Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Yleensä tuon ikäluokan ihmiset eivät mene koskaan kylään ilman viemisiä. Nykymammat tulevat joka paikkaan tyhjin käsin odottaen palvelua.
Veljeni vaimo ei koskaan tuo tuliaisia, kun he perheenä tulevat kylään vanhemmilleni, aina tullaan tyhjin käsin suoraan ruokapöytään. Eikä kumpikaan laita tikkua ristiin korjatakseen edes asiat pöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Yleensä tuon ikäluokan ihmiset eivät mene koskaan kylään ilman viemisiä. Nykymammat tulevat joka paikkaan tyhjin käsin odottaen palvelua.
Veljeni vaimo ei koskaan tuo tuliaisia, kun he perheenä tulevat kylään vanhemmilleni, aina tullaan tyhjin käsin suoraan ruokapöytään. Eikä kumpikaan laita tikkua ristiin korjatakseen edes asiat pöydästä.
Se on sun veljesi asia huolehtia tuliaiset sukulaisilleen ja auttaa vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Yleensä tuon ikäluokan ihmiset eivät mene koskaan kylään ilman viemisiä. Nykymammat tulevat joka paikkaan tyhjin käsin odottaen palvelua.
Veljeni vaimo ei koskaan tuo tuliaisia, kun he perheenä tulevat kylään vanhemmilleni, aina tullaan tyhjin käsin suoraan ruokapöytään. Eikä kumpikaan laita tikkua ristiin korjatakseen edes asiat pöydästä.
Se on sun veljesi asia huolehtia tuliaiset sukulaisilleen ja auttaa vanhempiaan.
Jaahas, taas tämä jankkaja, jonka mielestä kukaan ei kuulu perheeseen, eikä anoppilassa voi laittaa tikkua ristiin. Miksi sitten anopin pitäisi teillä raataa? Tuo logiikka on siis pettämätön 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Hän sai korvauksen ajastaan. Ja heidän lapsensa olivat yli kakskymppisiä omissa asunnoissaan jo asuvia aikuisia.
Kai nyt rouva pärjäsi hetken jos mies pyörähti seurakunnan kansliassa tai neuvotteli pitopalvelun kanssaÄitini ei vaatinut heiltä mitään, hän pärjäsi ilman apuja. Illalla oli tullut huono olo, soitti taksin, meni päivystykseen ja yöllä kuoli. Ennen lähtöään oli soittanut helsingissa asuvalle vanhimmalle tyttärelleen lähtevänsä sairaalaan.
Vaikka veli sai korvauksen ajastaan, se aika oli poissa siitä panoksesta jonka hän kotiinsa antoi.
Kahden aikuisen taloudessa?
Luultavasti hän enemmän vietti järvillä aikaansa kalastamassa kuin mitä hautajaisjärjestelyt vievät aikaa.Olet niitä naisia joiden miehellä ei nk omaa aikaa? Esim kalassa, metsällä, työpaikan puulaakiporukassa?
Jos veljesi ei hoida osuuttaan kotinsa töistä, se vaimo uhraa oman oman aikansa niihin.
Siis ihanko oikeasti olet sellainen hirviömamma, että sun miehesi ei saa edes järjestää hautajaisia sukulaiselleen ilman että alat mäkättää ajankäytöstä?!? Häpeä! Toivottavasti mies eroaa sinusta mahdollisimman pian, koska tuollainen kontrolli on sairasta.
Siis tuo juttuhan sai alkunsa siitä, kun jollain oli suolaa värkissä, kun hautajaiset organisoineen veljen vaimo oli etupenkissä hautajaisissa ja jotkut vainajan noin kymmenestä jälkeläisestä perheineen olivat jopa kolmannessa rivissä. Kehtasi vielä kitistä, kun perikunta oli korvannut kuluja asiat hoitaneelle veljelle.
Ei kitissyt vaan sinulle selittänyt että vaikka ne tunnit oli pois viiskymppisen vaimon kyljestä sai pesästä kyllä korvauksen niistä tunneista. Kun sinä olit vaimon puolesta raivoissasi, tuommoiseen aviomies tuhlaa aikaansa pölyjen pyyhkimisen sijaa..
Ja se lähti siitä että tämä miniä oli juuri se joka eniten sätti anoppiaan ja ootti kyllä kuolemaakin, oli harmissaan kun saivat "liian vanhoina" vasta rantatontin ja metsää.
Ehkä se raivominiäkin äänekkäimmin itkee hautajaisissa.
Mulle appivanhemmat loukkaantui
kun neuvoin tulemaan kylään kun mies kotona.. mies oli viikonloppureissussa. Meillä kolme lasta ja kaksi ihan pieniä(vauva ja taapero). Pienimmät vierastaa heitä. Käyvät siis noin 2-3x vuodessa (koska heillä niin kiire), vaikka asuvat 5km päässä.
Eli mulla kädet täynnä töitä muutenkin ja jos he tulisivat niin olisin joutunut käyttää aikani taaperon rohkaisuun ja vauvaa olisi pitänyt kantaa.. Niin ei todellakaan jaksa, kävisivät silloin kun mies kotona ja hän kuitenkin pääsääntöisesti kotona on. Ehkä kahdesti vuodessa viikonlopun pois ja silloin just pitäisi päästä kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki isovanhemmat eivät ymmärrä, mikä määrää työtä ihan tavallisessa pikkulapsiperheessä on. Aika on kenties kullannut muistot omien lasten osalta, kun vuosikymmeniä on kulunut. Kahden aikuisen perheessä on erilaista elää kuin pikkulapsiperheessä.
Kun olimme miehen kanssa vielä kahden, oli arki paljon yksinkertaisempaa. Käytiin töissä, pyykkiä pestiin koneellinen viikossa ja kotityömäärä oli muutenkin aika vähäinen. Vauvan synnyttyä pyykkiä piti pestä päivittäin ja nyt taaperon kanssa tulee pyykkiä "enää" pari koneellista viikossa. Kotityömäärässä on silti iso ero: pienen lapsen kanssa on eri tavalla huolehdittava ruoanlaitosta, siivottavaa riittää ja pieni lapsi ei osaa tehdä kovinkaan paljon itse. Tähän päälle lapsen muista asioista huolehtimiset sen sijaan, että vain kiskoo itselle vaatteet päälle ja lähtee ulos ovesta. Väistämättä pikkulapsiarki siis vie aikaa ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Yleensä tuon ikäluokan ihmiset eivät mene koskaan kylään ilman viemisiä. Nykymammat tulevat joka paikkaan tyhjin käsin odottaen palvelua.
Veljeni vaimo ei koskaan tuo tuliaisia, kun he perheenä tulevat kylään vanhemmilleni, aina tullaan tyhjin käsin suoraan ruokapöytään. Eikä kumpikaan laita tikkua ristiin korjatakseen edes asiat pöydästä.
Se on sun veljesi asia huolehtia tuliaiset sukulaisilleen ja auttaa vanhempiaan.
Jaahas, taas tämä jankkaja, jonka mielestä kukaan ei kuulu perheeseen, eikä anoppilassa voi laittaa tikkua ristiin. Miksi sitten anopin pitäisi teillä raataa? Tuo logiikka on siis pettämätön 🙄
Miksi se olisi juuri se miniä jonka pitää huolehtia tuliaiset ja tiskata? Nehän on sun veljesi vanhemmat!
En minä ole ikinä vaatinut anoppiani meillä raatamaan. Ainoat asiat mitä olen toivonut on että ei pöllähdetä aamuseiskalta kylään ilmoittamatta ja että ei valiteta meidän ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä miehen vanhemmat ovat ne ihmiset, joita nähdään läheisistä (vanhemmat/sukulaiset/kaverit) eniten. Kyllä minua väsyttää, että usein näkemisen lisäksi miehen vanhemmat viipyvät pitkän päivän aamusta iltaan. Eikä edes ole mikään todella pitkä välimatka, 50 minuutin ajomatka suuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevat siksi, koska ovat passanneet pikkulasten vanhempia pikkulasten vanhempien ollessa itse lapsia.
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Eli teette ihan niin kuin toivotaan, mutta eiköhän vaan juuri nytkin joku miniä syyhyttele sormiaan kirjoittaaksen sulle ilkeän vastauksen, jossa syyttää sua itsekehusta ja uhriutumisesta.
Jostain syystä näitä palstoja lukiessa on vaan tällainen tuntuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Hyvä!
Eihän me eläkeläiset tiedetä yhtään mitään. Äidin siskoilla on useita lapsia enkä kuullut koskaan heidän sanovan että voi voi kun väsyttää ja pitäisi tiskata ja pyykätä ja tehdä ruokaakin. Mikä hitto nyt on niin väsyttävää? Kun on kaikki mukavuudet ja helpotukset.
Muutenhan tämä on sitä samaa marinaa kun on jatkuvasti. Ei mitään uutta auringon alla. Kiva kun joku kirjoittaja kertoi, että on mukavaa kun appivanhemmat tulevat kylään. Hieno poikkeus, ansaitsee mitalin.
Ei mun lapsuudessani sukulaiset tulleet kylään koko päiväksi odottaen että syötetään ja juotetaan moneen kertaan.
Varsinkaan ikinä etukäteen ilmoittamatta.
Serkkujen perhe oli kesällä pari päivää ja me vastaavasti Helsingissä heillä pari päivää.
Muuten tarjoilu oli aina vain peruskahvittelua ja niin että meidän perhe kutsui.
Siksi minä olin ihan pökerryksissä kun miehen vanhemmat vain ilmestyi oven taa ja odotti palvelua. Tökeröä käytöstä minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että isovanhemmilla pitäisi olla sen verran pelisilmää, että ensinnäkin kysyvät milloin sopii tulla. Omat appivanhemmat vain tuli. Sitten oltiin vähän harmissaan, kun vauva olikin unilla, olis pitänyt herättää heitä varten. Koskaan eivät myöskään tuomisia tuoneet kahvipöytään. En osaa pitää mitään vierasvaraa, koska omien kavereiden kanssa kyläilyt aina sovitaan ja siinä ehtii järjestää tarjoilut. Ja jos siellä kaapissa olisi joku keksipaketti, niin syötyä se tulisi (ja se on muuten meillä mies, joka koluaa herkut kaapeista). Sitten kun lapsia oli kaksi, niin olisin todellakin ilahtunut, kun olisivat vieneet isomman ulkoilemaan tai leikittäneet sisällä. Mutta ei, sohvan nurkassa patsasteltiin se muutama tunti ja siinä toki piti seuraa heille pitää ja ruoat ja kahvit tarjota. Voi ahdistus. Onneksi nuo ajat ovat jo ohi.
Mun anoppi pyöritti kahvilaa kun meidän lapset oli pieniä.
Silti hän tuli aina tyhjin käsin ja aina ilmoittamatta. En voi käsittää miten yrittäjä ei osannut arvostaa toisen aikaa ollenkaan ja miten sieltä kahvilasta ei edes eilisiä pullia olisi ollut tuotavaksi.
Mitenköhän mä voin kuvitella, että jos se mummo ois tuonut teille pullia, niin nyt haukkuisit sitä, kun lihotti teidät pakolla. Huokaus sun kanssas.
Niin tai valittaisit, että anoppi toi teille aina niitä ällöttäviä ylijäämäpullia kahvilastaan, vaikka ette olisi niitä halunneet.
Ota puheeksi, jos tulevat ilman sopimista, eri ajankohtana kuin oli kutsuttu. Kyllä vähän simppelimpikin tajuaa, että ajankohdalla oli merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä istumisen lisäksi anoppi arvostelee kodin puhtautta, milloin on eteisen matto likainen, peilissä sormenjälkiä tai taaperon paidan tahraa kauhistellaan kun ollaan kahviteltu. Meillä kaksi lasta ja koira ja meillä on ihan siisti koti minusta.
Aina siis alkaa ahdistamaan kun on tulossa kylään ja voisi pysyä omassa valkoisessa linnassansa. Sielläkin hirvittää käydä kylässä kun saa pelätä että joku lapsista sotkee hänen valkoisen sisustuksensa. Pelotti kyllä juoda hänen luona kahvia jo ennen lapsia kun keittiössä aina valkoinen pöytäliina, valkoiset penkin pehmusteet ja vaalea matto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä istumisen lisäksi anoppi arvostelee kodin puhtautta, milloin on eteisen matto likainen, peilissä sormenjälkiä tai taaperon paidan tahraa kauhistellaan kun ollaan kahviteltu. Meillä kaksi lasta ja koira ja meillä on ihan siisti koti minusta.
Aina siis alkaa ahdistamaan kun on tulossa kylään ja voisi pysyä omassa valkoisessa linnassansa. Sielläkin hirvittää käydä kylässä kun saa pelätä että joku lapsista sotkee hänen valkoisen sisustuksensa. Pelotti kyllä juoda hänen luona kahvia jo ennen lapsia kun keittiössä aina valkoinen pöytäliina, valkoiset penkin pehmusteet ja vaalea matto.
Mun täti tarjosi kaksivuotiaalle esikoiselleni murenevaa keksiä ja kun siitä sitten varisi murusia lattialle, haki luutun ja konttaili ja huokaili. Ei tehnyt kyllä mieli mennä uudestaan kylään.
Siis tuo juttuhan sai alkunsa siitä, kun jollain oli suolaa värkissä, kun hautajaiset organisoineen veljen vaimo oli etupenkissä hautajaisissa ja jotkut vainajan noin kymmenestä jälkeläisestä perheineen olivat jopa kolmannessa rivissä. Kehtasi vielä kitistä, kun perikunta oli korvannut kuluja asiat hoitaneelle veljelle.