Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.
Tulokahvit. Lounas. Iltapäiväkahvit. Päivällinen. Iltakahvit.
Terveisiä appivanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.
Lapsiperheessä syödään tasaisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.Lapsiperheessä syödään tasaisin väliajoin.
Jaa. Eikös lapsilla ole aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja kevyempi iltapala. 2 lämmintä ruokaa ja ehkä se puuro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.Lapsiperheessä syödään tasaisin väliajoin.
Jaa. Eikös lapsilla ole aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja kevyempi iltapala. 2 lämmintä ruokaa ja ehkä se puuro.
Ja appivanhemmat haluaa kahvit kolme kertaa ja kaksi lämmintä ateriaa.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.
Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.Tulokahvit. Lounas. Iltapäiväkahvit. Päivällinen. Iltakahvit.
Terveisiä appivanhemmiltani.
Eli 2 ateriaa. Kahvin kanssa ei tarvitse välttämättä mitään. Pari keksiä. Mieheni ei syönyt kahvipullaa, hän ei vaan tarvinnut kahvin kanssa mitään eikä makeasta,
Ja jos ei jaksa tarjota mitään, ei tarjoa. Kyllä ne vieraat lähtee ainakin ärrälle jos ei jonnekin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.Tulokahvit. Lounas. Iltapäiväkahvit. Päivällinen. Iltakahvit.
Terveisiä appivanhemmiltani.
Eli 2 ateriaa. Kahvin kanssa ei tarvitse välttämättä mitään. Pari keksiä. Mieheni ei syönyt kahvipullaa, hän ei vaan tarvinnut kahvin kanssa mitään eikä makeasta,
Ja jos ei jaksa tarjota mitään, ei tarjoa. Kyllä ne vieraat lähtee ainakin ärrälle jos ei jonnekin syömään.
Minun appivanhempani odottavat vähintään aamu- ja iltakahvilleen myös suolaist eikä he syö keksejä. Ja he paheksuvat ulkona syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulos
He ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.
Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki isovanhemmat eivät ymmärrä, mikä määrää työtä ihan tavallisessa pikkulapsiperheessä on. Aika on kenties kullannut muistot omien lasten osalta, kun vuosikymmeniä on kulunut. Kahden aikuisen perheessä on erilaista elää kuin pikkulapsiperheessä.
Kun olimme miehen kanssa vielä kahden, oli arki paljon yksinkertaisempaa. Käytiin töissä, pyykkiä pestiin koneellinen viikossa ja kotityömäärä oli muutenkin aika vähäinen. Vauvan synnyttyä pyykkiä piti pestä päivittäin ja nyt taaperon kanssa tulee pyykkiä "enää" pari koneellista viikossa. Kotityömäärässä on silti iso ero: pienen lapsen kanssa on eri tavalla huolehdittava ruoanlaitosta, siivottavaa riittää ja pieni lapsi ei osaa tehdä kovinkaan paljon itse. Tähän päälle lapsen muista asioista huolehtimiset sen sijaan, että vain kiskoo itselle vaatteet päälle ja lähtee ulos ovesta. Väistämättä pikkulapsiarki siis vie aikaa ja voimia.
Eikös ne vauvat viety jo 3kk ikäisinä vieraalle hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväA. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Kukaan ei syö viittä ateriaa 12 tunnin yllätysvierailunkaan aikaan.
Eiköhän monet eläkeläisetkin syö vain yhden lämpimän aterian päivä. Silloinkin kun mieheni eli emme syöneet kuin yhden ruuan.Tulokahvit. Lounas. Iltapäiväkahvit. Päivällinen. Iltakahvit.
Terveisiä appivanhemmiltani.
Eli 2 ateriaa. Kahvin kanssa ei tarvitse välttämättä mitään. Pari keksiä. Mieheni ei syönyt kahvipullaa, hän ei vaan tarvinnut kahvin kanssa mitään eikä makeasta,
Ja jos ei jaksa tarjota mitään, ei tarjoa. Kyllä ne vieraat lähtee ainakin ärrälle jos ei jonnekin syömään.
Minun appivanhempani odottavat vähintään aamu- ja iltakahvilleen myös suolaist eikä he syö keksejä. Ja he paheksuvat ulkona syömistä.
Siis jotain ikivanhoja. Olen 78 , ei tuttuni eikä iäkkäät sukulaisetkaan ole noin jumittuneita.
Esim 92 v on hyvin pieniruokainen, 1 lämminruoka, hedelmiä, pieni aamupuuro, leipä iltapalaksi. Kahvia enintään kuppi päivässä.
Meitä vanhojakin on monenlaisia. Jumiutuneita. Pitäis harkita ennenko nai huonon anopin pojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulos
Ja siinä ulkoillessa sit väsäät sen kattilallisen nakkikeittoa?
Meillä anopin mielestä ulkoilu on tyhmää ja lenkillä käymiseen tarvitaan koira.
Öö, kun ketjun otsikko jo kertoo, että ne isovanhemmat ei auta!!!!!!
Ja kaikilla ei ole siellä kaapissa noita tarvikkeita plus aineksia toiseen ruokaan ja kolmeen kahvitteluun.