Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin muutaman sivun jälkeen, että täällä Suomessahan on sosiaalityö järjestetty parhaiden anoppiperinteiden mukaan. Joku tulee väsyneen äidin sohvalle istumaan, odottamaan seurustelua ja kahvitusta, napottamaan, että makaronilaatikko on sekoitettu väärin ja eteisessäkin on kahden keräyspisteen roskakassit, kertomaan, että äiti tekee kaiken väärin, ja lopuksi vielä levittelemään perättömiä juoruja, joita ei saa koskaan oikaistua. Kun suvut hajaantuvat, tarvitaan anoppiapuakin paikkaamaan viranomainen, näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin muutaman sivun jälkeen, että täällä Suomessahan on sosiaalityö järjestetty parhaiden anoppiperinteiden mukaan. Joku tulee väsyneen äidin sohvalle istumaan, odottamaan seurustelua ja kahvitusta, napottamaan, että makaronilaatikko on sekoitettu väärin ja eteisessäkin on kahden keräyspisteen roskakassit, kertomaan, että äiti tekee kaiken väärin, ja lopuksi vielä levittelemään perättömiä juoruja, joita ei saa koskaan oikaistua. Kun suvut hajaantuvat, tarvitaan anoppiapuakin paikkaamaan viranomainen, näin se menee.
Kyllä, juurikin näin. Ja kaikessa hohkaa pyhä viha sitä univelkaista perheenäitiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Iltapalan lomassa ei kyllä leikitetä, koska siinä vaiheessa on tarkoitus rauhoittua yöunille. Minunkin lapseton siskoni aina riiteli siitä, että lapset oli liian flegmaattisia iltaisin - no daa, kun se idea just oli, että hiljalleen lasketaan kierroksia, jotta nukahtaminen on helppoa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy on ihan kuule se, että heidän mielestään he kuuluu meidän perheeseen ja kokivat loukkaavana, kun sanoin, että haluaisin rauhoittua lasten kanssa oman perheen kesken, jotta lapset nukahtavat. He ovat mielestään perhettä, joten he ei mielestään häiritse. Mitä nyt keksivät mm. alkaa leikkiä hippaa pihalla, kun olen jo kertaalleen käyttänyt lapset iltapesullakin ja kieltänyt piirrettyjen katselun ja rymyämisen.
Onko tämä yleisempääkin, että mummeli kokee olevansa lapsiperheen jäsen? Meillä sama juttu. Onpa jopa pahoittanut mielensä, kun ei otettu mummua mukaan perheen kesälomareissulle. Ei edes ilmoitettu asiasta hänelle, vaan karattiin, kuten hän asian esitti.
Onpa hirveää, että miehesi äiti kuvittelee olevansa perhettä? Eli äidin pitäisi katkoa kaikki suhteet lapsiinsa, kun perheeseen tulee hirviöminiä? Muistathan itsekin tehdä sen, kun omat lapsesi aikuistuvat - et enää kuulu perheeseen.
En kuulukaan, vaan olen statuksella sukulainen lasteni perheissä. En halua todellakaan olla samanlainen pahanilman lintu liitelemässä lapseni perheen yllä arvostelln ja mitätöiden kaikkea, kuten anoppi on tehnyt meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.
Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.
Minä olen ollut lapsi teollisuuskaupunki Lohjalla. Kotiäitiys oli todella yleistä 60-70-luvuilla ja kun olin ensimmäisissä työpaikoissani 70-luvun lopussa Helsingissä, siellä oli äitini ikäisiä naisia, jotka olivat palanneet töihin, kun nuorin lapsensa oli mennyt keskikouluun eli ollut 10-11.
Minun ja sisarusteni kummitädit asuivat Hämeenlinnassa, Turussa ja Tampereella. Kotiäitejä kaikki. Enoni vaimo meni töihin kun nuorin lapsi oli 7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
Kyllä minulla on aina tapana kysyä voinko olla avuksi esim. pöydän kattamisessa tms. En todellakaan mene makaamaan kenenkään sohvalle. Lisäksi on hyvin erikoista, etteivät isovanhemmat ole halukkaita jeesaamaan lasten kanssa, vaan makaavat sohvalla!?
Meillä lasten kanssa jeesaaminen oli sitä, että lasten piti hiljaa ja tyytyväisenä leikkiä mummun tuomilla leluilla, ja mummu ottaa tilanteesta kuvia. Tai lapsen tulee istua hiljaa ihaillen kun mummu laulaa.
Oikeesti, vähemmän stressaavaa oli yrittää saada jotain tehdyksi ilman tuota apua, ei pienikään lapsi tuollaisessa kovin monta herkeä viihdy.
Tässä nähdään tyyppiesimerkki siitä, ettei mikään kelpaa! Jos mummu tuo leluja, ne on vääriä. On väärin leikitty ja kauheaa kun uskaltaa laulaa lapselle. Kyllä äitylin elämä onkin niin stressaavaa 🙄 Ei ihme, ettei kukaan halua enää auttaa lastesi kanssa, painajainen!
Ei kun se lelu on sen mummon mielestä väärä, jos se ei ole hänen tuomansa.
Se laulu on kovaäänistä ja kauheaa kuunneltavaa jopa sen lapsen mielestä, eikä mummo lopeta vaikka lapsi kädet korvilla pyytää lopettamaan.
Missä olen väittänyt, että tarvitsen tuolta mummolta apua? En ole sitä tarvinnut saati pyytänyt, mummo vaan tunki meille "auttamaan". Enemmän oli stressitekijä kuin millään muotoa avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Miten sinä tuollaista jyräanoppia kuvailisit? Ja kerro vielä miten tuollaisen kanssa voi tulla toimeen pysymällä itse selväjärkisenä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
En minä ala roskia viemään, kun on joku kyläilemässä
Kyllä minä todellakin vien. Varsinkin kun ne roskat on niiden vieraiden aiheuttamia.
Mitä ne isovanhemmat tekevät, jos noin paljon roskaa aiheuttavat muutamassa tunnissa?
Tulokahvit, lounas, iltapäiväkahvit, päivällinen, lähtokahvit.
Ei kai kutsumattomia vieraita tarvitse syöttää ja juottaa?
Voi kuule. Nämä tulee 200 kilsan päästä heti aamusta ilmoittamatta. Ja notkuvat sitten riesana koko hiivatan päivän.
Juurikin tämä. Että tullaan ilmoittamatta ja notkutaan sitten tuntitolkulla. Kellon ympäri.
Minulla ei olisi yhtään mitään sitä vastaan, jos edes sitten ilmoittamatta tullessaan viipuisivät sen normaalin kyläilyajan. Tai ilmoittamalla olisivat pidempään. Mutta tuo kombo on todella ärsyttävää ja kuormittavaa.
Ja sitten kun yritämme sopia asiallista aikuista kyläilyä esimerkiksi kello 15 sinäjasinäpäivänä, he ei tule silloin siltikään vaan edellsienä tai seuraavana päivänä tai heti aamusta.
Onpa taas melkoista liioittelua! En oikein usko, että kovin moni toimisi näin, tai kovin useasti. Mutta täällä pikkumammelit tykkää liioitella ja uhriutia urakalla keksityillä tarinoilla. Kyllä elämä on vaikeaa....
Ei ole liioittelua. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.Minä olen ollut lapsi teollisuuskaupunki Lohjalla. Kotiäitiys oli todella yleistä 60-70-luvuilla ja kun olin ensimmäisissä työpaikoissani 70-luvun lopussa Helsingissä, siellä oli äitini ikäisiä naisia, jotka olivat palanneet töihin, kun nuorin lapsensa oli mennyt keskikouluun eli ollut 10-11.
Minun ja sisarusteni kummitädit asuivat Hämeenlinnassa, Turussa ja Tampereella. Kotiäitejä kaikki. Enoni vaimo meni töihin kun nuorin lapsi oli 7.
Onkohan muistikuvasi oikea? Lapsi näkee asiat toisin. Mieheni täti eli perheineen Lohjalla, kyllä hän, napakka täti, kävi töissä vaikka lapsia oli ollut kolme. Nuorin on nyt viiskymppinen. En muista missä mutta ihan duunaritöissä. Samoin mieheni tädit muutkin, yks lähihoitaja, yks teollisuustöissä muussa kaupungissa. Siis mieheni isää jonkin verran nuorempia sisaruksia eli pienet lapset heillä kun tutustuin heihin. 70- luvun taitteessa.
Kälyni olivat myös töissä, siis veljieni vaimot, lapset hoidossa. Lapset syntyneet 60+-.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.Minä olen ollut lapsi teollisuuskaupunki Lohjalla. Kotiäitiys oli todella yleistä 60-70-luvuilla ja kun olin ensimmäisissä työpaikoissani 70-luvun lopussa Helsingissä, siellä oli äitini ikäisiä naisia, jotka olivat palanneet töihin, kun nuorin lapsensa oli mennyt keskikouluun eli ollut 10-11.
Minun ja sisarusteni kummitädit asuivat Hämeenlinnassa, Turussa ja Tampereella. Kotiäitejä kaikki. Enoni vaimo meni töihin kun nuorin lapsi oli 7.
Onkohan muistikuvasi oikea? Lapsi näkee asiat toisin. Mieheni täti eli perheineen Lohjalla, kyllä hän, napakka täti, kävi töissä vaikka lapsia oli ollut kolme. Nuorin on nyt viiskymppinen. En muista missä mutta ihan duunaritöissä. Samoin mieheni tädit muutkin, yks lähihoitaja, yks teollisuustöissä muussa kaupungissa. Siis mieheni isää jonkin verran nuorempia sisaruksia eli pienet lapset heillä kun tutustuin heihin. 70- luvun taitteessa.
Kälyni olivat myös töissä, siis veljieni vaimot, lapset hoidossa. Lapset syntyneet 60+-.
Kyllä on oikea. Mahdatkohan sinä tietää yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa suurin osa pienten lasten vanhempia eivät saa mitään apua. Anopit ja isovanhemmat eivät tupsahda kylään siivoamaan tai yllätysvierailulle, kun 99% on muuttanut jo nuorena opiskelun tai työnperässä satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän, mahdollisimman kauas lapsuuden kodista ja se on ollut osa itsenäistymisproserssia ja napanuoran katkaisua, eivätkä jääneet kotinurkille ja lapsuudenkodin lähelle. .
Puhumattakaan, että äiti tai anoppi olisi ollut täyttämässä jääkaapin valmiiksi, kun palaa lomalta. Eikö jokainen osaa ostaa ruokansa itse, kun kaupat auki lähes 24/7. Ja tehdä kotityöt, kun on kodinkoneet keksitty.
Kuulostaa hurjalta, jos kuusi aikuista (lapsen vanhemmat ja molemmat isovanhemmat) pyörittävät lapsiperheen arkea ja jokaisella on sanottavansa kotitöistä ja lastenkasvatuksesta.
Jo ajatellen lapsia.Mistään sellaisesta ei ole puhe, vaan siitä, että kun ne isovanhemmat tulevat kylään, he vain istuvat sohvalla, eivätkä tee mitään. Yleensä vain arvostelevat. Normaali vieras yleensä edes tarjoutuu kattamaan, vie edes omat likaiset astiansa pois, vahtii lapsia, kun isäntä/emäntä valmistelee ruokaa jne.
Kun kylään tullaan (kutsuttuna), en tosiaankaan ala kattamaan, tiskamaan yms. - siitä se vasta myrsky nousisi. Kun menen kylään, istun sohvalla, seurustelen, leikin lasten kanssa (vahdin heitä) ja sitten kahvien jälkeen lähden kotiin.
Mikä tässä on niin vaikeaa teille lumihiutaleille? Pitäisikö vieraiden tehdä suursiivous ja ruoanlaitto?
En ole lumihiutale, mutta vastaan silti. Ei tarvitse vieraiden siivota eikä laittaa ruokaa. Mutta oman aikataulun mukaan ilmaantuminen ja palvelun vaatiminen ja joka asiasta kritisointi ja valittaminen, suoranainen vittuilu, niitä ei tarvita.
Kuvailemasi vierailu sopisi minulle oikein hyvin, kunhan aika sovittu etukäteen ja on sopiva molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.Minä olen ollut lapsi teollisuuskaupunki Lohjalla. Kotiäitiys oli todella yleistä 60-70-luvuilla ja kun olin ensimmäisissä työpaikoissani 70-luvun lopussa Helsingissä, siellä oli äitini ikäisiä naisia, jotka olivat palanneet töihin, kun nuorin lapsensa oli mennyt keskikouluun eli ollut 10-11.
Minun ja sisarusteni kummitädit asuivat Hämeenlinnassa, Turussa ja Tampereella. Kotiäitejä kaikki. Enoni vaimo meni töihin kun nuorin lapsi oli 7.
Onkohan muistikuvasi oikea? Lapsi näkee asiat toisin. Mieheni täti eli perheineen Lohjalla, kyllä hän, napakka täti, kävi töissä vaikka lapsia oli ollut kolme. Nuorin on nyt viiskymppinen. En muista missä mutta ihan duunaritöissä. Samoin mieheni tädit muutkin, yks lähihoitaja, yks teollisuustöissä muussa kaupungissa. Siis mieheni isää jonkin verran nuorempia sisaruksia eli pienet lapset heillä kun tutustuin heihin. 70- luvun taitteessa.
Kälyni olivat myös töissä, siis veljieni vaimot, lapset hoidossa. Lapset syntyneet 60+-.
Kyllä on oikea. Mahdatkohan sinä tietää yhtään mitään.
No sun suku on parempaa väkeä, ei ole tarvinnut töitä tehdä, ei ees olla päivähoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Samaa ikäluokkaa olen enkä taida tuntea yhtään kotirouvaa. Ellei sitten mukaan lasketa näitä pudonneita tukien saajia, joille ei koulunkäynti maistunut eikä työntekokaan sen jälkeen.
Eikö sinun lapsuudessasi kukaan äideistä ollut kotiäiti?
Itse en muista omien kavereideni äideistä kuin yhden, joka oli töissä kunnan terveyssisarena. Kaikki muut oli useamman vuoden kotona lasten kanssa, jos palasivatkin/menivätkin töihin. Suurin osa näistä töihin menneistä teki sen kun nuorinkin oli saatu vähintään 10-vuotiaaksi.
Ehkä siellä missä ei työpaikkoja ollut.
Itse siis 60-70 luvun kasvavassa teollisuuskaupungissa jossa oli niin metalli/puuteollisuus/vaateteollisuus, tuhansia nieleviä teollisuuslaitoksia jonne muualta Suomesta oli tultu.
Jotka olivat kotona, hoitivat työssäkäyvien lapsia jotain hankkiakseen , koska päiväkoteja oli hyvin vähän.Mutta asuttiin myös 70 - luvulla vähän aikaa kirkonkylässä, mutta palattiin kyllä takaisin entiseen.
Päiväkotia ei taitanut kylässä olla mutta sitä enemmän perhepäivähoitajia, koska olihan kaupoissa naisia, virastoissa, toimistoissa, vähäisissä yrityksissä, siivoojia, pienessä terveyskeskuksessa, opettajina.
Lapseni kanssa samalla tädillä oli läheisen maatilan lapsi joka oli jotain lyhyempää hoitopäivää ja "täti" käytti häntä srk:n päiväkerhossa omansa ja meidän tytön kanssa kerran viikossa.Minä olen ollut lapsi teollisuuskaupunki Lohjalla. Kotiäitiys oli todella yleistä 60-70-luvuilla ja kun olin ensimmäisissä työpaikoissani 70-luvun lopussa Helsingissä, siellä oli äitini ikäisiä naisia, jotka olivat palanneet töihin, kun nuorin lapsensa oli mennyt keskikouluun eli ollut 10-11.
Minun ja sisarusteni kummitädit asuivat Hämeenlinnassa, Turussa ja Tampereella. Kotiäitejä kaikki. Enoni vaimo meni töihin kun nuorin lapsi oli 7.
Onkohan muistikuvasi oikea? Lapsi näkee asiat toisin. Mieheni täti eli perheineen Lohjalla, kyllä hän, napakka täti, kävi töissä vaikka lapsia oli ollut kolme. Nuorin on nyt viiskymppinen. En muista missä mutta ihan duunaritöissä. Samoin mieheni tädit muutkin, yks lähihoitaja, yks teollisuustöissä muussa kaupungissa. Siis mieheni isää jonkin verran nuorempia sisaruksia eli pienet lapset heillä kun tutustuin heihin. 70- luvun taitteessa.
Kälyni olivat myös töissä, siis veljieni vaimot, lapset hoidossa. Lapset syntyneet 60+-.
Kyllä on oikea. Mahdatkohan sinä tietää yhtään mitään.
No sun suku on parempaa väkeä, ei ole tarvinnut töitä tehdä, ei ees olla päivähoitajana.
Mun enoni vaimo nimenomaan meni töihin. Sen sijaan esimerkiksi 41 luokkakaverieni äideistä valtaosa oli kotona.
Ja kyllä se parempikin väki lasketaan, eikä vain joku kiertävä työväestö.
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sisaruksineen passitti dementin äitinsä "vauvanhoitoavuksi". Siinä sitten yritin saada vauvan oppimaan imemään samalla kun seurailin, miten anopin maitotölkkien tiskaus ja kuivauskaappiin asetteleminen sujuu - kunhan ensin olin etsinyt hänen silmälasinsa ja löytänyt ne lopulta jääkaapista voirasian päältä.
Haha, sinähän vain toteutat tai olet pakotettu toteuttamaan naisten ikiaikaista ristiä, eli hoidat sekä vauvat että vanhukset kun kerran kotiäitinä olet. Ainut keino päästä eroon ilmaisena vanhushoivaajana olemisesta on olla palkkatöissä kokopäiväisesti, silloin voi vedota siihen. TOSIN tällä hetkellä eläkeikäiset eivät meinaa tajuta sitä, että äiti on palkkatöissä eikä ole kotirouvana joutilas auttamaan ties ketä.
Tämä!!