Sitten on muun mässytyksen vuoro, esim kahvia, mansikoita, jäätelöä. Jonka jälkeen on päivällisen aika ja illalla sitten grillataan heille.
Itse tykkään viettää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Lisäksi meillä on oma elämä töineen ja harrastuksineen. Lomaakaan ei liikaa ole yhdessä niin että huvittaisi toimia pitopalveluna.
Lemmikkejämme inhoavat ja yrittävät tahallaan päästää karkuun. Koko ajan saa kävellä perässä ja vahtia ettei aikuiset ihmiset jätä ovia tai ikkunoita levälleen.Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.
Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?
Hah hah. Mistä tiedät mun ikäluokan ja taustan? Olen yrittäjäperheestä ja tehnyt töitä lapsesta asti. Mummo on yhden lapsen saanut tehtyä eikä sitäkään hoidettua. Uuden miehen kanssa käyvät meillä loisimassa lomalla. Ei ole ikinä yhtään hyvää asiaa sanonut kenestäkään. Muistelee minulle tuttujen ja tuntemattomien ihmisten alkoholismit ja perheväkivallat, mitä en tosiaan halua tietää. Poikalapset ovat vain hyviä ja tyttöjä aina arvostelee. Hän on myös epätasa-arvomummo. Mummo on syntynyt 1958 ja minä -74. On ainoan pershedelmänsä punnanut melko nuorena.
Sun tapa kirjoittaa vanhemmista ihmisistä on juuri niin törkeää, että ei uskoisi aikuiseksi. Taidat itse olla se loisija, kun noin inhottavasti kirjoitat. Jos et kerran halua olla yhteydessä heihin, miksi et sano sitä suoraan, vaan uliset täällä liioiteltuja stooreja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin jos annan lukiolaiselle 150 euroa en kyllä anna samaa pikkusiskolle kymmenvuotislahjaksi.
Tietysti olisi nätti ajatus tehdä niin mutta koska lukiolaisellekaan en 10 - vuotiaana antanut 150 euroa
Vaikeaa on.Kai se täytyisi heti pitää vakiosumma, 100 e synttärinä ja jouluna iästä riippumatta.
Ei tule sitäkään ongelmaa ettei muista paljonko isompi saikaan rippilahjaksi.Ja jos olisi vaimon edellisiä lapsia hehän taas johtaisivat saamiskilpailua kun saisivat toisilta mummoiltaan ja isiltään.
Tämä!!
Annat rahaa tai olet antamatta - aina tulee valitusta näiltä ällöäityleiltä 🙄 Mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin. Parempi kun ei pidä mitään yhteyttä, eikä huomioi lapsia - tosin siitäkin valitetaan, mutta eipähän tarvitse enää kuunnella näitä miniöiden uikutuksia.
Isovanhemmat, mun sympatiat on täysin teidän puolella. Viimeistään tämä ketju on osoittautunut nykymammeleiden tason.
Nim. Vela
Sangen tasapainoisen oloisen ihmisen puhetta. Käypä vanhemmiltasi pyytämässä rahaa terapian kuluihin.
Mä en oo rahaa kerjäävä ällöäityli, pystyn ihan itse hankkimaan tarvitsemani palvelut. Tosin sinä taidat olla terapian tarpeessa kun noin pahasti osui ja upposi 😂
Olet vain ällö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää viiskymppisen kielenkäyttö. Jotenkin teinimäistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.
Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvinnut isovanhempien apua. Sain suht iäkkäänä lapsen ja oli ilo hoitaa. Mies oli myös kuvioissa kunnes tuli ero. Isänsä hoito oman osansa.
En minäkään ole apua tarvinnut. Silti sitä on tyrkytetty. Keksitty ties mitä, että mummu saisi kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja aiheuttaa kaaosta kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Nyt naiset niitä lapsia ulkoiluttamaan ja olemaan heidän kanssaan. Oma pääkin tuulettuu tunkkaisista päähänpinttymistä.
Netti kiinni ja oikeaan elämään.
Anopit on tärkeempiä kuin ne lapset teille. Lapset hulhavalla ja äiti netissä
Vai eikö ole töissä töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.
Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vaikka varsinainen ongelma on poistunut, traumat ovat jääneet. Siksi on tarve käydä asioita uudelleen läpi. Vertaistukena nämä ketjut ovat hyviä, vaikka välillä näihin pesiytyy joku ällöraivo trollaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Avaimista: oli väliaikaisesti anopilla, kun reissun aikana kävi kastelemassa kukkia ja ruokkimassa kissan. Ei olla anopin apua tarvittu tuon jälkeen. En ollut paikalla kun mies kävi hakemassa avaimet pois. Ei olisi anoppu niistä halunnut luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vaikka varsinainen ongelma on poistunut, traumat ovat jääneet. Siksi on tarve käydä asioita uudelleen läpi. Vertaistukena nämä ketjut ovat hyviä, vaikka välillä näihin pesiytyy joku ällöraivo trollaamaan.
Helppoa on elämä ollut jos suurin trauma jostain anopin venähtyneestä vierailusta ja ettei laittanut lautastaan pesukoneeseen.
Olen aika iäkäs jo, mutta elän nykyhetkessä. Paljon on ikävääkin takana, isompia menetyksiä kuin yksi menetetty päivä anoppia passatessa. Uskalla kuvitella näitä menneisyyteen jämähtäneitä rouvia ikäisenäni, jaksaako sitä narinaa läheiset, tulevatko kuuntelemaan: kun olit vauva/isäsi oli vauva, anoppi oli koko päivän, toi vääränkokoiset potkuhousut ja krääsähelistimen. Olin niin uupunut kun elämä oli niin raskasta pienten äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vaikka varsinainen ongelma on poistunut, traumat ovat jääneet. Siksi on tarve käydä asioita uudelleen läpi. Vertaistukena nämä ketjut ovat hyviä, vaikka välillä näihin pesiytyy joku ällöraivo trollaamaan.
Tämä on myös tiedottamista siitä millainen käytös on sellaista, mitä ei vain pidä hyväksyä, vaikka ympäristö painostaisikin. Monesti nuorena ei osaa pitää puoliaan, vaan taipuu liikaa.
Ulos, ulos, nuoret rouvat nyt. Huomenna sataa, voitte parkkeerata lapset videoiden viereen ja kirjoitella someen.
Meillä pelataan lautapelejä, jos sataa, semmosia vaikeempia, teinien kanssa. Olen imarreltu kun juhannuksena tulevat mummille, (ilmam vanhempiaan) toki mennään mökille jos ilma ei ihan mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vaikka varsinainen ongelma on poistunut, traumat ovat jääneet. Siksi on tarve käydä asioita uudelleen läpi. Vertaistukena nämä ketjut ovat hyviä, vaikka välillä näihin pesiytyy joku ällöraivo trollaamaan.
Tämä on myös tiedottamista siitä millainen käytös on sellaista, mitä ei vain pidä hyväksyä, vaikka ympäristö painostaisikin. Monesti nuorena ei osaa pitää puoliaan, vaan taipuu liikaa.
Nuori äiti - joutilas vanha eläkeläisharppu anoppina. Joku siinä ei täsmää.
Ja nuoretko ei osaa pitää puoliaan, halveksia vanhempia ihmisiä, haistatella ja vinoilla?
Joskus mietin miten puolisonsa kestävät? Moni ei kestäkään aina tyytymätöntä ihmistä, harvoin vahinkolapsiakaan enää syntyy mutta toivotutkin ylivoimainen taakka. Eikä isovanhemmista oikeanlaista apua
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tuo on vanha viisaus, jota voitte miettiä
Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.
Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?