Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?
11.06.2023 |
Nykyään usein kun kyselee, että mitä olet viime aikoina lukenut, niin ihmiset vastaa, että olen kuunnellut sitä, tätä ja tuota. Ei se kuuntelu ole sama asia.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?
Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.
Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.
Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.
Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.
Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.
En tiedä, enkä tarkoittanutkaan miettiä kenenkään muiden ongelmaa, kuin minun ja ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?
Mitä miettimistä on tiskaamisessa ym. siivoamisessa, nurmikon leikkuussa jne? Niin tappavan tylsää puuhaa, että mielelläni siinä samalla kuuntelen hyvää tarinaa.
Juuri näin, sinä KUUNTELET kirjaa.
Sekä että. Kun kädet on kiinni tylsässä puuhassa, silloin usein kuuntelen, muulloin luen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.
Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.
Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa
Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa.
Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?
En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.
Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.
Luulisi lukeneen ihmisen tajuavan, että äänikirjan kuuntelun vertaaminen pakastekakkuun on vääristelyä. Ja on ihan harhaista kuvitella, että kirjan lukijoiden ajatus ei karkaile, tai että lukija ei koskaan havahdu parin sivun jälkeen siihen, ettei ole hetkeen sisäistänyt mitään.
Mun mielestä äänikirjojen yksi ongelma ainakin omalla kohdallani on tuo, että jos ajatus harhailee, on paljon hankalampi etsiä sitä kohtaa mihin jäi. Lukiessa voi helposti silmäillä missä kohtaa keskittyminen alkoi harhailla, kuunnellessa pitää kelailla ja etsiä oikea kohta. Tämä korostuu erityisesti tietotekstissä - kuvitelkaapa, jos kaikki opintomateriaalit olisivat vain kuunneltavassa muodossa! Ehkä se monelle nykyihmiselle olisi sitten helpompaa, itse en voisi kuvitellakaan, että kykenisin omaksumaan yksityiskohtaista ja monimutkaista tietoa kovin tehokkaasti niin.
Juuri tuosta syystä se ajatus ei kuunnellessa harhaile niin paljon. Koska tietää, että se ei saa harhailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.
Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.
Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa
Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa.
Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?
En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.
Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.
Luulisi lukeneen ihmisen tajuavan, että äänikirjan kuuntelun vertaaminen pakastekakkuun on vääristelyä. Ja on ihan harhaista kuvitella, että kirjan lukijoiden ajatus ei karkaile, tai että lukija ei koskaan havahdu parin sivun jälkeen siihen, ettei ole hetkeen sisäistänyt mitään.
Mun mielestä äänikirjojen yksi ongelma ainakin omalla kohdallani on tuo, että jos ajatus harhailee, on paljon hankalampi etsiä sitä kohtaa mihin jäi. Lukiessa voi helposti silmäillä missä kohtaa keskittyminen alkoi harhailla, kuunnellessa pitää kelailla ja etsiä oikea kohta. Tämä korostuu erityisesti tietotekstissä - kuvitelkaapa, jos kaikki opintomateriaalit olisivat vain kuunneltavassa muodossa! Ehkä se monelle nykyihmiselle olisi sitten helpompaa, itse en voisi kuvitellakaan, että kykenisin omaksumaan yksityiskohtaista ja monimutkaista tietoa kovin tehokkaasti niin.
Itseäni alkaa aina väsyttää kuunteleminen. Opiskelussakin meinasin aina nukahtaa luennolle. Tosin meinaan nukahtaa lukiessakin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?
Mitä miettimistä on tiskaamisessa ym. siivoamisessa, nurmikon leikkuussa jne? Niin tappavan tylsää puuhaa, että mielelläni siinä samalla kuuntelen hyvää tarinaa.
Juuri näin, sinä KUUNTELET kirjaa.
Sekä että. Kun kädet on kiinni tylsässä puuhassa, silloin usein kuuntelen, muulloin luen.
Viittasinkin tuohon mainitsemaasi tilanteeseesi, hyvä että myös luet. (toivottavasti jälkimmäinen "elitistinen" virke ei loukannut ketään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olisi kysymys heille, jotka eivät kuuntele äänikirjoja koskaan, vaan pitävät painetun kirjan lukemista parempana.
Ostatteko kotiinne paljon kirjoja, ja mitä teette kirjoille sen jälkeen, kun olette ne lukeneet?
Itse en nykyisin osta kirjoja, koska kotini on täynnä kirjoja. Suosin mielummin kirjastoa. Harmi vaan, että nykyisin kirjastoissa on todella pitkät jonot kaikkein suositumpiin kirjoihin. Olen ollut jo yli vuoden jonossa kahteen kohtuullisen suosittuun kirjaan. Ehkä toivoa on saada ne ensi kesänä?
Sen sijaan äänikirja on saatavilla HETI, eikä siitä aiheudu säilytysongelmia. Saan lukea, anteeksi kuunnella juuri niitä kirjoja, joita haluan kuunnella, eikä tarvitse tyytyä vähemmän suosittuihin kirjoihin.
Kannattaako lapsille lukea mitään, koska eiväthän he itse lue. Ketjussa on todettu, että kuunteleminen alentaa äo:ta, joten lapsille lukemista on syytä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys heille, jotka eivät kuuntele äänikirjoja koskaan, vaan pitävät painetun kirjan lukemista parempana.
Ostatteko kotiinne paljon kirjoja, ja mitä teette kirjoille sen jälkeen, kun olette ne lukeneet?
Itse en nykyisin osta kirjoja, koska kotini on täynnä kirjoja. Suosin mielummin kirjastoa. Harmi vaan, että nykyisin kirjastoissa on todella pitkät jonot kaikkein suositumpiin kirjoihin. Olen ollut jo yli vuoden jonossa kahteen kohtuullisen suosittuun kirjaan. Ehkä toivoa on saada ne ensi kesänä?
Sen sijaan äänikirja on saatavilla HETI, eikä siitä aiheudu säilytysongelmia. Saan lukea, anteeksi kuunnella juuri niitä kirjoja, joita haluan kuunnella, eikä tarvitse tyytyä vähemmän suosittuihin kirjoihin.
Minä lainaan kirjastosta, en osta juuri koskaan. Haluan tukea mahtavaa kirjastolaitostamme. Luen niin pitkään, kuin silmät toimivat. Jotain olen yrittänyt kuunnella, muttei ole mun juttu ollenkaan.
Lisätään vielä tähän: hyvä, että kirjoja kuunnellaanKIN. Se kuitenkin lisää kirjailijuuden kiinnostavuutta ammattina.
En ole mikään kirja na t tsi, mutta lähtökohtaisesti kuunnellessa on hyvä ymmärtää, että kuuntelee adaptaatiota tekstistä. Ihan aivotutkimustenkin mukaan me ymmärrämme ja ajattelemme eri tavalla riippuen siitä luemmeko vai kuulemmeko.
Kutittelee ihan eri osa-alueita.
Miettäkää nyt lapsen kirjoitustaitoa ja lukemistaitoa - oppiiko hän paremmin lukemalla vai kuuntelemalla?
Nyt on jo lukiossa somevauvoja, jotka läkähtyy tekstin alle ja uupuu ylipistossa, kun pitää lukea kirja.
Tällaista tämä nyt - täällä pitää lukea ja kirjoittaa.
Luin juuri Laszlo Krashakorkain: Vastarinnan melankolian. Sitä ennen Salaman: Siinä näkijä missä kokija.. Miten voisin kuunnella?
Entäs Saramago, ? Miten kuuntelet ääneen Joycen ja Kilven teokset?
Parasta juuri nyt on Anntti Hurskainen ja Kyllönen- heitä ei saa missään nimessä typistää äänikirjaksi.
Mitä me edes tiedetään äänikirjoista? Ohjaaja, tulkitsija, tuottaja? Onko siellä osaamista Annie Ernauxin tulkitsemiseen? Mitä, jos äänensävy on väärä, tulkinta väärä, sukupuoli väärä?
Ymmärtämättömät ja ahneet ihmiset ovat pilaamassa kirjallisuudesta kaiken kirjallisuudellisuuden ja kauneuden.
Siis sama homma, kun popmusassa ja nyt koko maailma ihmettelee, että mitä tää paska on, miksi ihmiset pitävät tästä jne.
Itse olen kuunnellut 1 äänikirjan. Se oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, mutta mulle se on Litjan kirja, vaikka en ole nähnyt elokuvaa.
Opiskellessani ystävystyin sokean miehen kanssa ja meidän kokemus oli erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako lapsille lukea mitään, koska eiväthän he itse lue. Ketjussa on todettu, että kuunteleminen alentaa äo:ta, joten lapsille lukemista on syytä välttää.
Toivottavasti lapsesi eivät kuitenkaan ole perineet tuota uhriutumisen asennetta, vaan kuuntelevat ja lukevat hyvillä mielin koko ikänsä.
Ylipäänsä lukeminen on aliarvostettua touhua. En vastusta äänikirjoja muuten, mutta kirjailijoiden entisestäänkin kapeaa leipää nämä kaventavat vain entisestään, koska korvaukset ovat pienemmät. Itselleni lukeminen on keskittymistä lukemiseen, enkä näe mitään mahtavaa siinä, että voin samalla lenkkeillä, jotta aikaa ei mene hukkaan. Ihminen tehköön sitä mitä arvostaa, yhtä asiaa kerrallaan. Jos arvostaa lukemista, niin lukee. Vähän samaa liippaava ilmiö on, että kirjasta tulee kuuluisa, jos siitä tehdään elokuva. Sitten se on jotain komeaa. Kukaan ei ajattele, että jos elokuvasta tehdään kirja, niin sitten vasta se on upea teos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän minä jälkeenpäin edes muista missä muodossa olen kirjaan tutustunut, hädin tuskin juonen. Luen ja kuuntelen vuodessa satoja kirjoja niin ei voi jäädä mieleen. Tietysti jos lukee vain yhden kirjan vuodessa, onkin varmasti jännittävämpi kokemus.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään kirja na t tsi, mutta lähtökohtaisesti kuunnellessa on hyvä ymmärtää, että kuuntelee adaptaatiota tekstistä. Ihan aivotutkimustenkin mukaan me ymmärrämme ja ajattelemme eri tavalla riippuen siitä luemmeko vai kuulemmeko.
Kutittelee ihan eri osa-alueita.
Miettäkää nyt lapsen kirjoitustaitoa ja lukemistaitoa - oppiiko hän paremmin lukemalla vai kuuntelemalla?
Nyt on jo lukiossa somevauvoja, jotka läkähtyy tekstin alle ja uupuu ylipistossa, kun pitää lukea kirja.
Tällaista tämä nyt - täällä pitää lukea ja kirjoittaa.
Luin juuri Laszlo Krashakorkain: Vastarinnan melankolian. Sitä ennen Salaman: Siinä näkijä missä kokija.. Miten voisin kuunnella?
Entäs Saramago, ? Miten kuuntelet ääneen Joycen ja Kilven teokset?
Parasta juuri nyt on Anntti Hurskainen ja Kyllönen- heitä ei saa missään nimessä typistää äänikirjaksi.
Mitä me edes tiedetään äänikirjoista? Ohjaaja, tulkitsija, tuottaja? Onko siellä osaamista Annie Ernauxin tulkitsemiseen? Mitä, jos äänensävy on väärä, tulkinta väärä, sukupuoli väärä?
Ymmärtämättömät ja ahneet ihmiset ovat pilaamassa kirjallisuudesta kaiken kirjallisuudellisuuden ja kauneuden.
Siis sama homma, kun popmusassa ja nyt koko maailma ihmettelee, että mitä tää paska on, miksi ihmiset pitävät tästä jne.
Itse olen kuunnellut 1 äänikirjan. Se oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, mutta mulle se on Litjan kirja, vaikka en ole nähnyt elokuvaa.
Opiskellessani ystävystyin sokean miehen kanssa ja meidän kokemus oli erilainen.
Juurihan on valitettu, ettei lapsille lueta ääneen varsinkaan sen jälkeen, kun nämä ovat oppineet lukemaan. Asiantuntijat suosittelevat ääneen lukemista vielä silloinkin, kun lapsi on oppinut lukemaan.
Ääneen lukeminen on kuitenkin tärkeää mm. aivojen kehitykselle ja mielikuvitukselle. Miten se kuunteleminen muuttuu haitalliseksi kun ihmisestä tulee aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.
Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.
Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa
Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa.
Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?
En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.
Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.
Luulisi lukeneen ihmisen tajuavan, että äänikirjan kuuntelun vertaaminen pakastekakkuun on vääristelyä. Ja on ihan harhaista kuvitella, että kirjan lukijoiden ajatus ei karkaile, tai että lukija ei koskaan havahdu parin sivun jälkeen siihen, ettei ole hetkeen sisäistänyt mitään.
Mun mielestä äänikirjojen yksi ongelma ainakin omalla kohdallani on tuo, että jos ajatus harhailee, on paljon hankalampi etsiä sitä kohtaa mihin jäi. Lukiessa voi helposti silmäillä missä kohtaa keskittyminen alkoi harhailla, kuunnellessa pitää kelailla ja etsiä oikea kohta. Tämä korostuu erityisesti tietotekstissä - kuvitelkaapa, jos kaikki opintomateriaalit olisivat vain kuunneltavassa muodossa! Ehkä se monelle nykyihmiselle olisi sitten helpompaa, itse en voisi kuvitellakaan, että kykenisin omaksumaan yksityiskohtaista ja monimutkaista tietoa kovin tehokkaasti niin.
Itseäni alkaa aina väsyttää kuunteleminen. Opiskelussakin meinasin aina nukahtaa luennolle. Tosin meinaan nukahtaa lukiessakin :D
Mulle taas esim. luentojen kuunteleminen ei ole ongelma, riippuu toki vähän aiheesta ja myös luennoitsijasta. Yleensä pystyn pysymään suht. tarkkana, tässä auttaa toki, että teen myös muistiinpanoja samalla. Mutta jotenkin podcastien ja äänikirjojen kuuntelu ei vain onnistu joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Lukiessa pääsen helpost flow-tilaan, jossa voin lukea hyvin keskittyneesti tuntikausia ja kadottaa ajantajun, mutta kuunnellessa ajatus alkaa harhailemaan helposti vartissa. Osittain johtuu ehkä siitä, että lukijat lukee niin hitaasti, mutta toisaalta nopeuden lisääminenkään ei auta. En vain saa sitä samaa syvän keskittymisen tilaa, mikä lukiessa syntyy kuin itsestään. Ehkä osittain tämä liittyy siihen, ettei motivaatiota kuunteluun ole, kun lukeminen on minusta vain niin paljon hauskempaa. Joskus olen kuunnellut esim. muumi-kirjoja Tove Janssonin lukemana, sellaiseen on ollut hieman helpompi keskittyä, kun motivaattorina on pelkän tarinan sijasta myös vieraan kielen oppiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä lukeminen on aliarvostettua touhua. En vastusta äänikirjoja muuten, mutta kirjailijoiden entisestäänkin kapeaa leipää nämä kaventavat vain entisestään, koska korvaukset ovat pienemmät. Itselleni lukeminen on keskittymistä lukemiseen, enkä näe mitään mahtavaa siinä, että voin samalla lenkkeillä, jotta aikaa ei mene hukkaan. Ihminen tehköön sitä mitä arvostaa, yhtä asiaa kerrallaan. Jos arvostaa lukemista, niin lukee. Vähän samaa liippaava ilmiö on, että kirjasta tulee kuuluisa, jos siitä tehdään elokuva. Sitten se on jotain komeaa. Kukaan ei ajattele, että jos elokuvasta tehdään kirja, niin sitten vasta se on upea teos.
Monista elokuvista on tehty kirjoja. Harvemmin kuitenkaan hyviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään kirja na t tsi, mutta lähtökohtaisesti kuunnellessa on hyvä ymmärtää, että kuuntelee adaptaatiota tekstistä. Ihan aivotutkimustenkin mukaan me ymmärrämme ja ajattelemme eri tavalla riippuen siitä luemmeko vai kuulemmeko.
Kutittelee ihan eri osa-alueita.
Miettäkää nyt lapsen kirjoitustaitoa ja lukemistaitoa - oppiiko hän paremmin lukemalla vai kuuntelemalla?
Nyt on jo lukiossa somevauvoja, jotka läkähtyy tekstin alle ja uupuu ylipistossa, kun pitää lukea kirja.
Tällaista tämä nyt - täällä pitää lukea ja kirjoittaa.
Luin juuri Laszlo Krashakorkain: Vastarinnan melankolian. Sitä ennen Salaman: Siinä näkijä missä kokija.. Miten voisin kuunnella?
Entäs Saramago, ? Miten kuuntelet ääneen Joycen ja Kilven teokset?
Parasta juuri nyt on Anntti Hurskainen ja Kyllönen- heitä ei saa missään nimessä typistää äänikirjaksi.
Mitä me edes tiedetään äänikirjoista? Ohjaaja, tulkitsija, tuottaja? Onko siellä osaamista Annie Ernauxin tulkitsemiseen? Mitä, jos äänensävy on väärä, tulkinta väärä, sukupuoli väärä?
Ymmärtämättömät ja ahneet ihmiset ovat pilaamassa kirjallisuudesta kaiken kirjallisuudellisuuden ja kauneuden.
Siis sama homma, kun popmusassa ja nyt koko maailma ihmettelee, että mitä tää paska on, miksi ihmiset pitävät tästä jne.
Itse olen kuunnellut 1 äänikirjan. Se oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, mutta mulle se on Litjan kirja, vaikka en ole nähnyt elokuvaa.
Opiskellessani ystävystyin sokean miehen kanssa ja meidän kokemus oli erilainen.
Juurihan on valitettu, ettei lapsille lueta ääneen varsinkaan sen jälkeen, kun nämä ovat oppineet lukemaan. Asiantuntijat suosittelevat ääneen lukemista vielä silloinkin, kun lapsi on oppinut lukemaan.
Ääneen lukeminen on kuitenkin tärkeää mm. aivojen kehitykselle ja mielikuvitukselle. Miten se kuunteleminen muuttuu haitalliseksi kun ihmisestä tulee aikuinen?
Lainaamassasi viestissä ei mainittu kertaakaan sanaa "haitallinen". Oletko varma, että osaat lukea?
Huonon kirjan voi kuunnella, hyvää ei. Nautin lukemisesta. Oppimisen kannalta on parasta kuunnella, katsella ja tehdä harjoituksia/soveltaa. Nykyajan peruskoulu kaatui digioppimiseen tai digioppimattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys heille, jotka eivät kuuntele äänikirjoja koskaan, vaan pitävät painetun kirjan lukemista parempana.
Ostatteko kotiinne paljon kirjoja, ja mitä teette kirjoille sen jälkeen, kun olette ne lukeneet?
Itse en nykyisin osta kirjoja, koska kotini on täynnä kirjoja. Suosin mielummin kirjastoa. Harmi vaan, että nykyisin kirjastoissa on todella pitkät jonot kaikkein suositumpiin kirjoihin. Olen ollut jo yli vuoden jonossa kahteen kohtuullisen suosittuun kirjaan. Ehkä toivoa on saada ne ensi kesänä?
Sen sijaan äänikirja on saatavilla HETI, eikä siitä aiheudu säilytysongelmia. Saan lukea, anteeksi kuunnella juuri niitä kirjoja, joita haluan kuunnella, eikä tarvitse tyytyä vähemmän suosittuihin kirjoihin.
Minä ostan kyllä aika paljon kirjoja, tosin lähinnä käytettynä, sillä uunituoreet teokset ovat niin kalliita. Aika harvoin mulla kyllä on sellaisia kirjoja, jotka haluaisin lukea heti ilmestymisen jälkeen, ja ylipäänsä luen suht. vähän kovinkaan uutta kirjallisuutta, tai sitten luen ne kiinnostavat uutuudet pari vuotta myöhässä, kun niitä vihdoin saa kirjastosta tai antikvariaateista sopuhintaan. Mulle tämä ei ole ollut mikään ongelma tai asia mitä edes tulisi ajateltua. Arvostan kirjoja myös esineinä, en vain sisällön kautta. Mutta totta on, että muuttaessa ne ovat riesa ja vieväthän ne tilaa. Yritän säännöllisin väliajoin karsia kirjakokoelmaa ja viedä vaihtoon divariin tai lahjoittaa kirjastojen ilmaishyllyille, mutta laskeskeltiin kyllä juuri miehen kanssa, että se pino joka nyt on menossa pois on varmaan 1/3 kirjamäärästä, joka ollaan yhteenlaskettuna ostettu tämän vuoden puolella. Luen aika paljon kirjoja uudestaan ja monet kirjat ja kirjailijat ovat mulle tosi rakkaita, joten pidän ihan mielelläni isoa kirjakokoelmaa näistä miinuspuolista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä lukeminen on aliarvostettua touhua. En vastusta äänikirjoja muuten, mutta kirjailijoiden entisestäänkin kapeaa leipää nämä kaventavat vain entisestään, koska korvaukset ovat pienemmät. Itselleni lukeminen on keskittymistä lukemiseen, enkä näe mitään mahtavaa siinä, että voin samalla lenkkeillä, jotta aikaa ei mene hukkaan. Ihminen tehköön sitä mitä arvostaa, yhtä asiaa kerrallaan. Jos arvostaa lukemista, niin lukee. Vähän samaa liippaava ilmiö on, että kirjasta tulee kuuluisa, jos siitä tehdään elokuva. Sitten se on jotain komeaa. Kukaan ei ajattele, että jos elokuvasta tehdään kirja, niin sitten vasta se on upea teos.
Monista elokuvista on tehty kirjoja. Harvemmin kuitenkaan hyviä kirjoja.
Joo, mutta se kuuluisuus tulee siitä elokuvasta. Ei kaikista kirjoistakaan tule hyviä elokuvia. Monesti ihmiset kuitenkin ajattelevat melkein lukeneensa kirjan, kun ovat nähneet siitä tehdyn elokuvan. Esim. joku Tuulen viemää on kirjana minusta aivan eri planeetalta kuin elokuva, mutta kaikki puhuvat vain elokuvasta, se on se oikea Tuulen viemää. Olin viime syksynä eräässä tilaisuudessa, jossa haastateltiin mm. Leena Lehtolaista ja odotin tietysti kuulevani paljon hänen kirjoittamisestaan, mutta lähes koko aika meni sen puimiseen miten hänen kirjojaan filmatisoidaan. Kuvitelkaa nyt, että jossain tähtiohjaajan haastattelussa keskityttäisiin vain siihen miten elokuvasta tehdään kirja ja tämän ohjaajan pitäisi vain hihkua riemusta.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin, sinä KUUNTELET kirjaa.