Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Yleensä tuon ikäluokan ihmiset eivät mene koskaan kylään ilman viemisiä. Nykymammat tulevat joka paikkaan tyhjin käsin odottaen palvelua.
Veljeni vaimo ei koskaan tuo tuliaisia, kun he perheenä tulevat kylään vanhemmilleni, aina tullaan tyhjin käsin suoraan ruokapöytään. Eikä kumpikaan laita tikkua ristiin korjatakseen edes asiat pöydästä.
Se on sun veljesi asia huolehtia tuliaiset sukulaisilleen ja auttaa vanhempiaan.
Veljeni vaimo jne. Veljelle ei ole opetettu tapoja kotona ja nyt sitten odotetaan, että miniä hoitaa suhteet sekä omaan että miehensä sukuun. Ja kaikki nillitys perheen asioista toki kaadetaan sen miniän niskaan, aivan kuin ne eivät olisi sen pojan asioita ollenkaan. Kiva sille miniälle, kun mies, appivanhemmat ja sisko tekevät tuota kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni, minulla ei ole appea eikä anoppia enkä ole kenenkään miniä. En ole myöskään itse kenenkään anoppi eikä minulla ole miniää eikä vävyä. Voin siis itse päättää, keitä kestitsen kotonani ja ketä mahdollisesti autan, jos huomaan sen tarpeelliseksi. Saan siis olla villi ja vapaa!
No hyvät sulle! Mut on kyllä aika köyhää elämää. Olet liian paljon yksikses.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä istumisen lisäksi anoppi arvostelee kodin puhtautta, milloin on eteisen matto likainen, peilissä sormenjälkiä tai taaperon paidan tahraa kauhistellaan kun ollaan kahviteltu. Meillä kaksi lasta ja koira ja meillä on ihan siisti koti minusta.
Aina siis alkaa ahdistamaan kun on tulossa kylään ja voisi pysyä omassa valkoisessa linnassansa. Sielläkin hirvittää käydä kylässä kun saa pelätä että joku lapsista sotkee hänen valkoisen sisustuksensa. Pelotti kyllä juoda hänen luona kahvia jo ennen lapsia kun keittiössä aina valkoinen pöytäliina, valkoiset penkin pehmusteet ja vaalea matto.
Mun täti tarjosi kaksivuotiaalle esikoiselleni murenevaa keksiä ja kun siitä sitten varisi murusia lattialle, haki luutun ja konttaili ja huokaili. Ei tehnyt kyllä mieli mennä uudestaan kylään.
Joo ja sitten ihmetellään suureen ääneen, että miksi ette käy useammin kylässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne asiat tällä palstalla valittamalla parane vaan keskustelemassa kyseisten ihmisten kanssa. Eikö ihmiset enää osaa kekustella asiallisesta toisten kanssa ja kertoa miltä toisen käytös tuntuu? Se on mahdollista tehdä hyvin niin, että molemmat ymmärtää toisiaan ja seuraavalla kerralla toimitaan toisin.
Jankuti jankuti.
Miten sinä keskustelet ihmisen kanssa joka ei kykene kuuntelemaan?
Katsomalla ensin peiliin ja miettimällä miten itse toimin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jankuti jankuti on aika heikko aloitus.
Kuvaa sössötystäsi.
Jos vastapuolella ei ole vastaanottovarustusta, se keskustelu on just sitä metsään turhaan huutamista.
?
Joo äitini julistaa kaikille, miten hän auttaa niin paljon ja mielellään, mutta se apu on sitä, että heti tullessa kaivataan kahvia, valitetaan kaikki vaivat läpi (ihan perusterve, juuri eläkkeelle jäänyt). Pitää olla ruoat valmiina tai hänelle erikseen tehdä, sänky pedattuna. Viimeksi olin ostanut työpaikkani ravintolasta ruokaa hänelle, mutta maistui kuulemma oudolta. Roskia ja tiskejä saa kerätä ympäriinsä perästä. Lapsemme ovat ilmeisen raskaita, kun hänellä menee kertomansa mukaan useita päiviä toipua meillä kyläilystä.
Erehdyin taannoin pyytämään häneltä yhtä pientä kotityöhön liittyvää asiaa, joka olisi auttanut minua huomattavasti (kesto n. 10 sekuntia, ei fyysistä ponnistusta), mutta ei onnistunut, ja kun tästä jo hieman ärähdin, aiheutin hänelle pahaa mieltä viikkokausiksi.
Huoh, välillä sitä miettii, onko noissa vierailuissa mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla on asennevika.
Olisit tyytyväinen kun viitsivät viettää aikaa kanssasi.
Tyypillinen ateisti joka ei välitä muista, vaikka muuta esittää.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.
Meillä kyllä lasten ollessa pieniä rutiinit olivat todella tärkeitä. Siihen ei tarvittu ylimääräisiä pällistelijöitä tai kommentaattoreita. Esimerkiksi lapsen nukahtaminen oli haasteellisempaa, ja se ei ollut hyväksi lapselle eikä minulle.
Hyvä kun huomasit olevasi liikaa. Tuskin sua on kukaan kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.
Vierailija kirjoitti:
Joo äitini julistaa kaikille, miten hän auttaa niin paljon ja mielellään, mutta se apu on sitä, että heti tullessa kaivataan kahvia, valitetaan kaikki vaivat läpi (ihan perusterve, juuri eläkkeelle jäänyt). Pitää olla ruoat valmiina tai hänelle erikseen tehdä, sänky pedattuna. Viimeksi olin ostanut työpaikkani ravintolasta ruokaa hänelle, mutta maistui kuulemma oudolta. Roskia ja tiskejä saa kerätä ympäriinsä perästä. Lapsemme ovat ilmeisen raskaita, kun hänellä menee kertomansa mukaan useita päiviä toipua meillä kyläilystä.
Erehdyin taannoin pyytämään häneltä yhtä pientä kotityöhön liittyvää asiaa, joka olisi auttanut minua huomattavasti (kesto n. 10 sekuntia, ei fyysistä ponnistusta), mutta ei onnistunut, ja kun tästä jo hieman ärähdin, aiheutin hänelle pahaa mieltä viikkokausiksi.
Huoh, välillä sitä miettii, onko noissa vierailuissa mitään järkeä.
Kyllä eläkeläisenä kun lasten ollessa pieniä ja olin vanhempien matkatöiden takia jomman kumman apuna pari päivää olin tosi väsynyt tultuani kotiin ja lepopäivä seuraava. Emmehän me enää ole niin nuoria kuin silloin kun omat lapset olivat pieniä. Ja se vastuu toisten lapsista stressaa enemmän kuin omien hoito aikoinaan, toisen taloudessa jännittäminen.
Vaikka se kuinka nyt pahastuttaa kuulla.
Sama jos lapsiperhe on meillä pari päivää, katson ruoat ja olen ulkona menossa ja museoissa mukana, kun perävalot näkyy, mummi menee sohvalle ja ottaa pitkät päikkärit. Vasta seuraavana päivänä purkaa pedit, pesee lakanat, pyyhkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä istumisen lisäksi anoppi arvostelee kodin puhtautta, milloin on eteisen matto likainen, peilissä sormenjälkiä tai taaperon paidan tahraa kauhistellaan kun ollaan kahviteltu. Meillä kaksi lasta ja koira ja meillä on ihan siisti koti minusta.
Aina siis alkaa ahdistamaan kun on tulossa kylään ja voisi pysyä omassa valkoisessa linnassansa. Sielläkin hirvittää käydä kylässä kun saa pelätä että joku lapsista sotkee hänen valkoisen sisustuksensa. Pelotti kyllä juoda hänen luona kahvia jo ennen lapsia kun keittiössä aina valkoinen pöytäliina, valkoiset penkin pehmusteet ja vaalea matto.
Mun täti tarjosi kaksivuotiaalle esikoiselleni murenevaa keksiä ja kun siitä sitten varisi murusia lattialle, haki luutun ja konttaili ja huokaili. Ei tehnyt kyllä mieli mennä uudestaan kylään.
Joo ja sitten ihmetellään suureen ääneen, että miksi ette käy useammin kylässä
Mun anoppi syyllistää suoran lapsia, että miksi te ette käy useammin. Lapset eivät tykkää edes käydä mummolassa, kun siellä on hullu koira eikä mitään tekemistä. Lisäksi kuunnella moitteita kun on taas vääränlaiset vaatteet, liian pitkä tukka ja miksi te jo nyt lähdette?
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.
Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama juttu. Tulevat passattavaksi meille, laitettava ruokaa ja kahvia. Kaksi pientä lasta ja paljon työtä kotona. Kiukuttelevat, jos eivät pääse, että kun lapset kasvaa niin nopeaa. Ihan kuin heidän viihtyminen olisi tärkeämpää kuin minun jaksaminen ja hyvä huolehtiminen lapsista. Eläkeläisiä ovat eikä muuta kuin aikaa. Neuvolasta sanoivat, että laita ulos lasten kanssa, saat levätä eikä mitään tarjoiluja.
Jos appivanhemmat ovat hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmillaan, päiväkodeissa tms... niin eivät tajua. Eivät todellakaan tajua!
Terv. kateellinen, joka seurasi tätä rumbaa 80-luvulta lähtien ja kuinka suloista olikaan viedä lapset maalle koko kesäksi, samoin muut pitemmät lomat. Jossain vaiheessa naisten lehdet alkoivat kirjoitella asiasta ja ehkä touhu on vähän hiljentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päivä
A. Jos tullaan yllättäen ilmoittamatta, ei siellä kaapissa välttis ole niitä ylimääräisiä tarpeita viiden aterian isompiin annoksiin.
B. Jos sinne lapsiperheeseen tungetaan niin että kotona on vain se perhevapaalla oleva, ei ole kuin se perhevapaalla oleva -vaihtoehto. Ei ole ketään jolle lykätä se päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päivä
Entä jos ruuaksi oli varattu keiton jämät, joita juuri ja juuri riittää omalle porukalle? Kyllä mua tympäisisi alkaa kokata kutsumttomille vieraille, jos olisin suunnitellut päivän toisin.
Vierailija kirjoitti:
Joo äitini julistaa kaikille, miten hän auttaa niin paljon ja mielellään, mutta se apu on sitä, että heti tullessa kaivataan kahvia, valitetaan kaikki vaivat läpi (ihan perusterve, juuri eläkkeelle jäänyt). Pitää olla ruoat valmiina tai hänelle erikseen tehdä, sänky pedattuna. Viimeksi olin ostanut työpaikkani ravintolasta ruokaa hänelle, mutta maistui kuulemma oudolta. Roskia ja tiskejä saa kerätä ympäriinsä perästä. Lapsemme ovat ilmeisen raskaita, kun hänellä menee kertomansa mukaan useita päiviä toipua meillä kyläilystä.
Erehdyin taannoin pyytämään häneltä yhtä pientä kotityöhön liittyvää asiaa, joka olisi auttanut minua huomattavasti (kesto n. 10 sekuntia, ei fyysistä ponnistusta), mutta ei onnistunut, ja kun tästä jo hieman ärähdin, aiheutin hänelle pahaa mieltä viikkokausiksi.
Huoh, välillä sitä miettii, onko noissa vierailuissa mitään järkeä.
Jep.
Minä pyysin kutsumatta kylään tullutta äitiäni auttamaan nostamaan lasten askartelupöytä alakerrasta yläkertaan (mahdoton yksin saada), ja hän tiuski miten ei ollut tullut meille sisustamaan vaan olemaan lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Antaa sille anopille tai apelle sen kuorimaveitsen.
Itse laitan n. 8 isohkoa perunaan nakkikeittoon, 2 pss keittojuureksia ja nakkeja toista pakettia. Tulee jo aika iso keitto.
Tai juuresvuokaankaan ei tarvitse 2 kiloa ( lisäksi porkkanaa, parsakaalia, mitä nyt kotona on) eikä muussiinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavaa ongelmaa kuin aloitusviestissä.
Usein näissä keskusteluissa korostetaan, että jos joku tulee perheen luo kylään, niin hän on sitten vieraana eikä tietenkään osallistu mihinkään kotityöhön. Minusta on kuitenkin eri asia, jos joku kyläilee todella usein eikä osallistu kotitöihin mitenkään. Kyllähän minä ystävien luona kyläillessä kysyn, voinko jotenkin auttaa, jos näen toisella olevan kädet täynnä työtä.
On ihan eri asia laittaa kylään tulevalle kaverille kahdesti vuodessa kahvit kuin kestitä appivanhempia pari kertaa kuussa. Kyllä minua ihan suoraan sanottuna väsyttää se, että appivanhemmat käyvät meillä useammin kuin miehen tai minun kaverit ja appivanhempia pitää passata. Omat vanhempani auttavat kotitöissä, kun tulevat meille kylään. Meillä appivanhemmat viipyvät pitkän päivän (esim. klo 10-18.30), joten ei minulla ole sydäntä jättää toisia ilman ruokaa. Ja noin pitkään aikaikkunaan mahtuu jo lämpimän ruoan lisäksi kahvit/iltapalakin.
Onko niin vaikeaa tehdä vähän enemmän ruokaa tai keittää vähän enemmän kahvia kuin tavallisesti ja laittaa tiskariin muutama astia enemmän? Kyllähän perheessä syödään joka tapauksessa. Vai pitääkö sen "passaamisen" olla jotain ihan erityistä. Väsäätkö joka kerta seitsemän sortin kahvipöydän ja pitopöydän?
Lapsillekin olisi hyvä oppia, että aina ei syödä ydinperheen kesken.
Ja miten päässä voi edes käydä ajatus, että jätettäisiin ilman ruokaa?
Jos niin syvästi inhoat appivanhempia, ettet kestä heitä, niin laita sitten heille porttikielto, niin ei tarvitse valittaa. Tai anna puolison hoidell se päiväEntä jos ruuaksi oli varattu keiton jämät, joita juuri ja juuri riittää omalle porukalle? Kyllä mua tympäisisi alkaa kokata kutsumttomille vieraille, jos olisin suunnitellut päivän toisin.
Meillä oli lounaaksi minulle ja lapsille aina edellisen päivän päivällisen loput, eikä sitä todellakaan ollut viidelle. Sitäpaitsi me ulkoiltiin yleensä aamupäivät ja siksi just oli se nopeasti lämmitettävä ruoka.
Perhettä ovat ne, jotka asuvat saman katon alla. Jos he katsovat olevansa perhettä, he osallistuvat talouden kustannuksiin ja siivoamiseen ja kokkaukseen. Voit aloittaa antamalla heille sähkölaskun maksettavaksi ja hakemalla imurin esille.